Luther-säätiön ja Lähetyshiippakunnan toiminta on loogista. Se saa voimansa kirjaimista ja niiden tulkinnasta. Vakaumus vie yhteisöä samaan suuntaan kuin kaikkia muitakin kompromisseihin taipumattomia yhteisöjä: eroon ja omaan universumiin.
Myös Tampereen tuomiokapitulin taannoinen päätös erottaa piispa Risto Soramies pappisvirasta on looginen. Kapituli tekee myös pilkulleen, mitä kirjain kehottaa: jos rikot, maksat. Nyt Soramies sai ison laskun. Sekä teologisesti että inhimillisesti.
Kaksi logiikkaa törmää. Kaksi todellisuuskäsitystä ja teologista itseymmärrystä.
Erikoiseksi tilanteen tekee ajatus kahdesta kirkosta, näkymättömästä eli hengellisestä Kristuksen kirkosta sekä näkyvästä laitoskirkosta. Tarkemmin sanottuna kyse on siitä, että jokin ryhmä (L-säätiö & L-hpk) kokee edustavansa näkyvänä hengellistä kirkkoa enemmän kuin toinen (iso paha ev-lut) näkyvä kirkko. Tämä ei mielestäni enää ole loogista, sillä tosi hengellinen Kristuksen kirkko on aina näkymätön ja siihen ovat osallisia kaikki kristityt täysin riippumatta omien kirkkokuntiensa ekumeenista asiapapereista. Hengelliseen kirkkoon kuulutaan tunteen kautta, ei oppilauseiden. Kristuksen kirkon jäsenyys ei voi olla sidottu historillisiin ja maantietteellisiin dokumentteihin.
Sympatiani ovat kuitenkin L-säätiön ja L-hiippakunnan papiston ja vastuunkantajien luona. Ehdottomuudessa ja oman elämänsä likoon laittamisessa on aina jotain kunnioitettavaa. Luen parhaillani Antti Tuurin romaania Alkemistit. Siinä päähenkilöt ovat swedenborgilaisia ja laittavat oman elämänsä likoon – ja läheistensä myös.
En vertaa luthersäätiöläisiä (tai muita uskalikkoja) swedenborgilaisiin muuten kuin Tuurin kirjan päähenkilöiden psykologisen logiikan kannalta: Kultaa voi valmistaa jos pitää itsensä hengellisesti puhtaana ja noudattaa kirjoituksissa olevaa viisautta.
Martti Pentti :”Onko näkymätön kirkko edes elävä kirkko?”
Se on mielestäni yhtä todellinen ja elävä kuin kuoleman jälkeinen elämäkin. ”Se ”tärkeä”, mikä jokapäiväisessä elämässä meitä kohtaa, kuuluu yleensä välineitten maailmaan. Mutta tuontuostakin sattuu tilanteita, jolloin arvojen maailman tärkeys astuu painavana eteemme, vieläpä niin painavana, että se ehdottomasti työntää syrjään välineelliset näkökohdat. Ja silloin selviää meille vaistomaisesti, että välineitten maailman perustuksena on arvojen maailma…” [Erik Ahlman]
Subjektiivisen uskoni mukaan Henki [jota voi sanoa myös Jumalaksi] on se, joka loi myös luonnonlait.
Yksikään tiedemies ei ole vielä koskaan pystynyt todistamaan, että yksikään tieteellinen koe olisi syntynyt ilman koetta edeltävää kokeen tekijän tietoisuudessa [hengessä] ollutta suunnitelmaa ja hypoteesia, enkä niin ollen usko maailmankaikkeudenkaan syntyneen ilman Luojaa. Jos tiede joskus todistaa toisin, niin sitten muutan tietysti käsityksiäni.
