Kirkkolaivan pohjakosketus: ihmiset eivät tule enää edes hautajaisiin!

b2ap3_thumbnail_MONONEN-ON_20130715-100205_1.jpg

Mitä Svea-mamma edellä, sitä Suomi-neito perässä. Niin hyvässä kuin pahassakin. Mitä Kolmella kruunulla oli eilen, sitä Siniristeillä on huomenna. Viimeistään ylihuomenna. Kuten nyt esimerkiksi tämä villitys, että hautajaisiin ei oteta osaa, elleivät ne satu olemaan omat juhlat.

Kohta on meidän vuoromme. Käy kuten riitaisien naapureitten aikanaan. Kun toisesta talosta kuoli isäntä, niin surutalostapa ei tullut kutsua hautajaisiin.  Ennen vanhaan nimittäin mentiin surusaaton jatkoksi, kun saatiin sellainen mustareunainen kutsukortti. No, tästä närkästyneenä naapurin isäntä tuumasi, että antaahan olla, kuollaan sitä vielä meilläkin!

Ymmärrän hyvin, että hautajaiset ja hautuumaat, siunauskappelit ja kukkaseppeleet eivät kuulu nykyaikaisen menevän ihmisen imagoon.  Hän menee mieluusti kaikkialle muualle paitsi itseensä. Ei ole aikaa, on tehtävä monenlaisia asioita elääkseen. Kuoleman pohtiminen noin niin kuin yleisesti ottaen saati omakohtaisesti fundeeraten on ihan menneen talven Lumia.  Eikö se riitä, että asiaa on tutkittu jo keskiajalla?

Vauhti-ihmiset ovat tainneet lukea Jeesukselta vain sen sanan, että antakaa kuolleitten haudata kuolleensa. Onneksi meillä nykyään on täyden palvelun hautaustoimistoja. Kun kuolema on poissa silmistä, se pysyy poissa mielestäkin.

Matteuksen evankeliumissa (11:16-17) Jeesus sanoo: Mutta mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: 'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet; me pidimme teille valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.' Taitaa tuo hautajaisten boikotointi sittenkin olla vanhempaa perua kuin maailmankuulu ruotsalainen Tylo Sauna?

Pakkoruotsista olemme kohta puoliin pääsemässä eroon, pakkokuolemasta emme vielä.  Ilmainen vinkki hautausurakoitsijalta, joka ei halua nimeään julkisuuteen: Jos et turhaan halua rasittaa, hermostuttaa tai huolestuttaa omaisiasi ja ystäviäsi hautajaisillasi, niin tilaa hyvissä ajoin etukäteen kuusi itkijänaista, jotka toimivat samalla myös arkunkantajina.

 

Tuulesta ei tätäkään blogiaihetta ole temmattu vaan Kotimaa24:n uutisesta:

https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/11988-saattojoukot-pienentyneet-myoes-suomessa

 

Kuvateksti: Sinun ei tarvitse uskoa Kuolemaan. Riittää, että Kuolema uskoo sinuun!

39 kommenttia

  • Per-Olof Moberg sanoo:

    Ei kasteen pyhyys tai toimituksen hengellisyys ole kirkon seinistä ja interiööristä kiinni. Johannes ja Jeesuksen ensimmäiset oppilaat kastoivat Jordanilla. Minäkin olen kastanut kesähelteellä niin omakotitalon pihassa kuin kesämökin rannassa. Papin tehtävä on kirkollisessa toimituksessa hengellinen ja hänen osanaan on huolehtia, että hengellinen sisältö ei jää sivuasiaksi. Seremoniamestariksi suostuva laiminlyö virkansa perustehtävän. Periaatteessa kaste kirkkorakennuksessa olisi toki aina hienompi valinta ja voisimme suosittaa sitä aiempaa enemmän. Sinänsä mielenkiintoista, että kirkkoon kuulumattomillekin halutaan kirkollista hautausta kirkkorakennuksessa, mutta kirkkoon liittävä kaste toimitetaan enimmäkseen muualla kuin kirkkorakennuksessa eli kotona.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Per-Olof, kyselit Ruttopuiston menosta ja meiningistä. Jotenkin tuntuu, että puiston käyttäjäkunta vaihtelee vuosikymmenestä toiseen. Se on ollut milloin narkkarien kansoittama, koirankusettajien huvipuisto, pikkupoikien polkupyöräkerho (tyynymallisista hautakivistä saa helposti hyndän eli hyppyrin), feissareitten paratiisi, pulujen ja lokkien tyyssija, yleinen käymälä, kaljoittelupaikka, piknik-kohde, pelikenttä. Mutta nyt kolmena kesänä meillä on torstaisin ollut Avoimet ovet kirkkopuistoon: Kahvi- ja voileipäkärry, rukousta, musiikkia, keskusteluja. Tämän kesän aloitti Exit-yhtye, viime kesänä artistina oli mm. Kari Peitsamo. Puistokummit pitävät huolta puiston siisteydestä.

    Well, ihmiset eivät todellakaan miellä Vanhan kirkon puistoa hautausmaaksi!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Per-Olof Moberg sanoo:

    Eipä mielletä hautausmaaksi Senaatintoriakaan! Siellä on sentään lähempänä yliopistoa kuin valtioneuvostoa muistolaatta paikalla olleesta Ulrika Eleonoran kirkostakin. Ei ole kauaa kun torialueelta viimeksi löytyi vanhoja hautoja kalmoineen. Muistaakseni 60-luvulla vainajia löydettäessä tehtiin jopa ilmoitus poliisille mahdollisesta henkirikoksesta, kun ei tajuttu oltavan hautausmaan reunalla putki-/kaapelitöissä. No rikospoliisi oli silloin torin etelälaidalla, joten eipä ollut pitkä virkmatka sillä kertaa. Myös Punavuoressa eli Rööperissä on ollut hautausmaa jossain rannan tuntumassa. Sen paikkaa en tiedä, mutta terveysviranomaiset antoivat aikoinaan huomautuksen siitä, että aallokon syövyttäessä rantaa vainajia tuli näkyviin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Honkala sanoo:

    Hannu: Per-Olof: En suinkaan vinoile VL-suuntaan. Meillähän oli edellisessä bloggauksessani hyvä keskustelu VL-asiasta. Heikki olis siinä mukana. Ja tuo Barona-juttu oli ihan kunnianosoitukseksi tarkoitettu.

    Hannu, nyt ymmärrän miksi kynäsi on niin lennokas ja osaava. Olet entinen copy writer. Ei ole outo ala minullekaan, kun markkinointia ( sekä taidetta ja kulttuuri) opetan työkseni. Kun Per-Olof toi esiin vl-kortin, minun täytyy tunnustaa, että välillä tuntuu, että sitä käytät ja tunnen olevani sivuillasi “persona non grata”. Olen myös ajatellut, että toivoisit ehkä ensi sijaisesti teologisen koulutuksen saaneita sivuillesi. Tiedän olevani herkkänahkainen, mutta silti minusta jotkin kommenttisi ovat kohtuuttomia. Voi olla, että sinulla on kiusaus sivaltaa, kun olet niin armoitettu kynämies. Tai ehkä käyt pyhää sotaa vääräksi ajattelemaasi hengellisyyttä vastaan ja ajattelet tarkoituksen pyhittävän keinot. Tai ehkä käsityksesi vanhoillislestadiolaisuudesta perustuvat sanantuojien mahdollisesti värittyneisiin kantoihin tai median painotuksiin. En ole itsekään vapaa mainitusta asiasta. Välillä lipsahtaa tietoisesti, välillä ehkä vahingossa. Olen ajatellut, että vaikka en ole teologi, voin esittää oman ymmärrykseni asioista tavisvanhoillislestadiolaisena ja kai myös kirkon jäsenenä, jota tulee ensi vuonna täyteen 60 vuotta. Monet vanhoillislestadiolaisista esitetyt näkemykset vaikuttavat kovin oudoilta verrattuina siihen, mitä itse näen ja koen. Siksi ajattelen sillä olevan merkitystä, että kerron täällä, miltä asiat minusta näyttävät. Toki tiedostan, että tilastollisesti olen vain yksi tapaus “otoksessa” tai yksi “marsu” tutkimusnäytteen tuottajista, mutta samahan koskee muitakin informantteja. Minulla on kuitenkin turvallinen olo, koska tiedän ja koen, etten ole ainoa kaltaiseni. Toivon sinun antavan anteeksi minun töppäykseni ja tarjoan sinulle ystävän kättä. “Vaikka asiat riitelevät ….”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Per-Olof Moberg sanoo:

    Enpä malta olla kertomatta, että kun ruttopuiston rovastin työkirkkoa eli vanhaa kirkkoa rakennettiin väliaikaiseksi pääkaupungin pyhäköksi, niin muutamia vuosikymmeniä myöhemmin rakennettiin Espalle ravintolaa. Kun kerran rakennettiin kirkkoa, niin pienemmän rakennuskohteen nimeksi tuli luontevasti Kappeli, jolla nimellä ravintola tunnetaan vieläkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Heikki: Vuosituhannen vaihteessa olin vuorotteluvapaalla. Tuon ajan käytin mm. mainosalan ammattitutkinnon suorittamiseen. Opiskelin siinä ohessa myös muita asioita, joilla meihin ihmisiin yritetään vaikuttaa.

