Onkohan Jumala vahingollinen kaksoisviestijä, kun Hän yhtäältä sanoo vihaavansa syntiä ja jumalattomuutta, ja samaan aikaan sanoo rakastavansa ihmistä, vaikka ihminen on täynnä syntiä ja usein täysin jumalaton? Mitenköhän asianlaita mahtaa olla?
Kirkon sanoman tulee perustua Jumalan sanan pohjalle. Luterilainen opetus puhuu Jumalan laista ja Hänen evankeliumistaan. Näitä kumpaakin tulee julistaa toisiinsa sekoittumatta. Jumalan laki vaatii ihmiseltä täydellisyyttä ja Hänen evankeliuminsa kertoo vastauksen tuohon vaatimukseen. Luther puhuu, että lakia tulee julistaa ainoastaan käsille (sen tarkoittaessa syntistä lihaa) ja evankeliumia ainoastaan omalletunnolle.
Eli ovatko Jumala, kirkko ja Martti Luther vahingollisia kaksoisviestijöitä? Vastaan, että eivät ole. Kristinuskohan on paradoksi. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan ainoasyntyisen Pojan ja tosi Jumalan täytyi tulla ihmiseksi. Hän otti Jumalan vihan kantaakseen kaikkien ihmisten puolesta ja sovitti kaikkien aikojen kaikkien ihmisten synnit kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.
Tätä kokonaista sanomaa kirkon tulee viestiä ja puolustaa rohkeasti kaikenlaisesta vastustuksesta ja esteistä huolimatta, vaikka sitten leimattaisiin vahingolliseksi kaksoisviestijäksi.
Mihin rikokseen loukkaava puhe voi syyllistyä?
Kunnianloukkaus: Jos esitetään valheellinen tieto tai vihjaus, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Rangaistavuus edellyttää, että teko on tahallinen.
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen: Jos tietoa tai kuvaa yksityiselämästä levitetään luvattomasti joukkotiedotusvälineiden tai muuten useiden ihmisten saataville siten, että se voi aiheuttaa vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan: Jos loukkaava puhe kohdistuu esimerkiksi etniseen vähemmistöryhmään ja täyttää kiihotuksen tunnusmerkit.
Vaikea on tuosta vääntää mitään rikokseen viittaavaa , se tuomio nähdään ja syyttäjä on ilmoittanut ettei jatka enää tästä , mutta syytetyt vievät sen EU tuomioistuimeen jos tuomio tulee .
Kun itse kuuntelin nauhoitteita edellisestä oikeusistunnosta, joissa syyttäjä perusteli kantaansa, oli siinä käsitykseni mukaan syyttäjän syytteiden oleellinen peruste näkemys, jossa hän piti perinteistä kristillistä käsitystä ihmisestä jo itsessään vääränä ja ongelmallisena. Syyttäjä myös oli esittänyt väitteitä, joille ei löytynyt todellisuuspohjaa eikä näyttöä siitä, että olisi väitetty sellaista, josta syytettyä syytettiin. Syyttäjä katsoi, että ihmisen ei-hyväksyttävinä pidettäviä tekoja ja itse ihmisen hyväksymistä ei voi erottaa toisistaan. Kyse on siten maailmankatsumuksellisesta ja yhteensopimattomasta ihmiskäsityksellisestä näkemyserosta pohjimmkiltaan.
On huomattava, ettäusein esitetyt väitteet tai puheet ja kirjoitukset ”homofoobikoista” ym. ovat myös loukkaavia ja vääristelevän yleistäviä.
Oma asiansa on tietenkin se, että kumpaisellakin ”laidalla” epäilemättä on sorruttu myös epäaisialliseen viestintään ja asenteeseen. Kirjoitustyylistä tai -tyyleistä voi ja saa tietenkin olla perustellustikin montaa mieltä.
Jos oikeus toteaisi tässä syyllistytyn rikokseen, olisi sillä dramaattionen vaikutus yhteiskuntamme jäljellä olevan yhtenäisyyteen, sen romahtamisessa, jakautumisessa ja siihen oikeudellisesti luottamisessa. Näinhän on käynyt Yhdysvalloissa, eikä kyse ole vain ja ainoastaan Trumpin persoonasta – oltiinpa siitä ja sen vaikutuksesta mitä mieltä hyvänsä.
Ongelman taustat ovat filosofis-ihmiskäsityksellis-maailmankatsomuksellisia: meillä ei ole niistä konsensusta saati yhtenäsistä käsitystä. Se heijastuu politiikkaan, ja politiikka heijastuu myös uskonnollisluontoisten kysymysten hahmotuksesa, josta nyt on oikeusprosessissa kysymys.
