Kirkko olkoon edelleen pyhien yhteisö
Kävin tänään kipakan keskustelun. Kanssakeskustelijani mukaan kirkon pitäisi muuttua yhteiskunnan mukana. Itsekin kannatan muutosta, mutta kirkon omilla ehdoilla. Kirkko on tunnustuksellinen yhteisö ja sen toimintaa on tarkasteltava kirkon opista käsin.
Kanssakeskustelijani mukaan pitäytymällä opissa kirkko hylkää jäsentensä enemmistön ja toimii vähemmistön tahdon mukaisesti. Omasta mielestäni opin hylkääminen merkitsisi olemassaolon oikeutuksesta luopumisesta. Kanssakeskustelijani mukaan apostolinen uskontunnustus ja oppi kolmiyhteisestä Jumalasta ovat pelkästään poliittisia päätöksiä, joita voidaan varsin hyvin muuttaa, jos jäsenten enemmistö niin tahtoo. Kanssakeskustelijani on kirkollinen luottamushenkilö.
Kirkon tutkimuskeskuksen vuosi sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan alle puolet suomalaisista kokee uskovansa, kuten kirkko opettaa. Mikäli kirkko olisi demokratia ja pelkästään jäsentensä summa, voisimme päätellä, että kirkko opettaa väärin ja sen tulisi kiireesti muuttaa oppiaan jäsentensä näköiseksi. Toinen vastaus kuitenkin on, että kirkko on jotain enemmän, kuin jäsentensä summa ja kirkon tulisi opettaa kirkkoon sitoutuneita jäseniään entistä selkeämmin.
Tunnustuksemme mukaan kirkko on varsinaisessa merkityksessään pyhien yhteisö. Tosin näkyvässä kirkossa on seassa myös ns. kuolleita jäseniä, mutta meidän tehtävämme ei ole tässä ajassa ryhtyä lajitelemaan kuka mahdollisesti olisi kuollut jäsen ja kuka elävä. Tämä viimemainittu pätee myös kirkollisiin päättäjiin, joiden kirkon järjestyksen mukaan tulee olla kristillisestä vakaumuksestaan tunnettuja. Viime mainittu säädös kuitenkin antaa oikeuden olettaa, että kirkolliset päättäjät vähintäänkin tahtovat pitää kirkon pyhien yhteisönä ketään kirkosta pois karkottamatta.
Jos siis kirkko varsinaisessa merkityksessään on pyhien yhteisö, ei liene mielekästä uudistaa kirkkoa sellaisella olettamalla, ettei valta osa jäsenistä kuuluisi tai edes haluaisi kuulua tuohon pyhien yhteisöön. Tällä en kuitenkaan tarkoita, etteikö kirkossa tulisi olla tilaa kaikille sen epäilevilleen Tuomaille, vaan sitä että kirkko säilyttää itseymmärryksensä uskovien ihmisten yhteisönä.
Keskustelumme kääntyi kirkon sakramentteihin. Tulisiko ehtoollinen jakaa kaikille vastaanottajan uskonnosta riippumatta? Kanssakeskustelijani jakaisi ehtoolista kelle tahansa, jos hänellä vain olisi siihen valtuudet. Hän jakaisi ehtoollisen myös esimerkiksi muslimille. Itse ehdotin että ehtoolliselle pyrkivän muslimin olisi ensin osallistuttava kristilliselle kasteelle.
Ehtoollinen on yhteinen ateria niille jotka tunnustavat Kristuksen herrakseen ja ehtoollinen on erotettava muusta syömisestä. Kanssakeskustelinjani puolustukseksi todettakoon, ettei hänellä ole koulutusta saati valtuutusta ehtoollisavustajaksi.
Kirkkomme sakramentit ja niiden merkitys kirkossamme on kohtuullisen hyvin selvitetty katekismuksessamme. Olisiko liikaa vaadittu, että asettuessaan ehdolle kirkollisiin luottamustehtäviin ehdokas selaisi edes katekismuksen läpi? Muiden tunnustuskirjojen läpiluvun odottaminen voisikin olla kohtuutonta.
47 kommenttia
Jukka Kivimäki: “Kappas vain. Jehovantoditajat puhaltavatkin siis yhteen hiileen ns. liberaliteologien kanssa.”
Todistajat pitävät kiinni Raamatun opetuksista. Kun Todistajien edeltäjien Raamatuntutkijat nimisen ryhmän toiminta alkoi joskus 1870-luvulla, huomasivat he Raamatuntutkimisen perusteella, että eri uskonnollisilla yhteisöillä oli suuri osa opetuksistaan Raamatunmukaisia, mutta pienempi osa taas ei.
