Katsomalla katsokaa , älkää ymmärtäkö.

Lause on minulle ollut, yksi vaikeimmin käsitettäviä Raamatun kohtia. Miksi Jesajan piti julistaa jotain mitä kuulijat ei käsitä. Puuttumatta ollenkaan siihen miten Jesajan ennustus koski Vapahtajamme elämää. Mietinkin miten se koskee meitä.

Äsken silmäilin tunnustuskirjoja ja silmiini osui tieto, jonka mukaan Lutherille oli tärkeää ulkoaopitun ymmärtäminen. Keskiajalla tyypillistä oli vain ulkoaopitun osaaminen. Siksi Luther kyseli: mitä se on, mitä se tarkoittaa ja mitä hyödyttää. Opitun henkinen ymmärtäminen oli Lutherille kaikki kaikessa.

Kysymysten vastaukset oli ennen opeteltava kirkossamme myös ulkoa. Ikään kuin se olisi sama , kuin asian käsittäminen. Näin on jo aikoja sitten palattu keskiaikaiseen ja ennen Lutheria vallitsevaan käytäntöön. Välineestä jonka piti olla apu asioiden käsittämisessä onkin tullut itsetarkoitus. Onhan rippikoululaisen osattava nytkin ulkoa tietyt keskeiset osat. Häneltä ei kuitenkaan ollenkaan edellytetä niiden merkityksen käsittämistä.

Jesajan opetus on näköjään ajankohtainen tänäänkin. Opetamme uskon aivan keskeisiä asioita. Silti kuulijat eivät käsitä lainkaan mistä ja miten merkityksellisestä asiasta on kyse.

Juhlimme pian Lutheria ja hänen työtään. Samaan aikaan mitätöimme hänen työnsä keskeistä osaa.

  1. Pekka Pesonen, siis ajatteleppa nyt pientä lasta, mikä on hänelle parasta, uskoa isää JA TOIMIA isän sanojen mukaan vai itse miettiä ja toimia vastoin isän sanaa?

    Siis kun puhutaan vaikkapa heikoille jäille menemisestä, kadulle vilkkaaseen liikenteeseen pyöräilemään menemistä, leikkiä pistorasialla, leikkiä aseilla jne…, siis vaikka lapsi ei mitään asioista ymmärtäisikään niin kun uskoo isän sanoihin niin toimii niiden mukaan ja näin voi välttää vahingot ja jopa kuoleman.

    Kumpi on tässä asetelmassa hän jolla on todellinen tieto jonka mukaan on VARMASTI parasta toimia?

    Entä kun puhutaan Ihmisestä ja Jumalasta, kummalla on varma tieto ja todellinen valta päättää lopullisesti ihmisen kohtalosta iankaikkisuudessa? Otatko Jumalan Sanat lapsenkaltaisesti vastaan?

    Matt. 11:25
    Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

    Aikuisille on vaikeaa nöyrtyä ottamaan Jeesuksen Sanoja lapsenmielisesti eli jättää oma viisaus ja ymmärrys ja nöyrtyä toimimaan sen Sanan mukaan mitä evankeliumissa Jeesus Sanoo, kuitenkin Jeesuksen Sanat ovat iankaikkisen elämän Sanat.

    • Hyvät isät ja äidit eivät ainoastaan kiellä lapsiaan vaarallisista leikeistä, vaan myös valvovat heidän puuhiaan ja ohjaavat turvallisiin touhuihin. Ei lapsuus ole tottelemista, vaan vanhempien huolenpidon ja rakkauden lämmössä kasvamista.

  2. Tosissani olen yrittänyt ymmärtää sinua Ari. Se on soittautunut hyvin hankalaksi. Ehkäpä se johtuu siitä, että samoille sanoille meillä on erilaisia merkityksiä. Ikään kuin puhuisimme eri kieltä.

    Usko näyttää sinulle merkitsevän nimenomaan tottelemista ja uskot siinä onnistuneesi nykyisin ihan hyvin. Se selittäisi suurta intoasi mitätöidä muiden uskoa.. Muuta selitystä tuolle innollesi en osaa keksiä.

  3. Pekka Pesonen eikö sinulle oma uskosi ole myös tottelemista, siis kaiketi uskot että kastattamalla lapsesi nämä saavat jotain mitä Luther lupaa, siispä kun uskot Lutherin sanat niin toimit myös niiden mukaan vai oletko jättänyt lapsesi kastamatta?

    En minä mitätöi kenenkään uskoa vaan yritän näyttää mihin kukakin uskoo, toisaalta kyllä haluan tuoda evankeliumia esille ja jos tämä ”mitätöi” jonkun ”omaa uskoa” niin onko se ”vika” minussa vai kuulijassa?

  4. Martti Pentti taasen ”jaksaa” sekottaa asioita eikä ymmärrä selkeitä suomen kielen sanoja, siis kun isä sanoo jotain niin onko sen mukaan tekeminen todellista uskoa vai onko uskoa myös olla tottelematta isän sanoja?

    Vai ei lapsuus ole tottelemista vaan vanhempien huolenpidon ja rakkauden lämmössä kasvamista.

    Hei haloo, onko nuo nyt sitten mitenkään toisiaan poissulkevia, siis onko sun lapset jossain liekassa että voit heitä KOKO AJAN valvoa ettei heille mitään tapahdu, eikö lastesi tarvitse yhtään itse ”totella” sanojasi vai etkö heitä mistään varoita kun vahdit koko ajan?

    • Lapsuuteen kuuluu myös uhmaikä. Silloin lapsi tekee tahallaan vanhempien tahtoa vastaan luottaen siihen, että hänestä kuitenkin pidetään huolta. Sekin on lapsenuskoa.

  5. Marti Pentti, siis luottaako lapsi että kyllä isä hänet jäistä pois nostaa (siis voiko olla nostamassa kun ei estänyt menoa)?

    Taitaapi olla mielenkiintoinen elämä lapsillasi kun pystyvät ”luottamaan” huolenpidostasi kaikessa vaikka tekisivät mitä vaan, kuinkahan jos hyppäävät kerrostalon katolta niin kuinka heitä autat eli pidät huolen ettei mitään satu vai luottivatko ehkäpä turhaan SINUUN?

    • Inhimilliset isät eivät ehdi joka paikkaan lapsiaan varjelemaan. Taivaallinen Isä ehtii. ”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.”

      Lapseni ovat jo aikuisia. Ovat elossa kaikki läpikäydyistä uhma- ja murrosijistään huolimatta. Ansio ei ole minun vaan perimmiltään Isän.

    • Jeesus olikin aikamies kohdatessaan autiomaassa kiusaajan. Tässä yhteydessä suosittelen tuhlaajapojan kertomuksen lukemista. Se kannattaa lukea loppuun asti ja miettiä kotiin jääneen veljen asenteita.

  6. Martti Pentti, mitä Jeesus tarkoittaa kun Sanoo Jumalan salaavan viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittavan lapsenmielisille?

    Matt. 11:25
    Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

    Miten erottelet nämä ”viisaat ja ymmärtäväiset” lapsenmielisistä?

    • ”Miten erottelet nämä ’viisaat ja ymmärtäväiset’ lapsenmielisistä?” Kummaksi arvioisin sinutr, Ari Pasanen? En tiedä. Kovin viisaana ja ymmärtäväisenä sinun on tapana esiintyä.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.