Kaikki kastetut ovat kristittyjä!?

Otsikon lause tuli esille erään blogikirjoituksen keskusteluketjussa ja jäin pohtimaan sitä. Muistan myös ajan, jolloin vapaiden suuntien ja kirkon joidenkin herätysliikkeiden piiristä jaksettiin hieman sormea heristäen muistuttaa: Kaste ei (yksin) pelasta ketään!

Ovatko kaikki kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetut kristittyjä? Ensimmäinen vastaus on, että tietysti ovat! Kasteen kautta tullaan kristityksi. Eri kristilliset kirkot ovat määritelleet kasteen minimiehdoiksi sen, että kaste tulee tapahtua vettä käyttäen ja kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Kasteesta on muuten sitten riittänyt erilaisia näkemyksiä näihin päiviin saakka. Perusero menee suurten kirkkojen kasteen ja vapaiden suuntien uskovien kasteen välillä. On hyvä muistaa, että myös ns. vanhoissa kirkoissa meillä on aikuiskaste eli aikuisen kaste niiden kohdalla, joita ei ole aikaisemmin kastettu. Kirkoissamme emme kuitenkaan kasta uudelleen. Myös esimerkiksi Luther oli aikanaan uudelleenkastajia ja uudelleenkastamista vastaan.

Kaikki kastetut ovat siis kristittyjä. Kaste liittää ihmisen aina myös johonkin seurakuntaan ja kirkkoon. Yleensä ihmisiä ei kasteta,ellei ole seurakuntaa, minkä jäsenyyteen ja yhteyteen kastetaan. Entäpä kun ihminen eroaa seurakunnan ja kirkkonsa jäsenyydestä. Onko hän kastettuna edelleen kristitty? Yksinkertaisin vastaus tähän on, että on ja ei ole.

Ainakin omassa ev.lut. kirkossamme ajattelemme, että kastetta ei voi peruuttaa eikä kasteen lahjaa voida ottaa pois. Ihminen itse voi sen ehkä torjua, mutta kaste pysyy voimassa. Siten kastettu on aina kastettu. Kun ihminen eroaa kirkon jäsenyydestä, hän ei ole enää ainakaan ”tilastollisesti” kristitty. Hän voi olla sitä kuitenkin sydämessään vaikka näemmekin ristiriidan siinä, että ihminen haluaa uskoa ja turvata Jumalaan – olla kristitty – mutta hän ei halua kuulua kristittyjen yhteisöön.

Laajempi ja syvempi näkökulma koskee sitten sitä, mitä ajattelemme kastetuista kirkon jäsenistä, jotka eivät kovin aktiivisesti osallistu kirkon toimintaan. Usein ajattelemme mielestäni väärin, että osallistuminen on mittari. Osallistuminen voi tietysti olla merkki sitoutumisesta ja on myös niin, että ihminen voi kadottaa kastettuna olemisen merkityksen, jos hänellä ei ole kosketusta sanaan ja sakramentteihin.

Kastettu on kuitenkin kristitty vaikka hän kävisi vaikka vain kerran vuodessa joulukirkossa. Luther opasti pitämään kaikki kastettuja sisarina ja veljinä Kristuksessa. Hän kuitenkin teki myös eron kirkon todellisten ja nimellisten jäsenien välillä. Hän ymmärsi, että kirkossa on erilaisia jäseniä. Me ihmiset emme saa kuitenkaan jaotella kastettuja vuohiin ja lampaisiin.

Herätysliikkeiden piirissä edellinen jako on merkinnyt ja merkitsee edelleen herätyspuheita ja uskoon tulemisen korostamista. Se voi olla myös oikein, mutta samalla se voi viedä kristillisyyden mallin ja mittarit väärille urille. Toki kristillisen julistuksen sisältöön kuuluu kutsu Kristuksen seuraamiseen ja armosta elämiseen, kasteen lahjan todeksi elämiseen.

Kastettujen osallistumisen korostamisen yhteydessä unohtuu myös periluterilainen virka-ajattelu. Luther opetti, että jokaisella kristityllä on virka tai useampi. Noilla viroilla hän tarkoitti ihmisen arkisen elämän eri rooleja ja tehtäviä. Niissä viroissa ihminen palvelee Jumalaa ja lähimmäisiä.

Edellisestä tullaan seurakuntakäsitykseen. Seurakunta ei ole siis vain kastettujen kristittyjen osallistumista kirkon tilaisuuksiin vaan se on yhtälailla ja enimmiltä osin elämää arjen keskellä Jumalaan ja armoon turvaten ja lähimmäisiä palvellen.

Kaikki kastetut ovat kristittyjä. Sitä kristityn virkaa meidän on jokaista kastettua rohkaistava omalla paikallaan ja tavallaan toteuttamaan.

Toivo Loikkanen

 

 

  1. Kun ajatellaan miksi Jeesus syntyi Pyhästä Hengestä, niin jos näin ei olisi niin ei Hän olisi kuullut Isää, siis se mikä erottaa luonnollisen ihmisen Pyhästä Hengestä syntyneen on juuri tuo että kuulee Jumalaa.

    Nyt niin ennen kuin tänäpäivänäkin jokainenn ihminen syntyy ”kuurona ja sokeana”, siis yhteyttä Jumalaan ei ole. Lapsi oppii mitä maalliset isät opettavat, ei heillä ole yhteyttä Jumalaan eivätkä ymmärrä Jumalan tahtoa.

    Jeesus tuli parantamaan tämän yhteyden, siis Hänen kauttaan on mahdollista saada yhteys Jumalaan uudestisyntymällä Jumalan Hengestä.

    • ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Näin Jeesus käskee rakentamaan tuota yhteyttä.

    • Martti Pentti siis mitä tämä yhteys Jumalaan saa aikaan, eikö silloin kaikilla ole sama mieli, Jeesuksen, ja keskinäinen rakkaus?

      Kun sama mieli puuttuu ja on riitoja ja opillisia erimielisyyksiä niin silloin ei tätä yhteyttä ole, simppeliä kuin mikä, eikö vaan?

      Nyt te kiistelette ja riitelette, toinen on Lutherin puolella, toinen jehovan todistajien, vielä on hiippakuntalaisia, lestaadiolaisia ym ym ym ….., MIKSI? Voi Paavalin sanoin kysyä onko Jeesus jaettu?

      Eikö samasta puusta tule vain ja ainoastaan samaa hedelmää, niin eikö samasta Hengestä tule sama mieli?

    • ”Mitä tämä yhteys Jumalaan saa aikaan? Eikö silloin kaikilla ole sama mieli – Jeesuksen – ja keskinäinen rakkaus?” Tämä on kipeä kysymys. Tuo ’Jeesuksen mieli’ taitaa olla tavoittamaton ihanne tässä matoisessa maailmassa. Se on kuitenkin asetetu päämääräksemme: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.”

    • ”Eikö samasta puusta tule vain ja ainoastaan samaa hedelmää, niin eikö samasta Hengestä tule sama mieli?” Tätä voit käydä tutkimassa lähimmästä omenapuusta. Saman lajikkeen hedelmiä varmaan löydät, mutta eri kokoisia ja näköisiäkin. Joissakin on rupia, joissakin matoja ja joissakin rastaan nokan tai etanan syönnin jälkiä. Mädät omenat kannattaa tuhota.

    • Martti Pentti kanssasi ”keskustelu” on hiukan haasteellista, et ilmeisesti yritäkkään ymmärtää mitä kirjoitan, siis kun ihminen on uudestisyntynyt JUMALAN Hengestä niin mitä hedelmää tämä tuottaa, rakkauden kautta vaikuttavia tekoja VAI väkivaltaa?

      Siis yksinkertaistan kysymyksen voiko uudestisyntynyt tehdä väkivaltaa toiselle eli lähimmäiselle?

      Minä vastaan että ei.

      Room. 5:5
      mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

    • Sinun kanssasi, Ari Pasanen, on puolestaan sen vuoksi hankala keskustella, että ilmaiset yleensä etukäteen, millaisen vastauksen kelpuutat oikeana. Joskus kerrot sen epäsuorasti, nyt ihan suoraan. ”Voiko uudestisyntynyt tehdä väkivaltaa toiselle eli lähimmäiselle?” Voi toki, tahtomattaan ainakin. Lasten kasvatus on aikoinaan ollut väkivaltaista ja jopa raamatullisesti perustellen. Muutenkin on voitu selittää julmaa käytöstä sanoen: – ajattelin vain sinun parastasi.

  2. Kristitty on ihminen jolla on Jumalan Henki ja tämän myötä Jumalan rakkaus sydämessään.

    Room. 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

    Tämä rakkaus vaikuttaa ne teot mitä hän tekee ja tämä rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.

    Room. 13:10
    Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

  3. Martti Pentti toteat:””“Voiko uudestisyntynyt tehdä väkivaltaa toiselle eli lähimmäiselle?” Voi toki, tahtomattaan ainakin. Lasten kasvatus on aikoinaan ollut väkivaltaista ja jopa raamatullisesti perustellen””

    Mielenkiintoinen ja nykyään aiheellinen näkökulma, siis herää kysymys onko todellakin vanhempien antama kuritus ”väkivaltaa”, siinäpä miettimisen aihetta.

    Itselleni lapsena ”saatu” kuritus, ei kyllä todellakaan tuntunut ”väkivallalta” vaan todella rakkaudella tehdyltä kuritukselta siis rangaistuksena minun OMISTA teoistani. Siis vaikka isäni ei ollut ns ”uskossa” niin hän ei koskaan hermostunut minulle ja vaikka rikoin selkeitä käskyjä (esim varastin) niin siitä saatu rangaistus oli minunkin mielestä (silloinkin) oikeudenmukainen vaikken siitä nauttinutkaan. kyllä ne rangaistukset ja kuritukset ohjasivat pienen pojan ainakin osittain oikeaan suuntaan.

    • ”Vaikka isäni ei ollut ns uskossa, hän ei koskaan hermostunut minulle, vaikka rikoin selkeitä käskyjä (esim varastin). Siitä saatu rangaistus oli minun mielestäni silloin oikeudenmukainen, vaikken siitä nauttinutkaan.” Otin vapauden kirjoittaa tämän uusiksi ymmärtääkseni paremmin ajatuksen. Jos merkitys muuttui, pahoittelen. Kuvaako tämä laajemminkin lapsuuttasi ja suhdettasi isääsi, Ari Pasanen? En oikeaqstaan kaipaa vastaustasi, mutta mietin, selittääkö tämä jumalakuvaasti, johon liittyy kirjoitustesi mukaan voimakkaasti Isän vanhurskaan tahdon totteleminen.

    • Martti Pentti olis kaiketi ollut parempi ettet muokkaisi kirjoituksiani, jos et saa selvää kysy.

      Siis koin isäni todella rakastavan minua, se oli ensimmäinen pointti ja samalla ymmärsin ettei hän tee minulle mitään pahaa vaan kaikki on hyväksi minulle, siis jopa rangaistus minun omista teoistani, tämä sen takia etten enää niin tekisi. Tämän kaiken ymmärsin jo silloin, onko tätä vaikea kuvitella?

      Olen siis ollut ”onnekas” omassa isä suhteessani, se on opettanut paljon.

    • Kysynpä, millaisen merikityksen annat sanalle ’siis’, jota käytät kappaleen alussa. Sanakirja antaa seuraavia vaihtoehtoja: ’niin ollen, näin muodoin, tämän johdosta, edellisen perusteella, edellisestä seuraa, että…’ Viittaatko aiemmin kirjoittamaasi kommenttiin?

Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.