Kanan elämää 3. – johtajan kukistuminen

WP_20140510_013 (1)

Viime maanantaina kanatarhassa kävi ryminä. Kukot tappelivat, mitä meillä ei ole pitkään aikaan tapahtunut.  Jouduin useamman kerran nousemaan pihapöydästä vieraiden seurasta erottamaan taistelijoita.

Lopulta ottelun tulos selvisi. Yksivuotias, aapiskukon näköinen Dacapo oli voittanut johtajakukon, nelivuotiaan, mustan ja valkopilkullisen Biancan. Tätä oli ollut ilmassa. Kultaniskainen  Dacapo oli kasvanut muita kukkoja suuremmaksi ja sillä oli suurin kampa päälaella. Se on pullistellut kuin testosteroninen bodaaja ja polkenut väkisin jokaisen kanan ja nuorikon, jonka on saanut siivestä tai niskasta retuutettua alleen.  Jouduin nostamaan Dacapon ulos. Se huuteli yhden vuorokauden pihalla tilapäisesti kyhätyn sateensuojan alta, kunnes sain sille uuden kodin Mian luota.

Seuraavana päivänä myös toinen kukko, yleensä niin lempeä Tolstoi haastoi valmiiksi lyödyn Biancan. En seurannut kaikkia tapahtumia, mutta iltapäivällä Bianca oli mukiloituna kanalassa. Sen toinen viisisenttisistä kannuksista oli poissa – ehkä kukko oli taistelun tuoksinassa tarttunut siitä verkkohäkkiin ja temponut kannuksen irti.  Vasen silmä oli muurautunut umpeen,  kampa verille hakattu ja niskahöyhenet veren ohuiksi soiroiksi liimaamat. Tein kasvihuoneeseen Biancalle tilapäisen kopin yösijaksi. Se ei vastustellut kun kannoin sen puruille, joille se asettui pian oikoiseksi makaamaan kuin kissa.

Nyt Bianca on ollut pari päivää kanatarha ulkopuolella. Verihaavat ovat mustalla ruvella. Voi olla, ettei sillä ole enää paluuta entiseen  parveensa. Tosin viime yöksi se halusi ja pääsi kanalaan muiden seuraan, pesän katolle nukkumaan. Kun lasken kanoja ulos tarhasta, se riemastuu ja entiseen kohteliaaseen tapaansa osoittaa rouville matoa tai muuta syötävää, jota se yhdellä silmällä nyt löytää.  (Yläkuvassa osa kanoista ja kaikki kukot pihalla valkosipulimaassa silloin kun Bianca vielä hallitsi parvea)

_ _ _

Kanalassamme on ollut rauha neljä vuotta ehkä sen ansiosta, ettei Bianca ole tappelukukko, vaikka se onkin osoittanut  kukkopojille ja röyhkeille kanoille niiden paikan. Bianca on ollut ennemminkin vetäytyvä ja tilaa antava johtaja.  Ehkä se kostautui nyt, kun löytyi riittävän vallan- ja taistelunhaluinen haastaja.

Suunnitelmissa on pitää vanhaa kukkoa ja kahta nuorta kanatipua muutamia viikkoja eristystarhassa. Näillä tipuillakin on ollut kova elämä. Ne munittiin jälkikäteen hautovan kanan alle – munija oli tarhan ”käki”, kokenut ja viisas kana Hunio, joka ei ole koskaan itse hautonut. Hunion eri aikoina munimat munat eivät ehtineet valmiiksi emon alla kun muut poikaset jo olivat kuoriutuneet.

