Mitä Svea-mamma edellä, sitä Suomi-neito perässä. Niin hyvässä kuin pahassakin. Mitä Kolmella kruunulla oli eilen, sitä Siniristeillä on huomenna. Viimeistään ylihuomenna. Kuten nyt esimerkiksi tämä villitys, että hautajaisiin ei oteta osaa, elleivät ne satu olemaan omat juhlat.
Kohta on meidän vuoromme. Käy kuten riitaisien naapureitten aikanaan. Kun toisesta talosta kuoli isäntä, niin surutalostapa ei tullut kutsua hautajaisiin. Ennen vanhaan nimittäin mentiin surusaaton jatkoksi, kun saatiin sellainen mustareunainen kutsukortti. No, tästä närkästyneenä naapurin isäntä tuumasi, että antaahan olla, kuollaan sitä vielä meilläkin!
Ymmärrän hyvin, että hautajaiset ja hautuumaat, siunauskappelit ja kukkaseppeleet eivät kuulu nykyaikaisen menevän ihmisen imagoon. Hän menee mieluusti kaikkialle muualle paitsi itseensä. Ei ole aikaa, on tehtävä monenlaisia asioita elääkseen. Kuoleman pohtiminen noin niin kuin yleisesti ottaen saati omakohtaisesti fundeeraten on ihan menneen talven Lumia. Eikö se riitä, että asiaa on tutkittu jo keskiajalla?
Vauhti-ihmiset ovat tainneet lukea Jeesukselta vain sen sanan, että antakaa kuolleitten haudata kuolleensa. Onneksi meillä nykyään on täyden palvelun hautaustoimistoja. Kun kuolema on poissa silmistä, se pysyy poissa mielestäkin.
Matteuksen evankeliumissa (11:16-17) Jeesus sanoo: Mutta mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet; me pidimme teille valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Taitaa tuo hautajaisten boikotointi sittenkin olla vanhempaa perua kuin maailmankuulu ruotsalainen Tylo Sauna?
Pakkoruotsista olemme kohta puoliin pääsemässä eroon, pakkokuolemasta emme vielä. Ilmainen vinkki hautausurakoitsijalta, joka ei halua nimeään julkisuuteen: Jos et turhaan halua rasittaa, hermostuttaa tai huolestuttaa omaisiasi ja ystäviäsi hautajaisillasi, niin tilaa hyvissä ajoin etukäteen kuusi itkijänaista, jotka toimivat samalla myös arkunkantajina.
Tuulesta ei tätäkään blogiaihetta ole temmattu vaan Kotimaa24:n uutisesta:
https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/11988-saattojoukot-pienentyneet-myoes-suomessa
Kuvateksti: Sinun ei tarvitse uskoa Kuolemaan. Riittää, että Kuolema uskoo sinuun!
Saimme keskusteluumme arvovaltaisen osanottajan. Helsingin Sanomat kommentoi aihettamme näin:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1373769986595?jako=3aa7294fef1aab92524121b1652f0b72
Kyllä. Tiedän sen. Maksaminen on ainut merkki, mutta kyllä pitäisi näkyä ihmisten kaipu häntä kohtaan. Myös monilla oli samat kukat haudalla, joten moni tilaa kukkia haudalle. En tiedä miten katolisessa on hautaus, mutta kun katson lut. summia, on parempi vaan kadota kuin tuhka tuleen. Jos minut haudataan Malmille, joutuisi sukulaiset maksamaan eksraa. Äkkiä loppuisi muistaminen siihen. Jos minun haudataisi Turkuun, hauta olisi kuin tällä filosofian maisterilla. Se hoidetaan, mutta kukaan ei käy. Tuuleen kirjoitettu
Poiminta Hesarin jutusta:
Niin sitä pitää.
Kunpa tuo lääkäriin jonottamattomuus saataisiin ulotettua vielä eläviäkin koskevaksi.
Siis että hautajaisvieraita on niin vähän nykyään, koska elintaso on laskenut niin romahdusmaisesti menneistä vuosikymmenistä? Kai se on ihmisluonnolle ominaista, että pitää torjua itsestäänselvä ja ilmeinen, jos se totuus ei ole mieluinen. Miksi niitä kouluja on lakkauteltu? Mistä ne kaikki yksinäiset vanhukset tulevat? Toki muitakin tekijöitä on, mutta varmaan älykkyysosamäärällä 80:kin ymmärretään merkittävä yhteys syntyvyyden ja hautajaisten osanottajamäärien välillä. Olemmeko me vanhoillislestadiolaiset sitten niin hyviä ihmisiä, kun meillä hautajaisissa osallistujamääräongelma on pikemmin päinvastainen? Tuskinpa.
Per-Olof ja Maija: Yhtymän hautatoimisto on Helsingissä vielä hautaustoimiston ja papin välissä. Ainoastaan sellaisessa tapauksessa, että lähiomaiset haluavat esim. minut siunaamaan jonkun tietyn ihmisen, niin silloin sumplitaan aikoja sillä tavalla, että omasta kalenteristani teen vaihtoehtoisia ehdotuksia. Eli ruljanssi pyörähtääkin liikkeelle toisinpäin.
Heikki: Sikäli kuin oikein muistan, niin Barona-niminen henkilöstövuokrausfirma on lestadiolaisten nuorten miesten aikoinaan perustama. Tuohon olisi helppo liittää vielä hautajaisväkirekry.
”VÄLITÄMME VIIMEISESTÄ MATKASTASI, VÄLITÄMME HAUTAJAISVÄKEÄ!”
Mitäs tykkäisit tästä vl-väelle uskottavasta palvelutehtävästä?
Miten ku must tuntuu, että immeiset haluaa pitää pieniä hautajaisia. Samoin vainaja itse on saattanut eläissään toivoa pieniä hautajaisia. Vl-piireissä on suurten sukujen takia hautajaisetkin useimmiten osallistujamääriltään suuria, mutta myös siellä harrastetaan ehkä enenevässä määrin hautajaisia, joihin mennään kutsun perusteella. Olen itsekin saanut pari tällaista kutsua. Joskus kutsu voi olla suullinenkin.
Ei minusta hautajaisten arvo ole kiinni osallistujamäärästä. Itse en haluaisi itselleni megahautajaisia, koska en muutenkaan ole massoissa viihtyvä ihminen. Mutta se nyt ei mun murhe missään tapauksessa olisi; pidettäköön sitten vaikka mimmoiset kemut kunniakseni
Erään tuntemani kuolleen kohdalla mua ihmetytti ja suorastaan ahdisti sellainen kummallinen ilmiö, että ko. ihmisen kuollessa, ilmaantui ihmeen paljon ihmisiä, jotka olivat olleet vainajalle ”tosi läheisiä ystäviä” ja itse olin kuullut vainajan usein valitelleen yksinäisyyttä.
Eli on paljon tärkeämpi asia olla ihmisen kanssa hänen elonpäivinään kuin hautajaisissa!
Kuolema ei kuulu trendiin, koska se haittaa nautintoja, sisustamista ja kuluttamista. Siksi se on suljettu sairaalaan ja hautaustoimistoon. Hoitakoon ne hommat.
Siksi Hesarin toimittajat ja sen jälkeen kaikki kyltyyrii-ihmiset ovat alkaneet puhua kehosta, ettei tule mieleen sana ruumis (jonka he luulevat merkitssevän vainajaa).
Samalla tavalla kaste on muuttunut kirkollisesta toimituksesta perhejuhlaksi, jossa papin roolina on olla eräänlainen ohjelmansuorittaja.
Hannu taitaa kommentillaan nyt vain keljuilla Heikille vl-kortilla
Muistuupa mieleeni monialan yritys, jonka ulkoseinästä saattoi lukea: PIKATEHO – Hautaustoimisto – VALTTICOLOR. Tuollaista se oli ennen täällä maalla tyyliin: Maijan liivi ja laukku. Nyt täälläkin on vain marketteja ja erikoisliikkeet useimmiten vain lähikaupungissa.
Hannun kommentista väliportaasta hautajaisjärjestelyissä tuli mieleen puhe byrokratian purkamisesta, joka todellisuudessa on kirkossa aloitettu pieniä ihmisläheisiä seurakuntia isompiin liittämällä. Kun Katajanokalle ei enää mahduttu niin piti siirtyä keskushallinnonkin jo isompiin tiloihin.