Haluan usein, jostain syystä, päästä keskustelemaan uskon peruskysymyksistä. Täällä keskustelut käydään omalla nimellä, niin pysytään yleensä asiassa. Silloinkin, kun mielipiteet menevät pahasti ristiin. Joten ajattelin uskaltaa kokeilla tätäkin aihetta.
Kasteesta yleensä syntyy tiukkoja keskusteluja. Mitäpä tuumaatte tuon kirjoittajan tekstistä, jonka löysin tänä aamuna? Olisikohan tuossa asiassa se keskeinen erimielisyys, melko hyvin kuvattuna, josta kiivaimmat erimielisyydet syntyy?
”Ei näin, rakas veli , että minä sellaista tietä ole sinulle osoittanut, että kaste antaisi sinulle vapauden tehdä syntiä, päin vastoin. Syntisi on annettu anteeksi ja olet saanut armon, sen vuoksi, että eläisit nyt uutta elämää, etkä tekisi enää syntiä. Kaste ja synnissä elämien eivät sovi yhteen. Kaste ei voi sinua auttaa, jollet kunnioita sitä ja pidä sitä puhtaana. Vaikka sinulla on kristillinen nimi, itse Kristuksen sinä olet hyljännyt, eikä sinulla ole muuta kuin kristillinen ulkokuori, jolla petät itsesi.”
Monet papit julistavat kansalle pelastusta, pelkän kasteen armon perusteella. Onko sitten tuon kirjoittaja erehtynyt?
Hänen tekstinsä kumoaa tuon ajatuksen täysin. Kertokaa ystävät, mihin perustuu se ”kasteen armo”, josta kirkossa hyvin usein kuulee puhuttavan?
Pekka mikä on varmasti Totuus, Jeesuksen Sanat, olemmeko tästä yksimielisiä?
Jeesus Sanoo seuraavasti:
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Luetappa seuraava Pietarin sanoma lapsille jotka jo osaavat lukea:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Ap.t.2)
Mitä lapsi sanoo, kuinka tulee tehdä että saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan?
Ari
Niinhän se pyhä Pietari toteaa että synnit saadaan anteeksi eli että parannus saadaan pyhän kasteen kautta. Hän sanoo kaiken lisäksi sen että tämä sama parannuksen tie on tarkoitettu myös pikkuvauvoille.
On aika mielenkiintoista, kun n. 100 vuotta sitten keksityn helluntailaisuuden edustajat tuomitsevat alkuperäisen Kirkon jäsenet ”väärinkastetuiksi”. Harvoin törmää tällaiseen ylpeyteen ja röyhkeyteen.
Mitä jos me uskomme, että alkuperäisessä kirkossa ensimmäisten noin 150 vuoden aikana ei kastettu ensimmäistäkään vauvaa. Mitä jos sellaisesta ei kukaan ole löytänyt yhtäkään todistetta? Mitä jos olemme ymmärtäneet, että vauvakasteen ilmaantumiselle on hyvin helposti selitettävä syy. Vanhemmat eivät halunneet pienten sairastavien lastensa päätyvään hautaan kastamattomina ja pyysivät siksi heille kastetta ja tapa lähti leviämään siitä. Hautakivikirjoituksetkin kertovat, että kristittyjen pieniä lapsia ei alussa ollut kastettu vauvoina vaan vasta vähän ennen kuolemaansa. Vanhimmissa kasteen suhteen annetuissa ohjeissakaan ei ole mitään, mikä viittaisi vauvoihin, ja ohjeita ei voi heihin soveltaa. Mitä jos olemme todella saaneet paljon todisteita kirkkohistoriasta, että imeväiskasteen harjoittaminen alkoi Pohjois-Afrikasta ja laajeni hitaasti pari sataa vuotta, kunnes siitä tuli lopulta keisarin määräyksellä pakollinen.
Mitä jos ymmärrämme, että kansan pakkoliittämisellä kirkkoon oli lopulta haitallisia vaikutuksia koko kirkolle? Kirkon johtoonkin tuli henkilöitä, joilla ei ollut todellista uskoa ja kuuliaisuutta Jumalan sanalle. Katolisen kirkon rappio keskiajan pimeimmässä yössä oli todella surkeaa ja kaukana aidosta kristillisyydestä.
