Lukijani.
Suomesta löytyy kaiketi kosolti niitä, jotka väittävät vakaasti, että kirkko on eilisen asia. Vakaumusten markkinoilla sopii säntäillä sinne tänne ja häthätää huutaa, että on älytöntä elää kahden vuosituhannen takaista aikaa.
Väärin väitetty. Itse asiassa kirkko on usein askeleen edellä.
Katsotaanpa vaikka kelloa. Yksi maapallon pyörähdys akselinsa ympäri vie vuorokauden. Aika, joka tarvitaan yhteen pyörähdykseen suhteessa aurinkoon, on jaettu 24 osaan. Lisäksi on sovittu, että uusi vuorokausi alkaa keskiyöllä kello 00:00.
Mutta mitä tekee kirkko? Ennakoi. Se aloittaa uuden vuorokauden jo kello 18. Harva sen arjessaan huomaa. Paitsi niillä paikkakunnilla ja niissä kodeissa, joissa hiljennytään ehtookellojen kuuloon lauantai-iltaisin. Kotikirkon kellot kumajavat sen merkiksi, että pyhän aatto – afton, ehtoo – on alkanut.
Pyhää ennakoidessaan kristitty siirtyy ensimmäisen uskonkappaleen alueelle, luomisen aamunkoittoon. Aikaan, jossa ilta on ennen aamua. Yön lepo on ennen päivän työtä. Raamatun ensimmäisessä luvussa kerrotaan: ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä. Ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.” (1. moos. 1:3-5)
Kalenteriviikko alkaa maanantaista. Me siis miellämme sen viikon ensimmäiseksi päiväksi. Mutta kirkkopa viettää viikon ensimmäistä päivää jo sunnuntaina! Ja kristitty elää todeksi toisen uskonkappaleen, kun osallistuu messuun. Kuten jo apostolien aikana: ”Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.” (Ap.t. 20:7)
Kirkko siis ennakoi toisen kerran ja tarjoaa kristitylle eväät alkavan arjen aherrukseen.
Vuosi vaihtuu 1. päivä tammikuuta. Taas kirkko vie voiton. Uusi kirkkovuosi alkaa 1. adventtina, marras-joulukuun taitteessa. Kristuksen ensimmäisen tulemisen odotus päättyi jo kaksi vuosituhatta sitten. Nyt odotamme hänen toista tulemistaan sekä ”kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.” (Nikean uskontunnustus)
Kristitty kiirehtii kärjessä aikakausienkin muutokseen. Ja elää kolmannen uskonkappaleen alueella.
Lukijani! Kuten huomasit, kirkko on ajassaan edellä. 
Ja tarjoaa mitä parhaat eväät tulevaan.
Sinun
Harmaa rovasti
Seppo
Jos välttämättä halutaan kokonaisvaltaisen luomisen sanoman sisältävästä kokonaisvaltaisesta tapahtuman kuvauksesta ruveta repimään irti yksityiskohtia, niin voidaanpa tässä todeta että:
1) Suunnitelmat oli valmiit jo etukäteen aina ikuisuudesta asti.
2) Teksti kirjoitettiin jo luodussa maailmassa
Kiitos Matias, et vain vastannut kysymykseen vaan kiersit sen. Viikkorytmi ja viikon alku ovat muuten kalentereissa juuri yksityiskohtia ja viikkon alustahan tässä oli kyse.
Otetaanpa yksi tapahtuma missä viikonpäivien järjestyksellä on syvällisempääkin sanottavaa. Kuvaus Kaanaan häistä, Joh. 2.
Yleinen hääpäivä oli neljäs päivä eli tiistai-illasta klo 18 keskiviikkoiltaan klo 18. Tällä kertaa niitä kuitenkin vietettiin kolmantena päivänä. Siis päivää ennen tavanomaista. – Tässäkin alustuspuheenvuoron näkökulma. –
Juutalaisessa ajattelussa viinin runsaus kuului Messiaan tuloon. Tämä tapahtuma kertoi että Jeesus on Messias.
Mielenkiintoinen päivään liittyvä keskustelu käytiin Marian ja Jeesuksen välillä. Jeesus sanoi ettei hänen aikansa vielä ollut tullut. Siis vielä ei ollut se aika jolloin sovitus toimitetaan Golgatalla.
Mutta kun Maria pyysi niin Jeesus kuitenkin teki viini-ihmeen, – siis ennen ajan koittamista – ja osoitti näin että Messiaan aika oli jo tullut.
Ihme tapahtui siis häissä jotka pidettiin ennen tavanomaista ja Jumalan valtakunnan näkökulmasta ennen ajan koittamista.
Kaksinkertaisesti siis sanotaan että Jumalan valtakunta on todella tulossa ja jopa ennen kuin sitä edes aavistetaan.
Jumala siis on läsnä jo ennen kuin ihminen edes ymmärtää sitä.
Kaanan häät siis tapahtuivat -ei kolmen päivän kuluttua’ van u-bajoom hashlishi eli kolmanetna päivänä,joka siis oli perinteisjuutalaisille tiistai, essealaisille perjantai.
Tiistai oli maalaisväestölle-kuten g alilealasille- yleinen hääpäivä vaikka Talmud oli määrännyt neitsyitten hääpäiväksi keskiviikon.
Viinin roolista kertomuksessa antaa teologian tohtori Barbara Thiering varsin jäkeenkäyvän selityksen: ”he Qumran rules frequently state that no disabled persons were to be admitted into full membership, for they were not ’pure’. The name for the sacred meal was the Purity. ”No man afflicted by human uncleanness shall enter the assembly … No man afflicted in his flesh, or paralysed…or lame, or blind, or deaf or dumb, or with a visible blemish, no tottery old man unable to stand straight in the midst of the assembly, none of these shall hold office in the congregation of men of a name, for the angels of holiness are with them” (1QSa 2: 4-10). The Temple Scroll cols. 45-47 further illustrates the classes of the ’unclean’. No blind man, no leper, no menstruating woman is to be allowed into holy precincts, for they are an offence to God. Similarly in CD 15: 15ff.
According to Josephus (JW 2: 154-157) the Essenes attracted Gentiles. But Gentiles, being uncircumcised, would certainly have been classed with the unclean, not permitted to become full initiates. In all Jewish law, Gentiles were defined as the legal equivalents of women.
In Qumran terms, then, ’turning water into wine’ would mean that the early stage of baptism had been combined with the later stage of full initiation. The consequence would be that the ’unclean’ – including Gentiles – were given the same rights as male Jewish celibates. That would be a social revolution, abolishing the basic tenets of the Qumran community…..Recognising that Qumran language gave a natural explanation of ’turning water into wine’ and so uncovered a significant piece of history, the next step was to look at all seven signs in John’s gospel…”
Barbara Thiering, 15.11.1930 – 16.11.2015, on julkaissut teorioita, joiden ongelma on siinä että niistä puuttuu riittävän perusteellinen lähteisiin perehtyminen ja sen sijaan kirjoittajan omien fantasioiden esittelyä ikään kuin historian tapahtumina.
Tällaiset kylläkin kiehtovat lehdistön asiaa tuntemattomia toimittajia, mutta alkuperäisiin lähteisiin paneutuneitten tutkijoitten kritiikki on erittäin hylkivä. Halutaan vakavasti paneutua lähteisiin eikä jonkun itse sepittämiin tarinoihin.
Päinvastoin Matias, Thiering perustaa paljolti lähteisiin joista muut tutkijat mielelään vaikenevat tai joita ohitavat.
Seppo
Kyllä myös muut tutkijat ovat lukeneet nuo Thieringin viittaamat lähteet niiden omassa historiallisessa yhteydessään ja ovat huomanneet että Thieringin teoriat liihottelevat tämän omissa maailmoissa.