Jotkut eivät hyväksyneet Kristuksen lunnaita, jotkut uskoivat ei-raamatullisiin helvetintulen rangaistusopeihin tai kolminaisuusoppiin. Näistä he tekivät johtopäätöksensä ja muodostivat uskonkäsityksensä, jotka perustuivat Raamattuun, ja joka pikku hiljaa vuosien kuluessa kävi heille yhä selvemmäksi ja selvemmäksi.
Ajankohtainen blogikirjoitus, mikä kertoo sen, missä kirkossamme mennään. Kannatan sitä, että luottamushenkilöt ja -ehdokkaat tutustavat sen kirkon oppiin, jonka asioista he päättävät/mahdollisesti tulevat päättämään valituiksi tultuaan. Valitsijoiden on vaikea tietää kenenkin ehdokkaan kristillisen tietämyksen tasoa ja siksi joudutaankin usein “ostamaan kuin sikaa säkissä”.
Palaan vielä Salme Kaikusalon havaintoon että blogikirjoitukseni kertoo missä kirkossamme mennään. Asia on toisaalta juuri näin, mutta toisalta kyse on kuitenkin vain kolikon toisesta puolesta tai pikemminkin särmiön yhdestä sivuta. Kuvaus koskee vain yksittäistä keskustelua, eikä sen perusteella tule vetää johtomäätöksiä kikkkomme kaikista luottamushenkilöistä yleensä.
Esimerkiksi jako konseravatiiveihin ja liberaaleihin on vääjäämättä liian mustavalkoinen. Useimmat kirkon oppeihin vapaamielisesti suhtautuvat ymmärtävät kuitenkin kirkossamme eron regimenttien välillä ja tiedostavat että Kirkon Herra on Kristus. Kristus ei heilläkään turhennu pelkäksi yhteikunnalliseksi uudistajaksi, johon virkaan ei olisi tarvittu neitseestä syntynyttä Jumalaa. Kysymys on aidosti tulkintaeroista Raamatussa.
Tästä joukosta sitten eroaa omaksi joukokseen ne joille evankeliumi on vain ohje elää Kristuksen esimerkin mukaisesti.
On tärkeä huomata, että ihmiselle Kristyksen esimerkin tarkka noudattaminen on mahdotonta. Näin siksi että Kristus ei ole vain ihminen vaan jumalihminen, lihaksi tullut Sana. Voimme toki pohtia mitä lihaksi tullut Kristus mieeäkin tilanteessa toimisi, mutta meidä oma olosuhteemme on niin kovin toisenlainen, ettemme voi rakentaa pelastustamme sen varaan. Pelastuksen teologia ilman ristin teologiaa typistyy poliitiseksi agendaksi.
Tässä ajassa meillä kullakin on oma paikkamme myös politiikassa, siis yhteisten asioiden hoidossa. Luomisen evankeliumin tähden meidän on itse kunkin pyrittävä oikeudenmukaisuuteen. Pelastuksemme ei kuitenkaan riipu siitä, kuinka oikeudenmukasia onnistumme olemaan. Pelastuksemme riippuu siitä, onnistummeko palaamaan Jumalan yhteyteen.
Samalla kun ymmärrän Kivimäen ajatuksenjuoksua oikein hyvin siihen myös sisältyy yksi looginen ongelma.
Kivimäen argumentaation ydin on mielestäni siinä, että kirkko ei saisi olla demokratia, jonka suhtautumisesta yhteiskunnassa keskustelua herättäviin eettisiin kysymyksiin tai itse kirkon opista ei saisi päättää enemmistöpäätöksillä vaan kirkon opista käsin.
Tässä on se ongelma, että tämän toteuttamiseksi kirkon tulisi ratkaista, ketkä ovat niitä “virallisia oikeassaolijoita” kirkon opin tulkitsemisessa sikäli kun enemmistön näkemys ei kelpaa.
Kysymys on tavallaan myös siitä, onko seurakunnan vakaumus sen jäsenten vakaumusten summa vai onko seurakunnalla jokin itsenäinen oma vakaumus, jota sen jäsenet ovat velvoitettuja seuraamaan. Ja jos on, kenellä on mandaatti päättää seurakunnan vakaumus.