Laitoin siksi munat edelleen seuraavan kanan alle. Siellä ne kuoriutuivat emolle liian nopeasti. Se oli kuin raskausuutisen täysin yllättämä teini. Emo toimi vaistonsa mukaan ja tappoi sille liian aikaisin kuoriutuneet poikaset. Loput neljä munaa haudotin loppuun koneella. Kaksi näin kuoriutunutta poikasta sain tarjottua yhdelle emoista sen tipupesueen jatkoksi. Kaksi pienintä eivät kuitenkaan kelvanneet. Toinen niistä oli aamulla kanalan lattialla pään sivu auki hakattuna niin että luu paistoi. Hoidin sitä Septidinillä ja pidin lämpölampun alla. Suuri rupi pään sivussa on hävinnyt.

Nämä tiput ovat olleet sisällä ”vierihoidossa” kolme viikkoa ja pelkäävät edelleen aikuisia kanoja, vaikka ne totuttelevat tarhan elämän joka päivä. Ehkäpä ne lempeän Biancan seurassa saavat varttua seuraavan vaiheen kanan elämäänsä.

_ _ _

Kukko eteenpäin kurottautuvassa asennossa, valmiina taisteluun, on kuvattu onyxiin kaiverretussa sinetissä (kuva alhaalla).  Suuri kampa ja heltta, pitkät pyrstösulat ja terävät kannukset kertovat kukon voimasta.

Sinetin tekstin mukaan se on kuulunut Kuninkaan palvelijalle Jaasanjahulle.  600-luvun lopulle eKr ajoittuva sinetti on löydetty kalliohaudasta Mispasta, Israelista. Raamatun mukaan samanniminen mies (KR 1992 Jesanja) oli eräs Juudan sotapäälliköistä, jotka neuvottelivat  Babylonian kuningas Nebukadnessarin asettaman käskynhaltijan Gedaljan kanssa Mispassa maahan jääneiden naisten ja lasten tilanteesta, kun osa kansaa oli pakkosiirretty pois Juudasta.  Myöhemmin Mispaan tuli Ismael , joka oli kuninkaallista sukua, mukanaan kymmenen miestä. He tappoivat Gedaljan ja hänen luonaan olleet Juudan miehet sekä babylonialaiset. Silloin koko kansa, pienimmästä suurimpaan, lähti pakomatkalle Egyptiin pelätessään babylonialaisten kostoa.  (Jer 40;8; 2 Kun 25:23-26).

Oliko kukon sinettiinsä valinnut kenraali Jaasanjahu kolportööri, valloittajan kanssa vehkeilijä, vai reaalipoliitikko, joka halusi taata naisille ja lapsille parhaat mahdolliset olot valloitetussa maassa? Paha sanoa. Upseerin on eri tilanteissa löydettävä oikea tie kokonaisturvallisuuden varmistamiseksi.  Suomessa se on merkinnyt itsenäisyyden turvaamista.

WP_20140531_004

  1. Mielenkiintoista on myös ortodoksisen ja evankelisluterilaisen uskonnon opetussuunnitelmien ero varsinkin perusopetuksen yläkoulussa.

    Opetussunnitelman perusteella ortodoksista oman uskonnon opetusta voi sanoa ortodoksiseksi. Evankelisluterilaisen uskonnon äärellä voi perustellusti kysyä onko se luterilaista vai jotain muuta ja onko se oman uskonnon opetusta vaiko jotain uskontotieteen tapaista.

    • Henrik Sawela: Kommenttisi osoittaa, että et ymmärrä lainkaan, mistä ortodoksisessa uskonnossa on kysymys. Olet vain ateistiksi päätynyt protestantti.

    • Matille: Varmaan on niin etten ymmärrä miksi juuri ortodoksisen uskonnon opettajan pitää olla ortodoksi, jos muille uskonnoille kelpaa uskonon ulkopuolinen opettaja.

      Mutta voit varmaan antaa uskottavan selityksen mitä niin harvinaisen eriskummallista ortodoksisessa uskonnossaon, että virkakielto on perusteltu?

      Varmaan myös opetusviranomaiset olisivat kiinnostuneita tuosta selityksestäsi.

      ”Olet vain ateistiksi päätynyt protestantti.”
      Kovasti innokkaasti kierrät tuossa totuutta! Onko se jotenkin ortodoksisuuteen liittyvää?

