Kallion kirkko, rippituoli ja kristallipallo
Luther poisti aikanaan rippipakon, vaan hänenpä seuraajansa alkoivatkin elää niin kuin uskonpuhdistaja olisi poistanut itse ripin. Kun Tuomiokapituli, Helsingin seurakuntayhtymä ja Kirkkohallitus v. 1999 poistivat Helsingin keskustassa neljän pienen seurakunnan rajat, niin syntyi Uusi, Uljas Tuomiokirkkoseurakunta. Kun aloitteleva suurseurakunta poisti Tuomiokirkon miesten vessan käytöstä ja muutti käymälän rippihuoneeksi, muuttuiko myös miesten inhimillinen hätä kuin ihmeen kaupalla luonteeltaan hengelliseksi?
Jo tuolloin 15 vuotta sitten pohdittiin enemmän tai vähemmän vakavasti, tulisiko Tuomiokirkkoon rakentaa rippituoli. Aika ei vielä tuolloin ollut hankkeelle otollinen. Vaan nytpä näyttää, että A.D. 2014 on kuin onkin kypsä luterilaiselle sovituskopille. Ainakin jos kirkkoherra ja mediapersoona Teemu Laajasalolta asiaa kysytään. Ja vaikka emme kysyisikään, niin hän kyllä mielellään vastaa kysymättäkin.
Herää siis kysymys, onko Laajasalo hengenheimolaisineen profeetallisesti aikaansa edellä, yrittääkö hän vastata joihinkin tämän ajan haasteisiin vai onko kyseessä vain julkisuustemppu? Tuleeko tuosta uudesta huonekalusta Teemun Waterloo ja joutuuko Primus motor itse maksamaan mittavan mööpelihankintansa?
Onko rippituolilla ihan oikeasti ollut ns. sosiaalista tilausta vai onko kyse jälleen kerran työntekijälähtöisestä projektista? Näinä aikoina ihmiset muodostavat sadan metrin jonoja, kun saavat jotakin ilmaiseksi, vaikkapa vain muoviämpäreitä. Armo on ilmaista. Mahtaako ilmetä pyrkimystä jononmuodostukseen? Armokauhoja jakoon?
En tunne tämän Kallion tapauksen taustoja, mutta Teemu entisenä Tuomiokirkkoseurakunnan pappina varmasti allekirjoittaa edellä mainitsemani yhdistymisahdistumispohdinnat.
Vaikka Suomessa tällä hetkellä kaikki mielensäpahoittamiseen viittaava on muodissa, niin ripin mukanaan tuoma mielensäkevennys on todella hyvä ja helpottava asia, kun sen on saanut omakohtaisesti kokea. Synninpäästön vapauttavat sanat tulee ottaa vastaan niin kuin Jumala suoraan taivaasta ne sinulle julistaisi.
Se, tarvitaanko kahden ihmisen kasvokkain ja Jumalan kasvojen edessä tapahtuvassa keskustelussa erottavia ristikoita ja väliverhoja, on sitten asia erikseen. Voinemme kyseisestä asiasta tässä hieman keskustellakin? Eli millainen miljöö olisi ihanteellinen ripittäytymiselle suomalaiselle, josta laulukin jo sanoo: Enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani, synkkä metsä, kirkas taivas tuntee mun huoliani?
Kuvateksti: Kohta RIPILLE PÄÄSY tarkoittaa Kalliossa tätä...!
23 kommenttia
” Kun neljän pienen seurakunnan rajat poistettiin , syntyi uusi uljas Tuomiokirkko seurakunta , Helsingin ydinkeskustassa ”.
SAVONLINNASTA : KATOLILAISUUDESTA : Linnan päälliköt , Tuure Bielke ja Kustaa Fincke , kirjoittivat v.1555 , kuningas Kustaa Vaasalle seuraavasti . Koko linna puolustustarkoitukseensa huomioon ottaen on hyvässä kunnossa. Päälinnan kaksi tornia on omistettu P. Olavin ja valtakunnan suojeluspyhimyksen, P. Eerikin torneiksi . Pyhän Eerikin nimi on isonvihan aikana rauennut. Kellotorni oli ajan ilmoittaja , eli ” seijarikello ” varhaisimmilta ajoilta.
Varhaisimmilta ajoilta lähteet kertovat , että se oli latinan kielen lyhyt AVE , se ilmaisi aikalaisille tunnetun enkelitervehdyksen , neitsyt Marialle . Ave Maria , gracia Plena Donimus te cum . Nimi oli yhteydessä tornin erikoistarkoituksen kanssa , joka oli taisteluaseman tehtävä . Se oli vaikutusvaltaisen taivaallisen suojelijan armeliaisuuden varassa. Torniin oli sisustettu kappeli , sen koristelussa holvissa ja seinillä oli freskomaalauksia .
Kappeliin liittyy porrasaskelman ylempänä oleva ” sakasti ” ja rippikomero , josta linnan sielunpaimen on voinut rippiaukon välityksellä kuulla kappelin puolella olevan synnintuntoisen mieltä painavat asiat ja vapauttaa hänet niistä.
Kappelin merkityksen tornissa ymmärrettiin rajalinnan vaarallisissa oloissa , Ave – eli kellotorni oli varattu ylivoimaiseen puolustukseen . Se viittaa siihen , että torni oli linnan perustajan tarkoittama , ” Refugiumiksi ” eli viimeiseksi puolustautumis asemaksi , josta pelastautumisen katsottiin olevan , neitsyt Marian vaikutusvallasta .
Kun Venäläiset tuhosivat kirkkotornin , muurin ulkopuolelle käymälä jäi , mutta se ei muuttunut pyhään käyttöön. — Kuten Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan miesten käymälä.
Kallion kirkko on yksi kansallisromanttisen rakennustyylin puhtaimmista edustajista Suomessa ja se on nk suojeltu kohde. Jos tällaiseen kohteeseen tehdään muutoksia, niin niille tulee olla kirkkohallituksen ja museoviraston hyväksyntä, joka hakee yhtymän kiinteistötoimisto.Tällaista käsittelyä ei ole tapahtunut, vaan kysymys on nk luvattomista rakenteista. Lisäksi vielä kirkkosalista on poistettu useita penkkiriviä, jotta on voitu muodostaa lasten leikkitilassa. Tietojeni mukaan ei edes Seurakuntayhtymän kiinteistötoimisto ollut tietoinen asiasta – jossa oltiin täysin yllättyneitä tapahtumasta. Kirkkoherralla ei ole minkäänlaisia valtuuksia teetättää tämän kaltaisia muutoksia. Seurakuntien hallinnossa kaikista yli 5000e hankinnoista tulee olla nk vips päätös, jota ei myöskään tässä hankinnassa ole tehty. Jos nyt tätä rakennetta lähdetään poistamaan luvattomana rakenteena, niin julkisuudessa alkaa aivan varmasti aikamoinen keskustelu. Mediapersoona Teemu Laajasalo tiesi aivan varmasti, että kyseiset muutokset eivät olisi läpäisseet lainmukaista hyväksymiskäsittelyä – tai se olisi kestänyt pitkään. Siksi hän on päätynyt omavaltaisen menettelyyn. Olisiko esim Turun tai Helsingin tuomiokirkoon voitu rakentaa pelkästään kirkkoherran päätöksellä tällaisia rakenteita. Kysymys kun ei ole kalusteista, vaan kiinteästä rakenteesta. Vaikka idea on hieno, niin toteutettuna toimenpiteenä se on suojellun kohteen raiskausta.
Mieleen muistuvat Kallion seurakunnan entisen kirkkoherran Esa Siljamäen jatkuvat huokailut eri yhteyksissä siitä, miten hankalasti hoidettava seurakunta hänellä on: Opiskelijapainotteinen väkii vaihtuu tuon tuostakin. Kirkkoon kuuluu vain puolet alueen väestöstä. Nuoret aikuiset eivät sitoudu. Ei voi tehdä mitään pitkäjänteistä työtä…
Kasvatustieteen tohtori Teemu L. on läksynsä lukenut. Hän ei valita vallitsevia realiteetteja, vaan on ottanut ne tosissaan työnsä lähtökohdaksi. Ja mitä on tapahtunut? Kallio kukkii ja rokkaa! 🙂
Tervehdys , Hannu. Maailma muuttuu , messuamisen tavat myös, mikään ei saa olla esteenä hengelliselle työlle , ei edes kylmyys.
Kirkkojen lämmitys oli asia , joka vaikutti jumalanpalveluksissa kävijä määriin . Kylmässä väriseminen kuului enne 1900-lukua lähes jokaiseen kirkkoon , (luontaisetuihin ”).
