Kenen äänet lasketaan demokratiassa?

Osallistuin viime viikolla Varsovassa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin vuosittaiseen ihmisoikeuskokoukseen, jossa esillä oli myös Lähetysseuralle tärkeä teema: vammaisten henkilöiden oikeudet. Etyj on tehnyt työtä vammaisten henkilöiden poliittisten oikeuksien edistämiseksi, onhan demokratian tukeminen esimerkiksi vaalitarkkailun keinoin yksi Etyjin keskeisistä toimintamuodoista. Minut kutsuttiin puhumaan tilaisuuteen, jonka aiheena oli vammaisten henkilöiden osallistuminen poliittiseen ja julkiseen elämään. Erityisesti oli toivottu nuorten näkökulmia aiheeseen, ja Lähetysseuran työstä niitä löytyikin hyvin, koska työalueillamme eri puolilla maailmaa juuri lasten ja nuorten osuus väestöstä on suuri.

Vammaisten ihmisten elämässä monet asiat ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Olipa köyhä tai rikas liikuntaesteinen, portaita tai liian jyrkkiä luiskia on vaikeaa tai mahdotonta kulkea. Asuipa näkövammainen missä tahansa maanosassa, oikean bussin pysäyttäminen ja oikeassa paikassa kyydistä jääminen on taatusti vaikeaa.

Demokratian ajatus on, että kaikkien kansalaisten äänet ja mielipiteet kuullaan. Vammaisten henkilöiden osallistuminen on kuitenkin epävarmaa kaikkialla maailmassa.

Lähetysseuran kumppanijärjestö Nepalissa kertoo, että ihmiset, joilla on psykososiaalinen vamma eli pitkäaikainen mielenterveyden häiriö tai sairaus, eivät saa äänestää eivätkä asettua vaalissa ehdokkaaksi. Asemansa esimerkiksi paikallishallinnon vaaleilla valittuna edustajana voi myös menettää, mikäli sairastuu psyykkisesti. Ratkaisuksi ehdotetaan, että äänioikeuden epäämisen sijaan kehitettäisiin tukimuotoja, joilla myös vammaiset henkilöt voivat osallistua siinä missä muutkin.

Eteläafrikkalaisen kumppanimme mukaan paitsi vammaiset henkilöt itse, myös vammaisten lasten äidit jättävät äänestämättä, koska eivät voi jättää vaikeasti vammaisia lapsiaan äänestyspäivän ajaksi yksin kotiin. Ratkaisuehdotus on yksinkertainen: kotiäänestyksen ulottaminen myös vammaisten lasten ensisijaisiin hoitajiin.

Viime kunnallisvaalien yhteydessä Suomessa useat ennakkoäänestyspaikat saivat moitteita puutteellisesta esteettömyydestä. Äänestyspaikalle eivät pääse apuvälineillä liikkuvat, äänestäjän yksityisyys ei toteudu äänestäessä tai vaalivirkailijat eivät osaa avustaa äänestäjää asianmukaisesti. Nämä ovat ongelmia kaikkialla maailmassa. Äänestyspaikan esteettömyyden lisäksi yksi keskeinen haaste on jo matka kotoa äänestyspaikalle. Jos ei voi kävellä, kuka maksaa välttämättömän kuljetuksen? Monissa maissa äänestystilanteet kestävät pitkään, jolloin myös kotiinpääsy voi olla ongelma..

Vammaisten nuorten poliittisen osallistumisen kannalta on kuitenkin muistettava muutakin kuin pelkkä esteettömyys. Meidän on otettava vammaisten lasten ja nuorten mielipiteet huomioon ja edistettävä sitä, että he saavat käydä koulua ja valita harrastuksensa siinä missä muutkin. Luottamus omiin kykyihin ja omiin mielipiteisiin ovat poliittisen osallistumisen ensimmäiset askelet – meille kaikille.

Kirjoittaja: Tytti Matsinen, ihmisoikeusasiantuntija, Suomen Lähetysseura

Kuva: Suomen Lähetysseura edistää vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumista muun muassa Kambodzhassa. Kuvaaja: Laura Meriläinen/Suomen Lähetysseura

Kirjoittaja

Missioblogi
Missioblogi

Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen