Kirkon lopunajallinen sanoma

Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta on hypäynnyt uusille leveleille, myös kirkossa. Se on tärkeää, sillä meneillään oleva katastrofi tulee vaikuttamaan meidän kaikkien elämään järisyttävällä tavalla. Olemme kaikki kehityksestä vastuussa ja kerran joudumme vielä tekemään tiliä luomakunnan turmelemisesta itse Luojan edessä.

Kirkon piirissä keskustelussa on kuitenkin ollut yksi kummallinen puute: juuri kukaan ei puhu asiasta eskatologisesta (lopunajallisesta) näkökulmasta, vaikka juuri se voisi olla viestimme ydin. Olemme matkalla kohti tuhoa ja tuomiopäivää – sen alkaa nähdä jo sokea reettakin. Kun ennen vanhaan kristityt puhuivat maailmanlopusta, kaikki muut olivat vaivaantuneita; nyt kun kaikki muut puhuvat maailmanlopusta, kristityt ovat vaivaantuneita…erikoinen ilmiö!

Eskatologiset tekstit ovat Raamatun voimallisimpia ympäristöön liittyviä kannanottoja. Ne menevät suoraan asian ytimeen: luonnonmullistukset ovat Jumalan tuomioita ja niiden tarkoitus on herättää parannukseen. Eikö siinä olisi viestiä kerrakseen ja aineksia arkkipiispan kannanottoon! Että jos tahti ei muutu, niin loppu tulee. Niin kuin tuleekin, jos emme kykene korjaamaan kurssia.

Samalla nämä profetiat sisältävät ylivertaisia toivon näköaloja.

Ensiksi toivo lepää siinä, että voimme tehdä parannuksen. Jumala on aina ollut valmis peruuttamaan tuomion, jos ihminen vain kääntyy pahoilta teiltään. Hän ei tahdo syntisen kuolemaa, sanotaan psalmissa. Toiseksi profetiat kertovat uudesta taivaasta ja uudesta maasta; että jos kaikki lopulta menee pieleen, on Jumalalla vielä ässä hihassa. Näkökulma on sama kuin yksilönkin kohdalla: jokaista kutsutaan parannukseen ja muuttamaan elämänsä suunta, mutta lopullinen pelastus koittaa vasta tuhon jälkeen, ylösnousemuksen aamussa. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa suruttomaan elämään, vaan armon tarkoitus on motivoida kilvoitukseen – elämään luomakunnan kannalta kestävällä tavalla armon varassa.

Tässä pari tekstiä esimerkiksi:

Ilmestyskirjasta:

Minä kuulin, kuinka temppelistä sanottiin kovalla äänellä seitsemälle enkelille: »Menkää! Tyhjentäkää Jumalan vihan seitsemän maljaa maan päälle.» Ensimmäinen enkeli lähti ja tyhjensi maljansa maan päälle. Silloin tuli pahoja märkiviä haavoja niihin ihmisiin, joilla oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa. Toinen enkeli tyhjensi maljansa mereen. Meri muuttui kuin kuolleen vereksi, ja kaikki meressä elävä kuoli. Kolmas enkeli tyhjensi maljansa virtoihin ja vesien lähteisiin, ja ne muuttuivat vereksi. Minä kuulin, kuinka vesien enkeli sanoi:

– Vanhurskas olet sinä,
joka olet ja joka olit,
sinä Pyhä,
joka annoit nämä tuomiot!
He ovat vuodattaneet pyhien ja profeettojen verta,
ja verta sinä panit heidät juomaan.
He saavat ansionsa mukaan.
Sitten kuulin alttarin sanovan:
– Niin, Herra Jumala, Kaikkivaltias!
Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi.

Neljäs enkeli tyhjensi maljansa aurinkoon, ja aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan.
Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä mutta herjasivat Jumalaa, jonka vallassa nämä vitsaukset olivat. He eivät kääntyneet, eivät antaneet kunniaa Jumalalle.

Jesajan kirjasta

Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen,
runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat.
Samalla tavoin käy papin kuin kansankin,
niin isännän kuin orjankin,
niin emännän kuin orjattaren,
niin myyjän kuin ostajan,
niin lainan antajan kuin sen saajan,
niin velkojan kuin velallisenkin.
Autioksi maa autioituu,
tyhjäksi se ryöstetään.
Näin on Herra puhunut.

Maa kulottuu ja kuivuu,
maanpiiri riutuu ja kuivuu,
maan lailla taivaskin riutuu.
Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla,
sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain,
rikkoneet käskyt,
tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.

Siksi kirous syö maan,
sen asukkaat saavat maksaa teoistaan.
Siksi maan asukkaat käyvät vähiin,
vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.