Kirkosta ja kirkollisuudesta on tullut myös politiikan näyttämö.
Jukka,
”Kirkosta ja kirkollisuudesta on tullut myös politiikan näyttämö.”
Kyllä juurikin näin. Viimeaikoina juuri sateenkaariliike on tuonut poliittis-yhteiskunnallisen agendansa kirkon sisälle samalla hajottaen kirkon perustuksia. Tästä esimerkkinä vaikkapa tiettyjen lähetysjärjestöjen työedellytysten vaikeuttaminen, samoin kuin nyt uhkaava kirkon hajoaminen sen oppiperustan ollessa uhattuna. Juuri tästähän professori Martikainenkin avoimissa kirjeissään arkkipiispa Tapio Luomalle ja piispa Mari Leppäselle puhuu.
Mikko, kirjoitat; ”Tästä esimerkkinä vaikkapa tiettyjen lähetysjärjestöjen työedellytysten vaikeuttaminen”
En tiedä mitä kaikkea ajattelet, mutta on aivan selvää, että sakramenttien ottaminen ilman kapitulin ja piispan lupaa ei ole oikein. Se on anarkistien tie. Sen sukulainen on piispojen pastoraalinen ohjeistus homoliitoille. Yhdistys häviää tässä. Häviäminen myös kertautuu monella tavalla aiheuttaen kielteisen kierteen.
Toisaalta jos yhdistys haluaa irtautua Suomen luterilaisesta kirkosta itse vietetyt ehtoollisen avaavat tämän tien. Meillä on lähihistoriassa lestadiolaisesta liikkeestä tuore esimerkki.
Sami,
viittaan siihen miten jotkut seurakunnat ovat ottaneet tukensa kirkon virallisilta lähetysjärjestöiltä mm. suvaitsemattomuuteen ja epätasa-arvoon viitaten. Eihän nyt lähetyskentille voi viedä esim. ”homovastaista agendaa”.
Eli sateenkaari-ideologia/politiikka on päässyt myös kirkolliseen päätöksentekoon.
Mikko, tuo homoideologia syö meidät elävältä. Saatanallinen strategia, no kirkkoa ei helvetin portit voita.
Sami,
Tarkoitatko esimerkiksi kumpaakin katolista kirkkoa ja luterilaista kirkkoa?
Ne kuuluvat käsitteelliseen uskonnollisuuteen, joka on kirkko. Paavi Francesco tiivisti ja selvensi millä ”liimalla” ne liittyvät yhdeksi kirkoksi. Hän sanoi, ”sama kaste yhdistää meidät.”
Kun ja jos tähän kommentoit, niin muistutan, että perustan kaiken hengellisen ja jopa hengettömän Kirjoituksiin/ Raamattuun, joka on täydellinen ohje elämään ja Jumalisuuteen.
Epäilemättä politiikkaa on aina ollut taustalla.
Nyt tilanne on kuitenkin niin, että se tehdään ihan ilmeiseksi, että politiikka on se, joka määrää. Toisaalta polittiset kannat sanoitetaan hengellisiksi ja ikäänkuin Raamattuun perustuviksi – siis eräänlaiseksi kaksoisviestiksi, joka pinnallisesti katsoen voidaan tulkita kahdesta lähtökohdasta käsin ”edullisesti”.
Erikoissyyttäjä Krista Mannerhovi loppupuheenvuorossaan korkeimmassa oikeudessa (KKO) totesi: ”Kysymys on siitä, oikeuttaako uskonnollinen vakaumus homoseksuaalien halventamisen.” Lisäksi Mannerhovi huomautti, että ”kummatkin oikeusasteet ovat todenneet kirjoitusten olleen sinänsä loukkaavia, vaikka ei rikoksen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla.” (STT 30:10.)
Onko siis todistettu, että myös Päivi Räsänen on langennut uskonnolliseen kaksoisviestintään, jossa hän psykodynaamisesti ajatellen on puhunut ja kirjoittanut ”kaksijakoisessa kiivaudessa”, mielen ristiriitaisessa kahdessa jakaantuneessa tilassa, joka on ollut hämmentävää ja tuomittavaa ja jotkut kokevat siksi itsensä loukatuiksi.
Mistä tämä väite homoseksuaalien halventamisesta oikein nousee? Onko niin vain koettu? Räsäsen puheet ja kirjoitukset ovat olleet myös alempien oikeusasteiden mielestä ”sinänsä loukkaavia.” Mitähän tuolla sanalla ”sinänsä” oikein käytännössä tarkoitetaan, kun myös KKO:ssa syyttäjä siihen vetoaa?