Yksi näkökohta kolmannen käskyn tematiikkaan.
Luomiskertomuksessa sapatti on lepopäivä.
Kristillisen käytännön mukainen ensimmäinen päivä oli jo Uuden testamentin aikainen kristittyjen erityinen jumalanpalveluksen vieton päivä, Herran päivä. Lähtökohtana oli Jeesuksen ylösnousemus ja sunnuntain vietto pääsiäisen oktaavina jokaisena viikkona.
Kristillisen lepopäivän sisältö on sanalla ” p y h i t t ä ä ”.
Kun kristillinen viikko aloitetaan Jumalan nimeen kokoontumisella, niin sillä uskotaan koko viikko pyhitetään Herran käyttöön.
Olen lukemattomia kertoja pitänyt esitelmiä jumalanpalveluksesta ja sen tuomasta siunauksesta. Niissä olen kerta toisensa jälkeen kertonut miten yhteisessä messussa alkanut jumalanpalvelus jatkuu koko viikon kestävänä jumalanpalveluksena viikon arkisissa töissä. Se siunaus mikä seurakunnan ylle luetaan on todellinen siunaus ja voiman lähde koko viikolla ja koko arkiselle elämälle. Messussa annetussa siunauksessa meidät varustetaan koko elämää ja kaikkia sen toimintoja varten, niin että jokainen hetki tulee Jumalan siunauksen ilmaukseksi.
Matias, puhuin lähteistä joista mieluusti vaitaan ja joita ohitetaan, se ei tarkoita ettei niitä olisi lainkaan luettu. Thieringin käsitykset ovat toki rohkeita ja ennakkoluulottomia mutta eivät perusteettomia, minkä aika tule näyttämään.
Josefus Flaviuksen Vita eli Elämäni on yksi tällainen lähdeluultavimmin siksi,että siinä puhutaan juuri kolmesta ristiinaulitusta, joist yksi pelastettiin Josefin ja lääkärien toimesta hengissä.
Seppo
1) Josefus on kirkon historian aikana ollut Raamatun jälkeen luetuin kirjailija. Miten voit sanoa ettei hänen tuotantoansa olisi hyödynnetty aikaisemmassa tutkimuksessa?
Itse olen lukenut Josefusta sekä englanniksi että kreikaksi.
2) Voisitko ystävällisesti tarkentaa tuon väitteesi kolmesta ristiinnaulitusta. Voisimme näin yhdessä tarkastella mitä siinä sanotaan.
Olen aikoinaan lukenut Josefuksen teoksen enkä saa mieleeni mihin kohtaan viittaat.
En ole sanonut Matias ettei Josefusta ole lainkaan hyödynnetty vaan että esim. Vitassa oleva kertomus kolmesta ristiinaulitusta joista yksi selvisi lääkärin ja Josefin (Josefuksen) avulla hengissä ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Minkä osoittaa sekin ettei se ole jäänyt mieleesi.
Tarkkuuta keskustelun vivahteisiin pyydän.
Risteiltä oli myös selvitty siis hengissä: kannattaa tutustua esim. Josefius Flaviuksen kuvauksiin ristiinnaulitsemisista:
”I was sent by Titus Caesar with Ceralius and a thousand riders to a certain town by the name of Thecoa to find out whether a camp could be set up at this place. On my return I saw many prisoners who had been crucified, and recognized three of them as my former companions. I was inwardly very sad about this and went with tears in my eyes to Titus and told him about them. He at once gave the order that they should be taken down and given the best treatment so they could get better. However two of them died while being attended to by the doctor; the third recovered.”
