Muutama sana Markuksen evankeliumin kastekäskystä, jota lapsikasteen vastustajat rääkkäävät virheellisillä tulkinnoillaan kääntäen koko kysymyksenasettelun täysin väärin.

Kirkkomme tunnustus tulkitsee tuon kohdan saman suuntaisesti kuin koko vanha kirkko. Se on suuremmoinen pelastukssen ja uskon julistus, joka kertoo kuinka me kasteen välityksellä pelastumme kun panemme uskon luottamuksen tuon sanan lupaamaan pelastukseen.

Tunnustuskirjoistamme Lutherin vähä katekismus sanoo tuon jakeen kohdalla seuraavaa kasteen lahjasta. .

1) Kaste antaa syntien anteeksiantamuksen

2) Vapauttaa kuoleman vallasta

3) Vapauttaa perkeleen vallasta

4) Antaa iankaikkisen autuuden eli iankaikkisen elämän iloa täynnä

Kaiken tämän saa se joka uskoo eli turvautuu tähän Jumalan sanan lupaukseen.

Tässä itse teksti:

“Toiseksi

Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus:

Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.

Mitkä ovat nämä Jumalan sanat ja lupaukset? Vastaus:

Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” ”

Myös Lutherin Iso katekismus kuuluu kirkkomme tunnustuskirjoihin. Siinä sanotaan johdannossa näin.

“Kaste

” “Menkää ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” “Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan.” Yksinkertaiselle riittää tämä tieto Raamatun kasteopetuksesta.”

Myöhemmin Luther syventää opetustaan kasteesta mm seuraavin sanoin

“Ensimmäinen ja kaikkein tärkein asia on hyvin oppia ne sanat, joihin perustuu kaste ja kaikki, mitä siitä on sanottava. Ne ovat Herran Kristuksen sanat Matteuksen evankeliumin viimeisessä luvussa: (Matt. 28:19) “Menkää kaikkeen maailmaan, opettakaa kaikkia pakanoita ja kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Samoin myös Markuksen evankeliumin viimeisessä luvussa: (Mark. 16:16) “Joka uskoo ja kastetaan pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

Sinun on ensiksikin otettava huomioon se, että näihin sanoihin sisältyy Jumalan käsky ja asetus. Siksi ei ole mitään syytä epäillä, että kaste on Jumalasta lähtöisin. Ihmiset eivät ole sitä keksineet omasta päästään. Yhtä lailla kuin voin sanoa, ettei kukaan ihminen ole omista ajatuksistaan punonut kymmentä käskyä, uskontunnusta eikä Isä meidän -rukousta, vaan että itse Jumala on ne ilmoittanut ja antanut, yhtä lailla voin kerskata kasteesta: se ei ole ihmisten keksimä vaan Jumalan itsensä asettama.

Lisäksi meille on annettu vakava ja ankara käsky suostua kastettaviksi, sillä muutoin emme voi pelastua.

Ei pidä kuvitella, että kaste olisi yhdentekevä asia, kuten on esimerkiksi uuteen, punaiseen pukuun pukeutuminen. Sillä aivan kaikki on sen varassa, pidetäänkö kastetta voimallisena, ihanana ja tärkeänä asiana. Juuri siitä me käymme useimmat kiistamme ja taistelumme, koska maailma on nyt täynnänsä lahkolaisia, jotka huutavat, että kaste on ulkonainen asia ja ettei ulkonaisesta ole mitään hyötyä. Mutta olkoon vain ulkonainen asia, miten ulkonainen tahansa, tässä on se Jumalan sana ja käsky, joka asettaa, perustaa ja vahvistaa kasteen. Mitä Jumala on asettanut ja käskenyt, ei voi olla tarpeetonta, vaan sen täytyy olla äärettömän kallisarvoista, vaikka näyttäisi oljenkorttakin vähäpätöisemmältä.

Jos tähän mennessä on voitu pitää isossa arvossa aneita, jotka paavi on kirjeissään ja bullissaan jakanut, tai alttareita ja kirkkoja, jotka hän on samalla tavoin vahvistanut käyttöön – kaikki tämä arvonanto on kirjeen ja sinetin tähden – niin onhan meidän pidettävä kastetta paljon suurempana ja kallisarvoisempana, koska Jumala on sen käskenyt ja se kaiken lisäksi tapahtuu hänen nimeensä. Sillä näin sanat kuuluvat: “Menkää, kastakaa”, mutta älkää omaan nimeenne, vaan “Jumalan nimeen”.

