Suomen ev.lut. kirkossa on aika löytää sovintoratkaisu samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen ja heidän liittonsa siunaamisen kanssa. Meidän on yhdessä etsittävä kristillistä tietä eteenpäin. Viime vuosien pattitilanne tuossa asiassa ei palvele ketään.
Kirkko on jakautunut tässä asiassa kahtia, mikä heijastuu moneen muuhunkin asiaan. Vaikea ajatella, että vain jompikumpi puoli olisi oikeassa. Sovintoratkaisu muistaa ja ottaa huomioon kaikki kirkon jäsenet.
Edessä on uuden kirkolliskokouksen valinta ensi vuoden helmikuussa. Tuleva kirkolliskokouskausi tarjoaa uuden mahdollisuuden sovinnon löytämiselle. Se voisi olla myös alku laajemmallekin yhteyden etsimiselle – ja löytymiselle! – uskon asioissa.
Vaikka uskon kysymyksissä on tapana olla erimielisiä ja niissä on vahva yksin oikeassa olemisen perinne, on päästävä eteenpäin. On etsittävä yhteistä tietä ja kuljettava sitä. Se edellyttää omasta ”oikeasta” kannasta periksi antamista. On löydettävä sovintoratkaisu ja jatkettava sen kanssa.
Se voi olla odottamattoman vapauttava tunne! On luotettava siihen, että Jumala on meidän kanssamme, myös tänään.
Sovintoratkaisua puolustavat monet perustelut. Ensinnäkin avioliitto ei ole kristinuskon kannalta keskeinen kysymys. Ydin on jossain muualla kuin avioliiton solmimisessa tai sukupuolisessa suuntautumisessa. Pitää satsata mieluummin tärkeämpiin kohtiin ja niihin, jotka meitä yhdistävät. Monien arvostettujen teologien mukaan samaa sukupuolta olevien vihkimiselle ei ole teologisia esteitä.
Toiseksi ihmisten arjen todellisuus kulkee omaa tietään ja on vaara, että virallinen kirkko jää ihmisten elämässä sivurooliin. Osin niin on jo tapahtunutkin.
Kolmas tekijä on tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus. Meidän on ajateltava myös, ja erityisesti heitä, joita tämäkin asia eniten ja henkilökohtaisesti koskee.
Kirkko ei voi – jos on uskollinen opetukselleen – olla vähemmistöjä syrjivä, enemmistön mielen mukaan asettautuva. Kirkon tulee olla heikomman puolella.
Kristittyjen käsitykset poikkeavat, mutta kukaan ei voi kiistattomasti ajatella olevansa yksin oikeassa. Jotkut sanovat, että kyllä, mutta ei vielä. Miksi odottaa? Mitä päätöksen siirtäminen hyödyttää?
Minun uskoni mukaan kyse ei ole siitä, että kirkko mukautuisi ajan tai muodin mukaan, kuten usein väitetään. Sen sijaan on kysyttävä, mitä kristinuskon sanoma tarkoittaa meidän aikanamme.
Kristinuskon syntyaikana yhteiskunta ja ihmisten arki ja tiedot olivat paljolti erilaiset. Emme voi palauttaa vanhaa aikaa vaan meidän on tulkittava Raamattua ja kristinuskoa tässä ja nyt.
Tämä aihepiiri kirvoittaa edelleen runsaisiin kommentteihin ja blogistit tietävät sen ja käyttävät hyväkseen (vaalit tulossa). Kommentoijat ovat tyypillisesti miehiä. ”Sovintoa” ei tule, sillä kysymys on totuudesta molemmin puolin. Sovintoa odotellessa kirkosta lähtee jäsenet pois kyllästyneenä näiden ikuisuuskysymysten (ns. naispappeus) aiheuttamiin riitoihin.