Mitä jos anabaptistit, joita lapsikastekirkkojen edustajat polttivat, hukuttivat ja mestasivat tuhansittain, olivatkin aivan oikeassa. Mitä jos he ymmärsivätkin aivan oikein, että kirkon on tarkoitus olla Jeesukseen henkilökohtaisesti uskovien yhteisö eikä koko kansan kattava sekalainen joukko.
Ja mitä jos he ymmärsivät aivan oikein että ei Jeesus heitä kastamattomina kuolleita vauvoja kadotukseen?
Minä uskon, että sellainen malli, jossa automaattisesti kastetaan kaikki vauvat vuosina 250-400 keksityn ”perisynnin kadottavan syyllisyyden” takia, ei todellakaan edusta mainitsemaasi ”alkuperäistä Kirkkoa”. Vauvana kastetut ovat siis todellakin ”väärinkastettuja”. Ei siitä mihinkään pääse ja se nyt vaIn on pakko sanoa.
”Kristittyjen pieniä lapsia ei alussa ollut kastettu vauvoina vaan vasta vähän ennen kuolemaansa.” Mitä tuo todistaa? Pienet lapset olivat ’vähän ennen kuolemaansa’ yhtä pieniä kuin ’vauvoina’.
Risto
Sekoitat kirkon alkuajat ja myöhempien aikaisen tilanteen.
Kirkon alkuaikoina kastettiin vauvat aina välittömästi syntymän jälkeen. Esimerkiksi maailman ensimmäinen kirkolliskokous , missä kasteikää pohdittiin oli Karthagossa. Se johtui aloitteesta että kaste voitaisiin siirtää välittömästi syntymän jälkeisestä ajasta viikon vanhaksi, kuten ympärileikkauskin oli juutalaisilla. Aloitteen tekijä oli muuan piispa joka ei halunnut suudella vauvaa tuolloiseen kasteliturgiaan kuuluvalla pyhällä suudelmalla, vaan hän toivoi että muutoksella vauva saataisiin riittävän kuivaksi ja kaste olisi miellyttävämpi tehdä.
Karthagon kokous pitäytyi kirkon alkuperäiseen käytäntöön että kaste toimitetaan välittömästi syntymän jälkeen.
Myöhemmin kolme ja neljäsataluvulla on useitakin historian ihmisiä jotka ottivat kasteen vasta myöhemmin. Silloin elettiin aikaa jolloin kristinuskoon kääntyminen yleistyi. Silloin monet sellaisetkin jotka eivät vielä olleet liittyneet kirkkoon kääntyivät elämänsä loppupuolella. Esimerkiksi keisari Konstantinus kääntyi kristityksi vasta kuoleman lähestyessä.
Onpa lapsikasteen vastustajat löytäneet yllättävän selityksen lapsihautojen selkeitä kirjoituksia vastaan, kun eivät voi kieltää sitä selkeää sanomaa että lapsi oli kastettu. Silmien kulkeminen tosiasioilta vaikuttaa siihen ettei haluta ymmärtää että perheiden suureen suruun lapsen kuolemasta toi lohtua se että lapsi oli ehditty kastamaan ja näin lapsesta oli tullut iankaikkisen elämän perillinen.
Ajallinen syntymä oli antanut vain lyhyen elämän, mutta kasteen lahjoittama uudesti syntymä oli lahjoittanut iankaikkisen elämän osallisuuden.
Niinpä, Matias, tuossa vahvistat sen, mitä sanoin, että meni useampi sukupolvi ennen kuin lapsikaste tuli kirkkoon. Raamattu kertoo vastaansanomattomasti, että alussa sitä turhaa riittiä ei suoritettu.
Risto
Olet käsittänyt väärin historian kulun. Tuo kertomani kuvasi vain sitä että kasteen kautta kristinuskoon liittyvien perheiden määrä kasvoi rähähdysmäisesti kun ennestään kastetta vastustaneetkin ottivat vastaan pelastavan uskon. Parhaimmillaan kylillä saattoi pääsiäisen jälkeen liikkua valkoisissa alboissa niin moni äsken kastettu kokonaisen viikon ajan että tuota pääsiäisviikkoa alettiin nimittämään valkoiseksi viikoksi.
Mitä tulee lasten kastamiseen niin se oli pakollinen mikäli perhe halusi liittyä uskoon. Koko perhe piti kastaa. Ketään ei ollut lupa jättää ulkopuolelle jatkamaan elämää pakanuudessa.
Jo ennen Jeesuksen aikaa kaste pakanan ottamiseksi ja puhtaaksi pesemiseksi pakanuuden saastutuksesta toimitettiin aina koko perheelle. Kun pakanaperheen pää teki ratkaisun juutalaisuuteen liittymisestä, niin koko perhe kastettiin ja otettiin pyhän kansan jäseneksi. Tuossa kasteessa siis koko perhe otettiin Jumalan valtakuntaan.
Tuon kasteen jälkeen koko perheestä sanottiin että heistä oli tullut ”yhden päivän ikäisiä” eli tämä kastepäivä oli heidän ensimmäinen elinpäivänsä tässä kasteen antamassa uudessa elämässä. Tämä pyhän kansan jäsenyyteen siirtyminen siis oli uudestisyntymä. Tämän jälkeen heillä oli oikeus osallistua juutalaisuuden pyhiin toimituksiin.
Kristillinen kaste jatkoi tätä perinnettä aivan sellaisenaan. Ainoa oleellinen muutos oli siinä että kaste suoritettiin kolmiyhteisen Jumalan nimeen: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (huom. tuo nimi sana on yksikössä.
Risto
Oletko aivan tahallisesti käsittänyt tekstini tasan tarkoin päin vastoin kuin sanoin.
Kolmesataaluvun aikuisten kastamisten lisääntyminen niin paljon että pääsiäisen jälkeisellä viikolla kylien raiteilla näkyi niin paljon valkoiseen kastepukuun pukeutuneita, että pääsiäisviikkoa alettiin nimittämään valkeaksi viikoksi.
Tämä merkitsi lähetystyön läpimurtoa yhteiskunnassa eikä suinkaan tue väitettäsi lapsikasteen myöhäisestä syntymisestä.
Lapset nimittäin kastettiin _ a i n a _ samalla kertaa kuin perheen aikuisetkin. Heidät jopa kastetiin ensiksi ja sitten vasta muut perheen jäsenet.
Muista että pakanain kääntyessä juutalaisuuteen koko huonekunnat kastettiin samalla kertaa. Ketään ei ollut lupa jättää ulkopuolelle. Kastamatta jättäminenhän on ihmisen jättämistä pakanuuteen. Sitä ei voitu sallia ainoankaan kastekandidaatin kohdalla.
Kirkko otti tämän kastetavan aivan sellaisenaan. Uutta oli vain se että kaste suoritettiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Matias: ”Muista että pakanain kääntyessä juutalaisuuteen koko huonekunnat kastettiin samalla kertaa.”
”Kirkko otti tämän kastetavan aivan sellaisenaan. Uutta oli vain se että kaste suoritettiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Ratsastat jatkuvasti tuolla ajatuksella, mutta kuten olen sanonut, et edelläkävijöittesi lailla ymmärrä, että vanha liitto oli vain esikuvallinen eikä suora malli. Toistat harhaan menneiden erehdyksiä.
Israelin kansa oli esikuva niistä todellisista krisityistä, jotka olivat syntyneet Hengestä kuulemansa sanan kautta (Gal. 3:2). Israel ei siis ollut esikuva mistään kansasta, johon synnytään samalla tavalla fyysisesti. Tässä kohdassa tapahtui maallistuvan ja keisarin kanssa liittoutuneen alkukirkon traaginen virhe. Tehtiin se virhe, josta Paavali varoitti galatalaisia. Poikalasten ympärileikkauksen tilalle vain otettiin ”kristilliseksi” versioksi vauvakaste 100-luvun loppupuolelta alkaen.
Todellista Jumalan kansaa eivät ole kaikki, jotka joskus ovat syntyneet kristityn nimeä kantaville ihmisille. Kristityn nimi on annettu sillä perusteella lukemattomille, jotka eivät kuitenkaan ole koskaan syntyneet Hengestä. Ja niin ei suinkaan ole ollut tarkoitus.
Jumalan lapsiksi jä Hänen valtakuntansa kansalaisiksi tullaan uskon kautta ja se tulee kuulemisesta.
Asiaa voi lähestyä myös Jumalan valtakunnan käsitteen kautta. Millainen se on? No, sellainen, jossa Jumala on Herra. Jeesus on siinä Herra. Ja se on sisällisesti meissä tai meidän keskellämme. Ketkä ovat sen kansalaisia? No, ne jotka ovat ottaneet Jeesuksen Herrakseen ja ketkä ovat hänelle alamaisia ja seuraavat Häntä. Ne, joille hän on Jumala. Sen valtakunnan kansalaisuus syntyy sisäisesti uskon kautta. Se ei synny esimerkiksi vauvalle suoritettavan kasteriitin kautta. Muista, että pistis tarkoittaa uskollisuuttakin. Onhan sinulla varmasti sellainen alamaisuus Jumalan edessä, että jos osoittautuukin, että olet ymmärtänyt kasteen väärin, niin muutat mieltäsi ja toimintaasi? Sellainen alamaisuus ja usko tai uskollisuus meillä tulisi olla. Siitä varmaan olet samaa mieltä.
Tuo ajattelu, jota edustat on pohjimmiltaan lakihenkistä, kun ymmärretään laki siinä merkityksessä kuin mitä Paavali sillä tarkoitti. Tekee mieli sanoa: ”oi, te älyttömät luterilaiset… Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?” Keillä teistä nyt Henkeä on… Lapsikasteen lain teko ei anna Henkeä kenellekään. Eikä se pelasta vauvaa kadotuksesta.
Koetat, Matias, kaikella tavalla hakea perusteita turhalle vauvakasteelle ja taistella isiesi uskon puolesta, mutta tulet huomaamaan , että potkit tutkainta vastaan. Koeta ymmärtää se, että oli aivan eri asia tulla israelilaiseksi kuin tulla kristityksi. Israelilaiseksi tultiin fyysisen syntymän kautta. Eikä merkitse mitään se, että kokonaisia perheitä liitettiinkin juutalaisuuteen proselyyttikasteissa. Kristityksi tullaan vain kuulemisesta seuranneen hengellisen syntymän kautta. Kaste kuului alussa sen uuden elämän alkuun ja vain siihen. Yhtään esimerkkiä vauvojen pelastamisesta kasteella ei ole Raamatussa eikä sellaista löydy apostoliselta ajalta. Kasteessa erottauduttiin niistä, jotka eivät usko. Niitä oli samassa perheessäkin. Uskohan ei kulje perheittäin: ”…veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.”
Meitä lakihenkisestä kristillisyydestä erkaantuneita on vainottu reformaatiosta lähtien. Siihen aikaan toteutui: ” joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.” He eivät tienneet, mitä he tekivät. Eivätkä nykyäänkään raamatullista uskovien kastetta ja seurakuntaa vastustavatkaan tiedä.
Risto
Sinun olisi aihetta huomata että parin ensimmäisen vuosisadan aikana edes yksi prosentti kristityistä eivät olleet eläessään nähneetkään Uutta testamenttia, koska kirjojen tekeminen oli niin työlästä että vain varakkaimmilla oli siihen varaa ja niin evankeliumit kuin UT:n kirjeet olivat vielä suuri harvinaisuus aivan käytännön syistä.
Opin luotettavuuden takeena olivat nimenomaan piispat. Väärien opetuksen välttämiseksi, yksikään sananjulistaja (presbyteros) ei saanut julistaa ilman piispan (episkopos) antamaa lupaa.
Sinun olisi aiheellista oppia ymmärtämään että Vanha testamentti oli alkukirkon ainoa Raamattu ja vetää siitä johtopäätökset siihen miten tärkeätä on paneutua Vanhan testamentin opetukseen jotta välttäisi historiaa vääristelevien viettelevien oppien ansoilta.
Ota opiksesi, että Jeesus käytti Vanhaa testamenttia saatanan viettelysten torjunnassa. Ota huomioon että Jeesus puhuu Toorasta eli Laista pyhänä kirjana joka puhuu hänestä, ei vain esikuvana tai vertauskuvana vaan kirjoituksena hänestä.