    • Henrik Sawela: Ortodoksisuus on elämäntapa, ei pelkkä oppi. Tätä elämäntapaa toisuskoinen ei voi opettaa loukkaamatta omaa vakaumustaan. Tällaisessa yrityksessä kärsisi joko opetus tai opettaja. Pelkkä kirkkohistoriallinen tai uskontotieteellinen lähestymistapa ei ole ortodoksisen uskon opetusta, vaan opetusta ortodoksisesta uskosta.

      Suomalaiset vapaa-ajattelijat ovat luterilaisen kulttuurin lapsia ja kiivailevat tyypillisesti protestanttista uskonkäsitystä kohtaan, tai paremminkin sitä kohtaan, millaiseksi he ymmärtävät protestanttisen uskonkäsityksen. Useimmiten se kuitenkin on vain karikatyyri luterilaisuudesta.

  2. Henrik Sawela :”Kerttohan tuo aika paljon ortodokseista, että kannattavat virkakieltoa, eli kieltoa muille kuin ortodokseille opettaa ortodoksista uskontoa.

    Ei oikein taida istua kehittyneen länsimaan pirtaan!”

    Kokemuksesta voi sanoa, että ortodokseilla on monta muutakin juttua, jotka eivät oikein taida istua ”kehittyneen länsimaan pirtaan”.

    Yksi niistä on omistamani uuden Valamon luostarin alttarissa siunattu rukoussormus, johon on kaiverrettu Jeesuksen rukous kreikankielellä, sitten on se, että myös pappeus ja avioliitto ovat sakramentteja ja niitä pyritään kunnioittamaan sen mukaisesti. Ja sitten on vielä se, että ”Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi”.

  3. On aivan luonnollista, että ortodoksit haluavat oman uskontosa opettajan. Näin varmasti katoliset ja muutkin uskonsuuntaukset.

    Koulun opetuksen tarkoitus on antaa realistiset eväät nuorillemme tähän elämän saattoon. Se ei merkitse uskontojen opetusta, joka on kunkin uskonsuuntauksen oma asia. Kirkkohistorian opetus sensijaan planeettamme avain uskoista on hyvin merkityksellinen ja kaikkien ihmisten ihmisarvoa ymmärtävä. Myös valtioiden keskinäisessä kanssakäymisessä.

  4. Reino Suni :”Koulun opetuksen tarkoitus on antaa realistiset eväät nuorillemme tähän elämän saattoon.”

    Niinpä varmaankin. Samalla tavalla kuin esimerkiksi resurssipulasta kärsivän esikoulun, johon pääkaupunkiseudulla sullottiin lapsia välittämättä siitä, että he tai heidän vanhempansa eivät puhuneet eivätkä ymmärtäneet suomenkieltä, ja kun esikoulussa ei ollut riittävästi pätevää henkilökuntaa, vieraskielistä lasta ei mikään ryhmä halunnut ottaa mukaan leikkeihin.

    Lasten keskuudessa tuloksena oli se, että ongelmia ratkottiin pienten nyrkkien avulla ja esim.lapsenlapsemme opetteli puhumaan ”hoono soomi”, että olisi saanut vieraskielisen lapsen ymmärtämään, että he ovat ystäviä eivätkä vihollisia.

  5. juha nuppola :”jos ja kun kouluissa on resussipulaa.mitä järkeä tuhlata resusseja uskonnon opetukseen.”

    Mielestäni vastuuta kantamattomien uskonnottomien vaatimuksiin on paljon mielettömämpää tuhlata resursseja.

    Vaan minkäs mahdat, kun olet jo vapaaehtoisena sitoutunut tukemaan mm. irlantilaisten jesuiittojen ylläpitämää Sacred Space -sivustoa, Unicefin Krimiltä paenneiden tataarien hiv-lapsia, lähetysseuran USA:n Mekongin laaksoon jättämien Agent Orangen seurauksia parantelevia seksuaalivähemmistön edustajia, ja tänään tuli postissa vetoomus pitkään tukemaltani Aseman Lapset ry:ltä, joka kertoo, että ”ilman ulkopuolista tukea emme pysty tekemään kuin murto-osan siitä, mitä tänä päivänä saamme aikaiseksi”.

    Eikö se nyt vihdoinkin ”mene jakeluun”, että meidän pitkään vapaaehtoisina toimineiden resurssit eivät kertakaikaikkiaan riitä kaikkeen siihen, mitä pitäisi olla?

  6. Pekka Särkiö: ”Silloin koko kansa, pienimmästä suurimpaan, lähti pakomatkalle Egyptiin pelätessään babylonialaisten kostoa. (Jer 40;8; 2 Kun 25:23-26). Oliko kukon sinettiinsä valinnut kenraali Jaasanjahu kolportööri, valloittajan kanssa vehkeilijä, vai reaalipoliitikko, joka halusi taata naisille ja lapsille parhaat mahdolliset olot valloitetussa maassa?”

    Raamatun kertomuksen mukaan Jumalan profeetta Jeremia varoitti israelilaisia turvautumasta Egyptin apuun ja sanoi, että Babylonia kukistaisi sen, niin kuin sitten kävikin. Etsivät siis turvaa väärästä lähteestä.

    Se kertoo myös, että kyseinen Jesanja niminen ”häiskä” ja muut päälliköt kävi kysymässä neuvoa ja ohjetta tilanteessa Jeremialta. Eivät kuitenkaan noudattaneet tämän ohjetta olematta turvautumatta Egyptiin. Raamatun kertomuksen mukaan, ei siis lopulta niin kovin hyvä kansanjohtaja.

    Kaiken takana oli siis se, että kansa ja sen johtajat eivät turvautuneet ainoaan mahdolliseen turvan antajaan Kaikkivaltiaaseen Jumalaan JHWH/Jahve/Jehovaan, vaan ajattelivat omilla toimillaan pystyvänsä sellaista luomaan.

    • Vesa, 2 Kun mukaan Juudan jäljelle jääneet pakenivat Egyptiin vasta Gedaljan surman jälkeen pelätessään Babylonian kostoa. Jaasanjahu ei siis turvautunut Egyptiin, vaan veljeili babylonialaisten kanssa. Vieraisiin kansoihin turvautuminen merkitsi Jumalan avun sivuuttamista, mutta ei aina. Persian Kyyros oli profeettojen mukaan Jumalan ruoska. Tästä ei pidä päätellä, kuinka kristityn tänään tulisi suhtautua kansainvälisiin sopimuksiin.

  7. Jumalan profeetta Jeremia kylläkin varoitti heitä lähtemästä Egyptiin ja kehoitti heitä jäämään paikoilleen. Päälliköt ja kansa eivät noudattaneet ohjetta. Jeremian kirjan 42. luku:

    ”Te pyysitte minua kääntymään Herran, Israelin Jumalan, puoleen ja viemään rukouksenne hänen eteensä. Hän vastaa näin: 10 ’Jos jäätte asumaan tähän maahan, minä rakennan teistä kansan enkä hävitä teitä, minä istutan teidät enkä revi pois. Minä olen murheellinen, kun minun täytyi antaa tuhon kohdata teitä. 11 Te pelkäätte nyt Babylonian kuningasta. Mutta minä, Herra, sanon teille: Älkää pelätkö häntä, älkää olko kauhuissanne! Minä olen teidän kanssanne, minä pelastan teidät ja vapautan teidät hänen vallastaan. 12 Minä osoitan teille laupeutta, niin että hän armahtaa teitä ja antaa teidän palata omaan maahanne.'”

