Kenttäpiispan joulukirje

kenttäpiispa pl (1)

 

”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi”

Joosef sai unessa kehotuksen: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin.” (Matt 2:13-21).  Jeesus-lapsi oli vaarassa. Hän ja Maria lähtivät etsimään turvaa naapurimaasta. Näin Jeesuksen perhe jakoi monien pakolaisten kohtalon.

Joulun pyhiin kuuluva Viattomien lasten päivä jatkaa kuvausta Jeesuksen syntymästä. Käy selväksi, että Jeesus syntyi keskelle kodittomuutta, pakolaisuutta ja väkivaltaa – pimeään maailmaan, joka kaipaa Vapahtajaa toivon valoksi ja pelastukseksi.

_ _ _

”Ota lapsi ja hänen äitinsä”. Kehotus korostaa perheen jäsenten tukea toisilleen. Perhe kestää vaikeuksissa, kun vanhemmat ja lähipiiri ottavat yhdessä vastuun hyvinvoinnista. Perheet ovat kovilla toimeentulon ja kasvatuskysymysten kanssa. Monet perheet tarvitsevat rohkaisua ja tukea. Perheyhteyttä kannattaa vaalia, sillä se tuo turvaa silloinkin kun yhteiskunnan auttamiskeinot vähenevät.

Pieni lapsi on annettu meille vaalittavaksi. Hauraat lapset ovat usein kärsijöitä. Aikuiset eivät aina piittaa lapsen hyvästä, tai sitten he vahingoittavat lasta tarkoituksella. Tätä on vaikea käsittää. Viattomia lapsia ovat tänään ne, jotka joutuvat liian aikaisin töihin eivätkä saa käydä koulua. Viattomista lapsista voi tulla lapsisotilaita tai huumeiden käyttäjiä.

Omassa maassamme viattomia lapsia ovat ne, jotka eivät saa lapsuudessaan eväitä tulevaan opiskelu- ja työelämään, hyvän ja pahan erottamiseen tai vastuunkantamiseen. He ovat myös niitä lapsia, jotka joutuvat eri tavoin hyväksikäytön uhreiksi.

_ _ _

Viattomien lasten päivän evankeliumi puhuu vaaraan joutuneista lapsista. Mutta erityisesti se on evankeliumi, ilosanoma Jeesus-lapsen varjeltumisesta vaarasta. Näin hän saattoi myöhemmin täyttää tehtävänsä, julistaa Jumalan valtakuntaa ja sovittaa ristillä maailman synnin.

Edelleen evankeliumien Jeesus tarvitsee kantajia ja varjelijoita, heitä joiden kautta Jeesuksen valo pääsee valaisemaan maailmaamme ja tuomaan uuden elämän. Jokainen kristitty kantaa Kristusta mukanaan. Kunpa meistä voisi välittyä Jeesuksen maailmaan tuoma ilon ja toivon valo.

Joulu on lamavuosinakin ennen kaikkea ilon ja rakkauden juhla. Jumalan rakkaus tuli näkyviin Jeesus-lapsen syntymässä. Tämä rakkaus on kaikkia varten.

_ _ _

Monet sotilaat ovat isiä tai äitejä, sekä suurin osa vuosittain palvelevista varusmiehistä tulevia lasten vanhempia ja kasvattajia. Joulun pyhinä lapset odottavat meiltä vanhemmilta yhteistä aikaa ja raitista joulua. Annetaan se heille!

Tällä kirjeellä tervehdin myös eri reservin järjestöjen jäseniä. Vapaaehtoisella maanpuolustuksella on tärkeä sija maanpuolustushengen ja vapaaehtoisen koulutuksen ylläpitämisessä.

Alkuvuoden perinteisiin kuuluu puolustusvoimien kirkkojuhla, jota vietetään Helsingin tuomiokirkossa 23.1. klo 18. Kenraali Ari Puheloinen esittää tervehdyksen, kenttäpiispa puhuu, Cantores Minores -kuoro laulaa ja Kaartin soittokunta soittaa. Kirkkotilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa!

Toivotan tämän joulukirjeen kautta joulurauhaa.

Jouluaattona 2013 Lahdessa,

Pekka Särkiö, kenttäpiispa

WP_20131214_026

4 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    Olin joulun alla Libanonissa tervehtimässä suomalaisia UNIFIL-joukkoja. Lunta satoi maahan 20 senttiä. Alakuvassa olemme kuutamon valossa, pakkasen kiristyessä menossa laulamaan Kauneimpia joululauluja korjaamotelttaan. Res.luutnantti säesti kitaralla yli 70 sotilaan laulua. Sylvian joululaulu ja Varpunen jouluaamuna tulivat tavallista karheammalla äänellä. Silmäkulma kostui res.alikersantin laulaessa kauniilla sopraanollaan A.Adamin joululaulun. Samaan aikaan yli miljoona Syyrian sisällissodan pakolaista yöpyi Libanonin puolella teltoissa ja pressujen alla. Sinäkin yönä syntyi lapsia, joille ei ollut tilaa kattojen alla, YK-sotilaiden vartioidessa haurasta rauhaa poseissaan Libanonin ja Israelin rajalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Tuominen sanoo:

    Kenttäpiispalle perheensä kera siunattua joulujuhlaa! Pekka Särkiön kirjoitus tuo elävästi mieleen ensimmäisen joulun, jonka olin pois lapsuudenkodin lämmöstä. Olin 19 vuotiaana poikasena YK:n rauhanturvaajana Kyproksella syksystä 1965 syksyyn 1966. Jouluyönä kuuntelin keskusradiosta kenttärovastin puhetta, jossa hän vertasi rauhanturvaajia paimeniin kedolla. He vartioivat laumaansa pimeässä yössä. Rauhanturvaajat vartioitsivat kahden kiistapuolen välissä vihreällä linjalla, Olin siis jouluyönä päivystäjänä ja kirjoitin aamuyön tunteina kirjeen vanhemmilleni. Se oli kyynelten kostuttama, sillä sydämessäni tunsin jotain merkillistä iloa, tuskaa, ikävää, kiitostakin. Muutama viikko aiemmin sain olla kenttärovastin johtamalla matkalla Pyhällä maalla, seimen äärelläkin Betlehemissä. Ehkä tuo käynti antoi jotain kirjeen sanomaan. Kirjoittamani kirje on edelleen tallessa. Edesmennyt isäni oli kaikki sen aikaiset kirjeeni taltioinut. Itse en ole niitä lukenut, jätän ne jälkeeni jääville. Jospa ne viestivät heille jotain uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Joulurauhaa jokaiseen sydämeen!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Kiitos Risto tämän joulumuiston jakamisesta YK-sotilaana Kyproksen vihreän linjan vartijana melkein 50 vuoden takaa. Se muistuttaa joulun haikeudesta kaukana kotia ja siitä, kuinka sotilaspappi voi tuoda miehille joulun sanomaa ja rohkaisua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.