Kuvassa Matteuksen evankeliumi inarin saameksi

Antakaa toisillenne anteeksi
Teksti: Matt. 18:15-22

Useampi ihminen on kysynyt minulta miksi meidän kirkollamme ei ole rippiä niin kuin katolisilla. Olen vastannut että kyllä meillä on. Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa se mainitaan jopa kirkkomme sakramenttina.

Vähässä katekismuksessa Luther sijoitti ripin kasteen ja ehtoollisen väliin.

Kun hän kertoo, miten tietämättömiä on neuvottava ripittäytymään, niin aluksi hän selittää ripin kaksi osaa:

”Mitä rippi tarkoittaa? Vastaus:

Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä.”

Tämän jälkeen hän tekee eron sen välillä, että on tehtävä ero yleisen syntisyyden ja konkreettisten yksittäisten syntien välillä. Rippi koskee vain tiedostettuja syntejä, jotka painavat mieltämme.

”Millaisista synneistä sitten on ripittäydyttävä?
Jumalalle on tunnustettava syyllisyys kaikkiin synteihin, myös niihin, joista emme tiedä. Niin teemme Isä meidän -rukouksessa.
Ripittäjälle meidän taas on tunnustettava vain ne synnit, jotka tiedämme ja tunnemme sydämessämme.”

Kun sitten Luther puhuu syntien luettelemisesta, niin hän puhuu arkisen elämän tavanomaisista tolkuttomuuksista.

”Mitä syntejä ne ovat?

Tutki tilaasi kymmenen käskyn avulla, olitpa sitten isä tai äiti, poika tai tytär, isäntä, emäntä tai palvelija: oletko niskoitellut, oletko ollut epäluotettava, laiska, vihainen, röyhkeä ja riitaisa, oletko sanoin tai teoin tuottanut jollekulle mielipahaa, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt tai huonosti hoitanut asioita ja aiheuttanut vahinkoa?”

Neuvoessaan ripittäytymään Luther selostaa asiaa ripittäytyjän ja rippi-isän välisenä keskusteluna. Otan tähän muutaman esimerkin.

Sano ripittäjälle: "Pyydän teitä, herra pastori, kuuntelemaan rippiäni ja julistamaan minulle anteeksiannon Jumalan tähden."

Tähän rippi-isä vastaa: "Minä kuuntelen."

Palvelusväkeen kuuluvalle Luther antaa viitteenomaisesti muutamia esimerkkejä.

"Minä vaivainen syntinen tunnustan Jumalalle syyllistyneeni kaikkiin synteihin. Erityisesti tunnustan teille, että minä, joka olen palvelija, palvelustyttö jne., valitettavasti palvelen isäntäväkeäni epärehellisesti. Olen silloin ja silloin jättänyt saamani käskyt täyttämättä, olen vihastuttanut heidät ja saanut heidät sadattelemaan, olen laiminlyönyt tehtäviäni ja antanut tapahtua vahinkoa. Olen ollut myös hävytön sanoin ja teoin, riidellyt vertaisteni kanssa, nurissut emäntääni vastaan sekä kiroillut häntä jne. Suren kaikkea tätä, rukoilen armoa ja tahdon parantaa tapani."

Työnantajan puolelta Lutherin selostuksessa mainitaan tuon ajan tavanomaisimmat työnantajat isäntä ja emäntä. Heille annetaan viitteeksi seuraavia seikkoja.

"Tunnustan teille erityisesti, etten ole uskollisesti johdattanut lapsiani, palvelusväkeäni enkä puolisoani kunnioittamaan Jumalaa. Olen kiroillut, näyttänyt huonoa esimerkkiä, sopimattomilla puheilla ja teoilla vahingoittanut naapuriani, levittänyt pahoja juoruja, myynyt liian kovaan hintaan ja antanut virheellistä ja vajaata tavaraa."

Evankeliseen tapaan Luther painottaa ettei syntiluettelo on homman tärkein puoli niin että pitäisi ruveta ronkkimaan mieltään enempää kuin tosi aiheesta.

”Ellet taas havaitse tunnollasi olevan edellisen kaltaisia tai suurempia syntejä, sinun ei pidä huolestua eikä muuttaa rippiä piinaksi ryhtymällä etsimään ja keksimään lisäsyntejä. Kerro vain ne pari asiaa, mitkä tiedät.”

Suomalaisten paha tapa päästää suustaan sopimattomia sanoja tulee myös yhtenä esimerkkinä synnistä joka soveltuu jonkun tunnustukseen: "Tunnustan erityisesti, että olen joskus kiroillut, samoin puhunut sopimattomia, joskus laiminlyönyt sen ja sen asian"

Sitten oppi-isämme toteaa jämäkästi: ”Se saa riittää.”

Kun synnintunnustus on valmis niin sen jälkeen ripittäjä lausuu:
"Jumala armahtakoon sinua ja vahvistakoon uskoasi. Aamen."

Ikään kuin aamenen vahvistukseksi Luther sijoittaa vielä seuraavan vuoropuhelun:
Rippi-isä jatkaa: "Uskotko myös, että minun anteeksiantoni on Jumalan anteeksianto?"

Johon ripittäytyjä vastaa: "Uskon, herra pastori."

Rippi-isä lausuu vielä loppusanat:

"Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot. Herramme Jeesuksen Kristuksen käskystä annan sinulle syntisi anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Mene rauhaan."

Kirkkomme nykyisessä käsikirjassa on rippiä varten nykyajan tarpeisiin sovellettu ripin kaava. Rippi on tarkoitettu lohduttamaan ihmistä. Armollisen Jumalan suureen hyvyyteen turvautuen saamme uskoa että se mikä on julistettu anteeksiannetuksi täällä maan päällä, on anteeksi annettu myös taivaassa. Jumalan nimessä lausuttu synninpäästö on Jumalan antama anteeksianto.

http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html#ripittaytymaan