Vai ovatko eri oikeusasteet huomanneet, että kirkollisessa viestinnässä ilmenee lisääntyvässä määrin yleisesti ottaen ongelmallista kaksoisviestintää? Toki niinkin voi olla, kuten eilen Kirkolliskokouksen paneelikeskustelussa. Olisiko jo nyt hyvä miettiä kirjan kirjoittamaisesta otsikolla: Loukkaantumisen kulttuurihistoria.
Kosti, hyvä pointti.🙂
Kosti,
niinpä. Tästä palautuukin oivasti tämän blogin otsikkoon ja aiheeseen.
Jukka, Mikko, Sami ja Kosti. Itse asiassa ”politiikka” on kauan, jos ei aina, ollut osa kirkon ja sen seurakuntien todellisuutta, tosin ei kaikkialla. Se on vain ollut paljolti piilossa. Seurakunnan johtokuntiin ei ole ollut asiaa ilman jäsenkirjaa ja tiedän tapauksen 1990-luvulta, jolloin seurakunnan työntekijävalinta yritettiin liittää osaksi kunnan poliittista virkanimityspakettia. Myös herätysliikkeet ovat harrastaneet vastaavaa politikointia. Mutta kun se on voitu hengellistää, asiaan ei ole kiinnitetty huomiota.
Nykytilanne on uusi sikäli, että hallitseva kiista näyttää olevan sateenkaari-ideologia ja/tai sen vastustaminen. Mutta aivan vastaava koettiin jo 1990-luvulla virkakysymyksen tiimoilta: siinäkin olivat (ja ovat) vastakkain ”tasa-arvon” ajaminen sekä ”tämä – on – raamattukysymys – eikä – tasa-arvokysymys” -ajattelu. Sitä ennen väännettiin Raamatusta ja avokummeista. Toki sukupolvikin on vaihtunut tässä välissä. Lisävärinsä tuo myös kirkon hierarkkisuus ja monien vääntöjen tapahtuminen kulisseissa, nimenomaan ennen someaikaa.
Sami P on kirkon pitkän linjan huomioiden aivan oikeassa siinä, että ehtoollisenviettoa koskevissa kiistoissa on kysymys anarkiasta. Mutta myös siitä, että ”tasa-arvoa” korostavat haluavat rankaista ja pakottaa ruotuun viimeisetkin kirkon sisällä. Kuuntelin eilisen kirkolliskokouksen paneelikeskustelun ja totesin, että asiallisesta sävystä huolimatta edellytyksiä yhdessä jatkamiseen ei enää ainakaan opilliselta pohjalta juuri ole, ellei kansankirkko muuntaudu ”kattojärjestöksi” kuten Torsten Sandell esitti. Sana on sanaa vastassa ja mielipide mielipidettä. Se, mitä kukaan ei oikein avoimesti myönnä, on kulissien takainen ”junailu” konservatiiveja vastaan, mutta myös kirkon päättäjien enemmistön paradigman muutos: kirkkolaki ja kirkkojärjestys ovat ”vain normeja” (!) ja tietyt asiat pitää saada läpi. Jotta ollaan ”historian oikealla puolella” tai omantunnonherkät seurakuntalaiset saavat sanan ja sakramentit piispoista ja tuomiokapituleista välittämättä.
Olisiko tullut aika todeta, että edellytyksiä yhdessä jatkamiselle yhdessä ja samassa kirkossa ei enää ole?
Marko S. Kun kuuntelin kirkolliskokouksen Täysistunnon aamukeskustelun, niin ihmettelin samaa…..”Olisiko tullut aika todeta….?
Marko, tuossa kirkolliskokouksen paneelikeskustelussa piispa Hintikan pastoraalisen ohjeen perustelu pohjautui vanhakirkolliseen ortodoksi kirkon ekonomia periaateeseen, mutta hän käytti sitä juuri niin kuin sitä ei käytetä. Nämä piispat hajottavat Suomen luterilaisen kirkon ja paluuta ei ole. Ei mitään katumusta. On ajan kysymys miten tuo hajoama syvenee, muodostuuko taas uusi luterilainen kirkko, siirrytäänkö lähetyshiippakuntaan, vain mihin luterilainen siirtyy.
