Killerikombo toimii – katso kuva

NiksiPirkka

Suomen suvi on täynnä hyviä ideoita ja hyttysiä. Nämä yhdistyvät Niksi-Pirkan kesähitissä eli hyttyssiepparissa. Kotimaan lukija lähetti todisteeksi kuvan kesäpaikastaan – hän vakuutti  viritelmän toimivan häkellyttävän hyvin. Ilmavirta vetää Luojan luomat verenimjät parempaan talteen sukkisten uumeniin ihmispoloa kiusaamsta.

Uusiokäyttöön valjastetut sukkahousut ja tuuletin ovat killerikombo!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Olli Seppälä

P.S. Iloisempi ilme värikkäillä tai kuvioiduilla sukkahousuilla.

  1. Hallituksen vastuu on ensijassa huolehtia oman maan ihmisten elämästä ja hyvinvoinnista. Kun taloudellinen tilanne on mitä on niin on täysin realistista ja oikeudenmukaista tehdä myös leikkauksia muiden maiden ihmisten tukemisesta. Toivottavasti aika paranee niin sitten on taas hyvä tavoite kehitysmäärärahoissa 0.7 prosenttia bruttokansantuotteesta.

    Suomen paikka on, ei olisi, pohjoismaiden ja Euroopan demokraattisesti hallittujen maiden joukossa. Keskitalon olisi syytä paremmin tutustua kaikkien Euroopan maiden talousnäkymiin ja miten ne ovat kyenneet noudattamaan EU:n antamia suosituksia.

    Skandaali olisi jos hallitus ja edustunta unohtaisivat oman maamme ihmisten elämän toimeentulon tässä taloustilanteessa ja sijoittaisivat rahaa ulos maailmalle, jossa aina on puutetta ja apua tarvitsevia ihmisiä.

  2. ”Suomi on sitoutunut EU:ssa antamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä.”

    Niin on ja tuota sitoumusta on mielestäni noudatettava edellytyksenä se, että avunsaajamaat sitoutuvat maissaan YK:n ihmisoikeuksien kehittämiseen, eikä tuloksena Suomen avusta enää ole esim Suomen kuluneiden vuosikymmenten aikana tukeman Kenian ihmisoikeuksista piittaamattoman korruptoitununeen yksipuoluejärjestelmän aikaansaama maailman suurin slummi Nairobissa.

    • Mihin rahoitukseen viittaat?

      Sen sijaan kirkko eli kirkollisveronmaksajat tuottavat miljoonilla sellaista päiväkerho-, nuoriso- ja avustustyötä (muutama mainitakseni), jotka säästävät kuntien varoja. Ei kirkon tekemää yhteiskunnallista työtä voi vain jättää tekemättä.

      Lisäksi, esimerkiksi rippikoulu- ja isoskoulutustyön kansantaloudellinen arvo on aivan mittaamattoman arvokas. Tuhannet nuoret saavat sysäyksen osallisuuteen yhteiskunnasta.

    • Hernesaho: ”rippikoulu- ja isoskoulutustyön kansantaloudellinen arvo on aivan mittaamattoman arvokas.”

      Jaa, että ihan mittaamattoman arvokas. Kirkollisveron tuotosta menee valtaosa henkilöstökuluihin, hallintoon ja kirkkojen seinien pystyssä pitämiseen. Diakoniaan käytettiin peräti 0,76% (8 milj. euroa) vuoden 2013 toimintakuluista, jotka olivat yht. 1046 miljoonaa euroa. Että semmoista kehitysyhteistyötä ja hyväntekeväisyyttä.

      Kannattaisi Keskitalon olla ihan hissuksiin valtioneuvoston arvostelemisessa mitä kehitysyhteistyöhön tulee.

    • Ne henkilökuluthan juuri ovat sitä panostusta toimintaan. Samoin hyvin soveltuvat toimitilat.

      En ymmärrä mistä tämä väärinymmärrys syntyy, mutta seurakunnanlapsi- ja nuorisotyö on täysin kirkollisveronmaksajien – siis vapaaehtoisien – rahoittamaa.

    • Hernesaho: ”Ne henkilökuluthan juuri ovat sitä panostusta toimintaan. Samoin hyvin soveltuvat toimitilat.”