Mitä tulee siunauksiin, kirkko ja papit eivät siunaa ketään. Siunausta voi vain pyytää (kukin omalta jumalaltaan, valinnanvaraa on). Joten ei kannata olla huolissaan, mitä kunkin jumala asiasta ajattelee. Maa ei enää repeä väärinajattelijan edessä.
Charlotta: ”Mitä tulee siunauksiin, kirkko ja papit eivät siunaa ketään.”
Juuri näin. Samaa olen minäkin yrittänyt tolkuttaa täällä jo lukemattomia kertoja, mutta ei tunnu oikein menevän perille. Tuntuvat kirkko ja papit pitävän kiinni kynsin hampain mukasiunaamisoikeudestaan.
Olen samaa mieltä; Kirkko ei siunaa ketään, vaan Kristus ! Siunaa tai ei siunaa ,,,ainakaan syntiä, mutta syntinsä tunnustavaa kyllä. ” Kääntykää ja ottakaa vastaan evankeliumi” – Mielestäni on erikoista, että ääripäät taistelevat keskenään.. vihitään – ei vihitä samaa sukupuolta olevia kirkossa. Miksi keskilinjaa ei ole ! eli jätettäisiin papeille omantunnon vapaus ilman sanktioita. Joku vihkii…joku ei koe asiaa niin.
Itseasiassa kun pohtii mikä ( kuka ) on kirkko, niin vastaus on aina Kristus on kirkko…loppu on vain maallista eli pappien keksintöä ja siten synninalaista. Mutta maailmaa kosiskeleva maallistunut evl.kansankirkko ?????? on oman soppansa vanki.
Luopumalla Raamatun -sanasta … seuraa em. keskustelut. Ja ” Herran huoneesta alkaa turmio ”
Näin ulkopuolinen voi vain siunailla tätä siunaamispuhetta.
Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevat uskovaiset selittävät, että saa olla homo, muttei harrastaa homoseksuaalisia suhteita. Homoseksuaalisten ihmisten parisuhteita ei voi siunata avioliitoksi muka Raamatun kieltävästä suhtautumisesta johtuen ja siitä ettei Jumala tykkää semmoisesta touhusta.
Pitääkö siis jokainen lause Raamatusta ottaa kirjaimellisesti? Luin Raamatusta kohdan, jossa käsketään pyhittää sapatti ja ettei pyhäpäivinä saa tehdä töitä. Ketkä juuri tekevät töitä pyhinä elleivät papit? Mielestäni kaikki pitää ottaa kirjaimellisesti, jos siihen vedotaan.
Ei ole kyse ”kirjaimellisesti” lukemisesta tai tulkitsemisesta. Vaan (mm) siitä kenelle jokin käsky tai kielto on annettu. Eli ketä on kielletty työskentelemästä sapattina?
Oikeasro, Raamattu ei ole list a käskyjä ja kieltoja vaan kertomus jossa on eri vaiheita. Jokin käsky kuuluu tiettyyn aikaan tai tilanteeseen, ja on annettu israelin kansalle vanhan liiton aikana… Mutta on tämäkin täällä niin monta kertaa selitetty, että… 🙂
Anteeksi kirjoitusvirheistä…
Sari: ”Ei ole kyse “kirjaimellisesti” lukemisesta tai tulkitsemisesta. ”
Väitätkö ettei ole uskovaisia, jotka tukeutuvat Raamattuun joka asiassa, mikä eteen tulee, lukevat ja tulkitsevat sitä kirjaimellisesti sanansta sanaan? Heistä minä puhuin (kirjoitin), en teistä sivistyneistä, kaiken tietävistä ja oikein ymmmärtäviistä kristityistä, jotka osaatte valita ne kohdat, jotka pitää ottaa todesta ja erottaa ne kohdat, jotka ovat pelkkää fuulaa.
Jos jokin käsky on tarkoitettu israelilaisille vanhan liiton aikana ei se ole ”pelkkää fuulaa” vaan tärkeä omassa tarkoituksessaan. Tiedätkö jonkun kristityn, joka ei tätä ymmärrä?
