"Jumala on rakastanut maailmaa..." (Joh.3:16)

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään. joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh.3:16)

Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan me uskomme Kristuksen syntyneen, kärsineen ja ylösnousseen kuolleista. Mutta tämän lisäksi Kristuksen maanpäällisen elämän historiallinen tapahtumakulku tähtää syntien anteeksiantamukseen. Tunnustuskirjoissa todetaan, että kaikkea muuta on katseltava siltä kannalta, että meille lahjoitetaan syntien anteeksiantamus Kristuksen tähden eikä meidän omien ansioiottemme tähden.

Sen selvittämiseksi, miksi tarvitaan syntien anteeksiantamusta, lähdetääb katsomaan Raamatun alkulehdiltä luomiskertomusta ja ensimmäisen ihmisen syntiinlankeemusta.

Raamatun alkulehdillä kerrotaan, kuinka Jumala loi "taivaan ja maan" ja kaikki mitä siinä oli. Lopuksi Jumala loi ihmnisen. Jumala asetti ihmisen asumaan paratiisiin viljelemään ja varjelemaan maata. Jumala lupasi, että kaikista muista paratiisin puista ihmien sai syödä, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta hän ei saanut syödä. Mutta, mitä sitten tapahtuukaan! Ihmiset rikkovat tuota Jumalan antamaa kieltoa vastaan, ja syövät tuosta hyvä- ja pahantiedon puusta Saatanan houkuttelemina.

Lutherin mukaan Saatanan oveluus tulee ilmi siinä, että tämä yrittää saada ihmisen epäilemään Jumalan sanaa. Lutherin mukaan synnin lähde on epäusko ja luopumus Jumalasta. Aluksi Saatana johdattaa epäuskoon. Luther selittää, että kun synti on epäuskona sydämessä, on seurauksena ulkoinen tottelemattomuus.

Tärkeä kohta syntiinlaskemuuskertomuksessa on Jumalan sanat Saatanalle: "Minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille. Ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän." (1.Moos.3:15). -- Luther toteaa näistä sanoista, että vaikka lupausta Kristuksesta ei ole vielä annettu, on kuitenkin havaittavissa, että lupaus Kristuksesta on Jumalan suunnitelmissa. -- Tämän jälkeen Vanhassa testamentissa on lukuisia ennustuksia Kristuksesta. -- Ensimmäisen ihmisen syntiinlankeemusta sanotaan perussynniksi eli perisynniksi, myös alkusynniksi.

Mitä tapahtuu syntiinlankeemuksen jälkeen? Katolisen kirkon katekismuksessa todetaan tyhjentävästi, että ensimmäisestä synnistä lähtien maailma peittyy suoranaiseen synnin tulvaan: Kain murhaa veljensä aabeli ja synti turmelee yleisesti kaikki ihmiset (Gen. 6:5,12 ja Room. 1:18-32). Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka Israelin historiassa näkyy usein syntiä - ennen kaikkea uskottomuutta liiton Jumalaa kohtaa Mooseksen lain rikkomisena. Vieläpä Kristuksen lunastustyön jälkeen synti ilmenee kristityissä monin eri tavoin.

Katsotaan Raamatusta, mitä Paacali kirjoittaa ihmisen syntisyydestä. Kirjeessään roomalaisille (Room. 3:23) Paavali toteaa: "Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta." Paavali ei sano tässä, että melkein kaikki, vaan kaikki (ovat syntiä tehneet).

1. Johanneksen kirjeessä (1.Joh.1:18) todetaan, että "Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä". Ja 10. jakeessa (1.Joh.1:10): "Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan, eikä hänen sanansa ole meissä".
Tämä tarkoittaa sitä, että se, joka väittää olevansa synnitön, väittää Jumalaa valehtelijaksi.

Mitä synti on?
Luther viittaa syntiinlankeemuskertomukseen ja toteaa, että synti on peräisin Aadamista, jonka tottelemattomuudesta johtuu, että kaikki ihmiset ovat syntisiä (Room.5:19). Luther jatkaa: "Tämän perussynnin hedelmiä ovat sitten pahat teot, joiden tekemistä 10 käskyä kieltää: näitä ovat epäusko, väärä usko, epäjumalanpalvelus, Jumalan pelon puute, ylimielisyys, epätoivo, hengellinen sokeus eli se, ettei tunneta Jumalaa, eikä välitetä Hänestä. Sitten tulee valehteleminen, Jumalan nimeen vannominen, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos."

Sovinto -sovitus

Samalla kun Raamattu yksiselitteisesti osoittaa, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja rikkoneet Jumalaa vastaan, niin siitä huolimatta Jumala on se, joka haluaa tehdä sovinnon ihmisten kanssa.

Luimme, kuinka Paavali toteaa Roomalaiskirjeen 3 luvun jakeessa 23, että "kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta", Paavali jatkaa sitten jakeissa 24-25 (Room. 3:24-25) seuraavasti: "Mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Jeesus Kristus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänen Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.." ---

Katsotaan vielä, mitä Paavali puhuu Korittolaiskirjeessään (2.Kor.5:19-20): "Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa, eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähetteiläitä, jaJumala puhuu meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa."

Toisen korinttolaiskirjeen mukaan Jumala teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa, eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan. --- Tässä kohtaa saattaisi herätä kysymys: "Pääsevätkö kaikki sitten taivaaseen? --- Katsotaan, miten Paavali jatkaa puhettaan korinttolaisille: "Kristuksen työtovereina me kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Hän näet sanoo: "Oikealla hetkellä minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Nyt on oikea hetki, nyt on pelastuksen päivä." (2.Kor.6:1-2) ----
Jukka Thurén kirjoittaa 2.Korinttolaiskirjeen selityksessään, että Kristuksen kuollessa on tehty sovinto maailman kanssa, se on ihmnisestä riippumaton tosiasia. Mutta ihminen voi olla suostumatta sovintoon Jumalan kanssa, tai suostumus voi raueta, niin että armo jää turhaksi. Armon voi saada kuitenkin uudelleen. ---- Raamattu korjauksin ja selityksin kirjoittaa, että Jumalan armo jää turhaksi, jos sitä ei parannuksessa ja uskossa oteta vastaan henkilökohtaiseksi pelastukseksi. Oikealla hetkellä ja pelastuksen päivällä tarkoitetaan etsikkoaikaa. (Etsikkoajasta olen kirjoittanut blogin aiemmin.)

Katumus + usko = parannus eli kääntymys. Tästä aiheesta blogi myöhemmin

20 kommenttia

  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Pekka, vt. kommenttiisi 28.04.2020 18:18: “Pelastus on uskolla otettava vastaan. ilman uskoa ei kaste yksin pelasta.”

    Vielä vähän kaiken samanlaisen tuntemisen jälkeen, koskien kasteen vaikutuksesta pelastukseen: Viittaus Suomen Helluntaikirkon painotukseen, koskien kasteen vaikutusta ja merkitystä, eli että se liittyyy Jumalan pelastustyöhön.

    Haluan kiinnittää huomion siihen, että kaikki Raamatun opetus kuulu uskoontulleelle ja näin ollen liittyy pelastukseen.

    Kasteen sivuun siirtäminen uskoontulon jälkeen on tottelemattomuus. Tottelemattomuuden vaikutus voi johtaa eroon Jumalasta, vt. 1.Sam.15: 23 “Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, ….”

    Tässä Saulin kohtalossa on yksi esimerkki siitä, mihin tottelemattomuus viimein johtaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Mänttäri toimii samalla logiikalla kuin lutetilaiset teologit. Ongelmaa ei ole, kun ei vastaa kiusallisiin kysymyksiin. Kun perustus on rakennettu hiekalle, niin kuinka se tulee kestämään pelastuksen päivänä, kun ei kysytä uskoa, vesikastetta eikä “oikeaa oppia”?

      Vastaamisen sijasta Mänttäri jatkaa vedellä lotraamista, jota on kristikunnassa harrastettu alkuseurakunnasta lähtien. Esineellistetään hengellinen eli toimitaan Raamatun sanoin lihan mukaan.

      Mänttäri: “Kasteen sivuun siirtäminen uskoontulon jälkeen on tottelemattomuus.”

      Pahin teko, minkä minä tein helluntailaisuuteeni liittyen, oli aikuisvesikaste. Edelleen häpeän kaikkea siihen liittyvää. Ainoa puolustus on vedota siihen, että helluntailaisuus näyttää pinnallisesti raamatulliselta. Mutta mitään tehtyä ei saa tekemättömäksi.

      Mänttäri antaa hyviä esimerkkejä helluntailaisuuden kasteretoriikasta lainatessaan mielivaltaisesti jakeita, kuten Samuelin kirjasta. “Tottelemattomuuden vaikutus voi johtaa eroon Jumalasta, vt. 1.Sam.15: 23 “Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, ….”

      Koko homma perustuu uhkailemiseen ja pelottelemiseen. Ja jos se ei ohjaa helluntailaiseksi, niin sitten vedetään helvettikortti ja kysytään: Missä aiot viettää ikuisuutesi?

      Miekalla kastajien perilliset ovat elinvoimaisia, tavat ovat hieman muutuneet, mutta ideologia on sama. Mitä tekemistä mänttäriläisella pelottelu evankeliumilla on apostolien opin kanssa? Tai miten helluntailaisuus eroaa mormonismista tai Jehovan todistajista? Ne rikkovat herkkiä ihmisiä, joita niiden pitäisi suojella, ja vahvat eli opillisesti paatuneet porskuttavat kuin monnit liejuisissa pohjavesissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Pesonen sanoo:

      Kakki uskovat eivät kykene olemaan kaikessa yksimielisiä. Perustuksen asiassa kyllä. Muuta perustusta meillä kun ei voi olla. Niin kuin Reijo hyvin tiedät. Jos kannat huolta meistä lutkuista, niin onhan se hyvä. Keskusteluun kasteesta en aio ryhtyä. Kukin saa mielestäni näissä muissa asioissa uskoa sen mukaan, kuin seurakuntien paimenet heille opettavat. Eikä minulla ole lupa ryhtyä toisen uskoa horjuttamaan. Omissa seurakunnissaan kukin saa opettaa kasteesta oman oppinsa mukaisesti, jonka uskoo Raamatusta löytäneensä. Mitä sanomista minulla siihen voisi olla. Jos tämä asia purkautuisi ja löytyisi yhteinen sävel, niin kaikkeen yhteistyöhön löytyisi mahdollisuudet. Sellaista vain ei ole näköpiirissä. Olisihan se hienoa olla yhdessä evankeliumia viemässä eteenpäin. Sen sijaan kompastumme näihin erimielisyyksiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Pekka,

      haetaan tapa keskustella siitä, mikä on tärkeämpää kuin kaste, koska se ei, todellakaan, pelasta eikä kadota. Mainitsin tottelemattomuuden, mikä on henkilökohtainen asia ei lauman asia, ei uskovaisen lauman. Tunnustamme eli kadumme syntejämme ja teemme parannuksen jos lankeamme ja Jumala on armelias jokaiselle katuvalle. Näin ennenkaikkea Jumalan edessä, sillä niinkuin Daavidkin sanoo, “Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä mikä on pahaa sinun silmissäsi”, Ps. 51:6.

      Jumalan edessä jokainen on tilivelvollinen ja voimme rauhoittaa itseämme niinkuin 1.Joh.3:

      19 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,

      20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.

      21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,

      Eli uskovaisina meillä on suora yhteys Jeesuksen tähden Jumalan kanssa ja tämä yhteys jo sinänsä on totuudessa.

      Eli, kuljemme samalla Tiellä ja se on olennaista, ei se kumpi meistä tai kuka on pidemmällä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Tapio Tuomaala,

    Sinun kanssasi olen monta kertaa viestittänyt, että pidättyisimme viesteistä toisillemme. Syynkin olen usein kertonut ja olet ilmaissut järjestelyn sinulle sopivan, vaikkei olisikaan ainoa oikea.

    Pyydän, että palaat sovittuun.

    Ilmoita asiaton kommentti