Kell’ onni on, se 87 miljoonan euron lottovoittonsa kätkeköön!

Onhan se nyt niin väärin, että joku tamperelainen laiskuri viitsii ostaa vain yhden rivin Eurojackpotissa ja antaa vielä koneen valita numerotkin. Sitten tämä tyyppi menee ja voittaa tällä panostuksella yksin yli 87 miljoonaa euroa! Se tyyppihän menee tuollaisesta käsittämättömästä summasta ihan sekaisin, joutuu hullujenhuoneelle ja muut vievät sen rahat.  Ei se kumminkaan osaa pitää tuota onnenpotkuaan omana tietonaan. Varmasti se mokaa rupeamalla törsäämään ihan älyttömästi. Tai voihan olla, että se on hävittänyt sen tositteen eikä saa rahoja ollenkaan.

Mitä yksi ihminen voi tehdä niin suurella rahasummalla, että jotta koska kun kerran ei  saa sitä elinaikanaan edes hävitetyksi? Pyytääkö sukulaiset, ystävät ja kylän miehet avuksi? Vai sijoittaako viisaasti niin että saa vuosittain 3,5 miljoonaa euroa ja voi elää pelkillä koroilla? Voisiko hyväntekeväisyys tulla kysymykseen? Tulee mieleen tarina kultamunia munivasta hanhesta. Hanhi pyöräytti omistajalleen yhden kultamunan päivässä. Kateellinen naapuri siinä opetti, että miksi ihmeessä odottelet päivästä toiseen yhtä munaa, kun tappamalla hanhen voisit kerralla ottaa talteen kaikki kultamunat. En kehtaa edes kertoa sitä, miten sitten kävikään...

Tuntuisi aivan liian järkevältä, jos voitot olisivat vaikkapa puolen miljoonan luokkaa. Sellaisen summan voisi just ja just jotenkin käsittää. Sillä saisi ihan kivankokoisen kämpän Helsingistäkin hyvästä osoitteesta. Toisaalta palkinto tuntuu liian pieneltä tavoiteltavaksi. Tosiasia on, että mitä suurempi potti, sitä enemmän tavoittelijoita.

Onnen kätkemistä on tälle kateelliselle kansalle opetettu maailman sivu. Naapureittemme takaiskut me vielä kestämme, mutta emme heidän onneaan. Muistan omasta lapsuudestani sen, miten Aku Ankka-lehdessä oli aina palkintokilpailu kerran kuussa. Voittajien nimet ja kotiosoitteet julkaistiin aina Akkarin takakannessa. Kilpailut loppuivat siihen, kun kateelliset ei-voittajat alkoivat lähetellä vihapostia voittajien osoitteisiin tyyliin: Jos et anna sitä palkintoa mulle, niin tuun antamaan sulle turpiin!

Myönnän, että tällä iällä ja tällä järjellä varustettuna olen yrittänyt opetella iloitsemaan muiden onnistumisista ja myötäkäymisistä, jotta ei tarvitsisi koko ajan olla harmittelemassa omia takaiskujaan.  Siinä on jotakin kumman lohdullista. Iloitsevien kanssa iloitsemisessa, nääs nimittäin. En ole sitä itse keksinyt, vaan Isosta Kirjasta lukenut. Ja kyllä se toimii.

Mutta nyt tämä 87 miljoonan euron  keissi meinaa lyödä ihan lättäjalaksi koko hienon periaatteeni. En ole ollenkaan varma, että ns. suuret johtajatkaan ansaitsisivat megalomaanisen kokoiset palkkansa ja optionsa. Ovat ne kuitenkin edes tekevinään jotakin palkkansa eteen: Istuvat kokouksissa, pitkillä lounailla ja patsastelevat golf-kentillä. Mutta kun tämä yksi tyyppi ei ole tehnyt edes mitään tällaista! Sille ovat lentäneet kultaomenat hopeamaljassa suoraan suuhun!

Ken ei tahdo työtä tehdä, sen ei syömänkään pidä, todisti Paavali. Tyhjästä on paha nyhjästä, tietää kansan viisaus.  Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi tienaaman, sanoi Jumala. Onko tämä yksi tyyppi sitten se poikkeus, joka vahvistaa nuo kyseiset säännöt? Miksi ohitustie on valmistettu vain yhdelle ihmiselle, miksi ei useammille? Oikeustaju kärsii...

