Olen pitkään siunannut Israelia. Alussa se oli tapa niin kuin monella on. ”Kun Raamattu niin sanoo”. Nyt ymmärrän kuinka tärkeää se on muutenkin siunata. Israelilla olisi jotain annettavana ihmisille, joita uhkaa ilmastopakolaisuus. Toiset joutuvat lähtemään jos asuinalue joutuu merenpinnan alapuolelle, toiset joutuvat lähtemään kun viljely ei tuota satoa ja maanravinne köyhtyy, sateet viivästyvät, sää on arvaamaton. Niin, mutta ne ihmisoikeudet? Israel on paha! Onko? Emme näe omaa pahuutta sillä se ei ole suoranaista vaan välikäsien kautta syntynyttä. Pahuus loppuu yhteistyöllä ja jakamalla tietotaitoa, eikä syyttämällä ja kieltämällä toisten oikeus olemassaoloon. Olemme kironneet maapallomme. Nyt taistelemme niistä asioista joka Jesajan kirja 24 luku kuvaa jatkuen aina lukuun 27. Jesajan kirja kuvaa kärsimystä, joissa ihmisoikeus on sanan helinää tulevaisuudessa. Jatkamme kirousta kunnes ihmiskunta on pieni. Vasta sitten palamme ylistämään Jumalaa uudelleen. Mutta voiko profetiaa muuttaa siten, että yhtä äkkiä ihmiskunta tulisikin yhteistyökykyiseksi ja ymmärtää siunauksen tärkeyden? Alkaisi siunata toinen toisia ja hyödyntämään toisten osaamista yhteiseen hyväksi? Eikö se olisi parasta ihmisoikeuksien ajamista? Jokainen meistä on riippuvainen siitä, mitä luonto antaa meille. Kahvi on sanottu loppuvan, kuten myös kaakaokin. Juomavettä on niukasti kuivilla alueilla. Monien kasvien viljely on tulossa mahdotonta. Miksi emme sitten siunaa toinen toistemme mahdollisuuksia tuottaa hyödykkeitä, jotta ihmiskunta voisi yhteissovussa elää omilla alueilla? Samalla korjata ilmastomuutoksen suuntaa ja estää kiroavaa massamuuttoa. Maa on nyt saastunutta jalkojemme alla.
Toisia kiroava asenne ei ainoasta lisää ihmisten välisiä jännitteitä, se myös tuhoaa elinympäristömme. Rikkailla on enemmän mahdollisuuksia kuin köyhällä ja enemmän oikeuksia ajaa omia etuja yli muiden ihmisten oikeuksienkin. Sekin on oma ”heimo”, joka on pyrkinyt erotumaan hyveelliseksi. Siunataan kaikkia, jotta kukin ”heimo” ei tulevaisuudessa keksi syytä sille miksi jokin ihmisryhmä ei saa ruokaa ravinnoksi tai vettä juotavaksi. Kilpavarustaudumme nyt asein, sillä tiedämme sisimmässämme että nurkan takaa odottaa ihmiskunnan pullonkaula taas kerran. Siinä ei ole ihmisoikeuksista kyse, vaan taistella oikeuksista elää. Vain voittaja ylistää Jumalaa ja ne ovat monista heimoista lähtöisin. Kauppasota on yksi hyvä polttoaine ja ilmastomuutos tuo toisen polttoaineen saadaksemme syyn pyyhkiä jonkun maapäältä.
”Kolumnistina Naatus on herättänyt runsaasti mielipiteitä ja hän on tarttunut kirkon perustavaa laatua oleviin kysymyksiin räväkällä otteella. Itsenäisyyspäivän vastaanottoa hän kuitenkin kommentoi sovinnaisesti.”
Yleensä äitiys pehmentää naista. Uuden elämän kantaminen ja synnyttäminen on luova ihme.
Kirkon kannalta onkin hyvä, että naiset ovat pehmeitä mutta en usko, että Naatus pehmentyy.
”…on tarttunut kirkon perustavaa laatua oleviin kysymyksiin räväkällä otteella—”
Onpas tosi kauniisti muotoiltu se, että tämä Naatus on asettanut kyseenalaiseksi koko lähetystyön. Se lähetystyö ja kaikkien maailman kansojen evankeliointi kun kuitenkin on itsensä Jeesuksen kristuksen asettama velvoite kaikille seuraajilleen, kristityille.
Tarvitseeko kirkkolaiva tosiaan heiluttajia nykyisessä tilassaan, tai laimeneva kotomainen kristinusko perustehtävien kyseenalaistajia?
Rebekka on suuri siunaus kirkollemme.
On oikein että otetaan räväkästi kantaa, jotta syntyy keskustelu- kiertää veret ja syntyy debaattia.
Olen aina verrannunt seurakuntaelämää liikenneonnettomuuteen ja vertaan sitä edelleen:
Meet liikenneonnettomuuspaikalle- kuka on suurimmassa hädässä- ei se joka huutaa palosireeninä apua- vaan se joka on hiljainen. Sama seurakunnassa- ei kirkolla hätää kun siellä huudetaan, mutta silloin on hätä jos kaikki ovat hiljaa ja mikään ei herätä.
Eli Suur kiitos Rebekalle kun herättää!
Katja. ”. Olemme kironneet maapallomme. Nyt taistelemme niistä asioista joka Jesajan kirja 24 luku kuvaa jatkuen aina lukuun 27. Jesajan kirja kuvaa kärsimystä, joissa ihmisoikeus on sanan helinää tulevaisuudessa. Jatkamme kirousta kunnes ihmiskunta on pieni. Vasta sitten palamme ylistämään Jumalaa uudelleen”.
Jotkut pitävät tätä Jesjan kirjan kohtaa apokalyptisenä tekstinä, toiset jo toteutuneena sanana, mutta aivan oikein, puhut siitä niinkuin se onkin, eli vielä toteutumaton profeetallinen sanomaa. Minustakin tämän sanan tutkimisen aika on nyt, ja kannattaa kyllä tässä yhteydessä korostaa sitä, että lopulta elämä voittaa vaikka ihmiskunnan synnin tekemisen hinta Raamatun mukaan tulee olemaaan kaamea.
Tiedämme, että tämä on vielä toteutumatonta profetiaa, koska tämän profetian esim. jakeen Jesaja 24:6 toteutuminen on tullut mahdolliseksi vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun atomiase kehitettiin ensimmäiset ydinpommit räjäytettiin Hiroshimassa ja Nagashakissa. Ennen tätä mitään tällaista ei olisi voinut oikein kuvitellakaan. Olisi tietysti onnellista nähdä, että maailman johtajat, joiden vastuulla ydinaseen käyttäminen on, olisivat toisenlaisia. Nyt ne kuitenkin ovat sellaisia, joiden ainakin minä pysytyn kuvittelemaan johtamaan ihmiskunnan kannalta tuhoisaa sotaa.