Jos kirkko luopuu ekumeenisista uskontunnustuksista se ei ole enää kristillinen kirkko, vaan jonkinlainen teistinen uskontokunta. Kristittyjä sanan varsinaisessa merkityksessä ovat vain ne, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen sovittaneen meidän syntimme ristillä, todellisesti nousseen kuolleista ja elävän ja vaikuttavan edelleen. Näin uskovat muodostavat Kristuksen lauman, jole evankeliumin lupaukset kuuluvat.
Jukka Kivimäki: Olen samaa mieltä sekä blogin focuksesta että luterilaisen kirkon opin muuttamisen edellytyksistä. Enkä ole kannattamassa opin muutoksia, vaikka henkilökohtaisesti se ei kaikilta osin vastaa omaa vakaumustani. Ihan hyvä oppi ja hyvä sellainen on olemassa. Kommenttini focus oli Yrjö Sahaman sanoissa “kristittyjä sanan varsinaisessa mielessä …”. Minusta jatko ei pidä paikkaansa eikä tässäkään enemmistöryhmillä ole oikeutta omia sanoja kristinusko tai kristitty itselleen.
Todellinen sydämen usko Jeesukseen on Jumalan tahto jokaista ihmistä varten. Jumala on Rakkaus ja Hän vetää ihmisiä Jeesuksen luo, sillä usko on aina vapaaehtoinen. Ihana on olla Jeesuksen oma sydämen riemulla ja kuuliaisuudella! Jeesus kuvasi uskon porttia ahtaaksi ja tietä kaidaksi, sillä armo annetaan nöyrille. Ihminen perusolemukseltaan ylpeänä tahtoo palvella Jumalaa omalla tavallaan. Jeesus kutsui seuraajiaan “piskuiseksi laumaksi”. Seurakunnassa ei määrää enemmistö eikä vahemmistö, vaan Jumalan Sana. Ilmestyskirjan seurakunnista viimeinen on Laodikea = kansanvalta. Siksi Jeesus seisoi sen oven ulkopuolella ja kolkutti ovea; “jos joku kuulee Minun ääneni ja avaa oven, niin Minä käyn hänen tykönsä ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän Minun kanssani” (Ilm.3:20).
Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaiseksi areiolainen uskonkäsitys muodostui germaanien keskuudessa ennen kuin yleinen (katolinen) kirkko otti paikalliset kirkot huomaansa.
Jehovantodistajien oppi on hyvin kaukana luterilaisesta vanhurskautumiskäsityksestä. Koko perusta on synerginen, ja nyt Hesarin liitteessä julki tuodut tapaukset oikeuskäsittelystä piirtävät selvän kuvan lakiuskosta, josta puuttuu armo ja rakkaus. Onhan näitä harhoja toki ollut kristittyjenkin keskuudessa, siitä jo jehovantodistajien adventistiset juuret kertovat. Lisäksi lestadiolaisuudessa tunnetaan sivujuonne nimeltä “uudestiheränneet”, joka meni laillisuudessaan äärimmäisyyksiin. Karmea on jehovantodistajan elämä, kun uskon sijaan korostetaan syvempää ja syvempää katumusta. Kristukseen turvaaminen on pelkkä slogan, kun kaikki muu korostaa omaa oikein tekemistä.
Jehovantodistajista paenneille tulee kertoa Kristuksesta ja Jumalan rakkaudesta.
++++++++ Kun Räsänen jo v. 1970 todisti, ettei Raamattu ole Jumalan sanaa, mitä tarjottavaa hänellä voisi uskovalle ja kilvoittelevalle kristitylle olla? Nyt hän on viimeksi todistanut, ettei kuoleman jälkeistä elämää ole. Hupaisaa, että jotkut vetoavat häneen.
Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. CA
Mielestäni Sahama ja Kaisusalo puhuivat asiaa.
Jukka Kivimäki: “Kanssa keskustelijani mukaan apostolinen uskontunnustus ja oppi kolmiyhteisestä Jumalasta ovat pelkästään poliittisia päätöksiä, joita voidaan varsin hyvin muuttaa, jos jäsenten enemmistö niin tahtoo. Kanssakeskustelijani on kirkollinen luottamushenkilö.”
Eikö tämä asia olisi helppoa tai oikeastaan välttämättömyys muuttaa Raamatun mukaiseksi. Sehän ei opeta mitään ns.”kolmiyhteisestä jumalasta.” Yksinkertaiset ja selkeät perusteet alla olevassa linkissä:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/kristikunnan-kirkkojen
Ilmoita asiaton kommentti