Sami P. Hyvä huomio Hintikan argumentaatiosta. Olen samaa mieltä. Näinhän se kansankirkossa nyt menee: muodot löydetään kirkon traditiosta ja liturgisista uudistuksista, mutta sisältö on jotakin uutta ja kirkon historiassa ennen näkemätöntä.
Kansankirkosta on koko ajan virrannut muualle niin ordodokseihin, katolisiin kuin lhpk :aan . Aiemmin kansankirkosta lähteneet täyttivät helluntaiseurakuntia ja vapaiden suuntien seurakuntia , mutta sinnepäin liike on vähäistä ollut viime vuosina , vaan toisinpäin että sieltä lähdetään muihin kirkkokuntiin . Voi kaikesta päätellä että siellä missä alttarin pyhyyttä tahdotaan vaalia , niin siellä seurakunnat kasvaa ja päinvastoin . Kirkkojärjestystä vastaan ehtoolliskysymyksessä toimiminen on suunnanmuutos aikaisempaan myötäilyyn ja nyt halutaan ”martyyrinviitta”pukea päälle ja katsoa miten käy . Paitsi piispojen nopea reagointi on jopa yllättänyt ja pistänyt jäihin herätysliike messujen rakentamispyrkimykset . Kuullostaa varmaan kovalta , mutta koko ajan tuntuu focus olevan jossain muualla kuin Jumalan sanassa , juuri tässä kirkkokysymyksessä . Rukous että pysymme kirkossa ja sen jälkeen rukous että Jumala johdata ? Ei Jumalalle esitetä mitään ehtoja mistään vaan pyydetään johdatusta ja hänen tahtonsa toteutumista ja piste . Näin on Jumala aina johtanut ja johdattanut omiaan ja siinä meidän tulee nöyryydessä löytää lapseuden osa . Jos on kansankirkon johtajilla päätöksissä huonoa teologiaa niin voi kysyä millaista sanan valoa on herätysliikkeiden perusteluissa . Tämä ei tietysti tarkoita että nyt ja tässä pitäisi erota kirkosta vaan jättää ja luovuttaa ehdoitta asia Jumalalle ja odottaa miten hän johtaa . Kritiikkini johtuu muutamista puheenvuoroista joista tämä epäraamatullinen ajatus tuli vastaan. Varmasti on aitoa Jumalan tahdon kyselyä ja pyyntöjä että hän saisi ratkaista asiat . Piispojen pastoraaliohje ei jäänyt ohjeeksi vaan sitä on seurannut määrätietoinen linja ajaa se seurakuntiin läpi samaasukupuolta olevien vihkimiset . Niimpä kirkkolakia papit tahtovat noudattaa vähemmän kuin pastraalista ohjetta . Piispakunnan valta siis ylittää Jumalan sanan lisäksi myös kirkkolain samaasukupuolta vihkimisissä . Suuria on auktriteettit nämä piispat kun saavat myös pappia sanomaan hyväksynnän samaasukupuolta vihkimisistä omissa kirkoissa vaikka itse eivät halua vihkiä . Piispojen pelikirjoissa on selvät sävelet ja osin lain suoma turva , oppi voidaan uhrata heidän suunnan alttareilla . Rehellistä olisi myöntää herätysliikkeiden mikä ratkaisee ; Jumalan sana , raha vai menneisyys ? Jumalan sanan ei tule hukkua kaikken inhimillisyyden ja kokemuksien sekaan .
Timo,
olikos se niin, että Tunnustuskirjoissa löytyy perustelut sille ajatukselle, että kirkkoa vainotaan kirkon sisällä?
Timo G. Tekisi mieli kysyä: oletko joskus osallistunut kansankirkon paikallisseurakunnan jumalanpalveluselämään ja muuhun toimintaan?
Pietismin perintö on vahva. Sen lähtökohtana on, että kansankirkko on jonkinlainen ”kasvatuslaitos” iankaikkisuutta varten. Siihen kuuluu sekä uskovien ydinseurakunta, paikallisseurakunnissa aktiiviset ja uskosta vieraantuneet, joita ei tietenkään ajeta pois mutta yritetään evankelioida. Sitten tästä peruskuviosta on monia erilaisia versioita Kansan Raamattuseurasta ja Raamattuopistosta vanhoillislestadiolaiseen kahden kuoren oppiin ja Hengen virkaan.
Arkkipiispahan otti tuossa paneelikeskustelussa esille kaksi tekijää, jotka ovat vaikuttaneet hänen mielipiteeseensä suhteessa spn-vihkimisiin. Yksi keskeinen tekijä hänellä on muiden pohjoismaiden luterilaisten kirkkojen käytännöt suhteessa spn-parien vihkimiseen.
