Kiitos arkkipiispalle kehitysyhteistyön puolustamisesta!

Kiitos arkkipiispa Kari Mäkiselle erittäin tärkeästä puheenvuorosta 20.8. ja kirkon äänestä kehitysyhteistyökeskustelussa.  Arkkipiispa ilmaisi vahvasti huolensa valtion kehitysyhteistyön suunnitelluista leikkauksista. Hän muistutti  kultaisen säännön etiikasta, joka ei rajoitu kansalliseen eduntavoitteluun vaan koskee kaikkia Jumalan luotuja.

Arkkipiispan mukaan kultaisesta säännöstä syntynyt eetos on rakentanut suomalaista yhteiskuntaa enemmän kuin taloudelliset tosiasiat.  Arkkipiispa kertoi namibialaisesta vapaustaistelijasta, joka huomautti, että suomalaiset lähetystyöntekijät kuuluivat niihin harvoihin, jotka katsoivat  namibialaisia tasavertaisesti silmiin. Suunnitellut päätökset kertovat nyt toisenlaisesta arvomaailmasta ja ihmiskäsityksestä.

Elokuu 2015 jää historiaan kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen mustana kuukautena.  Neljä isoa kehitysyhteistyötoimijaa eli  FIDA, Plan, Suomen Lähetysseura ja World Vision tiedottivat alkavista yhteistoimintaneuvotteluista. Uutisten mukaan kyseessä on enintään sadasta työvuodesta.  Tätä ennen KEPA on aloittanut omat yt:nsä. Muiden ilmoituksia odotetaan.

Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöosaaminen on suomalaista huippuluokkaa, vaikka Ritva Reinikan raportissa tämä ei jostain syystä näkynyt.  Järjestöjen työntekijöillä on usein kansainvälistä kokemusta. He osaavat suunnitella, toteuttaa ja seurata hankkeita. Ohjelmissa on todellista vaikuttavuutta, joka parantaa ihmisoikeuksien toteutumista, vahvistaa yhteiskunnan heikoimpien ryhmien ihmisarvoa ja naisten osallisuutta.  Suomalaisella järjestelmällisyydellä työntekijät ovat tottuneet vaatimaan hyvää hallintoa ja havaitsemaan korruptoituneita käytäntöjä.

Kehitysyhteistyöministeri Lenita Toivakka on ilmaissut, että hallitus on sitoutunut rahoittamaan humanitaarista apua.  Rahoitusta katastrofien uhrien auttamiseen tullaan tarvitsemaan.  Maailman eri katastrofitilanteiden seuraukset rantautuvat meille ja pakolaismäärät kasvavat.  Lisääntyvien humanitaaristen kriisien hoitaminen tulee olemaan kallista. Kehitysyhteistyön ammattilaisissa Suomella on resursseja ennaltaehkäistä kriisejä paikallisella tasolla.

Suomessa vallitsee nyt hyvin vahva taloudellinen kriisitietoisuus. Hallituksen esittämät perustelut kehitysyhteistyön leikkauksiin ovat taloudellisia. Kuitenkin hallitus - samalla kun se leikkaa 38 % kehitysyhteistyön kumppanuusjärjestöjen tuesta - korottaa Finnfundin pääomittamista 90 miljoonalla eurolla.

Finnfund ei ole vaikuttanut tähän asiaan.  Hitaampi pääoman kasvattamien ei merkittävästi vaikuttaisi Finnfundin toimintaan eikä suomalaiseen työllisyyteen.  Järjestöjen toiminnassa dramaattinen ja nopea vähentäminen johtavat pitkäaikaisten kehitysprosessien peruuntumiseen. Moni  haavoittuva ihmisryhmä suljetaan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ulkopuolelle.

Tyypillisesti kansalaisjärjestöillä on 3-5 vuoden sopimukset hanketoteuttajien kanssa.  Monet erinomaisesti etenevät kehitysprosessit katkeavat nyt väistämättä.

Suomalaisten maine luotettavina toimijana saa vakavan kolauksen.  Poliittisesti hallitus voi vielä välttää näitä seurauksia ilman, että valtionbudjetin loppusumma muuttuu porrastamalla kansalaisjärjestöihin kohdistuvia leikkauksia, järjestöjen alasajoa ja Finnfundin pääomituksen kasvattamista.

Toivottavasti ei ole vielä liian myöhäistä keskustella tällaisista ratkaisuista.

Rolf Steffansson
varatoiminnanjohtaja
Suomen Lähetysseura

4 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Olenkin jo odotellut tietoa leikkausten konkreettisista vaikutuksesta lähetystyöhön. Puhutaan auttamisesta paikallisesti ja samalla vähennetään apua paikallisesti. Olemme erittäin rkkaita monen lähetyskohteemme ihmisiin verrattuna. Ainakin heidän näkökulmastaan katsoen. Nyt kovetamme mielemme ja samalla menetämme omaa ihmisarvoamme. Asenteet inhimillisyyttä ja toisiamme kohtaan kovenevat väistämättä mielissämme. Emme voi polkea köyhimpiä jakoihin, ilman ettei se vaikuutaisi omiin arvoihimme. Vastaavaa polkemista on jatkossa helpompi tehdä myös kotimaassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kävisipä niin, että valtiomme johdon kovettaessa mielensä heltyisimme yksilöinä hellittämään kukkaroidemme nyörejä! Julkilausumien rinnalle voisi pystyttää suurkeräyksen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Martti Pentti :”Kävisipä niin, että valtiomme johdon kovettaessa mielensä heltyisimme yksilöinä hellittämään kukkaroidemme nyörejä! Julkilausumien rinnalle voisi pystyttää suurkeräyksen.”

    Henk.koht. toivoisin, että kehitysapu olisi sitä mitä se oli silloin, kun olin YK:n lastenjärjestö Unicefin vapaaehtoistyöntekijä:

    Ei rahallista apua, vaan apua apua tarvitsevien ehdoilla: terveydenhuoltoa. sanitaatiota, kansalaisten tarpeista lähtevää koulutusta – ja avunsaajamaiden vallankäyttäjien sitoutumista edistamään valtioissaan YK:n yleismaallmallilsten ihmisoikeuksien edistamistä, jota myös valvottiin.

    Ihmisoikeuksien kytkemistä keitysavun ehdoksi vastusti mm. Mauno Koivisto, vaikka Suomen tärkeimpiin avunsaajiin oli 1900-luvulla kuulunut Kenia, jossa Suomi tuki korruptoitunutta yksipuolejärjestelmää ja oli tuellaan tukemassa ainoastaan maailman suurimman slummin syntymistä Nairobiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kuka käskee samoja virheitä toistamaan. Voihan avun ohjata paikalla olevien kotimaisten työtekijöidenkin kautta. Silloin he voivat valvoa avun menemistä oikeisiin osoitteisiin. Ei ole mikään pakko olla tukemassa väärinkäytöksiä. Tuen antamien hallituksille on tietysti helpompaa. Mitään takeita silloin ei ole siitä kuka rahat pistää taskuunsa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Missioblogi
    Missioblogi

    Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen