Kirkko ja Kaupunki käsitteli kerubeja. Mitäkö ajattelen kerubeista? Vastausta kannattaa lähteä hakemaan sanan kerubi ja sen kumppanin serafin nimien etymologioista esim. näin: Serafi verbistä sarap joka merkitsee mm. polttaa, polttoleikata. Ja kerubi hajoaa osiksi kab urim eli taivaan mittaajat, mutta pohjalla on myös sana rokeb eli vaunut! Kerubeila oli myös pyörät ja siivet, jotka nousivat ilmaan vaunujen myötä jolloin ilmeni tulta ja savua ja kuului kova jylinä. Siis kerubi oli taivaalle nouseva vaunu, jolla oli myös nimi Merkaba, josa osa kaba merkitsee ’tulipesä’, mistä ilmeisesti lähti poltava tuli, josta siis Serafi sai nimensä.
Vaikuttava kuvaus kerubista on niin näkö- kuin kuulohavaintoineen on Ambrosianin yliopistossa Milanossa säilytettävässä Johanneksen apogryfievankeliumissa:
Vuorelle levisi ihana tuoksu, voimakkaampi kuin
myskin ja ambran tuoksu…Näimme tulipyöriä ja
palavan vaunun ja kaikki nousivat ylös taivaaseen
ja laskeutuivat sieltä alas…
Näimme Herramme Jeesuksen Kristuksen ajavan ylös
taivaaseen kerubien hartioilla ja tuulien siivil1ä
Hän ajoi taivaaseen roistavissa vaunuissa,
silloin maa vapisi ja vuoret tärisivät, maailma
pimentyi, pilvet jylisivät ja taivaat salamoivat!
Enkelit saattoivat häntä kuljettavia vaunuja ja
kerubit lensivät hänen ympärillään ja ylistivät
hänen nimeään.
Mitä vanhempia Raamatun käännökset ovat, sitä lähemmäksi alkutekstejä ne usein osuvat. Vuoden 1849 jumaliselle lukijalle ulosannettu Raamattu kertoo ensimmäisessä Aikakirjassa, miten Salomonin temppelin kaikkeinpyhimmän varusteet tulee valmistaa:
Ja savu-alttariksi kaikkein puhtambata kultaa
hänen painonsa, ja kultaisten [i]kerubein
ratasten muodon, jotka heitänsä levitit. Ja
peitit Herran Liiton Arkin’ (1.Ak. 28:18)[/i]
Tässä esiintyy kolme Raamatun merkittävää käsitettä, kerubi, pyörä ja liitonarkki. Tarkastelen nyt siis tuota kerubia ja sen pyöriä, jotka vanhassa Raamatussa näyttävät kuuluvan yhteen. Kerubeilla on pyörät. Uusin Raamattumme sensijaan erottaa pyörät kerubeista:
Hän määräsi myös, millaisiksi oli tehtävä
vaunut ja kultaiset kerubit, joiden levällään
olevien siipien tuli peittää Herran
liitonarkku.
Tässä Raamattu kyllä kääntää sanan Merkabah oikein vaunuiksi mutta alkutekstin mukaan vaunut kuuluvat kerubeille (ha merkabah ha kerubim); sananmukaisesti tarkka käännös kuuluisi: kerubien vaunut kullasta. Pienen alkutekstistä puuttuvan ja – sanan lisäys nykyraamattuun estää lukijaa havaitsemasta, että vaunut ovat juuri noiden kerubien vaunut. Enkä pidä edellistä saivarteluna, sillä koko ilmestysuskonnon syntyhistorian kannalta asia ei suinkaan ole merkityksetön. Alkutekstit varustavat näet usein kohdin kerubit myös siivillä ja heidän vaununsa pyörillä, joten voimme aiheellisesti kysellä, mitä nämä kerubit oikein ovat olleet. Kun tekstien mukaan itse Herrakin on saanut nauttia heidän kyydistään; vielä 1849 Raamatun mukaan:
Hän astui [i]kerubimin päälle ja lensi ja
hän lensi tuulen sulkain päällä (Ps. 18:11)[/i]
Herra Sebaoth, sinä, joka istuit kerubimien
päällä, sinä joka olet ainoa Jumala kaikkien
maakundain ylitse maan pää1lä, sinä olet
tehnyt taivaan ja maan. (Js. 37:16)
Huomaamme, että käännöksessä Jumala istuu kerubien päällä. Näin kääntää myös latinalainen Vulgata (qui sedes super Cherubim), mutta nykyraamattu antaa Jumalalle erillisen istuimen:
Herra Sebaot, Israelin Jumala, jonka
istuinta kerubit kannattavat.
BibIia Hebraica Stutgartensia ei kuitenkaan tuollaista istuinta tunne. Se käyttää sanontaa jsb hchrbjm: ’istuu kerubia ’!
Nyt voit kysyä, eikö tässä ole kysymys saivartelusta? Eihän ylhäinen Jumala voi mitenkään istua kerubien päällä, vaan korkealla taivaallisella valtaistuimellaan, jota häntä palvelevat kerubi-enkelit kuvaannollisesti kannattavat!
Tähän tapaan voin kuvitella kristillisen ajattelutavan kulkevan. Voin kuitenkin pitää alkutekstiä varsin mielekkäänä, mikäli Jumala onkin alunperin kuviteltu osaksi kerubia. Tietenkin kerubivaunuissa on saattanut myös olla istuin. Sillä alkuteksti voidaan myös kääntää: ’sinä joka istut kerubeissa’.
Näin nykyraamattu voi siis hämärtää alkutekstin merkityksen ja sisällön. Sama toistuu myöhemmin, nyt kerubista tehdään lentävä hevonen ja Herra saa satulan:
Hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen
siivin. Herra Sebaot, Israelin JumaIa, sinä, jonka
istuinta kerubit kannattavat.
Istuimen asettamista Herran alle voi kylläkin perustella psalmeista otetuin mallein, sillä psalmeissa mainitaan pariinkin otteeseen, että kerubit nimenomaan kannattavat Herran istuinta (Ps. 8O:2,99:1). Raamattu puhuu myös aivan erityisistä kerubien vaunuista, joissa lienee ollut myös istuin, mutta se on liittynyt nimenomaan kerubeihin, eikä ole siis ollut mikään Taivaallinen valtaistuin.
Alkuteksteistä voimme myös havaita, että kerubi ei niissä kiidä tuulen siivin vaan liitää tuulen siivin ja tämä näennäisesti pieni ero saa merkityksensä, kun huomaamme, että liitäminen kuuluu ilmailullisiin termeihin, kun kiitäminen sopii paremmin hevosurheiluun. Sanan juuri onkin mukana mm. nykyheprean liidokkia tarkoittavassa sanassa (davn). Annettakoon meille mahdollisuus oivaltaa kerubien todellinen luonne. Kerubit eivät olleet meidän Herramme ja Jumalamme Pegasoksia, eivätkä kerubeja koskevat kuvaukset käyttäneet välttämättä kuvakieltä. Kuten nykyraamatun sanavalinnat ja pikku lisäykset tuntuvat vihjaavan.
Taivaastahan Jeesukin tuli alas maan päälle. Jumalan Poika itse on siis astunut alas meidän keskuuteen. Eikös Jumalakin käyskennellyt kerran maanpäällä?
On mieltä kiehtovaa antaa mielikuvituksen lentää… Onko Jumala meistä kaukana vai lähellä? Entä yhteys Jumalaan? jospa Jumala kuuleen meidän ajatukset ja rukoukset edelleen. Jospa Korkein johtaa edelleen kaikki mitä maanpäällä tapahtuu?
Sanoihan Jeesus: Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin Taivaassa.
Tuosta voisi päätellä, että Taivaassa tapahtuu kaiken aikaa Jumalan tahto, mutta maanpäällä ei ainakaan vielä. Vai tapahtuuko, kuten on kirjoitettu?
Kyllä nuo esimerkkini käännöksistä ja heprean sanoista ovat Ismo ihan fakta eivätkä mielikuvituksen lentoa. Kummallisia enkeleitä, joilla oli mm. ofaanimit eli pyörät, jotka kipinöivät ja olivat vielä tulisen polttavia!
Juutalaisissa perheissä oli Ismo lapsilta kielletty tutustua liian varhain Heskielin eli Taivaan vaunujen, Merkaban, kirjaan. Kerran kuitenkin joku lapsi oli udellut, mitä Hesekielin kirjassa vaunujen pyörien yhteydessä ollut sana hasmal tarkoitti? Tällöin isä suuttui ja lapsi sai selkäänsä. Hasmal´n salaisuus oli tarkoitettu vain yli 4o-vuotiaille. Nykyhepreassa hasmal merkitsee sähkö!…
Mielenkiintoien on myös kuvaus Edenin paratiisin kerubeista,joiden tietä elämänpuulle vartioiva miekka ei suinkaan ’leimunnut’ vaan oli ’ympärikääntyvä’! Mikä voisi nyt olla sellainen ’miekka’, joka ympärikääntyvänä voisi vartioida jotain tietä? Ettei vain valonheittäjä? (Vrt Kustaan ’miekan’ majakka, majakkatorinin valonheittäjän terävä valokiila muistuttaa miekkaa ja pyörien ympyrää leikkaa terävästi pimeyttä.
Pyörät ja kipnät viittaavat mielestäni siihen, että tämäntapaiset ’enkelit’ ovat tuon ajan tähtitiedettä. Ovathan evankelistojen tunnukinakin käytetyt hahmot, härkä, leijona ja kotka, myös tähtikuvioina tunnettuja. Ihmisen hahmo tähtitaivaalla voisi olla vaikka Perseus.
Kyllä monet Vt:n metaforat liittyvät nimeoman astronomiaan. Muta merkaba-ja kerubi-arvoitutuksessa on aivan liian paljon teknisiä yksityiskohtia, joita ei mitenkään saa taivaankappaleisiin sopiviksi.
Hesekielin näyn suhteen kannattaa lukea Nasan avarusinsinöri Joseph Blumrichin näkyä koskeva kirja:
Kun taivaat aukenivat’.https://fi.wikipedia.org/wiki/Josef_F._Blumrich.
Linkissa anetan myös kritiikiä ja viitatan sana ’vasikansorkka’ Nyt kuitenkin heprean vasikka עגל ja sana pyöreä/ pyöriä ympyrässä ovat samaa juurta Strong עגול עגל ‛âgôl ‛âgôl aw-gole’, aw-gole’
From an unused root meaning to revolve, circular.
Niinpä. Mielenkiintoisia nämä sanat ovat, se on totta. Toivotaan, että kaikki aikanaan selviää. En vastusta ajatusta, että sanojen taakse mennään ja Hebrea on mielenkiintoinen. Raamatun alkukielellä asioille tulee lisää selvyyttä, mutta ei saa mieluusti mennä ohi sen mitä on kirjoitettu. Onhan tämä kaiken oleminen aikamoinen ihme. Menneisyydestä on varmasti vielä nouseva aikamoisia yllätyksiä kunhan tutkijat syventyvät kaikkeen jo nyt löydettyyn. Raamatun ilmoitus aukeaa yhä kirkkaammin. Sitä odotellessa.
Ismo: ”Raamatun alkukielellä asioille tulee lisää selvyyttä, mutta ei saa mieluusti mennä ohi sen mitä on kirjoitettu.”
No usein juurikin jälkikäteisesti teologisoivat käännökset ja niiden tulkinnat menevät ohi ja ali sen mitä on kirjoitettu…
Ja varisin usein kääntäjä ei edes tiedä mitä alun perinon kirjoiettu, tarkoitettu ja mihin pyritty ja mitä salauksia on mahdollisesti käyetetty.