  1. Timo, kiitos täsmennyksistä, vaikka en ensisijaisesti ajatellut Sinua. Kaksi täsmennystä omalta puoleltani. (1) Ajattelen näin: Ensiksikin luterilaisen käsityksen mukaan muutos on aina loogisesti SEURAUS armon käsittämisestä ja uskomisesta. Ensin on siis ”suhde” Jumalaan, sitten muutos suhtautumisessa lähimmäisiin ja luomakuntaan. Varsinkin siitä syystä, että meidän ensisijainen tähtäyspisteemme on iankaikkisen pelastuksen kuuluttaminen, ei maailman parantaminen. Vaikka se siis tuppaa seuraamaan uskoa.

    (2) Vierastan sanoitustasi, jossa käytät kristillistä ja hengellistä termiä ei-kristillisessä merkityksessä. Kristittyinä meidän tavoitteemme EI voi olla se, että pyritään yleiseen ja kaikkia koskevaan muutokseen, jota sitten meidän puolestamme höystetään tai tehostetaan ”evankeliumin hengellä”. Miksi? Kokemukseni mukaan evankeliumista tulee silloin lainomainen suorite ja se turmeltuu. Ja juuri tämä on mielestäni tapahtunut siinä, kun kirkko on nyt ”ilmastoherännyt”.

    Oikea ratkaisu voisi olla se, että rohkaisemme kristittyjä pohtimaan elämänsä ratkaisuja luomakuntaa kunnioittavasti. Ja siinä on järki ja käyttäytymisen muutos etusijalla ilman eroa kristittyjen ja ei-kristittyjen välillä. Ei tarvitse tulla kristityksi voidakseen olla kunnon ilmastoaktivisti. Vaikka armo tapaa jossakin mielessä täydellistää meidän luonnollisen toimintamme.

    Tuosta Abraham-Sodoma -historiasta ja Jumalan kaikkivallasta olen samaa mieltä. Tässä on monia eri puolia.

  2. Rauli Toivonen: ”en koe ihmiskunnan ponisteluja kovin kummoisina”

    Tämä on valitettavan osuva kuvaus siitä asenteesta, joka vallitsee tietyn mallisessa uskonnollisuudessa, kuten Jehovan todistajissa. Ei edes yritetä ja ihmisen toimia pidetään jopa turhina, koska kyllähän Jumala hoitaa. Tällainen asenne on kaikista vaarallisin. Me nyt kuitenkin satumme elämään maailmassa, jossa Jumala ei ole toistaiseksi hoitanut todistetusti ensimmäistäkään katastrofia.

    Jos me emme tee tilanteelle mitään, ei sille tee kukaan muukaan, ja se tarkoittaa, että Raulin lastenlasten tai heidän jälkikasvunsa elämä on todennäköisesti nykyistä huomattavasti vaikeampaa. Siitä seuraavista sukupolvista puhumattakaan. Jehovan todistajat ovat aina ajatelleet, että loppu on aivan lähellä, eivätkä siten ole panostaneet tulevaisuuteen sillä vakavuudella kuin kuuluisi.

    Tästä erinomainen esimerkki on ote heidän kirjallisuudesta vuodelta 1969. Silloin oli ”aivan varmaa”, että loppu on niin lähellä, etteivät silloiset nuoret ehdi koskaan vanhaksi. Kuinkas sitten kävikään. Ja juuri samalla tavalla tulee käymään nykyisille Jehovan todistajille, jotka ajattelevat, että Jehova kyllä hoitaa ja loppuhan on niin lähellä. Ei ole. Eikä hoida.

    Jehovan todistajat eivät ole oppineet historiasta mitään.

    Herätkää!-lehti vuonna 1969:

    ”Jos olet nuori, niin sinun on myös tunnustettava se tosiasia, ettet ehdi tulla vanhaksi nykyisessä asiainjärjestelmässä. Miksi et? Koska kaikki Raamatun ennustusten täyttymyksen todisteet osoittavat, että tämä turmeltunut järjestelmä on saava loppunsa muutaman vuoden kuluessa. Jeesus ennusti siitä sukupolvesta, joka näki ’viimeisten päivien’ alun vuonna 1914: ’Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat.’”

    • Sitähän he ovat tehneet koko historiansa – muuttaneet opetuksiaan. Historiasta oppiminen tarkoittaa, ettei toista samoja virheitä. Siitä Jehovan todistajat eivät ole oppineet paljoakaan. Edelleen koko opillinen himmeli perustuu vuoteen 1914 liittyviin virheellisiin tulkintoihin.

      Tulkinnat perustuvat sekä Raamatun että historian tarkoitukselliseen vääristämiseen. Eikä siinä kaikki. Heidän johtajansa tietävät tämän, ja silti vaativat, ettei yksikään todistaja kyseenalaista ko. oppia. Tai muuten todistaja menettää kaikki läheisensä.

Pöyhönen Timo
Pöyhönen Timohttp://www.hengenuudistus.fi
Pastori. Erikoistunut yhteisön rakentamisen saloihin. Toimii Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtajana.