"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään. joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh.3:16)

Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan me uskomme Kristuksen syntyneen, kärsineen ja ylösnousseen kuolleista. Mutta tämän lisäksi Kristuksen maanpäällisen elämän historiallinen tapahtumakulku tähtää syntien anteeksiantamukseen. Tunnustuskirjoissa todetaan, että kaikkea muuta on katseltava siltä kannalta, että meille lahjoitetaan syntien anteeksiantamus Kristuksen tähden eikä meidän omien ansioiottemme tähden.

Sen selvittämiseksi, miksi tarvitaan syntien anteeksiantamusta, lähdetääb katsomaan Raamatun alkulehdiltä luomiskertomusta ja ensimmäisen ihmisen syntiinlankeemusta.

Raamatun alkulehdillä kerrotaan, kuinka Jumala loi "taivaan ja maan" ja kaikki mitä siinä oli. Lopuksi Jumala loi ihmnisen. Jumala asetti ihmisen asumaan paratiisiin viljelemään ja varjelemaan maata. Jumala lupasi, että kaikista muista paratiisin puista ihmien sai syödä, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta hän ei saanut syödä. Mutta, mitä sitten tapahtuukaan! Ihmiset rikkovat tuota Jumalan antamaa kieltoa vastaan, ja syövät tuosta hyvä- ja pahantiedon puusta Saatanan houkuttelemina.

Lutherin mukaan Saatanan oveluus tulee ilmi siinä, että tämä yrittää saada ihmisen epäilemään Jumalan sanaa. Lutherin mukaan synnin lähde on epäusko ja luopumus Jumalasta. Aluksi Saatana johdattaa epäuskoon. Luther selittää, että kun synti on epäuskona sydämessä, on seurauksena ulkoinen tottelemattomuus.

Tärkeä kohta syntiinlaskemuuskertomuksessa on Jumalan sanat Saatanalle: "Minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille. Ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän." (1.Moos.3:15). -- Luther toteaa näistä sanoista, että vaikka lupausta Kristuksesta ei ole vielä annettu, on kuitenkin havaittavissa, että lupaus Kristuksesta on Jumalan suunnitelmissa. -- Tämän jälkeen Vanhassa testamentissa on lukuisia ennustuksia Kristuksesta. -- Ensimmäisen ihmisen syntiinlankeemusta sanotaan perussynniksi eli perisynniksi, myös alkusynniksi.

Mitä tapahtuu syntiinlankeemuksen jälkeen? Katolisen kirkon katekismuksessa todetaan tyhjentävästi, että ensimmäisestä synnistä lähtien maailma peittyy suoranaiseen synnin tulvaan: Kain murhaa veljensä aabeli ja synti turmelee yleisesti kaikki ihmiset (Gen. 6:5,12 ja Room. 1:18-32). Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka Israelin historiassa näkyy usein syntiä - ennen kaikkea uskottomuutta liiton Jumalaa kohtaa Mooseksen lain rikkomisena. Vieläpä Kristuksen lunastustyön jälkeen synti ilmenee kristityissä monin eri tavoin.

Katsotaan Raamatusta, mitä Paacali kirjoittaa ihmisen syntisyydestä. Kirjeessään roomalaisille (Room. 3:23) Paavali toteaa: "Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta." Paavali ei sano tässä, että melkein kaikki, vaan kaikki (ovat syntiä tehneet).

1. Johanneksen kirjeessä (1.Joh.1:18) todetaan, että "Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä". Ja 10. jakeessa (1.Joh.1:10): "Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan, eikä hänen sanansa ole meissä".
Tämä tarkoittaa sitä, että se, joka väittää olevansa synnitön, väittää Jumalaa valehtelijaksi.

Mitä synti on?
Luther viittaa syntiinlankeemuskertomukseen ja toteaa, että synti on peräisin Aadamista, jonka tottelemattomuudesta johtuu, että kaikki ihmiset ovat syntisiä (Room.5:19). Luther jatkaa: "Tämän perussynnin hedelmiä ovat sitten pahat teot, joiden tekemistä 10 käskyä kieltää: näitä ovat epäusko, väärä usko, epäjumalanpalvelus, Jumalan pelon puute, ylimielisyys, epätoivo, hengellinen sokeus eli se, ettei tunneta Jumalaa, eikä välitetä Hänestä. Sitten tulee valehteleminen, Jumalan nimeen vannominen, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos."

Sovinto -sovitus

Samalla kun Raamattu yksiselitteisesti osoittaa, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja rikkoneet Jumalaa vastaan, niin siitä huolimatta Jumala on se, joka haluaa tehdä sovinnon ihmisten kanssa.

Luimme, kuinka Paavali toteaa Roomalaiskirjeen 3 luvun jakeessa 23, että "kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta", Paavali jatkaa sitten jakeissa 24-25 (Room. 3:24-25) seuraavasti: "Mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Jeesus Kristus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänen Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.." ---

Katsotaan vielä, mitä Paavali puhuu Korittolaiskirjeessään (2.Kor.5:19-20): "Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa, eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähetteiläitä, jaJumala puhuu meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa."

Toisen korinttolaiskirjeen mukaan Jumala teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa, eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan. --- Tässä kohtaa saattaisi herätä kysymys: "Pääsevätkö kaikki sitten taivaaseen? --- Katsotaan, miten Paavali jatkaa puhettaan korinttolaisille: "Kristuksen työtovereina me kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Hän näet sanoo: "Oikealla hetkellä minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Nyt on oikea hetki, nyt on pelastuksen päivä." (2.Kor.6:1-2) ----
Jukka Thurén kirjoittaa 2.Korinttolaiskirjeen selityksessään, että Kristuksen kuollessa on tehty sovinto maailman kanssa, se on ihmnisestä riippumaton tosiasia. Mutta ihminen voi olla suostumatta sovintoon Jumalan kanssa, tai suostumus voi raueta, niin että armo jää turhaksi. Armon voi saada kuitenkin uudelleen. ---- Raamattu korjauksin ja selityksin kirjoittaa, että Jumalan armo jää turhaksi, jos sitä ei parannuksessa ja uskossa oteta vastaan henkilökohtaiseksi pelastukseksi. Oikealla hetkellä ja pelastuksen päivällä tarkoitetaan etsikkoaikaa. (Etsikkoajasta olen kirjoittanut blogin aiemmin.)

Katumus + usko = parannus eli kääntymys. Tästä aiheesta blogi myöhemmin