Kenttäpiispan joulukirje
”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi”
Joosef sai unessa kehotuksen: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin.” (Matt 2:13-21). Jeesus-lapsi oli vaarassa. Hän ja Maria lähtivät etsimään turvaa naapurimaasta. Näin Jeesuksen perhe jakoi monien pakolaisten kohtalon.
Joulun pyhiin kuuluva Viattomien lasten päivä jatkaa kuvausta Jeesuksen syntymästä. Käy selväksi, että Jeesus syntyi keskelle kodittomuutta, pakolaisuutta ja väkivaltaa – pimeään maailmaan, joka kaipaa Vapahtajaa toivon valoksi ja pelastukseksi.
_ _ _
”Ota lapsi ja hänen äitinsä”. Kehotus korostaa perheen jäsenten tukea toisilleen. Perhe kestää vaikeuksissa, kun vanhemmat ja lähipiiri ottavat yhdessä vastuun hyvinvoinnista. Perheet ovat kovilla toimeentulon ja kasvatuskysymysten kanssa. Monet perheet tarvitsevat rohkaisua ja tukea. Perheyhteyttä kannattaa vaalia, sillä se tuo turvaa silloinkin kun yhteiskunnan auttamiskeinot vähenevät.
Pieni lapsi on annettu meille vaalittavaksi. Hauraat lapset ovat usein kärsijöitä. Aikuiset eivät aina piittaa lapsen hyvästä, tai sitten he vahingoittavat lasta tarkoituksella. Tätä on vaikea käsittää. Viattomia lapsia ovat tänään ne, jotka joutuvat liian aikaisin töihin eivätkä saa käydä koulua. Viattomista lapsista voi tulla lapsisotilaita tai huumeiden käyttäjiä.
Omassa maassamme viattomia lapsia ovat ne, jotka eivät saa lapsuudessaan eväitä tulevaan opiskelu- ja työelämään, hyvän ja pahan erottamiseen tai vastuunkantamiseen. He ovat myös niitä lapsia, jotka joutuvat eri tavoin hyväksikäytön uhreiksi.
_ _ _
Viattomien lasten päivän evankeliumi puhuu vaaraan joutuneista lapsista. Mutta erityisesti se on evankeliumi, ilosanoma Jeesus-lapsen varjeltumisesta vaarasta. Näin hän saattoi myöhemmin täyttää tehtävänsä, julistaa Jumalan valtakuntaa ja sovittaa ristillä maailman synnin.
Edelleen evankeliumien Jeesus tarvitsee kantajia ja varjelijoita, heitä joiden kautta Jeesuksen valo pääsee valaisemaan maailmaamme ja tuomaan uuden elämän. Jokainen kristitty kantaa Kristusta mukanaan. Kunpa meistä voisi välittyä Jeesuksen maailmaan tuoma ilon ja toivon valo.
Joulu on lamavuosinakin ennen kaikkea ilon ja rakkauden juhla. Jumalan rakkaus tuli näkyviin Jeesus-lapsen syntymässä. Tämä rakkaus on kaikkia varten.
_ _ _
Monet sotilaat ovat isiä tai äitejä, sekä suurin osa vuosittain palvelevista varusmiehistä tulevia lasten vanhempia ja kasvattajia. Joulun pyhinä lapset odottavat meiltä vanhemmilta yhteistä aikaa ja raitista joulua. Annetaan se heille!
Tällä kirjeellä tervehdin myös eri reservin järjestöjen jäseniä. Vapaaehtoisella maanpuolustuksella on tärkeä sija maanpuolustushengen ja vapaaehtoisen koulutuksen ylläpitämisessä.
Alkuvuoden perinteisiin kuuluu puolustusvoimien kirkkojuhla, jota vietetään Helsingin tuomiokirkossa 23.1. klo 18. Kenraali Ari Puheloinen esittää tervehdyksen, kenttäpiispa puhuu, Cantores Minores -kuoro laulaa ja Kaartin soittokunta soittaa. Kirkkotilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa!
Toivotan tämän joulukirjeen kautta joulurauhaa.
Jouluaattona 2013 Lahdessa,
Pekka Särkiö, kenttäpiispa
4 kommenttia
Kenttäpiispalle perheensä kera siunattua joulujuhlaa! Pekka Särkiön kirjoitus tuo elävästi mieleen ensimmäisen joulun, jonka olin pois lapsuudenkodin lämmöstä. Olin 19 vuotiaana poikasena YK:n rauhanturvaajana Kyproksella syksystä 1965 syksyyn 1966. Jouluyönä kuuntelin keskusradiosta kenttärovastin puhetta, jossa hän vertasi rauhanturvaajia paimeniin kedolla. He vartioivat laumaansa pimeässä yössä. Rauhanturvaajat vartioitsivat kahden kiistapuolen välissä vihreällä linjalla, Olin siis jouluyönä päivystäjänä ja kirjoitin aamuyön tunteina kirjeen vanhemmilleni. Se oli kyynelten kostuttama, sillä sydämessäni tunsin jotain merkillistä iloa, tuskaa, ikävää, kiitostakin. Muutama viikko aiemmin sain olla kenttärovastin johtamalla matkalla Pyhällä maalla, seimen äärelläkin Betlehemissä. Ehkä tuo käynti antoi jotain kirjeen sanomaan. Kirjoittamani kirje on edelleen tallessa. Edesmennyt isäni oli kaikki sen aikaiset kirjeeni taltioinut. Itse en ole niitä lukenut, jätän ne jälkeeni jääville. Jospa ne viestivät heille jotain uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Joulurauhaa jokaiseen sydämeen!
