Jumalan vastuu, vai ihan oma.

Kuule Pekka: "kun sinä olet uskovainen, niin voisitko rukoilla puolestani. Meillä kun vaimon kanssa on niin vaikeaa yhdessä." No tottakai  tuohon pyyntöön suostun.  Sitten jos vastaankin, että voisitko vaimosi kanssa tulla meille ja juteltaisiin nelistään näistä asioista. "Ei sitä en halua. Silloinhan vaikeutemme tulisi esiin ja sitä en halua. Voisitko kuitenkin vain rukoilla." Kummallista. Moni mies haluaisi aamulla herätä onnellisena vaimonsa vierellä ja kaikki vaikeudet olisi Jumala pyyhkäissyt heidän elämästään yön aikana pois. Aika harvoin tälläistä tapahtuu. En  ole kuullut koskaan sellaisesta edes puhuttavan. Olisi kyllä aika kätevää.  Usein kuulen pareista, jotka ovat ottaneet härkää sarvista kiinni. Eli ovat uskaltaneet lähteä omalta mukavuusalueeltaan vaikkapa avioliittoleirille. Mukavahan se on pinnistellä siellä kotona, kun ei tarvitse kohdata  ongelmia silmästä silmään.Tosin pitää varoa toisen silmiin katsomistakin. Sitten leirillä, kun huomaavat toisilla olevan aivan samankaltaisia vaikeuksia. Monilla on ollut vielä moninkerroin pahempia. Silti nyt ovat liitoissaan hyvin tyytyväisiä molemmat. Silloin heissä herää halu saada asiat kuntoon. Ei enää jätetä kaikkea Jumalan hoidettavaksi, vaan lähdetään tosissaan tavoitteemaan jotain parempaa. Jumalan läsnäolo ja yhteinen rukous, tosin helpottaa porosessia melkoisesti. Asiat puolison kanssa järjestyvät joskus hyvin yksinkertaisesti, jos ensin yhteys Jumalan kanssa saadaan toimimaan. Leirin opetuksista parit saavat sellaisia uusia työkaluja, joiden olemassaoloa hei eivät ole osanneet edes kuvitella. Loppuleiristä saa kuulla tuttua virttä:"miksi me ei tultu tänne aikaisemmin. meni niin monta vuotta ihan hukkaan. Nyt on niin mukava katsoa kirkkain silmin tuota rakasta syvälle silmiin ja upota niihin."

24 kommenttia

  • Mirja Rautkoski sanoo:

    Jostakin muistan ohjeen: ”The family that prays is the family that stays”. Yhteinen rukous on todella tärkeää. Kunpa sen itsekukin aina muistaisimme kodeissamme.

    Aamulla luin uutisen: ”Kirsi Salo ja miesystävä tantran pyörteissä – parisuhde karille kuvausten jälkeen”. Uutisen yhteydessä Kirsi Salo kertoo, kuinka (intialainen) tantra on kaikkea, mikä tuo ihmisen lähemmäksi toista. Salo julkaisee uutisen mukaan syksyllä oman verkkovalmennuksen tantriseen parisuhteeseen. Aika erikoista! Parisuhdetta parantamaan- ja sitten käytännössä erotaan ”ystävinä”.

    Elämme hyvin sekavaa aikaa erilaisten parisuhdeoppaiden ja -oppien keskellä. Turvallista on etsiä Raamatusta ja varsinkin Uudesta testamentista ohjeita parisuhteeseen ja perhe-elämään, sekä mennä sellaisiin parisuhdetapahtumiin ja leireille, joissa Raamatun ohjeita pidetään arvossa – ja samalla ollaan ”jalat maassa”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Olemme tutustuneet useisiin avioparikoulutus-systeemeihin. Parhaana niistä kaikista olemme kokeneet Paremman avioliiton perheleirit. Itse olemme saaneet niistä aikaan niin suuren avun, että pidämme tätä jälkimmäistä puoliskoa liitostamme ihan toisena avioliittona. Sitä ennenkin mielestäni harrastin avioliiton hoitamista. Silti muutos oli aivan huikaiseva. Niinpä innostus tähän toimintaan on suuri. Yllättävää vain on se miten vaikeaa uskovienkaan parien on leireille lähteä. Näillä leireillä joka kesä on pareja jotka tahtovat ottaa uskon omaan sisnpäänsä. On valtavan hienoa nähdä miten parit tulevat yhdessä uskoon ja aloittavat ihan uuden elämän. Silti leireiilä voi ihan rauhassa olla. Ei tarvitse pelätä mitään hengellistä painostusta. Jopa madollisuus seurata luentoja toisesta salista. Jolloin saa sopivasti etäisyyttä meihin hurahtaneisiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mirja Rautkoski sanoo:

