Eilisessä Yle A-Studiossa kommentoidessaan kariutuneita yhteiskuntasopimusneuvotteluja pääministeri Juha Sipilä (kesk.) esitti kollektiivista arvostelua Suomen yliopistojen dosenttikunnan osaamista kohtaan tavalla, joka herätti monissa katsojissa hämmennystä. Pääministeri totesi, että Suomesta löytyy liikaa kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat mitä ei saa tehdä.
Pääministerin heitto saattoi olla ennalta harkitsematon, mutta kuvastaa valitettavan hyvin maan nykyisen hallituksen asennetta sivistykseen ja koulutukseen. Valtavia leikkauksia on tehty, vaikka ennen vaaleja käyntiin antamassa nuorisolle ties mitä koulutuslupauksia. Koulutuksen ja sivistyssektorin ahdinko näkyy konkreettisesti nyt maan yliopistojen käymissä YT-neuvotteluissa.
Keitä nämä yleisen vitsin kohteena olevat dosentit nyt sitten ovat? Dosentilla on professorin pätevyys ja osaaminen, mutta ei virkaa. Dosentuuria ei Suomen yliopistoissa saa helpolla. Dosentin arvon myöntäminen tapahtuu huolellinen prosessin jälkeen, jossa arvioidaan henkilön kyky itsenäiseen tieteelliseen tutkimustyöhön sekä opetustaito. Perinteisesti dosentiksi nimittämisen minimivaatimuksena on pidetty tieteellistä tuotantoa, joka vastaa laajuudeltaan ja laadultaan vähintään kahta väitöskirjaa, eli lähes kymmenen vuoden tieteellistä tutkimistyötä. Nykyisin Helsingin yliopistossa painotetaan sitä, että tutkimusten tulisi käsitellä vielä eriaihepiirejä.
Helsingin yliopiston dosenttina esittäisin maan johdolle toivomuksen, että jos viette meidän taloudelliset mahdollisuudet tehdä tutkimusta, niin älkää sentään vähätelkö meidän osaamista. Pääministeri on yhdessä työministeri Jari Lindströmin (ps.) kanssa varmasti tervetullut tutustumaan työllisyystilanteeseen yliopistoilla. Tunnelma ainakin Helsingin yliopiston käytävillä on tämän syksyn ollut hyvin alakuloinen. Tuhatta viittäsataa työntekijää koskevia YT-neuvotteluja on käyty ja tulokset siitä, että kuka saa jäädä ja kuka lähtee tulevat vasta ensi vuoden alussa.
Suuri osa meistä yliopistolaisista tosin on tottunut jo koko työuransa elämään jatkuvassa epävarmuudessa eräänlaisena nykyajan akateemisena proletariaattina. Meidän tutkimukset kyllä kelpaavat yliopiston tulokseen ja hyödyttämään suomalaista yhteiskunttaa, mutta elämämme jatkuvassa epävarmuudessa sen suhteen onko ensi syksynä töitä vai ei.
Suomi on nyt erittäin vaikeassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Pienen maan ainut selviytymisen keino on panostaminen sivistykseen. Tarvitaan maailman huipputason tutkimusta ja opetusta. Tämä taso ei synny, jos koulutuksen resursseja jatkuvasti leikataan ja yliopistojen henkilöstön osaamista maan johdon taholta vähätellään. Päivystäville ja ei-päivystäville dosenteille on tarvetta myös tulevaisuuden Suomessa.
”Pienen maan ainut selviytymisen keino on panostaminen sivistykseen. ” blogisti
Voihan se näinkin olla. Yleensä kukin näkee oman alansa säilyttämisen ainoana keinona maan selviytymiseen esim. ”Pienen maan ainut selviytymisen keino on panostaminen terveydenhoitoon” tai ”Pienen maan ainut selviytymisen keino on panostaminen talouteen” tai ”Pienen maan ainut selviytymisen keino on panostaminen vientiin” tai ”Pienen maan ainut selviytymisen keino on panostaminen yrittäjyyteen” tai ”Pienen maan ainut selviytymisen keino on panostaminen maatalouteen” jne.
Mikä sitten lienee se pienen maan tärkein selviytymiskeino? Jotain kuitenkin tarttes tehdä.
Pienen maan ainut keino on panostaminen. Sipilän hallitus on arvioni mukaan lisännyt tuohon I-kirjaimen ja panostamisen sijaan ryhtynyt painostamaan.
jalovaara poliitikoi.
Tehnyt sitä lähes alvariinsa, jos ei suoraan, niin rivien välissä.
Sipilä vain on niin ’ärsyttävän hyvä’ ja tarkkahajuinen.