Kirkko, Kristuksen ruumis maailmassa, hengellinen yhteisö, saa aina näkyvän muodon tässä maailmassa. Se ei ole olemassa ilman sitä ja kirkko toteutuu aina epätäydellisenä meidän ihmisten epätäydellisyyden vuoksi. Siten myös LHPK on epätäydellinen kirkko kuten ev.lut. kirkkommekin on. Nyt asetelma tosin näyttäytyy siltä, että ensin mainittu ei ole epätäydellinen ja että jälkimmäinen on huonompi kuin epätäydellinen.
Jatkan vielä: Minulle ja monille muille oma ev.lut. kirkkomme on epääydellisena osa maailmanlaajaa Kristuksen kirkkoa, osa una, sancta ja apostolicaa.
Toivo, taitaisi tulla sama tunne papille, jos juttelisi oman seurakunnan pyhäkoululaisten kanssa, vai tulisiko? Nyt taitaa vain olla niin, että lähetyshiippakuntalaiset uskovat kuten pyhäkoululaiset, joten turhaa meitä pelkäät.
”Lähetyshiippakuntalaiset uskovat kuten pyhäkoululaiset.” Äitini oli tapana kirkon kiemuroita seuratessaan tuhahtaa: tuonhan minä opin jo Pasilan pyhäkoulussa! Siellä oli nähtävästi 20-luvulla harvinaisen korkeatasoinen opetus, kun en löydä lähetyshiippakuntalaisista paljoakaan samankaltaisuuksia äitini uskonnollisen ajattelun kanssa.
Juha: Pelkään aina sellaista kirkollisuutta tai kristillisyyttä, joka esittäytyy täydellisenä ja josta aistin toisten yläpuolelle tai tuomariksi asettumista. En sano tätä LHPK:sta yleensä, mutta näen huonona sen, että sieltä suunnasta ”motataan” kirkkoamme ja sen myötä meitä tässä kirkossa toimivia.
Toivo, näen asiat aivan eri lailla kuin sinä. Suomen evl-kirkko käyttää sitä valtaa, jonka on saanut Jumalalta. Ei siinä meillä ole paljoa nokan koputtamista.
Jos meidän evl-kirkossa voidan pyörittää sulassa sovussa oikeaa messusirkusta, niin luulisi olevan jotenkin mahdollista sallia kirkon tiloissa ja kirkon sateenvarjon alla paikkoja ja aikoja vanhauskoisillekin.
Henkilöseurakunnat vain pystyyn, ja vuorolistat kirkkotilojen käytölle.
Jos voidaan pyörittää metallimessuja ja dance-messuja ja joogahippoja ja ties mitä safkaa ja viiniä synninsovitusta, niin luulisi todella, ettei libisten tarvitsisi olla niin kostonhimoisia, ettei vanhauskoisille löydy pientäkään sijaa.
Voisiko tunnollinen lääkäri olla piittaamatta maassa
liikkuvasta epidemiasta tai väärän ravinnon aiheuttamista
kasvuhäiriöistä? Pidettäisiin kai outona lääkärinä sellaista, joka
sulkisi silmänsä tosiasioilta.
Vastuuntuntoinen lääkäri kai kysyisi, mitä näille asioille voitaisiin tehdä.
Mitä tekee hengellinen lääkäri?
Tuleeko hänen ilmoittaa kaikki terveeksi, vaikka Jeesus lähetti hänetkin parantamaan sairaita?
”Jos meidän evl-kirkossa voidan pyörittää sulassa sovussa oikeaa messusirkusta, niin luulisi olevan jotenkin mahdollista sallia kirkon tiloissa ja kirkon sateenvarjon alla paikkoja ja aikoja vanhauskoisillekin.” Miten se näkyy, että kirkossa ei ’sallita paikkoja ja aikoja vanhauskoisille’? Kaipaan tästä todellisia käytännön esimerkkejä. Ne ristiriidat, joista jotakin tiedän, ovat koskeneet ’vanhauskoisten’ esittämiä ehtoja kirkon ja seurakuntien toiminnalle.