    Olen myös blogannut monilla muillakin, ns. maallisilla alustoilla, joissa olen opetellut kärkevää sanankäyttöä. Tuntui huimalta saada joistakin teksteistä 50.000-100.000 klikkausta. Täällä tuhanteen lukijaan pääsy on ihan kiitettävä suoritus ja esim. noita tähtiä pantataan niin kuin ne olisivat jotakin sideavaimia.

    Nettikirjoittaminen saa bloggaajan helposti myös koettelemaan omia rajojaan ja lukijoitten huumorintajua. Joskus keskustelua kannattelee se, että suostuu olemaan vieläkin tyhmempi kuin oikeastaan onkaan, joskus taas kierroksia pitää lisätä sohaisemalla muurahaispesään.

    Onnettomintahan tässä on tietysti se, että blogistin esittelyn lisäksi ei lukija saa itse kirjoittajasta juurikaan muuta informaatiota. Sama koskee usein myös sitä, ettei kirjoittaja useinkaan voi tietää, millaisesta kokemusmaailmasta käsin kommentoija ponnistaa. Tuossa VL-postauksessa halusin kohdata nimenomaan VL-liikkeeseen kuuluvia tavallisia ihmisiä. Rähinäni esitin liikkeen nokkamiehille…

    Joskus alkuaikoina toivoin sitä, että kollegat ja ystävät olisivat tulleet mukaan keskustelemaan tänne. Moni sanoo kyllä näitä tekstejä lukevansa, mutta antavat 1001 syytä sille, miksi eivät suin surminkaan tälle areenalle itse astu.

    Ruttopuiston rovasti on brändännyt itsensä. Voit olla varma, että tapani saarnata on hieman toisenlainen…

    Ja sovinnon kättä olemme keskenämme virtuaalisesti puristaneet, vai mitä, Heikki? Sinä olet säilyttänyt herkkänahkaisuutesi, minusta taas on tullut paksunahkaisempi osittain näitten satojen K24-keskustelujen myötä. Vuosien varrella on tullut lunta tupaan reilustikin. Mutta hyvä neuvo on se, että jos kaadut 10 kertaa, niin nouse ylös 11 kertaa…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Honkala sanoo:

    Asia reilassa Hannu! Hienoa!

    Oletpa päässyt huimiin klikkauslukemiin. Sinähän olet suorastaan merkittävä osa julkista mediaa.

    Noin se lainalaisuus nettikeskusteluissa lienee. Valtaosa vain lukee ja marginaali uskaltautuu mukaan.

    Per-Olof, minä olen kuullut tuon Kappelin nimen synnystä sellaisen version, että kyseistä paikkaa on käyttänyt joku paimen karjansa laiduntamiseen. Liekö sitten olleet lampaita vai lehmiä? Ja kun papit ovat paimenia, siinähän se etymologia sitten olisikin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    >>>Papin tehtävä on kirkollisessa toimituksessa hengellinen ja hänen osanaan on huolehtia, että hengellinen sisältö ei jää sivuasiaksi. Seremoniamestariksi suostuva laiminlyö virkansa perustehtävän>>> Moberg

    Kovasti koetin, että tilanne tulisi ymmärretyksi, mutta….

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo, Otto, Juhani Päivinen sanoo:

    – Niin, miksi ei osallistuta edes läheisten sukulaisten tai tuttavien hautaan siunaamiseen ? Mitkä syyt ovat niin Ruotsissa kuin Suomessa johtamassa t’ällaiseen kehitykseen seurakunnissa ? Väittäisin, että eräs syy on tämän ylikorostuneen taloudellisia arvoja, elintasoa , pääomia- ja varallisuutta korostava ns. pinnallinen elämäntapamme .

    Henkisten ja hengellisten arvojen , elämän tarkoituksen, kuoleman , uskon pohtiminen sivuutetaan elämän nautintoja – viihtyvyyttä häritsevinä asioina , Lähimmäisten hautaan siunaaminen koetaann ikäväksi muistutukseksi siitä, että oma elämäkin täällä aajassa kerran päättyy tähtipölyksi avaruuteen, koska usko Kristuksen lupauksiin puuttuu.

    Johannes 12 – 13. Ihmisen epäusko. Jakeet 44 – 50.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121