Risteiltä oli myös selvitty hengissä: kannattaa tutustua esim. Josefius Flaviuksen kuvauksiin ristiinnaulitsemisista:
”I was sent by Titus Caesar with Ceralius and a thousand riders to a certain town by the name of Thecoa to find out whether a camp could be set up at this place. On my return I saw many prisoners who had been crucified, and recognized three of them as my former companions. I was inwardly very sad about this and went with tears in my eyes to Titus and told him about them. He at once gave the order that they should be taken down and given the best treatment so they could get better. However two of them died while being attended to by the doctor; the third recovered.”
http://www.tombofjesus.com/core/majorplayers/ crucifixion/crucifixion-p1.htm
Linkki ei taida aeta enää, no kyseessä oli sitaatti : Vita, IV, 75.
Seppo
Kiitos Josefoksen tekstin kohdasta.
En osannut yhdistää tuota kohtaa Thieringin teoriaan siitä yksinkertaisesta syystä
1) että ristiinnaulitseminen oli roomalaisen sotaväen yleisesti käytössä ollut teloitustapa ja
2) koska Jeesuksen kuoleman ja tuon Josefoksen kertoman tapauksen väliä oli noin 40 vuotta.
Kyseessä siis oli kaksi täysin eri tapausta joiden väliä oli kokonainen sukupolven pituinen aikaero. Tuona aikana juutalainen isoisä oli jo ehtinyt kasvaa vauvasta aikuiseksi, noin 20v, ja saada pojan, joka hänkin oli saanut pojan, noin 20 vuotiaana, joten pojanpoika jo saattoi hymyillä mutrusuun iloista riemua.
Kyllä minä Matias tuon aikaeron näin. Se vaan saatta olla näennäeinen,sillä Jeesus-narraation tai Josefus-naraation aikataulut saattavat olla soviteltuja.
On aikas jänittävää sattumaa että Josefuksen ristiinaulittuja oli juuri k o l m e joista juuri y k s i selvis l ä ä k ä r i n avulla hengissä. Luukas oli muuten lääkäri…
Koska tapahtumilla on niin selkeä ero sekä ajan että paikan suhteen, niin rinnastus näyttää yhtä kummalliselta kuin väittää että USAn presidentin linkoln -auton pitää olla sama kuin Kekkosen kaiserin, koska kummassakin on kaksi pyörää edessä.
Matias ja Seppo.
Kiitos pitkästä ja monipolvisia käänteitä saaneesta keskustelustanne!
Kokonaisuutena se näyttää vahvistavan sitä eksegeettien Raamatussa havaitsemaa ilmiötä, että monilla ajassa ja paikassa erillisilläkin merkkitapahtumilla on jälkikäteen taipumus kasautua. Siis siten että ikään kuin aikakauden yksi ja sama kirkkain tähti olisi ne kokenut. Erityisesti tämä kasautumistaipumus korostuu urotöissä.
Ilmiö ei mitenkään rajoitu Raamattuun. Tutuimmista puheen ollen: luultavasti myös Villin lännen kuuluisimmat lainsuojattomat ovat kokeneet samanlaista maineen ylikasautumista. Ehkä myös omien sotiemme valovoimaiset rintamasankarit.
Teemaan voinee palata joskus tuonnempana.
Ei se ihan noin helposti Matias mene, siinä oli vielä se hengissäselviäminen ja lääkäri-konteksti ja nimi-Joosef konteksti (Abelairen teoria) ja se tosiasia että Josefus Flaviuksen kirjoitukset ja Luukkan kirjoitukset sisältävät paljon samuuksia. Meillähän ei muutenole mitään varmaa tietoa Golgathan paikasta. J aoli niinai näin jää ainakin se että läärärit saattoivat pelastaa ristiinaulittuja hengissä.
Josephus näki kolme ristiinnaulittua palumatkallaan Tekoasta kohti Jerusalemia (sinne jää mm. Betlechem väliin) eikä Vita kerro missä kohtaa tiellä tämä tapahtui.
Saattoi siis hyvin olla jo lähellä Jerusalemia.