Kiihkeät uskonsodat olivat täysin turhia keskiajan Euroopassa
5 vuotta sitten vietimme reformaation vuosipäivää. 500 vuotta on kulunut siitä, kun Martti Luther julkaisi kuuluisat Wittenbergin teesinsä. Lutherin työtoveri Philipp Melanchthon laati luterilaisten kirkkojen tärkeimmän tunnustuskirjan Augsburgin tunnustuksen vuonna 1530. Katolinen kirkko vastasi protestanttien kritiikkiin Trenton kirkolliskokouksessa 1545-63. Sovinnollinen Melanchthon oli valmis palaamaan vielä muutamin ehdoin katoliseen kirkkoon, mutta kiihkeimmät reformaatikot eivät enää tätä linjaa hyväksyneet.
Kiihkeät uskonsodat olivat täysin turhia keskiajan Euroopassa. Reformaatio oli keskeisiltä osiltaan valitettavien väärinkäsitysten seurausta. Protestit olivat osaksi oikeutettujakin. Kummallakaan puolella teologista rintamalinjaa ei kyetty uskon kiihkeydessä kuuntelemaan ja analysoimaan kiihkottomasti vastapuolen näkemyksiä ja perusteluja. Hyvät teot koituivat luterilaisen puolen kohtaloksi. Katolisten selitykset menivät läpi vasta vuosisatoja myöhemmin ekumeenisen keskustelun virittyä. Reformaation kannattajat esittivät joka paikassa iskulauseena Sola Fide, yksin Uskosta. Katoliset vastasivat tähän kuuluttamalla Sola Gratia, yksin Armosta. Samasta asiasta puhuttiiin, mutta tätä ei voitu myöntää kummallakaan puolella.
Katolinen kirkko ei ole koskaan opettanut, että ihminen voi pelastaa itsensä omin voimin tai teoin taivaan tuomioistuimella. Kaikki on aina ollut puhdasta armoa. Jo Tuomas Akvinolainen opetti 1200-luvulla, että hyvät teot ovat Jumalan armon vaikuttamaa. Jeesus Nasaretilainen kehotti tekemään hyvää, koska se on Jumalan tahto. Usko ilman tekoja on kuollut, opetti vanha kristillinen perimätieto jo Uudessa Testamentissa Jaakobin kirjeessä. Hyvät teot kuuluvat siis myös uskoon eikä niitä tarvitse luterilaisten tavoin pelätä. Reformaation juhlavuoden suurin kunnianosoitus ja saavutus olisi luterilaisten paluu takaisin katoliseen kirkkoon. Kirkon seremonioista päästään varmasti helposti yhteiseen sopimukseen. Kristillisestä sanomasta voidaan esittää ja on jo varhaiskirkossa esitetty erilaisia tulkintoja. Paavia voisi pitää kristikunnan ykseyden näkyvänä merkkinä. On aika tunnustaa yhteinen usko, osallistua yhdessä messuun ja jättää turhat oppiriidat taakse.
5 kommenttia
Hyuvä Paasi T,
Esitit kiinnostavia näkökohtia.
Valitettavasti Rooman paavin johtamana kirkko on väärentänyt uskontunnustuksen ja keksinyt uuden dogmin (”Jumalanäidin tahraton sikiäminen”). Lisäksi Rooman paavi kuvittelee perusteetta olevansa muita piispoja ylempi ja voivansa sanella totuuksia yksinään.
Vain yleinen kirkolliskokous voi päättää yllä olevista asioista. Ehkä protestanttisten kirkkojen olisi tosiaan syytä yhdistyä alkuperäiseen äitikirkkoonsa eli ortodoksiseen kirkkoon. Se edellyttäisi monista moderneista harhoista ja käytänteistä luopumista, mutta olisi mahdollista.
Eiköhän sotien taustalla ollut paljolti perinterinen ”ihmisyys”, johon liittyy myös halu hallita ja vallita – ei vain luontoa – vaan erityisesti toisia ihmisiä. Syntisyys ihmisessä on vääristänyt ja vääristää myös kritillisyyttä ja ”toisinajattelijat” halutaan vaientaa: ”poista joukostasi se, joka on paha” eli ne, jotka eivät ajattele ihan samalla tavoin kuin hallitseva(t). Kirkollisuus on liittuotunut historiassa useinkin valtiovallan tai muun toimijan kanssa. Eikä itäisessä naapurissa ero vallanhaluajiin taida vähetä vieläkään.
Dogmeista voidaan kiistellä, kuten siitäkin, mitä joku on ollut joskus sopivinaan. Kiistelypukareista toinen voi olla enemmän oikeassa kuin toinen; mutta että sillä perusteella aletaan sotia, on eri asia kuin ns. ”oikeutettu sota”. Kristikunta on ollut taitava keksimään vippaskonsteja perustella sodan oikeutusta kovinkin hurskastelevasti. Synti, mikä synti….
Ehdotan, että te kantaa ottaneet luette kirkkohistorian emeritusprofessori Kaarlo Arffmanin uuden kirjan ”Mistä tiedämme MITÄ ON OIKEA KRISTINUSKO”? Arffman ei erittele kirkkojen opinkäsityksiä mutta perustelee hienosti sen, miten Kristuksen kirkko on ymmärtänyt sen, missä Pyhän Hengen ääni kuuluu.
Kirjoittaja
Pasi Toivonen
Olen kasvatuksen ammattihenkilö ja tietotekniikan käyttäjä Suomesta. Harrastuksia ovat liikunta, tietotekniikka, valokuvaus ja teologia.
Paavin kirkon historia on yksiselitteisesti armoton ja julma. Ei siellä opeteta selvää usko vanhurskautta, ei kaiketi muuten olisi uskonpuhdistusta tarvittu, joka tapahtui Raamatun voimalla.
Ilmoita asiaton kommentti