Viitaten noihin antamiisi esimerkkeihin… Anna parempia niin ehkä voidaan jatkaa keskustelua..
Sari: ” Anna parempia niin ehkä voidaan jatkaa keskustelua..”
Ei ole tarvetta. Sanoin jo sanottavani.
Siis tarkoitan, että nämä olivat huonoja esimerkkejä ”kirjaimellisesti otettavuudesta”, koska kyse on siitä, ettei niitä ole laisinkaan tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkina aikoina:
”Pitääkö siis jokainen lause Raamatusta ottaa kirjaimellisesti? Luin Raamatusta kohdan, jossa käsketään pyhittää sapatti ja ettei pyhäpäivinä saa tehdä töitä. ”
-Uusi liitto muutti tämänkin käskyn siten, että ”yksi pitää yhden päivän toista parempana, ja toiselle kaikki päivät ovat yhtä pyhiä.” (Room.14:5-)
Aina kannattaa kiinnittä huomio siihen kenelle käsky, kielto tai ohje on suunnattu, missä tilanteessa ja mikä asian merkitys on kun vanha liitto muuttui uudeksi. Lisäksi on huomioitava pakanakristittyjen asema uudessa liitossa. Juutalaisille vai kaikille, vanhan liiton vai uuden liiton aikana? Missä tilanteessa ja missä merkityksessä. Nämä kannattaa aina kysyä Raamattua lukiessa.
”Homoseksuaalisten ihmisten parisuhteita ei voi siunata avioliitoksi muka Raamatun kieltävästä suhtautumisesta johtuen ja siitä ettei Jumala tykkää semmoisesta touhusta.”
-Seksuaalimoraaliset käskyt, kiellot ja rajoitukset eivät ole muuttuneet, koska ei ole sellaista syytä miksi ne olisivat erilaiset uudessa liitossa kuin vanhassa. Käsky koskeee niitä, jotka ovat samassa liittosuhteessa. Ja silloinkin tärkeintä on sen merkitys.
Kannattaa lukea vielä tämä. vaikka olen sen täällä jo moneen kertaan jakanut.
http://raapustus.net/?id=103
Mutta ”kirjaimellisesti vai ei” ei ole tässä se kysymys. Fariseukset noudattivat lakia ”kirjaimellisesti”, jolloin Jeesus ohjasi ajattelemaan lain merkitystä. Tarkoittaen (mm.) sitä, että sapattina on lupa tehdä työtä kun se auttaa lähimmäistä.
Yhtä hyvin voisi kysyä: Miksi homoseksuaalien pitää saada vihkimyksensä juuri Kirkossa? Eikö maistraatti kelpaa tai riitä? Tämän vain haluaisin tietää?
Vastaavasti voi kysyä, miksi heterot tahtovat saada vihkimyksen kirkossa.
Olisiko vastaus se, että niin kristitty hetero kuin kristitty homokin haluaa avioliitolleen Korkeimman siunauksen?
Niin, juuri siksi mies ja nainen vihitään kirkossa, koska Jumala on siunannut miehen ja naisen välisen liiton. Mikäli kirkko haluaa muuttaa käytäntöön, se voi tietenkin näin tehdä, mutta Jumalan sanasta evlut.kirkon on turha etsiä hyväksyntää näin tehdessään.
”Niin, juuri siksi mies ja nainen vihitään kirkossa, koska Jumala on siunannut miehen ja naisen välisen liiton.” Mihin perustat ajatuksesi Jumalan siunaamasta liitosta? Luomiskertomuksessa on tämä kohta: ”Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja hän siunasi heidät ja antoi heille nimeksi ihminen silloin kun heidät luotiin.” Ymmärrän, että inhimillinen seksuaalisuus on tämän mukaan siunattua. Onko Raamatussa selvempi ilmoitus siitä, että juuri liitto miehen ja naisen välillä olisi Jumalan siunaama?
Ehkä asiaa kannáttaa tiedustella Setan hyvin tuntevalta professori emerita Raija Sollamolta, mitä miltä hän on po. asiasta Raamatun hyvin tuntevana eksegeetikkona.
Aika vaikea on ajatella kirkon yhtenäisyyttä kahden vastakkaisen opin rinnakkaiselona. Miten sovinto voisi olla mahdollinen???
Sovinnolle tulee etsiä tilaa, mutta ei opilliselle kompromissille. Samassa kirkossa ei voi olla samasta asiasta useampaa, toisiinsa nähden vastakkaista oppia.
Kirkon opin muuttamien edellyttää määräenemmistöä, eikä muutoksen taakse ole sellaista näköpiirissä. Oppi muodostaa kokonaisuuden, jonka muuttaminen vain yhden kirkollisen toimituksen osalta loisi jänniteitä myös muuhun oppiin. Käytännössä luterilaista tunnustusta tulisi uudelleen auki kirjoittaa paljon laajemminkin, kuin vain kirkon avioliittokäsityksen suhteen.
Miten jatkossa ymmärrämme sen tunnustuskirjojen periaatteen, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Mitä tarkoitamme, kun toteamme, että kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kaikki tämä olisi vaakalaudalla, jos lähtisimme tietoisesti opillisen kompromissin tielle.
Entäpä sitten hallinnollinen kompromissi? Tässä mallissa ei kajota kirkon oppiin. Sen sijaan todetaan, että jäsenistön keskuudessa esiintyy myös poikkeavia opillisia käsityksiä, mutta ei oteta aktiivisesti kantaa onko tässä kyseessä harhaoppi vaiko ei. Sen sijaan hyväksytään kirkon opista poikkeavat vihkitoimitukset hallinnollisina toimenpiteinä.
Tässä mallissa vihkipapille ei koituisi seuraamuksia, mutta ketään kirkon jäsentä ei velvoitettaisi kirkon opista poikkeavaan uskonnonharjoittamiseen. Vihkitoimitus ei olisi osa paikallisen seurakunnan virallista toimintaa ja mahdolliset kirkon työntekijät olisivat paikalla vapaaehtoisesti ilman osallistumisvelvollisuutta.
Periaatteessa oheistus olisi muutoin sama kuin ns. parisuhderukouksessa, mutta vihkitoimitus hallinnollisena toimenpiteenä jäisi ilman papille koituvaa sanktiota.
Miksi ajatella hetero-ja homoparien vihkimisen vastakkaisina toimituksina (tai ”oppina”). Eikö siinä ole kysen kahden ihmisen liiton kirkollisesta vihkimisestä ja siunaamisesta.
Hallinnollinen menettely konsensuksen vahvistamisessa papin toimesta avioasiassa varmasti onnistuu. Tässä on huomattava sitten se että kun ja jos pappi vahvistamaansa konsensusta haluaa siunata tai pari sitä pyytää, antaa pappi uskovan maallikon siunauksen. Siunaus ei näin ilman kirkon päätöksiä ole kirkon eikä kirkon alttarin siunaus.
Lutherhan lupasi parin saavan osan siunauksesta jo kihlauksessa ettei menetys niin mahdoton ole vielä kun papin ja todistajien lisäksi ystävät ja tuttavat haluavat siunaukseen yhtyä.
Valitettavasti tuota ”hallinnollista kompromissia” voitaneen hyvin helposti kutsua myös ”ns. kirkolliseksi porsaanreijäksi.” Annetaan kaiken tapahtua, ikäänkuin ei mitään tapahtuisi. Myös vihkitoimituksen suhteen epävirallisen ja virallisen raja vaikuttaa veteen piirretyltä viivalta.
Kivimäki: ”Kirkon opin muuttamien edellyttää määräenemmistöä, eikä muutoksen taakse ole sellaista näköpiirissä.”