    13 ”Älkää lähtekö tästä maasta. Älkää uhmatko Herran, Jumalanne, käskyä! 14 Älkää sanoko: ’Ei! Me menemme Egyptiin, missä meidän ei tarvitse nähdä sotaa eikä kuulla sotatorven ääntä. Siellä meiltä ei puutu ruokaa, sinne me haluamme jäädä.’ 15 Jos te todella aiotte näin tehdä, kuulkaa, mitä Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo. Näin hän varoittaa teitä, jotka vielä olette jäljellä Juudassa: ’Jos te suuntaatte kulkunne kohti Egyptiä etsiäksenne sieltä turvapaikkaa, 16 niin miekka, jota te nyt pelkäätte, tavoittaa teidät sielläkin ja nälkä, josta nyt olette huolissanne, seuraa teitä Egyptiin saakka. Siellä te kuolette! 17 Jokainen, joka menee Egyptiin ja asettuu sinne asumaan, kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Yksikään ei vältä sitä onnettomuutta, jonka minä annan teitä kohdata.”

    Persian Kyyrosta taas nimenomaan Jumala JHWH/Jehova/Jahve käytti kansansa vapauttamiseen Babylonian vankeudesta. Asian takana eivät olleet kansaa edustavat neuvottelijat. Jumala saattaa siis toisinaan käyttää tahtonsa toteuttamiseen ja kansansa suojeluun (ei tarkoita mitään yksittäistä kansallisvaltiota nykyisin).

    Jesajan kirjan 44. luku: ”26 Mutta palvelijani sanan minä toteutan
    ja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvot.
    Minä sanon Jerusalemille: ”Sinä saat asukkaasi
    takaisin”,
    ja Juudan kaupungeille: ”Teidät rakennettakoon
    jälleen!”
    Minä annan kaupunkieni nousta raunioista.
    27 Minä sanon merelle: ”Kuivu,
    minä kuivatan sinun syöverisi.”
    28 Minä sanon Kyyrokselle: ”Paimeneni.” Mitä minä tahdon, sen hän toteuttaa, hän sanoo Jerusalemille: ”Sinut rakennettakoon”, ja temppelille: ”Sinut perustettakoon jälleen!”

    Jesajan kirjan 45. luku: ” 1 Näin sanoo Herra Kyyrokselle,
    jonka hän on voidellut kuninkaaksi,
    jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut
    alistaakseen kansat hänen eteensä,
    temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta,
    avatakseen hänelle portit ja ovet
    niin ettei niitä kukaan sulje:
    2 — Minä kuljen sinun edelläsi.
    Vuorimaat minä tasoitan,
    pronssiovet murran,
    rautateljet isken irti.
    3 Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan
    ja kalleudet kätköistään,
    jotta oppisit tietämään,
    että se, joka sinua nimeltä kutsuu,
    olen minä, Herra, Israelin Jumala.
    4 Palvelijani Jaakobin tähden,
    Israelin, valittuni, tähden
    minä sinut nimeltä kutsuin,
    annan sinulle kunnianimen,
    vaikka sinä et minua tunne.
    5 Minä olen Herra. Ei ole ketään toista,
    ei ole muuta jumalaa kuin minä.
    Vaikka sinä et minua tunne,
    minä vyötän sinut,
    6 jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille
    saakka
    opittaisiin tietämään,
    että muuta jumalaa ei ole,
    että minä yksin olen Herra,”

  8. Kanamaailmassa näkyvät aivan samat vallan- ja hallitsemishalut toisia haavoittavina kuin ihmisten kesken maalmassa. Onpa siinä ollut kukoissa erottelemista ja haavoittuneiden hellää hoivaamista! Tässä syntiin langenneessa maailmassa sydäntä särkevät väkivallanteot ovat miltei päivittäin uutisissa.

    Mutta Jeesus, Ihmeellinen Hyvä Paimenemme sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ”Laupeutta minä tahdon enkä uhria.Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä” (Matt.9:12,13). Tätä Jeesuksen mielenlaatua Sanan ääressä rukoilemme.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.