Taas tekee mieli kiitellä lehden kolumnistia. Huomasin vasta tänään lukea vähän tylsästi otsikoidun kolumnin ”Jotain tarttis tehrä”, joka oli tuossa nettietusivulla saanut sisältöä paremmin kuvaavan otsikon. Kiitos rohkeudesta Matti. Ja että vielä kolumnin kirjoitit asiasta.
Kaksi asiaa tulee mieleen. Meidän tavallisten ihmisten, pappienkin, asiana on keskustella. Johtavat työntekijät eivät osallistu, ja syitä voi vain arvailla eli spekuloida. Olisiko siinä yhtenä se että heidän asiana on tehdä päätöksiä, ja keskustelemalla ei haluta sitoa käsiä tai ajatuksiaan mihinkään suuntaan. On vapaampi päättämään miten asiat ovat. Tämä foorumi on joka tapauksessa keskustelua varten, ja joskus täälläkin tullaan lähelle niitä julkisia spekulaatioita, joissa meidän toivotaan noudattavan tiettyä pidättyvyyttä. Toivoisin että seurakuntalaisten elävässä elämässä ei tarvitsisi kärsiä siitä vaikenemisen kulttuurista joka tuntuu leimaavan kirkon ylätasoa.
Toinen mitä jäin miettimään on tämä jotain tarttis tehrä. Itse en oikein uskaltaisi spekuloida mitä se voisi olla, kun ei keksi mitään mitä voisi tehrä. Taidan minäkin vaieta.
Yksi vastaus. Katsokaapa sivustoa hapatusta.net Piispat eivät osallistu debattiin, mutta opillinen yhtenäisyys säilyy kumman hyvin. Toinen vastaus. Kaikki, mitä papit esittävät tälläkin sivustolla voitaisiin ymmärtää itse kunkin henkilökohtaisiksi puheenvuoroiksi, jotka eivät edusta uskonyhteisön kantaa. Se löytyy vaikkapa ….?
Ymmärrän hyvin Marko. Kun on riittävän pieni ja tarkasti rajattu samalla tavalla ajatteleva joukko (seurakunta/kirkko) niin yhtenäisyys säilyy kyllä. Toisaalta ei tässä ole yhtenäisyyden säilymisestä eikä edes dabatista kysymys, vaan siitä että johtavassa asemassa oleva vastaa työntekijän huoliin.
Luonnollisesti on kysymys itse kunkin henklökohtaisista kokemuksista, ajatuksista, puhenvuoroista. Uskonyhteisöllä ei ole eikä tarvitsekaan olla kantaa kaikista ja jokaisesta erillisestä asiasta.
Hannu Paavola. Nyt taisit missata pointtini. On kristillisiä yhteisöjä, joissa vallitsee oppikuri ja pitkälle menevä yhtenäisyys uskon sekä elämän asioista (mikä ei toki tarkoita etteikö eriäviäkin mielipiteitä esiintyisi ja jopa suvaittaisi). Mielessäni olivat katolinen kirkko ja vanhoillislestadiolaisuus. Aika isoja yhteisöjä omissa ynpäristöissään molemmat.
Todellakin missasin. Katolinen kirkossa ja vl-liikkeessä ehkä on oppikuria ja myös yhtenäisyyttä, mutta… ei itsellä ne eivät tule ensimmäiseksi mieleen minään tavoittelemisen arvoisina yhteisöinä.
Luulenpa sitä paitsi että tietynlainen vaikenemisella hallitseminen on yksi aivan yleismaailmallisista etten sanoisi -kirkollisista johtamisen tavoista. Myös noissa mainitsemissasi yhteisöissä. Tärkeintä lienee, että tarvittaessa on pääsy tapaamiseen ja keskusteluun. En kaipaisi esim. piispoja tälle palstalle kommentoimaan. Reilulta tuntuisi kuitenkin se että esim. piispa ottaisi suoraan yhteyttä silloin kun haluaa sanoa jotakin, eikä puhu jonkun ”viestin” kautta.