Jumalattomat juhlat

 

 

 

 

Uskonnottomat ovat eri yhteyksissä ilmaisseet tuohtumuksensa, kun kaikille tarkoitetuissa tilanteissa on ollut heidän mielestään selvää uskonnonharjoitusta. On kiitetty ruoasta tai veisattu Enkeli taivaan tai Suvivirsi. Viime mainitusta on nyt arvovaltainen lausunto, jonka mukaan se ei ole uskonnonharjoitusta.

Ruokarukouksen tilalle on tarjottu tietoiskua ravinnon alkuperästä, virren tilalle neutraalia laulua.

Olenkohan ainoa muukalainen Jerusalemissa, kun en pidä sitä reiluna?

Uskonnoton kiusaantuu, jos sana ”Jumala” putkahtaa yhteislauluun.

Minä taas kiusaannun, kun huomaan, että minulta viedään uskonnon harjoittamisen vapaus ja ilo siitä, että saan sydämestäni ylistää Jumalaa.

Aion henkilökohtaisesti pitää Suvivirttä uskonnonharjoituksena ja olla siitä ylpeä.

Myös se, että jotakin jätetään pois, voi olla loukkaavaa ja satuttavaa.

Mihin ihmeeseen perustuu ajatuskulku, että vain uskonnottomien tunteita voi loukata? Eivätkö he oikeasti näe, että heidän vaatimansa poistot voivat loukata muita, jopa enemmistöä?  

 

 

 

29 kommenttia

  • Jori Mäntysalo sanoo:

    Blogistin ajatuksista looginen seuraus on, että esimerkiksi ennen ruokailua pitäisi opettajan johdolla vetää kunkin uskonnon mukainen ruokarukous.

    Toinen vaihtoehto on ihan vaan hakea ruoka. Muiden aloittaessa käyttäköön halukkaat oppilaat pari minuuttia ruokarukoukseen; ja jos opettaja tunnustaa jotain uskontoa, rukoilkoon hänkin mielessään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Jos opettaja tunnustaa jotain uskontoa, rukoilkoon hänkin mielessään.” Vasta näkyvä tai kuuluva ruokarukous on uskonnon tunnustamista. On mielenkiintoista, miten jotkut huippu-urheilijoista tunnustautuvat eri uskontojen edustajiksi käynnissä olevissa MM-kisoissa. Yhtenä esimerkkinä on pikajuoksija Usain Bolt ristinmerkkeineen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Kangasluoma sanoo:

    Ehkä Jori tarkoitti, että opettaja voi rukoilla itsekseen. Siinähän se idea piilee, että opettaja saa itsekseen rukoilla minkä haluaa mutta ei hän voi sanoa, että nyt kaikki katsoo ja odottaa. Sama pätee muuhunkin uskonnonharjoittamiseen kouluissa. Ei pidä istuttaa kaikkia kuuntelemaan yhden uskonnon harjoitusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Korhonen sanoo:

    Vasta näkyvä tai kuuluva ruokarukous on uskonnon tunnustamista.

    Riippuu siitä, miten määritellään tunnustamisen käsite. Omista kristinuskon opinnoistani (ala-/yläkoulu-rippikoulu-lukio) on jo kymmeniä vuosia, joten en ehkä muista kunnolla. Minulle jäi kuitenkin se käsitys, että hiljainen rukous on ihan yhtä arvokas kuin ääneen lausuttu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ville Hassinen sanoo:

    Mielessään rukoilu on myös uskonnonharjoitusta. Miten sellainen sitten sopii julkiseen valtiolliseen tilaan, jos sen pitäisi olla neutraali? Ja vieläpä kouluajalla?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Korhonen sanoo:

    Mielessään rukoilu on myös uskonnonharjoitusta. Miten sellainen sitten sopii julkiseen valtiolliseen tilaan, jos sen pitäisi olla neutraali? Ja vieläpä kouluajalla?

    Alkoi juuri mielessäni soimaan Bowien mainio biisi 1984… Ajatuksissa rukoilun kielto on tietenkin yhtä ehdoton, mutta Suomen Ajatuspoliisi epäilee, että jokunen rukous on lipsahtanut seulasta läpi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Kuulin äskettäin, että eräs vanhempi oli tuodessaan lapsen seurakunnan päiväkerhoon kysellyt, että ei kai siellä vain puhuta uskonnosta. Ei siitä saa seurakunnankaan toiminnassa siis enää puhua, vai?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Kukaan ei estä Sinua Aalto (tai ketään muuta halukasta aikuista tai lasta) rukoilemasta vaikka miten paljon ajatuksissasi itseksesi. Vai vaatiiko Jumala seremoniallista ääneen rukoilemista? Muistaakseni Jeesuskin kehotti rukoilijoita vetäytämään kammioonsa rukoilemaan hiljaisuudessa ja yksin!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Vestigia terrent. Jäljet pelottavat. Mihin olemmekaan menossa? Seurakunnan kerhossa ei saa puhua Jumalasta. Suuret kirkkohäät pidetään, mutta varoitetaan pappia tuomasta toimitukseen liikaa uskonnollisuutta. Itse kävin koulun, jossa 1200 oppilasta marssi jokaikinen aamu rukouksiin juhlasaliin. Ehkä vain osa kuunteli, mutta kaikille siitä jäi jonkinlainen muistijälki. Onko se ollut paha asia? Pitäisi tutkia. Minulle jokainen kirkko on kuin koti, turvapaikka lumivyöryssä. Tulevatko uskonnottomat juttuun ihan issekseen koko elämänsä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Marja-Sisko Aalto
    Marja-Sisko Aalto

    Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!