Joh. 5:46 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. 5:47 Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?”
Ylösnoussut Jeesus ei vain tarinoinut itsestään ilman perusteluita, vaan selitti Toorasta eli Laista, Neviimistä eli Profeetoista ja Ketuvimista eli Kirjoituksista, kun hän puhui _ o m a s t a _ kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan.
Luuk. 24:27 Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
Huomaa että Vanha testamentti oli Jeesuksen Raamattu ja ota opiksesi, että näkisit asiat oikeassa valossa ja voisit välttää historiaa vääristelevien opetusten upottavan suon.
Risto
Käännät todistustaakan nurinniskoin, kun väen väkisin yrität vängätä 1520 -luvulla keksittyä oppia mukama Raamatun ja vanhan kirkon opetukseksi.
Unohdat kokonaan sen että ihmiset elivät yhteisöinä, kokonaisina perheinä. Siksi heidät myös uuteen yhteisöön eli kirkkoon liitettäessä otettiin uudestisyntymän eli pyhän kasteen kautta kokonaisina perheinä.
Koska heprean kielessä erotetaan kaksi ryhmää ihmisiä: toisaalta miehet ja toisaalta naiset ja lapset, niin jos muka lapsilta olisi kaste kielletty, niin se olisi kielletty myös naisilta, koska naiset ja lapset. Tämä kahtiajako näkyy edelleen synagogassa.
Syy tähän jakoon periytyy paimentolaisajalta: Toisaalla miehet = nopeasti liikkuva väki ja toisaalla naiset ja lapset = hitaasti liikkuva väki.
Ks. esim. 1. Moos. 33:13 Mutta Jaakob sanoi hänelle: ”Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani; jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma. 33:14 Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä; minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat käydä, kunnes saavun herrani luo Seiriin.”
Tämän juutalaisen ikivanhan perinteen valossa tapasi käsittää Raamatun ajan historiallinen yhteiskunta on yhtä kummallista kuin jos joku sanoisi että Suomen itsenäistyessä 1917 maassamme asui vain miehiä.
Jari Haukka en ole helluntalainen jos minua tarkoitat.
Vastaatko kysymykseen Pietarin sanomasta Apostolien teoissa?
En ole uskon opettaja vaan rivikristitty. Raamattua ei pidä lukea omien mielipiteiden tueksi vaan osana Kirkon opetusta. Ugh.
Jari Haukka siis kirkko on tie totuus ja elämä?
Juuri näin, hyvin oivallettu Ari P. Kirkko on Kristuksen ruumis maan päällä. Kirkon kautta ja Kirkossa ihmiset löytävät Kristuksen. Ei kukaan voi yksinään pelastua. Jonkun on kastettava ja opetettava.
Risto Kauppinen, sanoit että olet lukenut Antti Laaton kirjan kaste kirkon alkuaikoiona. Nyt kanttaa kaivaa kirja naftalissta ja tutustua hippolytoksen kirkkojärjestykseen, katekumaatien ohjelmaan, mitä Tertuallinus oikein pohti, mikä historiallinen konstruktio liittyi kristittyjen kotien lapsiin, jne… kirjahan on kirjoitettu helluntailaisille.
Sami, luepa tämä:
https://www.amazon.com/Baptism-Early-Church-Theology-Centuries/dp/0802871089
Ihan oikeasti. Vain 900 sivua.
Ja tämä: http://raamattu.fi/
Minua kummastuttaa tuo, miten fanaattisesti kasteasiaan suhtaudutaan. Jopa väittelyä, jossa vain voitto merkitsee jotain, pidetään oikeutettuna.. Uskovien keskinäisestä rakkaudesta ei ole silloin puhettakaan. Aivan niin kuin Vapahtajamme olisi rukoillut, että me olisimme samaa mieltä kasteesta, mutta keskinäisestä rakkaudesta ei ole niin väliä.
Olisiko peräti niin, ettei ole yhtään väliä miten on kastettu. Tällä hetkellä ratkaisee onko ihmisellä Jumalan Pojan usko ja kilvoitteleeko rakkauden pitämisessä.