Sillä kun kastetaan Jumalan nimeen, kastetta eivät suorita ihmiset, vaan Jumala itse. Vaikka välikappaleena siis onkin ihmiskäsi, se on silti todella Jumalan oma teko.

Jokainen voi tämän perusteella itse päätellä, että se on paljon suuriarvoisempi teko kuin yksikään niistä, joita ihmiset ja pyhimykset ovat suorittaneet. Eihän mikään teko voi olla suurempi kuin Jumalan teko. Mutta nyt onkin Perkele käynyt töihin sokaistakseen meidät valheellisella ulkonaisella pyhyydellä ja johtaakseen meidät Jumalan teoista omiin tekoihimme.

—-

Edellä sanotusta sinun on opittava käsittämään asia ja vastaamaan oikein, kun kysytään, mitä kaste on.

Vastaa siis näin:

Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan sanaan ja käskyyn sisältyvää ja sen pyhittämää vettä. Siksi se onkin jumalallista vettä, ei tosin sen vuoksi, että vesi sinänsä olisi muuta vettä jalompaa, vaan sen vuoksi, että Jumalan sana ja käsky liittyvät siihen.

Pelkkää konnankoukkuilua ja Perkeleen ilveilyä onkin nykyisten hurmahenkiemme tapa pilkata kastetta: he hylkäävät sitä koskevan Jumalan sanan ja asetuksen eivätkä pidä kastetta minään muuna kuin kaivosta nostettuna vetenä. Sitten he vielä jaarittelevat näin: “Miten kourallinen vettä muka sielua auttaisi?”

Ystävä kallis, kenen sinä luulet pitävän vettä muuna kuin vetenä, jos kasteen kaksi osaa erotetaan toisistaan?

Mutta miten sinä rohkenet tuolla tavoin käydä käsiksi Jumalan säädökseen ja repiä siitä irti sen parhaimman aarteen, jonka Jumala on siihen yhdistänyt ja sisällyttänyt ja jota hän ei anna siitä erottaa. Sillä veden varsinainen sisältö on Jumalan sana eli käsky ja Jumalan nimi. Tämä aarre on suurempi ja jalompi kuin taivas ja maa.

Ymmärrä siis, mikä ero tässä on. Kaste on aivan eri asia kuin muu vesi. Tämä ei johdu veden luonnollisesta olemuksesta, vaan siitä, että veteen tulee jotain jalompaa.

Jumala itse luovuttaa siihen kunniansa ja panee siihen valtansa ja voimansa. Siksi se ei olekaan pelkkää luonnollista vettä, vaan jumalallista, taivaallista, pyhää ja pelastavaa vettä tai jotain vielä ylistettävämpää.

Kaikki tämä johtuu sanasta, taivaallisesta ja pyhästä sanasta, jota kukaan ei pysty kyllin ylistämään. Tässä sanassa on kaikki, ja se voi kaiken, mitä Jumala on ja voi. Myös kasteen olemus eli se, että se on sakramentti, on juuri tästä peräisin. Pyhä Augustinuskin opettaa näin: Accedat verbum ad elementum et fit sacramentum, eli: “Kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti”, mikä on pyhä, jumalallinen toimitus ja merkki.

Me opetamme sen vuoksi aina, ettei sakramentteja eikä mitään muitakaan Jumalan säätämiä ja asettamia ulkonaisia asioita tule arvioida niiden karkean, näkyvän hahmon perusteella, aivan kuin pähkinästä nähdään pelkkä kuori. Niitä on arvioitava sen Jumalan sanan perusteella, joka niihin sisältyy.

—

Tällä tavoin ja vielä paljon enemmän sinun on sanan tähden kunnioitettava ja ihasteltava kastetta, sillä Jumala itse on kunnioittanut sitä sekä sanoin että teoin, vieläpä vahvistanut sen taivaallisella ihmeellä. Et kai sentään pidä leikkinä sitä, että Kristusta kastettaessa taivas avautui, Pyhä Henki laskeutui alas kaikkien nähden ja tuon hetken täytti jumalallinen kunnia ja valta.

Tämän vuoksi muistutan jälleen siitä, ettei näitä kahta, sanaa ja vettä, saa missään tapauksessa erottaa ja irrottaa toisistaan. Jos näet kasteesta otetaan pois sana, se ei enää mitenkään eroa siitä vedestä, jota palvelustyttö käyttää keittiössä, ja sitä voitaisiin hyvin nimittää vaikkapa kylvyksi. Mutta jos sana on siinä mukana Jumalan säätämällä tavalla, se on sakramentti ja sen nimi on Kristuksen kaste.