Niin se vaan Raamatun sana ja kirkon oppikin on muutettavissa äänestämällä demokraattisesti. Enemmistön mielipide ratkaisee.
Väisänen: ”Tässä on huomattava sitten se että kun ja jos pappi vahvistamaansa konsensusta haluaa siunata tai pari sitä pyytää, antaa pappi uskovan maallikon siunauksen. ”
Siinä sitä taas papit jakavat siunauksia. Ja minä kun olen kuullut ihan korkealta kirkolliselta taholta, erttä eivät ihmiset – papitkaan – mitään siunaa tai edes pysty siunaammaan, ainoastaan pyytämään Jumalan siunausta, joka sitten siunaa jos katsoo sen tarpeelliseksi. On se kumma, että jatkuvasti vaan väitetään kiven kovaan, että papit ja kirkko siunaavat tai eivät siunaa.
En ymmärrä miksei sitä Jumalan siunausta voi pyytää homoparienkin avioliitolle jos sen pari katsoo itselleen tarpeelliseksi. Eihän yrittänyttä laiteta. Jumala sitten korkeassa viisaudessaan joko siunaa tai jättää siiunaamatta.
Kun siunauksen substanssi avittamisessa olisi korkeimman käressä täytyy asian koskea myös rukousta. Näin Herramme katsoisi mitä täällä oikein touhutaan ja ajatellaan elämisestä. Toki nyt eläköitynyt Piispa Askola fb päivityksessä lupasi paljonkin.
Sitten on asia rukouksen mahdollisuudessa: Nimeä muistamatta on lausuttu, olikohan Englannissa, rukouksen olevan suurin voima mihin Ihminen kykynee yliopiston virkaanastujaisesitelmässä.
Edellistä ei tarvitse viittausten suhteen ottaa kirjaimellisesti vaan asian mukaan.
”kykenee tuottamaan”, piti kirjoittaa
Jukka Kivimäki esitti hallinnollista himmeliä mainiten mm. ”Vihkitoimitus ei olisi osa paikallisen
seurakunnan virallista toimintaa ja mahdolliset kirkon työntekijät olisivat paikalla vapaaehtoisesti
ilman osallistumisvelvollisuutta”.
Tuo on jo toteutettu, hallinnollisen vihkimisen saa tänäkin päivänä ilman että kirkon tarvitsee siihen puuttua.
Ennenkuin näitä uusia hallinnollisia himmeleitä aletaan miettiä, niin kirkon olisi syytä alkaa noudattaa omia jo olemassaolevia
sääntöjänsä, vaikkapa kirkolliskokouksen hyväksymää kirkkojärjestystä. Vasta tämän jälkeen voisi sitten katsoa, onko tarve uusille himmeleille.
Kirkkojärjestyksen mukaan ”Kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista muista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti.”
Samaisen kirkkojärjestyksen mukaan ”Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Jos toinen kihlakumppani ei ole kirkon jäsen, heidät voidaan vihkiä kirkollisesti, jos kirkkoon kuulumaton on muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen.” Kumpaakaan kohtaa ei noudateta samasukupuolisen parin halutessa avioliittoon.
Edelleen kirkkojärjestyksestä ”Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata.”
Sääntöä ei noudateta samasukupuolisen avioparin kohdalla.
Samasukupuolisten avioliiton kieltoa perustellaan usein myös Mooseksen kirjan sanoilla ”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.”
Jos Mooseksen kirjat opit ovat perusteena edelläolevassa tapauksessa, niin miksi sitten vihitään parrattomia miehiä ja sekoitekankaissa vihille tulevia ihmisiä? Mooseshan sanoo mm. ”Älkää leikatko hiuksianne lyhyiksi ohimoilta älkääkä leikkaamalla turmelko parran reunaa.” ja ”Älä pue yllesi vaatekappaletta, joka on kudottu kahdesta erilaisesta langasta.”