Hän on myös henkilökohtaisesti havainnut, että Jumala siunaa niitä kirkkoja edelleen huolimatta tästä ratkaisusta. Pyhä Henki toimii myös niissä kirkoissa. Toinen kysymys on sitten, mitä häneltä on sitten pois, jos joku haluaa tulla vihityksi samaa sukupuolta olevan kanssa ja saada omalle liitolleen Jumalan siunauksen.
Niin. 2005 julkaistiin Asterix seikkailee -albumi, ”Le ciel lui tombe sur la tête” Taivas putoaa niskaan, eikä mitään sellaista ole tapahtunut vaikka pohjoismaiset luterilaiset kirkot ovat ratkaisunsa tehneet ja pyrky samaan seuraan on kova Suomen evl-kirkossa. Toivottavasti Venäjän taivas ei ulotu tänne?
Tuskin kukaan väittää, ettei Pyhä Henki toimisi edelleen kirkoissa, mutta arkkipiispalta on paljon sanottu, mikäli hän lupaa spn-liitoille vihkimisen yhteydessä Jumalan siunauksen ottaen huomioon sen, että kirkon historiassa ei koskaan ole vastaavaa tapahtunut sitten Aadamin ja Eevan luomisen. Nyt on kyllä vakavasti kysyttävä: Vartija mikä hetki on yöstä?
Markolle vastaus tähän :
Timo G. Tekisi mieli kysyä: oletko joskus osallistunut kansankirkon paikallisseurakunnan jumalanpalveluselämään ja muuhun toimintaan?
Kyllä siellä on aikanaan touhuttu monella sektorilla , olen nähnyt sitä ikäni monessa suhteessa , kokemuksista voisi vaikka kirjan kirjoittaa 😅 .Teologisti kansankirkko on mielestäni toimimaton yhteisö missä olen ollut( toisilla voi olla parempia kokemuksia ) , virkapappeus joka passivoi ja yhteisö ei elä yleisen pappeuden kautta . En ole nähnyt sitä Kristuksen ruumiina Raamatullisessa kontekstissa . Ja jos ymmärrys paimenuudesta ja piispallisesta kaitselmuksesta on pielessä niin miten yhteisö voi toimia . Siksi Marko Suomeen on syntynyt liuta herätysliikkeitä ja myös vapaakristillisyys kasvannut , koska toiminta ei ole ollut mahdollista monessakaan seurakunnassa . Ei herätyskritillisyys ole tarkoitus ollut että se irtautuu sieltä alttarista missä armonvälineet ovat . Se että moni on kansankirkossa toinen jalka ja toinen herätysliikkeessä on outo kuvio , jonka aika näyttää olevan loppu lopullisesti useamman kohdalla . Paljon on uskovia joille Srk on kesäjuhlat ja raamattupiirit ja jotkut tilaisuudet . Tiedät Marko ettei se kuva apostolien opetuksista piirry sellaisena . Onhan tuo meneillään oleva kirkolliskokous yhtä teatteria piispojen osalta kun pastoraalista ohjetta selittävät , pastoraaliohje oli suuntaviitta toimintatapojen muutokseen .
En voi sanoa kenellekään ei kukaan voi sanoa mikä on kenenkin paikka missä tulee olla , ei riitä siihen viisaus . Olen vain surullinen mitä tapahtuu kun kattilassa lämpöä lisätään että siihen tottuu pian . Ja tässä suhteessa me kaikki olemme samanlaisia , sama vaiva vaivaa kaikkia meitä . Merkkejä seuratessa voi nähdä suunnan . Ns Raamattuun pitäytyvät papit , jotka ovat olleet jyrkkiä naispappeutta vastaan , ottavat lopulta vihkimyksiä naispappien kanssa . Kaikki nähty ja psykologia ja tieto on inhimillisyyden puolella miettien näitä monia kysymyksiä ja toisella puolella on Jumalan sana yksin ja se vaan seisoo vahvana , se ei vaadi vaan lupaa tien rauhaan ja vapauteen . Asioita ei tietysti voi ihmisyydessä käsitellä pelkällä teologialla vaan ihmisyydestä käsin mutta Jumalan sanan raamit ovat aina ympärillä .
Mikolle; joo siihen on vastauksena paimenviran hoito ja seurakunnan tulee valvoen rukoilla tätä . Maailma on pelto mutta seurakunta on syntisille ihmisille tarkoitettu suojapaikka jossa voivat kohdata pahuutensa turvallisessa tilassa . Yhteydestä syntyy kaikki !