Olisin huolestunut jos yliopiston työntekijät eivät osoittaisi mieltään. Dosentithan eivät ole yliopistossa työsuhteessa, siis dosentuurin tiimoilta. Eli eivät tuo kustannuksia yliopistolle, sen sijaan osaamista voivat tuoda.
Hallitusta kun katsoo, niin eipä ihme, ettei koulutusta arvosteta. Meillä on ensimmäinen hallitus, jossa ei ole yhtään juristia. Oikeusministeriä on puolikas ja laborantin koulutuksella sekin. Se jo kertoo paljon.
On nähtävä mikä Suomen taloudellinen tila on. Kokonaistilanne on hyvin selkeä. Maamme on Euroopan heikoimmin kasvanut talous.
Samaten rakenteellinen rasituksemme on tuhoisa. Meillä 60% julkistaloutta, Ruotsissa kymmenen prossaa pienempi ja Virossa vain 40 % kansantaloudesta.
Meidän on siis aihetta panna toimeen ihan oikea laihdutuskuuri jos meinaamme saada taloutemme kuntoon. On muistettava mitä tässä tilanteessa merkitsee lause: ”No pain, no gain!”
Julkistalous on suurelta osin terveys-, sosiaali- ja koulutustonta. Kaikki ovat tukemasssa yksityistä taloutta. Se on sille etu eikä haitta.
Po. -tointa.
Minua on aina kiinnostanut mitä hyötyä laajemmassa mielessä on kansakunnalle tai ihmiskunnalle esim. dogmatiikan alan tutkimuksista, missä tutkitaan ammoin eläneiden miesten mielipiteitä toisten ammoin eläneitten miesten mielipiteistä, jotka koskevat asioita, joista ei todellisuudessa voida pohjimmiltaan olla mitään todennettavissa olevaa mieltä…
Yleensäkin kun olen teologian tutkimuksia tutkaillut, niin kaiken maailman menneitä muistelevat. Esim. rippikoulu siellä ja siellä silloin ja silloin. Oikeesti niinkuin ihmetyttää. Dogmatiikka lienee laji, johon erikoistuvat ovat jo ikään kuin juuttuneet/ennalta määräytyneet siihen. Selitykset päälle.
Minä puolestani olen ihmetellyt filosofian alan tutkimuksista, missä tutkitaan ammoin eläneiden miesten mielipiteitä toisten ammoin eläneitten miesten mielipiteistä, jotka koskevat asioita, joista ei todellisuudessa voida pohjimmiltaan olla mitään todennettavissa olevaa mieltä…
Filosofioita on liian moneen lähtöön että niistä ottaisi mitään tolkkua.
Ville Jalovaaran teos Paasikiven diktaatista homoiltaan – Suomen luterilainen kirkko ja seksuaalietiikan murrosvuodet aloittaa Vartijan Sapere aude -julkaisusarjan. Jalovaara kuvaa kirjassaan tapausesimerkein kirkon seksuaalieettisen opetuksen kehitystä 1940-luvun lopulta 2010-luvulle. Todella mielenkiintoinen ja tärkeä teos. Se löytyy Vartijasta:
http://www.vartija-lehti.fi/wp-content/uploads/2014/05/jalovaara-paasikiven-diktaatista-homoiltaan.pdf
Niinpä Salme,mutta filosofeilla ei tuon ole lisäksi valtion tukemaa oikeutta kerätä minulta veroja ja liittää minua jo vauvana yhdistyksiinsä…Seneca muuten, joka lausui käytännöllisesti katsoen kaiken saman minkä Jeesuskin, oli filosofi.
Seppo
Mainitset Senecan. Tällä nimellä yleensä tarkoitetaan Seneca nuorempaa, joka eli vuodesta 4 e.Kr. vuoteen 65 j.Kr..
Hän toimi monessa tehtävässä Rooman valtion palveluksessa. Egyptistä palattuaan hänestä tuli kvestori. (Vrt. Helsingin yliopiston kvestori joka toimii kvestuurin osastopäällikkönä ja vastaa muun muassa taloussuunnittelusta ja tilinpäätöksistä.) Joten mitä Seppo puhuitkaan filosofien rahajutuista !!!
Parhaimmillaan Seneca oli konsuli eli tasavaltaisen järjestelmän korkein virka. Vain järjestelmän ulkopuolelta tulleen keisarin ollessa korkeampi päätöksentekijä.
Hänen aikanaan keisareina olivat Caligula, Claudius ja Nero. Seneca esiintyi tuon ajan valtiollisten intriigien keskellä, välillä jopa maasta karkoitettuna. Voit Seppo vain miettiä montako sotaa Rooma hänen aikakautenaan kävi.
Seneca muuten oli Neron kasvattaja ja yhteen aikaan lähin neuvonantaja, eräänlainen pääministeri keisarin valtajärjestelmässä. Vasta myöhemmin suhde muuttui.
Suosittelen historian lukemista ennen kuin laukoo väitteitä historian ihmisistä. Kaikki ei aina ole niin kuin ateistista aivopesua harjoittavat väittävät.
Vielä Senecasta.
Olen muuten lukenut hänen tekstiään, pääasiassa alkukielellä. Ihan järkevä tyyppi on ollut tuo pitkään valtion johtopaikoilla hengissä pysynyt ihminen. Vasta kolmas keisari sai hänet hengiltä. Nero pakotti hänet itsemurhaan.
Lisäyksenä Salme kysyisin muuten: montako sotaa ovat muuten filosofit maailmassa aloittaneet ja johtaneet? Eli heidän hedelmistään te tunnette heidät.
Ehkä filosofit eivät ole sotia aloittaneet, mutta heidän aatteidensa kannattajt kyllä useitakin.
Seppo
Koko maailman riittävästi tunnetuista sodista, jotta niiden syyt voidaan analysoida, on alkanut uskonnon takia vain noin 7 %. Näistäkin noin 4% on muslimien aiheuttamia ja loput noin 3% ovat kaikkien muiden uskontojen takia alkaneita.
Syvällinen historiallinen tutkimus on osoittanut että ateistien heittämä herja että uskonnot olisivat suurin sotien syy on propagandistista totuuden vääristelyä, johon voi olla syynä se että useinkin heiltä tämäntapaisissa jutuissa puuttuu riittävä yleissivistys että voisivat lausua päteviä ja perusteltuja kannanottoja.
Seneca siis yritti hilltä mm. Neroa. Sotaisat pakottivat hänet itsemurhaan. Yhtähyvin voit vastuuttaa minkä tahansa kritillisen maan lähellä valtionjohtoa tai edustuslaitoksissa istuneet piispat ko. maan käymistä sodista. Ja minä enl ausunut Matias Senecasta mitään mitä väitit. Laajensit maalitolppia.
Selitit että hedelmistään ihminen tunnetaan. Senecan opetusten hedelmä Neron kasvattamisessa johti siihen että opettajan piti tehdä itsemurha.
Mitä tulee stoalaiseen filosofiaan niin yksi heidän merkittävistä edustajistaan keisari Marcus Aurelius oli myös erittäin paljon sotia käynyt keisari.
Voimme viitata artikkeliiin:
Marcus Aurelius Biography
Scholar, Emperor, Military Leader (121–180)
http://www.biography.com/people/marcus-aurelius-9192657#challenges-to-his-authority
Ja mitä tulee filosofian suhteesta uskontoon, niin voimme todeta että pakanallisen ajan filosofisin keisari Marcus Aurelius oli myös kansansa ylipappi, Pontifex Maximus. Tämä papiston johtaja oli muinaisen roomalaisen uskonnon korkein pappisvirka.
Marcus Aurelius ei ollut varsinainen filosofi. Hitlerkin oli kastettu kristitty, jos noin leveällä pensselillä saa Matias maalata. Ja Seneca nimen omaan toki yritti Neron kanssa. ”Seneca: Lempeydestä (De clementia) (55–56) – kirjoitettu Nerolle, tarkoituksena painottaa lempeyden hyvettä keisarin ominaisuutena”
Jospa maistaisit Matias uudelleen niitä Senecan oikeita hedelmiä.
Seppo
1. Olen lukenut teoksen alkukielellä latinaksi
ja kerrottakoon lisäksi että myös espanjaksi. Onhan hän syntynyt Cordubassa Espanjassa, nykyisessä Córdobassa.
2. Yleensähän jokainen opettaja pyrkii opettamaan hyviä inhimillisiä elämänasenteita, miksei myös Neron opettaja keisarille.
3. Yleensä hallitushommissa oleva joutuu tilanteeseen missä erilaiset periaatteet joutuvat toisiaan vastaan. Silloin päättäjä joutuu valitsemaan niiden välillä.
Joku ohjelma ei vielä takaa että myös käytännössä toimii ohjelmansa mukaan. Esim. Stalin väitti olevansa suuri humanisti ja kuitenkin tilastot puhuvat hänestä eräänä suurimpana omien kansalaistensa tuhoajana.
4. Niinpä jonkun ihmisen teoriaa ei pidä panna toisen ihmisen käytäntöä vastaan, vaan näitä ihmisiä verrattaessa pitää ohjelman vastakohdaksi panna ohjelma ja käytännön vastakohdaksi panna käytäntö.
5. Ei ole mielekästä tiukkapipoisesti panna anakronistisia luokituksia nykyajan malliin muinaisen maailman ihmisiin siitä kuka on filosofi ja kuka ei.
Sekä Seneca että Marcus Aurelius olivat sekä valtiomiehiä että filosofeja, kumpikin omalla tavallaan ja omissa ympyröissään.
6. Tämä keskustelumme menee kyllä pätevän yliopistomiehen alkuperäisen jutun kysymyksenasettelun linjausten. Tartuin tähän vain koska mielestäni heitit asenteellisesti asiattoman väitteen teologista tutkimusta kohtaan.
Koska ateistit pyrkivät luomaan epäluottamusta teologista tutkimusta kohtaan ja koska ammatikseen uskonnollisia kysymyksiä tutkivat ovat teologeja, niin tästä ateistien asenteellisesta vammasta seuraa että he ammatillisesti pätevät hyljätessään jäävät puoskarien antaman informaation varaan. Se että ateistisissa lähteissä on mitä puuta heinää sattuu ei johdu näiden ihmisten huonommasta älystä tai oppimiskyvystä, vaan asenteellisesta asiallisen tiedon vierastamisesta.
7. Joten jos ei mitään aivan oleellista ja merkittävää tule jatkossa esille niin omalta puoleltani lopetan keskustelun tällä kertaa tähän.
Matias, pyysin sinua kileeitaitoasi arvostaen ’uudelleen’ maistaman Senecan oikeita hedelmiä, teit mielestäni täysin väkivaltaisesti Senecasta sodan kannattajan ja Neron väkivaltaan yllyttäjän vaikka totuus oli päinvastainen. Toki vedit yllä hieman takaisin.
Aurelius tuli keisariksi jo 17 vuotiaana ja hänen oli tietysti mukauduttava asemansa vaatimuksiin. Ei nuori keisari ollut yksivaltias. Käytännössä hän oli 1. sijaisesti keisari 2. sijaisesti filosofinen ajattelija.
Ja en ole väheksynyt teologista tutkimusta sinänsä, esim. eksegetiikka on tarpeellista joskin siinäkin turhan paljon vatvotaan jo vanhentuneita tutkimuksia; kun rajallista aihetta on tutkittu jo vuosisadat alkaa olla aiheista pulaa ja eteenpäin ei minusta päästä ellei uskalleta myös laajentaa paradigmaa esim. yhteiskunnallisuuden ja eritoten heprelaisten mysteereitten tutkimuksen suuntaan. Mitä ei vielä ole juurikaan tehty. Hyvät joulunalustat Matias.
Seppo
Kysymys ei ole uskalluksesta, vaan järjen käytöstä, kun mietitään mikä menetelmä antaa tuloksia.
Hyvää joulua sinullekin ja kaikille lukijoillemme sekä ennen kaikkea blogisti Villelle.
”Kysymys ei ole uskalluksesta, vaan järjen käytöstä, kun mietitään mikä menetelmä antaa tuloksia.”
Pakko kommentoida vielä tätä eli miten ihmeessä voidaan tietää millaisia tuloksia saadan kohteista ja joita ei ole edes kunnolla määritelty saati joista ei ole mitään tutkimusta tehty? Ei,kyllä minä aavistan ettei noita uskalleta tutkia kun pelätään mihin päädyttäisiin. Vaikapa toteamaan että Ut.n kirjoitusten takana olivatkin paljolti juuri gnostikot.
Seppo
Oletko tietoinen siitä että gnostilaisuutta on tutkittu Helsingin teologisessa tiedekunnassa siinä määrin että eksegeettinen laitos on tullut huippuyksiköksi.
Merkittävä tietolähde gnostilaisuuden tutkimiseen ovat vuonna 1945 Nag Hammadissa tehdyt löydöt teksteistä, jotka ovat peräisin 300 -luvulta.
Kun Sipoossa pidin kansanomaisia luentoja näihin Nag Hammadin teksteihin kuuluvasta Tuomaan evankeliumista niin käytin valmisteluissani sekä käännöksiä että käännösten pohjana olevaa koptinkielistä tekstiä. Suurena apuna olivat nimenomaan suomalaisten tutkijoitten kirjoittamat tutkimukset.
* * *
Syy tähän vielä yhteen ylimääräiseen kommenttiini on:
Lukijoillamme on oikeus tietää missä esiintyy oikea asiantuntemus gnostilaisuudesta.
Teologiassa asiaa on tutkittu pitkään ja perusteellisesti.