Kirkon imagostakin ollaan huolestuneita. Jos kirkko ei kykene edes omia säännöksiäkään noudattamaan, niin ihmekö on ettei ihmiset enää usko kirkkoon.
Leeni Luukkolta erinomainen kommentti!?
” niin miksi sitten vihitään parrattomia miehiä ja sekoitekankaissa vihille tulevia ihmisiä?”
-Siksi että nuo ohjeet eivät koske uuden liiton pakanakristittyjä. Aina on otettava huomioon käskyn tai kiellon konteksti, kohde ja alkuperäinen merkitys ja tarkoitus. Kuten edellä yritin Kimmolle selittää.
Sari Weckroth: ” niin miksi sitten vihitään parrattomia miehiä ja sekoitekankaissa vihille tulevia ihmisiä?” Siksi että nuo ohjeet eivät koske uuden liiton pakanakristittyjä. Aina on otettava huomioon käskyn tai kiellon konteksti, kohde ja alkuperäinen merkitys ja tarkoitus. Kuten edellä yritin Kimmolle selittää.
Sarille: Miten kykenet perustelemaan sen, että ”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanss…” on
noudatettava ohje, mutta samoissa Mooseksen kirjoissa olevat muut ohjeet eivät enää koskekaan meitä?
Haiskahtaa pahasti – taas kerran – siltä, että oma agenda määrittelee sen mitä Raamatusta napataan, mitä ei.
Mitään logiikkaa ei näytä selityksissä olevan.
Selitäpä vielä se, miksi kirkolliskokouksen kirkkojärjestystä ei kirkossa noudateta. Luotatko sinä tahoon, joka ei pidä sanaansa?
”Miten kykenet perustelemaan sen, että “Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanss…” on noudatettava ohje, mutta samoissa Mooseksen kirjoissa olevat muut ohjeet eivät enää koskekaan meitä? Haiskahtaa pahasti – taas kerran – siltä, että oma agenda määrittelee sen mitä Raamatusta napataan, mitä ei. Mitään logiikkaa ei näytä selityksissä olevan.”
—-
-Ajattelet Raamattua sääntöluettelona? Suosittelen näkökulman laajentamista.
Lähtökohta on nimenomaan se, että kaikki ohjeet ei ole tarkoitettu kaikille kaikkina aikoina. Siinä ei olisi mitään järkeä. On ohjeita, jotka on annettu nimenomaan ja vain juutalaisille ja nimenomaan ja vain vanhaa liittoa koskien.
Kyse ei siis ole Mooseksen laista vaan koko Raamatusta. Siitä mikä muuttui tai ei muuttunut vanhan liiton vaihtuessa uudeksi, ja mikä on meidän (pakanakristittyjen) asema uudessa liitossa.
Olen aika varma, ettei kukaan kristitty, joka pitää avioliittoa Jumalan asettamana ja miehen ja naisen välisenä katso vain Mooseksen kirjaa. Vaan Raamattua kokonaisuutena, kertomuksena ja eri vaiheita sisältävänä.
Lähtökohta on siis, että Mooseksen laki oli vanhan liiton juutalaisille tarkoitettu sääntökokoelma. Kuitenkin siinä on nähtävissä paljon sellaistakin mikä moraalisena ohjeena ei muutu.
Edelleen ja jälleen: kattava analyysi täällä aiheesta:
http://raapustus.net/?id=103
”Selitäpä vielä se, miksi kirkolliskokouksen kirkkojärjestystä ei kirkossa noudateta. Luotatko sinä tahoon, joka ei pidä sanaansa?”
-Tämä kysymys on vailla merkitystä 🙂 En luota ehdottomasti ja kyseenalaistamatta mihinkään tahoon .Ajattelen ihan itse 🙂
”Mitään logiikkaa ei näytä selityksissä olevan.” —-”
-Logiikka nimenomaan on.