Tuo monimiljonääri – jonka henkilöllisyyttä ei kukaan vielä tiedä, ei edes Veikkaus – joutuu lunastamaan voittonsa Veikkauksen konttorista Vantaalta. Voitte olla aivan halleluja siitä, että tiedotusvälineet ovat kytiksellä paikan päällä. Yksityisyys ei tule säilymään. Ja sitten iskevät kiinni kaiken maailman kerjäläisarmeijat.

Toivoisinko, että olisin itse voittanut tuollaisen summan ikään kuin eläkkeellesiirtymisrahakseni? Pois se minusta! Omistamiseen liittyy aina niin paljon ongelmia, etten sellaisia kaipaa alkuunkaan. Loppujen lopuksi ihminen tarvitsee hynää vain jokapäiväisiin tarpeisiinsa sekä vähän ekstraa, että saapi itsensä aikanaan säällisesti hautaan.

En alkuunkaan ymmärrä noin isoa rahasummaa kuin on 87 miljoonaa euroa. En alkuunkaan ymmärrä, miksi niin kovasti pelkään tuon tuntemattoman voittajan puolesta. Eihän sen pitäisi kuulua minulle lainkaan. En alkuunkaan ymmärrä, miten minulle kristittynä tästä kaikesta tulee mieleen vanha islamilainen tarina, jossa kerrotaan niin hurskaasta miehestä, että itse Allah tahtoi hänet hyvästä ja uskollisesta vaelluksesta palkita.

Mies sai valita ihan mitä vain. Mies ilahtui tarjouksesta suunnattomasti, niin kuin arvata saattaa. Mutta se, mitä seuraavaksi tapahtui, ei enää ollutkaan niin kovasti hurskaan miehen mieleen. Allah näet laittoi sellaisen ehdon, että mitä tahansa mies haluaisikaan, niin hänen naapurinsa saisi sitä samaa tupla-annoksen.

Mies sai miettimisaikaa viikon. Kun tuo harkinta-aika oli kulunut umpeen, Allah tuli kysymään, että mitä laitettaisiin. ”Oi, Herrani, pyydän, että otat pois toisen silmäni!”

 

Pakollinen kysymys: Mitäs sinä, lukijani, kuvittelisit 87 miljoonalla eurolla tekeväsi?

 

Kuvateksti: Tampereen Sielujen siilosta voisi tulla hyvä rahasäiliö?

42 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    Mahdollisesti voittaja pitää kuponkia kirjanmerkkinä useita kuukausia ennenkuin lunastaa voiton. Voihan olla että kirjanmerkki menee lainakirjan mukana kirjastoon ellei . . .

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Veikata voi niinkin että voitto tulee suoraan tilille.

    Sitten vastaus kysymykseen. Ostaisin Töölöstä kahdesta arvotalosta kaksi isoa huoneistoa ja vuokraisin toisen somaliperheelle ja toisen irakilaiselle sinkkumiesporukalle. Ei olisi niin väliä, kuinka säännöllisesti maksaisivat vuokransa. Töölöläiset ovat tunnetusti ”suvaitsevaista” väkeä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Sangen usein nämä järjetömän suuret voitot tuhoavat saajansa elämän. Toivottavasti nyt ei käy niin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Joku toimittaja meni kysymään Usan rikkaimmalta mieheltä, mikä olisi sopiva omaisuuden määrä ihmiselle. Vastaus oli: vähän enemmän.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    On mahdollista, että lottovoittaja tulee siihen tulokseen loppuvuodesta, että käy lunastamassa voiton ja antaa rahat hyvään tarkoitukseen esim. kehitysapuun, maahanmuuttajille tai vaikka Lähetyshiippakunnan rakennustyöhön. Ja aina on mahdollista, että voisi kehystää voittokupongin ja laittaa lunastusajan jälkeen sen seinälle. Siinä vieraat saisivat ihailla entistä 87 miljoonan arvoista tositetta, jolla enää ei ole rahallista arvoa. Meillä uskovaisilla on aarre taivaassa, jolloin tämmöiset pienet voitot eivät vaikuta mitään. Toki sitä voisi iloita työkaverin tai muun tutun puolesta, joka saa ison voiton.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha: Joo, sitä mainitsemaasi aarretta ei koi syö eikä ruoste raiskaa. Mutta pieni pulma: Eikös se voittotosite ole lämpöpaperia? Ei sekään siis pysy. Ei ole täällä mitään pysyvää… 😉