      Tänä aikana, jolloin erilaisia parisuhteen asiantuntijoita katsotaan olevan mukana televisiossakin esim. ”Ensitreffit alttarilla”-sarjassa ja ”oikean parin” hakuohjelmissa, kannattaa meidän kristittyjen erityisesti pitää esillä eri tavoin juuri avioliittoleirejä, joissa pureudutaan syvällisesti parisuhteen solmuihin, ja joissa on kokonaisvaltaisesti esillä perhe-elämää parantavia asioita. Häälahjaksi nuorelle parille avioliittoleiri ( leirin ajankohta esim. pari vuotta vihkimisen jälkeen)!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ei ei Mirja! Ei parien pidä kahta vuotta odottaa. Johan siinä ajassa erokin on mahdollinen. Meidän lapset on leireillä puolisoittensa kanssa olleet liittojensa alusta asti. Oppivat perustiedot jo heti alussa. Parastahan olisi jos nuoret saataisiin jo seurusteluvaiheessa opetuksen pariin. Kouluissa seurustelusta tunteja pitäessäni olen havainnut miten pojat heräävät asiaan vasta ysin keväällä. Kasiluokan pojat ovat vielä liian konkreettisessa maailmassa, jotta tunnemaailma heille avautuisi kaikessa rikkaudessaan. Lukioikäiset kyselevät pääasiassa sitä, miten selvitä seurustelun tuottamista kivuista. Kihlojen ostamisvaiheessa harva kaipaa enää mitään kallonkutistusta. Silloin uskotaan sokeasti rakkauteen ja sen oman erikoislaatuisuuteen. Vasta toisen lapsen imetyksen loputtua saatetaan havahtua siihen, ettei ihan omilla eväillä kaikesta selvitä. Paljon helpommalla parit pääsisivät, mikäli ajoissa saisivat hyvää opetusta. Parasta herkkua lerin lopussa on seurailla joitakin, uudelleen rakastuneita pareja. Varsinkin niitä, jotka ovat ilmaiseet jo aiemmin eronneensa. Tulivat vain katsomaan mitä leirillä tapahtuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Rautkoski sanoo:

      Pekka. Tuo kaksi vuotta avioliiton opettelua ja sitten avioliittoleirille on minun ajatukseni ja lahjani tyttärilleni. Ajattelin, että kahdessa vuodessa ensi huuma on laantunut ja arki on koittanut. Lapsikin on ehkä tullut perheeseen ja perheen haasteet lisääntyneet. Liian nopea lähtö voi olla tilanne, jolloin tarve on vielä pieni. Mirja on syytön tähän lahjaani ja sen ajoitukseen ja puheeseeni tyttärieni häissä, jossa lahjan lupasin heidän avioliittonsa rakentamiseksi. Kai ajatukseni perustuu ”tehokkuuteen” ja todennäköiseen öljyämisen tarpeeseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Moni vastanainut pari ihmettelee leirillä sitä, mitä ihmeen vaikeuksia noilla muilla on. Heillä kun kaikki sujuu hienosti. Siinä mielessä kaksi vuotta on ihan hyvä aika. Vaikeudet vain tulevat aina ihan yllättäen. Eikä niihin yleesä osata mitenkään varautua. Niinpä parien on hyvä päästä näkemään miten ja mistä apua saa sitten kun kaikki ei enää sujukkaan. Sekä sen miten tilanteita voi korjata.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Jos isä jo häissä olettaa että pieleen menee niin ehkä kannattaisi tyttärelle sanoa että miettisit vielä? Tällainen avioparityö on toki arvokasta ihmisten auttamista mutta jos jo lähtökohta on se että kaikki avioliitot tarvitsevat huoltamista niin eikö silloin pitäisi suosittaa olemaan menemättä naimisiin?

    Minusta Paavali on aika inhorealistinen kun hän kehottaa menemään naimisiin seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Hän jopa sanoo että on parempi olla menemättä naimisiin eikä lupaa onnellista avioliittoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Rautkoski sanoo:

      Avioliittoleirille on tullut pareja, joilla menee varsin hyvin ja he ovat vain ”vuosihuollossa” varmistaakseen tulevaa vuotta. Ryhmistämme (13 vuoden aikana) tulee minulle yksi tällainen lähes ongelmaton ennakkohuoltoon tullut pari mieleen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ei ole kyse pieleenmenosta, vaan paremman avioliiton luomisesta. Ne eväät taidot mitä meillä luonnostaan ovat, eivät riitä. Jokainen pari tosiaankin tarvitsee välttämättä ohjausta onnelisemman suhteen luomiseen. Onkin outoa, että tähän elämän vaikeimpaan tehtävään ei vaadita mitään koulutusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Rautkoski sanoo:

      Aiemmin rippikoulu riitti avioliiton vihkimisen perustaksi. Avioliittokouluajatuksen heittäminen on minullakin joskus tullut suustani. Toteutuksen aikaansaaminen onkin toinen juttu. Tänä päivänä näyttää olevan haastavaa löytää sopiva puoliso, johon uskaltaa sitoutua loppuelämäkseen. Vaatimuksia elämänkumppanille näyttää riittävän runsaasti. Miten onkaan itsetuntemuksen laita. Avioliittokoulun ”esikoulu” olisi varmaankin puolison etsimiskurssit.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Voin jakaa ”takuutodistuksia” onnistumisesta. Mikäli omavastuuasiat hoidetaan. Tuo omavastuu käsittää vain muutaman asian, jotka yhdessä tulee hoitaa. Eikä niiden toteuttaminen pitäisi olla yhdellekään parille liikaa. Sen jälkeen ei tarvitse pelätä eron mahdollisuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Rautkoski sanoo:

    Luther opetti, että jo lapsesta pitäen pitäisi alkaa rukoilla puolisoa. Ilman armoa ja anteeksiantamusta ei avioliitosta selviä kunnialla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Kerran yksi adventisti, ja sitten kaksi mormoonia pyysivät saada rukoilla kanssani, ilmaisin suostuvani jos he vastavuoroisesti suostuisvat meditoimaan kanssani. Arvatkaa suostuivat ko vuorovaikutukseen. Äkkiä tuli uskoveljille kovin kiire eteisnaulakolle…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.