Pappien työolojen parantamiseksi tuolloin pitkällisen valituskierteen jälkeen saatiin sakastiin kamina.
Piispan tarkastuksen yhteydessä 1900- luvun alussa asia oli esillä Kerimäellä . Piispa Collianderille oli kerrottu , että maailman suurimmassa puukirkossa on niin kylmä , että siellä jäätyy, eikä ihmiset pysty istumaan penkeissä koko Jumalanpalveluksen aikaa. Piispa ehdotti , että on syytä pitää kaminassa sen verran tulta , että sen käyttö kuivattaisi ilmaa ja pitäisi kirkon Jumalanpalveluksen aikana sen verran lämpimänä , ” että vesi ei sisällä jäädy ”.
Kerimäen kirkkoon hankittiin lämmityslaitteet vasta , vuonna 1915 , piispan käynnistämän hankkeen johdosta. Alttaritaulu ja urut oli hankittu jo vuonna 1894 . Taidemaalari , Alexandra Frosterus – Såltin alttari taulu maalaus esittää . Tulkaa minun tyköni , kaikki työtätekevät ja raskautetut , niin minä annan teille levon . —Taulu on ollut sen ajan oloissa , erittäin koskettava ja lohduttava. –Vaikka hankinta kustannuksista oltiin erimieltä. –Sopuun kuitenkin päästiin nopeasti.
Monenlaisia muutoksia vaadittiin kirkon tarkastuksessa , varsinkin kun tarkastajien mielestä kirkon ikkunat ja seinä koristeet olivat katolisen kirkon tyyliset. , Ne määrättiin peitettäväksi levyillä , mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kerimäkeläiset olivat sitä mieltä , että näin on hyvä , eivätkä toteuttaneet määräystä.
Helsingissä, Johanneksen kirkossa peitettiin kuviomaalaukset , maalaamalla seinät yhdenmukaisesti vaaleaksi. Yhdestä kulmasta , urkuparvella on restauroitu nähtäville , minkälaiset seinämaalaukset olivat katolisena aikana.
Hannu Kiuru :”Kallio kukkii ja rokkaa! :-)”
Kyllä mie jo vanhemman ikäluokan edustajana kuuntelen paljon mieluummin Bunessania kuin rockia:
https://www.youtube.com/watch?v=JnuZGsSVg2c
Rippi on pyhä asia, kun ihminen tahtoo Jumalan edessä tehdä parannusta synneistään. Vanhan liiton esikuvissa temppelissä olivat kynttilöiden ”niistämiseen” tarkoitetut lamppusakset ja karstakuppi puhdasta kultaa (2Ms.25:38; 37:23). Kulta on esikuva Jumalan pyhyydestä. Siinä on sekä katuva ihminen että sielunhoitaja aralla tunnolla Jumalansa edessä kumpikin (Mt.18:18; Jk.5:16-20). Jumalan Sana toimii ja ihminen vapautuu onnellisena Jumalan lasten vapauteen.
” Kallio kukkii ja kirkko soi ”. Charlotte Davis Kaslista oppia.
Kirkossa Jumalanpalvelus voi olla eliktismiä , liki absurdi tunne , jossa rikkaat ja köyhät , rendikäs nuoriso , sairaat ja kodittomat kohtaavat . Kaikille yhteistä on kaipaus , palvonta ja ikävöinti . Sen voi muodostaa , liturgioiden vanhat rukoukset ja jatsahtavat virsisovitukset .
Ihmisten ajatteluun , tuntemukseen ja käyttäytymiseen vaikuttaa se , miten he kokevat todellisuudessa olevan olemassa jotakin sellaista , mitä he eivät voi täysin ymmärtää ja selittää tai hallita .
Säilyttäkäämme itsemme sillä vakautumisella , että Jumala on niiden kanssa , jotka hyvää puolustaa.
Lopuksi : ” Laulu ja soitto soi , laulu on ihmiskunnan toinen pyhempi kieli ”.
Tuomo, Sinulla on suuret korvat ja pieni suu. Sinä houkutat tietämättäsi kertomaan.
Ihminen, joka kertoo itsestään ja ongelmistaan tekee samalla itsenäistä terapiatyötä. Asiat voivat yhtäkkiä ”aueta hänelle.” Kiitos, kun kuuntelit on usein silloin saamasi palaute. Taidan itse kuulua myös tähän heimoon.
Ilmoita asiaton kommentti