Pekka
Hubmeierin perintö 1520 -luvulta on tuonut vaarallisen harhan kirkkoon.
Hänen opetuksensa takia yhä edelleen vielä nykyisinkin kiistellään kasteesta, sillä hänen opetuksensa kieltää ihmisten pelastuksen vastaanottamisen välineen eli pyhän kasteen.
Kun Raamattu sanoo 1. Piet. 3:21 että kaste pelastaa, niin tuossa liikkeessä tapellaan Raamattua vastaan.
Kun Raamattu Pietarin helluntaisaarnassa sanoo että kuulijoiden pitää antaa kastattaa itsensä eli ottaa vastaan parannus syntien anteeksiannon ja Pyhän Hengen lahjan sakramentissa, niin tuossa liikkeessä kapinoidaan tätä Jumalan sanaa vastaan.
Valitettavasti heidän opetuksensa on jatkunut meidän päiviimme asti ja yhä edelleen jäytää Kristuksen kirkon pyhää uskoa vastaan uskottelemalla ihmisille että joku muka voisi pelastua ilman kasteessa vastaanotettua Kristus-uskoa.
Lauri
Kasteella on väliä, koska pelastus annetaan kasteen välityksellä ja Joh. 3:3,5 Jeesus sanoo Nikodemukselle että ilman kastetta ei yksikään käy sisälle Jumalan valtakuntaan.
Kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja siinä käytetään välineenä vettä ja Jumalan sanaa.
Voi Matias. Tutustu Hubmaieriin niin huomaat, että kyllä hän ymmärsi kasteen pelastaneen sellaisessa käytössä ja kontekstissa, missä se oli alkuseurakunnassa. Älä anna hänestä väärää todistusta.
Hän osasi lukea Raamattua kreikaksikin toisin kuin esimerkiksi Lutherin fanittama Augustinus. Ja Hubmaier (jonka nimeä et ole vielä osannut oikein kirjoittaa) ymmärsi Augustinuksen erehtyneen siinä, että kastamattomina kuolleet vauvat joutuisivat kadotukseen. Luther ei sitä ymmärtänyt.
Hubmaier ymmärsi senkin, että oleellisinta kasteessa oli Jeesukseen tunnustautuminen ja häneen sitoutuminen. Jumalalle ei siis ole tärkeää se, että jokaisen päähän joskus valutettaisiin vettä samalla kun lausutaan joitain sanoja. Sellainen ei ratkaise, onko vauvan tai kenenkään muun nimi Elämän kirjassa. Ihan muut asiat ovat tärkeitä.
Amazonin kautta voi tilata Hubmaierin kootut teokset.
Minä olen lukenut paljon Lutheria. Lue sinäkin Hubmaieria, äläkä valhetellen puhu Jumalan miehestä kaikkinaista pahaa. Voit oppia jotain hyvin tärkeää… Ok? Hanki vaikka joululahjaksesi Pipkinin ja Yoderin kokoamat Hubmaierin kirjoitukset. Täytyyhän sinun tuntea hänet, jos haluat häntä vastustaa.
Lauri Lahtinen, kirjoitit: ”Olisiko peräti niin, ettei ole yhtään väliä miten on kastettu.”
Pitää kysyä: väliä mille? Meidän pelastumisellemmeko? Sitä varmaan ajattelet.
Voi olla, ettei sillä ole ainakaan ratkaisevaa väliä. Mutta muuten kyllä luulisin sinunkin mielestäsi olevan merkitystä sillä, että millaisen kerromme pelastuksen tien Raamatun mukaan olevan. Eli kerrommeko pelastuksesta niin kuin Raamattu sen kuvaa. Kerrommeko kasteen mahdollisen merkityksen pelastuksessa oikein.
Kaste on portti seurakuntaankin. Onko oikea malli se 300-400 -luvuilla syntynyt malli, että koko kansa kastetaan kirkon jäsenyyteen vauvoina. Tuottiko se hyvää hedelmää? Mitä se vaikutti kirkkoon? Vai olisiko Jumalan tahto sittenkin, että Jeesuksen löytäneet/löytämät tulevat seurakuntaan kasteen kautta niin, että Jumalan seurakunta muodostuu todellisista Jeesuksen seuraajista?