      Kyllä kai kirkon henkilöstömenoista ylivoimaisesti suurin osa maksetaan papeille sanan julistamisesta, eikä mistään päiväkerhojen tai nuorten harrastekerhojen vetämisestä. Enkä ole tähän päivään mennessä nähnyt vielä kertaakaan kirkossa harrastettavan urheilua tai järjestettävän esimerkiksi nuorten tanssikursseja, näytelmä-, elokuva- tai moottorikerhoja, kamppailulajitreeneistä nyt puhumattakaan. Kalliiksi käyviä kirkon seiniä pidetään pystyssä pääasiassa vain messujen pitämistä varten yhä vähälukuisemmaksi käyvälle kuuntelijajoukolle.

      Kyllä se sananjulistus ja Jumalasta paasaaminen on mukana joka käänteessä kirkon kaikessa toiminnassa ja niin pitää tietysti ollakin, kun kysymys on kirkosta. Mutta turha kirkkoa on minään suurena hyväntekijänä tai lapsi- ja nuorisotyön tekijänä mainostaa, jos se kaikessa toiminnassaan ajaa omaa agendaansa Raamatun julistajana ja ihmisten ”pelastajana” (en ymmärrä kylläkään mistä pitäisi pelastua?).

      Jos kirkkoon kuuluvat haluavat vapaaehtoisesti maksaa itseensä kohdistuvasta uskonnollisesta agitaatiosta, niin ihan vapaasti vaan. Minä en halua. Ei sillä mitään tekemistä hyväntekeväisyyden tai kehitysyhteistyön kanssa ole.

  3. kyllä kirkon”yhteiskunnallinen työ”on lähinnä oman aatteen mainostamista.joka maksatetaan yhteiskunnalla.kyllä tällaisen työn yhteiskunnallinen hyöty on kyseen alainen.”nuorisotyö”kuuluisi vanhempien maksaa.sehän lähinnä harrastus toimintaa.ei mitenkään elintärkeää puhumattakaan että yhteiskunta siitä hyötyisi.yhteiskunta ei menetä mitään siinä että se lopettaa kirkon rahoittamisen.päin vastoin rahaa säästyy.

    • Tervetuloa tutustumaan seurakunnan nuorisotyöhön. Kymmeniä tuhansia nuoria on saatu ylös ja elämässä eteenpäin. Sitä työtä ei kannata halveksia. On toki totta, että kristillinen sanoma rakastavasta Jumalasta auttaa tässä työssä.

  4. juha nuppola :””nuorisotyö”kuuluisi vanhempien maksaa.sehän lähinnä harrastus toimintaa.ei mitenkään elintärkeää puhumattakaan että yhteiskunta siitä hyötyisi.”

    Kaikki kolme lastamme olivat mukana seurakunnan kerhoissa, seurakunnan suojissa toimineessa partiossa ja seurakunnan nuorisokuorossa aikuistumiseensa asti. Heistä kaikista kasvoi tahtovia, tuntevia ja ajattelevia aikuisia kuten kuuluu ja maksoimme mielihyvin kirkollisverot seurakunnan tekemästä työstä. Seurakunnan ansiosta yhteiskunta hyötyi sen, että lapsistamme kasvoi myös seurakunnan tukemina sosiaalisia ja sosiaalisen omantunnon ja ystäväpiirin omaavia aikuisia, joiden ei ole tarvinnut turvautua ”sossuun eikä työkkäriin”.

    Haluamme edelleenkin maksaa kirkollisveromme, josta suurin osa ohjautuu sellaiseen lapsi- ja nuorisotyöhön, jota kokemukseemme perustuen haluamme tukea.

  5. .juha nuppola :”oletko muuten varma että on seurakunnan ansiota että lapsistasi on kasvanut sellaisia kuin kuvaat.”

    Kai silläkin osansa oli, että kotimme oli ns. avointen ovien koti, jonne lastemme ystävät olivat aina tervetulleita ja kävimme yhdessä läpi heidän kokemiaan iloja ja suruja. Oli viikonloppuja, kun kotimme nukkumapaikat olivat niin täynnä lapsia, että me vanhemmat levitimme jonkinlaiset vuoteet itsellemme saunan pesuhuoneen lattialle, kun kaikki lapset olivat ensin nukkuneet. Mutta onneksi oli seurakunta, jota ilman me aikuisetkaan emme ehkä olisi aivan kaikkea jaksaneet varsinkaan siinä vaiheessa, kun nuorten keskuuteen levisi 90-luvun lamassa vastauksia vaille jäänyt itsemurha-aalto.

toimitus Kotimaa
toimitus Kotimaa
Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.