21. sunnuntai helluntaista

Tauno, kiitos kommentistasi. 8) Mielestäni en laittanut ateriayhteyttä ja ehtoollista vastakkain, onhan näillä täysin eri merkitys Raamatussa. ”Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa” merkitsee ennen muuta sitä, että hän haluaa ihmisen avaavan oven hänelle jolloin hän käy sisälle ja aterioitsee tämän kanssa. Tämä on vertauskuvallista puhetta siitä, että ihminen avaisi sydämensä oven Herran sisään käydä. Tässä ei puhuta mitään kasteen kautta automaattisesti sisään tulemisesta vaan ihminen saa valita aukaiseeko vai ei. Joku on joskus sanonut, että ko. ovessa kahva on vain sisäpuolella. Tämä on Raamatun muun ilmoituksen mukaista. Ihminen on vastuussa teoistaan Jumalan edessä. Pelastus on valmistettu kaikille, mutta kaikki eivät halua ottaa sitä vastaan. Mietitäänpä vaikka Jeesuksen vertausta Kuninkaasta, joka laittoi häät pojalleen ja lähetti palvelijansa kutsumaan vieraita häihin ja kuinka kutsutut kieltäytyivät kuka minkäkin syyn nojalla, jolloin Kuningas (Jumala)vihastui heihin.

Ehtoollinen on ymmärtääkseni luonteeltaan toisenlainen kuin em. ateriayhteys. Sehän on nimenomaan muistoateria Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta, jonka Herran omat nauttivat Vapahtajansa muistoksi ja pelastuminen vahvistukseksi, johon ulkopuolisilla ei pitäisi olla asiaa, niinkuin edellä kirjoitin. Sakramenteista on tehty monissa kirkoissa pelastuksen edellytys ja tie, mikä on ilmeinen erehdys. Koskaan mikään ulkonainen teko ei voi syrjäyttää sydämen sisäistä tekoa, uskoa, jota Jumala edellyttää ja jonka hän vaikuttaa niiden kohdalla, jotka tahtovat ottaa Hänen Poikansa vastaan. Niille hän antaa voiman tulla Hänen lapsikseen ja iankaikkisen elämän perillisiksi jos pysyvät vahvoina loppuun asti.

9) Mitä Jeesus tarkoittaa lapsen uskolla? Ei ainakaan sitä, että vain lapsi voi saada uskon. Uskohan tulee Raamatun mukaan kuulemisesta, joka myös edellyttää ymmärrystä, jota ei ainakaan sylivauvalla vielä ole. Ei kai Lutherkaan tosissaan väittänyt, että sylivauvalla olisi pelastava usko? Jos väitti niin ihmettelen. Uskon Jeesuksen tarkoittavan lapsen uskolla ainakin sitä, että niinkuin lapsi kuullessaan ei kyseenalaista kuulemaansa vaan uskoo sen mitä sanotaan, niin meidänkin tulisi tehdä ja toisekseen hän varmasti tarkoittaa myös, että meillä tulisi olisi lapsenomainen luottava suhde Jumalaan.

10) Anteeksi, jos olen ymmärtänyt väärin. Tässä ei ole mitään epäselvää sinällään.

Välillä minulle vain on tullut epäilys, että et näe tarpeellisena julistaa sitä, että kasteen armon tulisi elämässä tulla näkyvällä tavalla todeksi ja syntyisi uskon kuuliaisuus Kristusta kohtaan, jolloin Jumala voisi käyttää ihmistä niinkuin tahtoo. Sanoohan sana, että ”sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”. Kuinka moni onkaan valmis tunnustamaan julkisesti, että Jeesus on minun Herrani. Tiedetään, että lopultakaan kovinkaan moni ei niin ole valmis tekemään ja ehkä syy on se niinkuin sana sanoo, ettei kukaan voi sanoa kuin Pyhässä Hengessä, että ”Jeesus Kristus on Herra.” Suora johtopäätös tästä on se, että vain harvalla on Pyhä Henki sisimmässään vaikka sen pitäisi olla kasteen seuraus! Siksi pitäisi ottaa tämä huomioon myös julistuksessa. Sitten on ihan oma asiansa pyhityksen puoli, josta vähemmän kuulee, mutta josta Paavali paljon opettaa.

11) Näinhän asioiden pitäisi ollakin, että voisi aina olla osallinen kirkon yhteiseen uskoon. Kunpa asiat olisivatkin niin, että voisi täysin luottaa omaan kirkkoonsa. Mutta entäpä sitten kun näkee rakkaan kirkon horjuvan kovissa maailman paineissa moniin eri suuntiin. Kun näkee monenlaisten eksytysten virtaavan kirkon sisään ja aivan Jumalan sanalle vieraiden oppien pääsevän valtaan.

Itselleni tämä ainakin on aiheuttanut suurta tuskaa. Olisin mieluummin kuulumatta koko kirkkoon, mutta toisaalta olen ollut mukana niin kauan, jo vuosikymmenten ajan erilaisissa musiikkiin liittyvissä tilaisuuksissa, uskollisesti omalla paikallani laulanut eri kuoroissa ja kvarteteissa ja pienemmissäkin ryhmissä Jumalanpalveluksissa ja muissa tapahtumissa Jumalan kutsumana ja varustamana. Sen vuoksi on vaikea seurata kirkon kompurointia ensin naispappeus-asiassa ja nyt viimeksi tässä avioliittokysymyksessä.

En tiedä, olenko oikeassa jos tulkitsen sinun kantasi niin, että on aivan sama kuinka kirkko toimii ja opettaa, silti vain sen piirissä on pelastus.

Aivan samoin kuin kuka tahansa voi hengellisesti kuolla, voi myös kirkko irrota Kristuksesta ja hänen sanastaan. Nyt juuri näemme miten ev.lut. kirkkommekin on oksana irtoamassa ellei ole jo irronnutkin Viinipuusta. Jumalan sana ei erehdy kun se sanoo lopun aikana tapahtuvasta suuresta luopumuksesta, joka juuri kristillisiä kirkkoja kohtaa ja joka järkyttävästi jo nyt näyttää toteutuvan.