Kiitos Risto tämän joulumuiston jakamisesta YK-sotilaana Kyproksen vihreän linjan vartijana melkein 50 vuoden takaa. Se muistuttaa joulun haikeudesta kaukana kotia ja siitä, kuinka sotilaspappi voi tuoda miehille joulun sanomaa ja rohkaisua.
V.1910 joulukuu. SAVONLINNA:Sotapoikien ja tyttöjen puolesta. Savonlinnan vaöltiopäivämies oli syntynyt Kerimäellä , hän oli hyvin valveutunut , talonpoikais kasvatuksen saanut . Suomalaisessa maaseutuyhteiskunnassa oli useita eri kerrostumia , sekä ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin. Tuolloin elettiin vielä sääty-yhteiskunnan aikaa. Jokaisella oli oma paikka yhteiskunnassa , henkilöiden yhteiskunnallinen määräysvallan laajuus , varallisuus , oppiarvoon liittyvä kunnioitus . Nämä asiat lisäsivät talonpoikien ylpeyttä itsenäisyydestä.
Kerimäelle oli perustettu suojeluskunta v.1923 . Suojeluskunta muodosti erittäin näkyvän ja vaikuttavan järjestön. Tämä suojeluskunta kuului Mikkelin suojeluskunta piiriin. Suojeluskuntaan oli oikeutettuja liittymään jokainen mies , joka vannoi uskollisuuttaan isänmaata ja laillista yhteiskuntaa kohtaan.
Vuosi 1942 , jota tuskin kukaan kaivaten muistelee ja niin on menevä suraavakin. , joka on vielä avoin kirjoittamaton lehti aikakausikirjassa. Tuskin v.1943 poikkeaa edellisestä , koska se kuitenkin samanlaisista aineksista koostuu, sotaa , puutetta , epävarmuutta ja ahdistusta , päivä , päivältä sota jatkuu , ankara aika samoin. Työtä , vaivannäköä ja uskallusta meiltä vaaditaan. Nykyisissä raskaissa sota-ponnistuksissa , ovat kaikkien elinkeinojen harjoittajat välttämättömiä ja tarpeellisia . Ilman teollisuuden harjoittajia , ilman kauppiassäätyjä , ilman virkamiehistöä , ilman opillisesti sivistynyttä kansalaisaineistoa , ilman upseeristoamme , emme pysty maatamme puolustamaan. ( otteita Mannerheimin kirjoituksista ).
Myös talonpojan on täytynyt tottua luottamaan , ei ainoastaan Jumalaan ja itseensä , sillä kun hän on uutisraivaajana metsäkorvessa oppinut hallitsemaan maataan ja rakastamaan sitä. Ei siellä ole mitkään keskinäiset vakuutuskassat auttaneet. Siinä on talonpojan isänmaanrakkauden synnyn ja kestävyyden selitys. Koko hänen valtiollinen , yhteiskunnallinen ja yksilöllinen , sivistys -ja uskonoppinsa on läheisessä yhteydessä hänen ammattinsa kanssa.
Kerimäen kirkon rappusilla , sodan päätyttyä on ollut , erilaisissa kokonpanoissa , uudenvuoden keskiyön konsertteja , vuodenvaihtuessa kirkonkellojen soidessa ja kuorojen laulaessa tähtitaivaan alla , kanttori Antton Nurmelan johdolla , tunnelma oli huikea. V. 1950-luvulla , jolloin Martti Talvela liittyi mukaan , hän oli puoliksi Kerimäkeläistä syntyperää ja hänen vanhemmat olivat tuossa mahtavassa temppelissä vihitty. Talvelan kutsusta siellä on esiintynyt tunnettuja taiteilijoita mm, Valdimir Ashkenazyn ja niin edellen.
Suomalainen kirjailija kehoitti ilmaisemaan elämää sen iloisemmalta puolelta , kaikesta huolimatta, ettei meihin pääse pesiytymään jonkunmoinen jörömäisyys. Me tarvitsemme saada koskettaa sellaista , joka hienolla kielellä on laatinut kirjat ,kuten kesäinen tarina ja näytelmä, rakas, rakas . ” Valo kansan kasvattaa ” .
Olin joulun alla Libanonissa tervehtimässä suomalaisia UNIFIL-joukkoja. Lunta satoi maahan 20 senttiä. Alakuvassa olemme kuutamon valossa, pakkasen kiristyessä menossa laulamaan Kauneimpia joululauluja korjaamotelttaan. Res.luutnantti säesti kitaralla yli 70 sotilaan laulua. Sylvian joululaulu ja Varpunen jouluaamuna tulivat tavallista karheammalla äänellä. Silmäkulma kostui res.alikersantin laulaessa kauniilla sopraanollaan A.Adamin joululaulun. Samaan aikaan yli miljoona Syyrian sisällissodan pakolaista yöpyi Libanonin puolella teltoissa ja pressujen alla. Sinäkin yönä syntyi lapsia, joille ei ollut tilaa kattojen alla, YK-sotilaiden vartioidessa haurasta rauhaa poseissaan Libanonin ja Israelin rajalla.
Ilmoita asiaton kommentti