Näin korona-aikana saamme olla kiitollisia maamme korkeasta terveydenhuollon tasosta. Kuulumme maailman kärkimaiden joukkoon.
Kyllä monessa muussakin maassa tehdään kovasti töitä hoidon tason saamiseksi koko ajan ylöspäin.

Kamerunissa tekemäämme lähetystyöhön kuului myös vierailu sairaaloihin eri puolilla maata sairaita tapaamassa. Kuvassa yksi niistä. Täällä kävimme katsomassa yhtä potilasta.

Vanhastaan rukoussunnuntai aloitti keväisen esirukouskierroksen, missä papisto kulki kylästä kylään, talosta taloon siunaamaan kevään kylvön ja rukoilemaan siunausta kesän sadolle.

Näin korona-aikana saamme siunata toisiamme ja rukoilla Jumalan apua ja varjelusta niin meidän omalle kansallemme kuin kaikille maailman kansoille.

SUNNUNTAI 17.5.2020
5. sunnuntai pääsiäisestä eli Rukoussunnuntai, latinaksi Rogate
Sydämen puhetta Jumalan kanssa
Ensimmäinen lukukappale: Dan. 9: 17-20

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat valitelleet, etteivät he voi olla uskovia, koska heillä ei ole kykyä elää niin hyvää elämää kuin uskovana pitäisi olla. Ei ole voimia mitat täyttävään elämään. Tähän olen sanonut, että usko Jumalaan ei perustu omaan kelvollisuuteen, vaan yksistään Jumalan armoon. Hän rakastaa meitä ja on meille armollinen. Tähän armoon saamme turvautua. Usko on armosta autuutta. Synnittömyyteen pääsemme vasta taivaaseen tultuamme. Synti seuraa meitä koko tämän maailmanajan elämämmme läpi.

Omaan vanhurskauteen ei voi turvata

Jokainen tietää, ettei Hangosta kannata lähteä uimalla Saksaan, vaan sinne päästäkseen pitää mennä isolla veneellä tai laivalla. Samaalla tavalla meidän on mahdotonta tulla Jumalalle kelvollisiksi omin voimin ja omin yrittelyin. Ne eivät vie perille.

Kunnollisella elämäntavalla on suuri merkitys meidän yhteiskunnassa, toisten ihmisten seurassa ja muutoinkin elämämme kasassa pitämisessä meidän arkipäivän askareissamme. Tämä ei kuitenkaan riitä Jumalan taivaaseen pääsemisen perusteeksi. Siihen se on liian voimaton. Se ei vie perille, eikä se voikaan.

Ei edes suuresta pyhyydestä kuuluisa Daniel voinut rukoillessaan kerskua omista ansioistaan, kun hän rukoili Jumalan apua eri asioiden hoitoa varten. Niinpä hän Nebukadnessar II:n aikaina hävitetyn Jerusalemin puolesta rukoillessakaan ei voinut kehua itseään, vaan hänen ainoa turvansa oli Jumalan suuri rakkaus, rajaton rakkaus, ehdoton rakkaus, rakkaus ilman ehtoja, Jumalan armo.

Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen."

Armoa kaikki on, armoa vaan, jos mitä täällä mä toimehen saan

Danielia kuvataan toimen miehenä. Hän oli oppivainen. Omaksui nopeasti vaikeitakin asioita ja hallitsi aikansa kirjallisen sivistyksen. Hyvin nopeasti hän myös nousi maan johtavien henkilöiden joukkoon.

Danielin kirjan alkuosa kertoo tästä reippaan toiminnan miehestä. Hänen kokemastaan menestyksestä, mutta myös kateuden ja kaunaisuuden mukanaan tuomasta vainosta ja vaikeuksista. Kautta linjan kirjassa kuvataan, miten kaikki Danielin saama hyvä oli Jumalan lahjaa. Myös vainojen läpi selviytymisessä kuvataan Jumalan apu.

Voimme siis todeta, että kaikki se hyvä, minkä hän oli saanut osakseen oli yksistään Jumalan antamaa armoa.

Myös kirjan loppupuolella, missä siirrytään toisiin kysymyksiin ja Danielin saamia hengellisiä kokemuksia, tulee edelleenkin näkyviin tuo tuorvautuminen yksistään Jumalan armoon eli rajattomaan ja ilman ehtoja antamaan rakkauteen. Tämän hän tuo esille selkeästi silloinkin kun hän rukoilee Jumalan apua omalle kansalleen.

Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”

Kansa ja Jumalan pyhäkkö kuuluvat yhteen

Pyhän kansan yhteen kokoava Jerusalemin temppeli oli hävitetty, mutta sen paikka oli yhä edelleen juutalaisten rukoussuunta. Niinpä Danielkin rukoili kolmesti päivässä aina Jerusalemin temppelin paikkaa Siionin vuorta kohti. Vaikka pyhäkkö oli hävitetty niin silti hän kuintenkin jatkoi rukoilemista tuon paikan puolesta.

Rukouksiin sisältyi tietenkin myös ajatus siitä, että kerran vielä Jumala armahtaa kansaansa ja antaa mahdollisuuden rakentaa uuden temppelin Siioniin. Danielin rukous oman kansan puolesta ja hänen rukouksensa temppelin jälleenrakentamisen puolesta menivät käsi kädessä. Kansaa ja en yhteistä kokoontumista yhteiseen temppeliin kuuluivat yhteen.

Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.

Näin jälkeenpäin voimme todeta pari historian tapausta:

Ensinnäkin. Viitaten Danielin rukoukseen Jerusalemin puolesta.
Jerusalemin temppelin hävityksestä 587 eKr. oli jäänyt pieni osa ehjäksi. Kun uusi temppeli rakennettiin samaan paikkaan, niin pala tuota vanhaa jäi sellaisenaan uuden osaksi. Tuota kohtaa nimitettiin Salomonin pylväskäytäväksi aikaisemman temppelin rakentajan muistoksi. Tässä osassa temppeliä Jeesus antoi opetusta siihen elämänsä aikaan, kun hän toimi temppelissä opettajana.

Toiseksi. Danielin rukoussuuntaan liittyen.
Rukoussuunnan merkitys sille, mihin uskontoon kuului, on ollut merkittävää Orientissa vuosisatojen jopa yli vuusituhansien yli. Voidaampa yhtenä esimerkkinä sanoa, että islam muuttui omaksi uskonnokseen siinä vaiheessa, kun syyrialaisesta ja arabialaisesta kristinuskosta vaikutteita saanut Muhammed vaihtoi aikaisemman Jerusalemiin suuntautuneen rukoilemisen kasvot Mekkaan päin käännettäviksi.

Tässä Rukoussunnuntain ensimmäinen lukukappale kokonaisuudessaan.

Dan. 9: 17-20

Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.