Tämä ensimmäinen kohta käsitteli siis pyhän sakramentin olemusta ja arvoa. ”

Tässä jotakin siitä mitä kirkkomme tunnustus sanoo pyhästä kasteesta. Tässä siis Luther neljä vuotta anabaptistisen kasteen keksimisen jälkeen ottaa kantaa tuon lahkon opetuksiin samalla kun hän kertoo valtavan kirkkaan selkeästi siitä miten suuria ovat ne lupaukset mitkä sisältyvät pyhään kasteeseen. Tässä myös näkyy että tästä selityksestä puuttuvat täysin anabaptistien asian vierestä puhuvat saivartelut joilla yritetään seli-seli-seli -menetelmällä tehdä tyhjäksi Markuksen avankeliumin kastekäskyn suuri lupaus, että _ k a s t e _ _ p e l a s t a a_

Tässä vielä tuo Lutherin yhteenveto Ison katekismuksen johdanto-osassa kertomat sanat kasteesta:

“Kaste

“Menkää ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” “Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan.” Yksinkertaiselle riittää tämä tieto Raamatun kasteopetuksesta.”

Risto

Koska olet lukenut Hubmeierin koko tuotannon, niin olet varmaan myös tietoinen hänen nostattamastaan metelistä juutalaisia vastaan, jotka johtivat jopa erään synagogan pois ottamiseen juutalaisilta. Olet sitten varmaan myös tietoinen siitä että tuosta juutalaisvastaisuudestaan hän joutui vastaamaan vuoden 1518 valtiopäivillä ja sai sellaisen varoituksen että se käytännössä merkitsi Ingolstadtin yliopiston vararehtorin paikan menettämiseen. Olet sitten myös varmaan tietoinen minkälaisia pyrkimyksiä hänellä oli tuon talonpoikaskapinan aikaisen liikkeen johtoon, mutta muut valtasivat nuo paikat.

Toki kokonaiskuvan tasapuolistamiseksi on huomattava että tuo sisällissodan laajuuden saanut kansannousu oli hyvinkin monimuotoinen eri puolilla. Niinpä toiset ovat vanhastaan lukeneet siihen tiettyjä alueita ja näin on annettu lukuja noin 100 000 kuolleesta ihmisestä, kun taas uudemmassa kirjallisuudessa on liikkeen piiriin laskettu useampien alueiden kansannousuja ja kuolleiden määräksi on annettu jopa 200 000 henkeä.

Risto

1) Lapsikasteen merkityksen kieltävä opetus keksittiin vasta 1520-luvulla. Tuo opetus oli tuolloin uutuus, jota ei maailmanhistoriassa ollut aikaisemmin esiintynyt.

2) 1. Piet. 3:20-22 yhteydessä oleva eperooteema -sana ei suinkaan ole vaikeaselkoinen. Siitä on aivan riittävästi materiaalia että sen tehtävä tässä yhteydessä tulee päivänselväksi. Vuoden 1992 käännöksen sana liitto kertoo täsan tarkkaan mikä sanan merkitys tässä yhteydessä on.

Jumala itse tekee liiton kasteen välityksellä ja tämän liiton suurena antina on _ p e l a s t u s _.

Tämä sanan merkitys vastaa myös täysin koko tekstin taustalla olevaan Vanhan testamentin tekstiin 1.Moos. 9. luvussa. Asia ei muutu siitä että Septuagintassa on käytetty diatheke -sanaa.

bə-rî-ṯî , בְּרִיתִ֖י , minun liittoni.

Siinäkin Jumalan liitto on:

1) Yksistään Jumalan oma teko

2) Olemukseltaan koko maailmaa koskeva lupaus, kuten Markuksen lähetyskäskyssä

3) Koskee yli sukupolvien menevää väkeä eli ei siis tee eroa eri ikäluokkien tai sukupolvien, kuten myös Pietarin helluntaisaarnassa.

1. Moos. 9:

9:9 “Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa — 9:11 Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele.” 9:12 Ja Jumala sanoi: “Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat: 9:13 minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä. 9:15 muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa. 9:16 Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on.” 9:17 Ja Jumala sanoi Nooalle: “Tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välillä, joka maan päällä on.”