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Joo voittotosite varmaan alkaisi haalistua, mutta väliäkö sillä. Voihan haalistuneeseen paperiin tussilla kirjoittaa 87 miljoonaa. Jolloin se on taas ehta paperi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha: Onhan olemassa modernimpikin tapa. Voittaja voi ottaa itsestään selfien ja kehystää sen seinälle. Sitten hän voi kaikille vierailleen kehua: ”Tällainen oli ilmeeni, kun kuulin voittaneeni 87 miljoonaa euroa!”

      Toinen mahdollisuus olisi teettää hervottoman isokokoinen voittoshekki, jossa on voittajan nimi ja summa. Tämä voisi lasilevyn alla kestää vähän paremmin kuin lämpöpaperi…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Hyvä idea. Voitosta saa iloita, vaikka jättäisi sen lunastamatta. Monilta ongelmilta välttyy kun ei lunasta voittoa. Samoin näkee ketkä ovat oikeita ystäviä, koska väärät ystävät eivät enää halua olla missään tekemissä, kun ei lunasta voittoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juuri saamiemme tietojen mukaan voittaja on löytynyt / löydetty:

    ”Veikkaus ei paljasta tarkempia tietoja voittajasta. Veikkauksen tiedottaja Pipsa Öhman kertoo, että 87 miljoonan Eurojackpot-voiton saanut henkilö on löydetty. Voittajan yksityisyyden suojelemiseksi Veikkaus ei kerro tarkempia tietoja siitä, milloin tai miten voittaja on tavoitettu.

    Pitkäperjantaina suoritetussa arvonnassa päävoitto osui Tampereen Lielahden K-Citymarketista ostettuun kuponkiin. Veikkaus on aiemmin kertonut voittajan pelanneen yhden ainoan rivin pikapelinä eli käytännössä kone arpoi voittoisat numerot. Voittaja ei käyttänyt Veikkaus-korttia, joten hänen on lunastettava voitto Veikkauksen konttorilla Vantaalla. Voiton lunastamiseksi pelaajan on esitettävä pelitosite.”

    Taitaa olla vieläkin niin, että voittaja saa tehdä matkansa Vantaalle Veikkauksen piikkiin? Vieläkö on voimassa sääntö, että jos voittaja ryhtyy Veikkauksen mannekiiniksi omalla nimellään ja kasvoillaan, potti lisääntyy parilla prosentilla voittosummasta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jori Mäntysalo sanoo:

    Saisiko tuon ehkä tuhlattua, jos saisi 10 tuhatta nyt, 100 tuhatta juhannuksena, miljoonan jouluna, sitten 10 miljoonaa juhannuksena 2018 ja loput jouluna 2018?

    Ei nyt kerralla riittäisi itsellä mielikuvitus pohtimaan mitä rahalla tekee.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori: Sitten herää eettisiä ja moraalisia kysymyksiä: Kenen rahoja nuo sattumalta kohdalle osuneet miljoonat oikein ovat? Onko tarkoitus, että voittaja yrittää käyttää koko summan vain itseään varten? Millä perusteella hynä pitäisi laittaa kiertämään? Tohtiiko antaa pois ilman taka-ajatuksia vai pitäisikö raha laittaa tuottamaan. Omistaako tuo yksi ihminen ne rahat vai ovatko ne hänellä vain lainassa?

      Sen tiedän, että laki kieltää polttamasta rahaa…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    RR: ”Toivoisinko, että olisin itse voittanut tuollaisen summan ikään kuin eläkkeellesiirtymisrahakseni? Pois se minusta! Omistamiseen liittyy aina niin paljon ongelmia, etten sellaisia kaipaa alkuunkaan. Loppujen lopuksi ihminen tarvitsee hynää vain jokapäiväisiin tarpeisiinsa sekä vähän ekstraa, että saapi itsensä aikanaan säällisesti hautaan.”

    Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kimmo: Ei, nyt ei ole kyse tuosta kettujutusta. Periaatteeni on ollut, että vaikka omalla palkallaan ei rikastumaan pääsekään, niin toimeen sillä on tultava. Ja parin kuukauden kuluttua omalla eläkkeellä. Tarkalla taloudenpidolla selvitään. Toivottavasti.

      Elämän tässä vaiheessa ei enää haalita omistettavaa, vaan siitä pyritään pikku hiljaa irrottautumaan. Ymmärrän toki, että ajatus saattaa tuntua sinusta oudolta, etenkin jos satut olemaan materialisti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      RR: ”etenkin jos satut olemaan materialisti”

      Mikä saa sinut kuvittelemaan tai olettamaan, että olen materialisti, vaikken panisikaan hanttiin isonkaan lottovoiton saamista? Ainahan voi turvata vaikka oman jälkipolvensa rahahuolista vapaan loppuelämän tai lahjoittaa koko summan anonyymisti (ellei halua hyväntekijän mainetta kantaa) hyväntekeväisyyteen.

      Itse en tosin pelaa minkään sorttisia veikkauksen, enkä muidenkaan järjestämiä rahapelejä. Minä ja frouva elämme varsin mukavasti 58 vuotiaana aloittamani yrittäjäeläkkeen nauttimisen turvin koko loppuelämämme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Elatuksen murheet mainitaan yhdeksi raskaaksi synniksi, joka voi viedä pois uskon tieltä. Toisaalta ne jotka rikastua tahtovat lävistävät itsensä monella tuskalla.

    Siinä sitä on tarpominen keskitiellä. Anna minulle määräosani leipää. Sehän oli jo daavidin rukouksena. Eläketulot pitää niukin naukin elämän syrjässä kiinni. Joten tuo rukous on tullut tutuksi. Leipä ei ole päässyt loppumaan. Silti lisätienestit ei tekisi yhtään huonoa. Loton varaan en kuitenkaan elämääni rakentaisi. sellaista harmia en haluaisi, että joku miljoona tililleni tupsahtaisi. Mieluummin olen köyhä eläkeläinen. Jonka ainoa turva on luottaa Jumalan hyvään huolenpitoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marjaana Järvinen sanoo:

    Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi joku menisi sekaisin siitä että tilillä on pelivaraa, vaikkapa nyt sitten 87 miljoonaa. Mitä sitten? Miksi sellainenkin pitää ottaa jonkinlaisena uhkana, kun se on vain mahdollisuus? MAhdollisuus tehdä mitä vain. Ei kuulosta kiroukselta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Ketomäki sanoo:

      Lisäksi meillä on optiomiljonäärejä joiden kohdalla kukaan ei kysele, meneekö niin suuresta rahasta sekaisin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Kuten Juhani kirjoittaa.

      En ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi isokaan summa rahaa pistäisi muutoin suhteellisen tasapainoisen normipään sekaisin. Käsitykseni mukaan niin tapahtuu pikemminkin silloin kun rahaa on massissa vähän tai ei lainkaan. Suomessa veikataan/lototaan yllättävän paljon siihen nähden, kuinka harva myöntää haluavansa ison summan rahaa tilille heti kiitos.

      Miten käyttäisin 87 miljoona euroa? Luultavasti hyvin itsekkäästi. En kuitenkaan muuttaisi Sipoon kultahammasrannikolle pääministerin ja Harkimon väliin enkä ota tällä kantaa edellä mainittujen yläpään tilaan. Molemmilla omaisuus on reilusti suurempi kuin 87 milj. Peruskoulun hädintuskin väärinpäin lätkähallien hienhajua impaten käynyt keskiverto NHL-pelaaja muuten kerää elämänsä aikana saman summan suurinpiirtein. Miten käyttäisin 87 milj. ? Pahoin pelkään, että hyvin itsekkäästi. Sitä varten kannatankin täydestä sydämestä suomalaista verotusjärjestelmää, etenkin jos verotuksen progressiota kasvatettaisiin ja se laajennettaisiin ulottumaan muuallekin kuin tuloveroon.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121