Sari Weckrothille: Surullista kun et kykene vastaamaan, perustelemaan kantaasi. Vastaukset muotoa ’kyllähän kaikki sen tietää’, ’kysymys on merkityksetön’.
Jos perustelisit – muuta kuin laittamalla omaa agendaasi tukevia linkkejä – niin joku muukin voisi ajatella asioita jostakin toisestakin näkökulmasta.
”Vastaukset muotoa ‘kyllähän kaikki sen tietää’, ‘kysymys on merkityksetön’. ”
-Yritän nyt vielä. Nuo eivät ole vastauksia varsinaiseen kysymykseen. Viimeinen liittyi siihen kun kysyit luotanko kirkkoon. Toista en ole sanonut.
Yritän parhaani mukaan selittää. Linkki sisältää pitemmin ja tarkemmin perusteltuna sen mitä olen esittänyt tässä. Lue edes, niin minun ei tarvitse kirjoittaa kaikkea tähän.
Lyhyesti: millä perusteella Raamatusta ”poimitaan” se mitä noudatetaan ja mitä ei. Sillä perusteella mikä ohje on suunnattu ja tarkoitettu kenelle ja kenelle ei. Tämä yksi ohjenuora. Myös se onko asialla merkitystä ennen vai jälkeen Jeesuksen sovitustyön (eläinuhrit).
Vastaa nyt noihin linkissä oleviin perusteluihin edes jotenkin. Sanoisin, että on asian väistelemistä nimittää linkkiä ”agendaa tukevaksi” ja olla lainkaan lukematta sitä. Vaikka olisikin, itse perustelut ovat ne joihin tulisi vastata.
Heti alussa tehdään selväksi, että kyse on liittosuhteesta. Siitä liitosta, jonka Herra teki Israelin kansan kanssa ja toisesta liitosta, jonka osapuolia myös me olemme.
Itse opin joskus teininä lukemaan Raamattua uudella tavalla. Nimitän sitä KKMM-tekniikaksi.
On kysyttävä Kuka? Kenelle? Miksi? Missä tilanteessa?
On siis aivan perusteltua, että meidän (uuden liiton pakanakristittyjen) ei tule leikata hiuksiamme kuten vanhan liiton pappien.
Vaikuttaa, että luet vain käskyt ja kiellot kuin ne olisi listattu ranskalaisilla viivoilla. Ottamatta lainkaan huomioon kontekstia. Erottamatta vanhaa ja uutta liittoa. Käskyjen kohderyhmää tai mitään muutakaan.
’Älä makaa miehen kanssa’ -kiellon osoite on toki luettavissa. ”Herra sanoi Moosekselle: ’Sano israelilaisille: …'”
“Herra sanoi Moosekselle: ‘Sano israelilaisille: …’”
-Niin juuri.
Mooseksen laki ei siis ole meitä velvoittava lakikokoelma. Mutta siinä olevar yleismoraaliset ohjeet ovat luonnollisesti yleispäteviä. Kuten
.”. rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.”(5. Moos. 6:5)
”Älä varasta.” (5. Moos. 5:19)
”Avaa auliisti kätesi veljellesi, kurjalle ja köyhälle, joita sinun maassasi on.” (5. Moos. 15:11)
Tuon miehenpuolen kanssa makaamis-kohdan kohdalla voidaan kysyä miksi se on ”kauhistuttava teko” Herran silmissä. Liittyikö tämä jotenkin aikaan, tilanteeseen, juutalaisuuteen, vanhaan liittoon?
Tästä saa toki esittää näkemyksiään ja tulkintojaan. Kuten on tehtykin. Mutta nämä ovat ne välttämättömät kysymykset jokaisen käskyn tai kiellon suhteen.
Homojen kannattaa pyytää siunausta Setasta. Siellä on asiantuntemus ja vastuu homojen asiasta. Kirkolla ei ole. Tämä ei ole kirkon vahvuus osaamisalaa.
Tällä asialla on paljon kannattajia, jotka voivat antaa omastaan ja yhdessä Setan kanssa perustaa herätysliikkeen ja seurakuntia. Heillä olisi etunaan tuote jota kirkko ei pysty tarjoamaan.
Voitaisiin elää sovinnossa rinnakkain ja kirkossa säästyisi valtavasti voimavaroja.
Eikös sitä Jumalan siunausta voi pyytää ihan kuka tahansa ihminen, jos semmoisen tarpeelliseksi itselleen katsoo? Ei kai siunauksen pyytämiseen mitään pappistutkintoja, pätevyyksiä tai ammattitaitoa tarvita? Jumalahan sen sitten päättää siunaako vai jättääkö siunaamatta. Ainahan kannattaa yrittää jos siunauksia tarvitsee.
Sinäkin Kimmo voit pyytää siunausta Setalta homosuhteille. Ja voit antaa lahjoituksia suurista eläkkeistä ja säästyneistä kirkollisveroista perustettaville Pride seurakunnille. Sitten saatte ratkaista millaisia tutkintoja ja ammattitaitoa tarvitaan.
Miksi pitäisi? En tunne tarvetta minkään sorttisille siunauksille tai seurakunnille, en henkilökohtaisesti, enempää kuin homo- tai heterosuhteiden puolestakaan. Ne pyytäkööt – ja kohdistakoot pyyntönsä kelle hauavat – jotka tuntevat tarvitsevansa.
Tosiasiallisesti kirkko on asian jo ratkaissut. Helsingissä suuri määrä pappeja on valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, vihkimiselle ei ole juridisia esteitä ja merkittävä määrä seurakuntia on ilmoittanut antavansa kirkot käyttöön vihkitilaisuuksia varten.
Lisäksi Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on ilmoittanut, ettei se nykyisessä tilanteessa ota kanteluita käsittelyyn eikä rankaise samaa sukupuolta vihkineitä pappeja.
Hallinnollisesti en odota, että seuraavakaan kirkolliskokous onnistuisi asiaa ratkaisemaan, mutta käytännön tasolla se on jo ratkaistu.
Vaikka todellisuus on kulkemassa kirkon hallinnon ja juridiikan ohi, olisi tärkeätä saada aikaan myös yhteinen päätös ja sille selkeän jäsenenemmistön tuki.
Jäsenten enemmistön tuki samaa sukupuolta olevien vihkimiselle on ollut jo pitkään. Käsittääkseni myös papiston enemmistö kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä.
Kirkon päätöksentekoa jumittaa sekä määrävähemmistösäännökset että urkupillistön kireimpien äänten suhteellinen yliedustus kirkolliskokouksessa. Tästä syystä en pidättele hengitystä sen suhteen, että kirkolliskokous kykenisi asiaa ratkaisemaan vielä vuosiin. Ratkaisu löytyy kirkolliskokouksen ulkopuolelta. On jo löytynyt.
Jumala varmaan seuraa suurella mielenkiinnolla äänestysten tuloksia, jotta tietää jatkossa miten hänen tulee asiaan suhtautua.
Juu, ei siinä ole minkään sorttisilla jumalilla nokan koputtamista, kun ihmisten välillä demokratia pelittää. Pulinat pois – äänestäjäkunta on puhunut.
Allin taas knhota itseäni, kun pitkästä aikaa kulutin aikaani lukemalla ja kirjoittelemalla näillä palstoilla.
Sä etkö ihminen muistakaan
Sun aikas että on rahtu vaan
Jok‘ ainut hyödytön hetkistäs
On hukkaan tuhlattu leiviskäs.
Melko masentaavaa on lukea tätä kirkon alasajoa.
Jos kirkko kaatuu (tulee alasajetuksi) homojen vihkimiseen, niin eipä ole kovin vankalla pohjalla koko laitos.
Ja siksi toiseksi, kukapa näitä pakottaa lukemaan, jos alkaa liikaa stressata.