Väitän, että sillä on paljonkin väliä, miten meidät kastetaan ja millä kasteella me kastamme.
Tuota olen Lauri juuri pohtinut. Taivaan näkökulma saattaisi olla juuri tuo. Ainakaan fanaattinen väittely ei johda rakkaudelliseen asenteeseen toisia uskovia kohtaan. En nyt tarkoita fanaattisuudella niinkään tätä keskustelua. Ajattelen niitä tilanteita, joissa minut on pakotettu poistumaan, kun olen ollut lapsikasteen kannalla. Eikä vastapuoli antanut minulle mitään rauhaa. Sellaiseen seurakuntaa ei ole mitään kiinnostusta mennä uudelleen..
Tämän voi ajatellla myös positiivisesti: ” Rapatessa roiskuu” ja jos joku täällä on nyt korottanut äänensä, niin yritetään nyt olla kärsivällisiä ja kääntää kaikki parhainpäin.
Tottakai kasteella on väliä, mutta väittelyllä jossa molemmat uskoon vuoren varmasti olevan täysin oikeassa ja vastapuoli kaikessa väärässä, kuuluu mielestäni niihin turhiin väittelyihin, joita tulisi välttää.
Roto! Sanoiko Jeesus jotain kasteesta Nikodemokselle oikeasti? Hän sanoi. Vedestä ja Hengestä! Eikö se ole jo tulkintaa, kun sanotaan, että tämä tarkoittaa kastetta. Jos Jeesus tarkoitti aina puhuessaan vedestä sitä vettä, joka tulee hanasta niin miten voidaan selittää Syykarin kaivon tapaus?
Kastakaa ja opettakaa, sopii lapsiin.
Joka uskoo ja kastetaan, sopii aikuisena uskoon tulleeseen.
Johanneksen Ev.9 Luku kertoo syntymäsokeasta ja siitä, kuinka fariseukset eivät voineet käsittää, kuinka joku syntinen, eli tässä tapauksessa tuo sokea. (Fariseukset ajattelivat, että sokeus on synnin seurausta) on voinut saada näkönsä.
Kun lukee tuon luvun huolella ja ajatuksen kautta, niin ei voi välttyä tietyiltä yhtymä kohdilta tähän kaste keskusteluun viitaten. 1938 käännös on hyvä.
Joskus saa sellaisen käsityksen, että Helluntalaiset ajattelevat, että vauvana kastetulla ei ole Pyhää Henkeä ja Lutherilaiset ovat vielä, kuin ilman jotakin oleellista, koska heidät on kastettu ikäänkuin ”sokeina” (vauvoina) Ja täytyy aina myös muistaa korjata, ettemme vastusta aikuisena kastamista, vaan puolustamme yhtä kastetta, joka on myös hyvin Raamatullinen käsite. Tästä kaiketi olemme yhtä mieltä. Siis yksi kaste riittää, silloin kun se on Jumalan teko.
Syntymä on muutenkin käsitteenä sellainen, ettei siinä ihminen ole itse aktiivinen, vaan syntymä, niin lihallinen kuin hengellinenkin aina muiden aikaan saama, se mikä on syntynyt lihasta on lihaa. (Miehestä ja naisesta)
Jumala taas synnyttää itselleen lapsia Kristuksen ja seurakunnan (morsian) kautta, Kristuksen (Sanan )ollessa itse Siemen Hengen mukaan syntymässä. Juutalaiset ymmärsivät ihmisen lihallisen syntymän veden kautta tulevaksi (lapsivesi) ja samoin on myös uuden syntymän laita, ihminen syntyy uudelleen Vedestä ja Hengestä Jumalan lapseksi. Juutalaiset olivat ensimmäisiä Kristittyjä ja heidän kauttaan myös kaste on tullut kaikkeen maailmaan.
”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Sanoi Jeesus. Tuo ei ole ehdollinen ilmaisu, vaan toteama.
Jumala siis synnyttää itselleen lapsia Hengen mukaan, Kristuksen ja seurakunnan kautta. Tästä myös Paavali puhuu, kun puhuu siitä salaisuudesta, joka kätkeytyy Kristukseen ja seurakuntaan. (Ef.5:32)