Jumala kutsuu profeetaksi
Kuvassa nuori kuoronjohtaja jo peruskouluiässä. Hänen johtamansa nuorten kuoro lauloi jokaisessa jumalanpalveluksessa Nsimeyongin kirkossa.
Jokainen meistäkin voi toimia Jumalan lähettiläänä omalla paikallaan ja jokaiselle riittää tehtävää. Gwladikselle kuoron vetämisessä. Meille se voi olla jotain muuta. Itse kullekin omien edellytystensä mukaan.
Sunnuntai 03.11.2019
21. sunnuntai helluntaista
Jeesuksen lähettiläät
1. lukukappale: Jer. 1:4-10
Profeetta Jeremia sai kutsun profeetaksi jo nuoruudessaan. Hän koki itsensä niin keskenkasvuiseksi, että luuli sen estävän hänen työtään. Jumala tiesi mikä työ Jeremiaa odotti ja niinpä kutsu säilyi voimassa estelyistä huolimatta. Jumala oli varannut hänelle tehtävän jo ennen syntymää. Kutsun voima ei ollut ihmisen valinta, vaan Jumalan oli valinnut hänet jo sikiämisestä alkaen profeetan tehtävään. Käytännössä työ alkoi hänen nuoruusvuosinaan.
Profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:
- Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin,
minä valitsin sinut.
Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan,
minä pyhitin sinut omakseni
ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.
Mutta minä vastasin: ”Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!” Silloin Herra sanoi:
- Älä sano, että olet nuori,
vaan mene, minne ikinä sinut lähetän,
ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.
Pelottomuus
Olen saanut kristillisen kasvatuksen jo pienestä pitäen. Uskonasiat olivat mielessä jo varhain. Kansakoulun ensimmäisen luokan joululomalla pohdiskelin, mitä olin syyskautena saanut oppia. Päällimmäisenä tuli mieleeni, että olin oppinut paljon Jeesuksesta, johon olin jo pienestä pitäen uskonut.
Tietoiseen uskosta kertomiseen kypsyin noin 16 -vuotiaana. Silloin kaveripiirini sai tietää, että Jeesus on minun Herrani. Ensimmäisen puheen seurakunnan järjestämissä seuroissa pidin 18 -vuotiaana. Vei siis aikansa kypsyä ihmisenä ja varttua iässä ennen kuin lapsuuden usko pääsi vaikuttamaan aktiiviseen evankeliumin julistamiseen.
Kun Jeremia pohti omaa ikäänsä ja mahdollisuuksiaan kertoa siitä Jumalan ilmoituksesta, minkä hän Herralta sai, niin silloin Jumala itse rohkaisi häntä ja lupasi olla hänen tukenaan. Jeremian ei tarvinnut arkailla, koska Jumala lupasi olla hänen turvanaan.
Älä pelkää ketään,
sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi
ja suojelen sinua.
Jeremia Jumalan äänenä ajalleen
Jeremia eli aikana, jolloin maailmassa oli paljon levottomuutta. Kansakunta nousi kansakuntaa vastaan ja tuon ajan suurvallat Egypti ja Babylon kamppailivat maailman herruudesta.
Suurvaltojen jännityksen keskellä pienellä Juudan valtiolla ei ollut kunnollista mahdollisuutta suojella omaa aluettaan ja itsenäisyyttään, sillä heidän alueensa sijaitsi noiden suurvaltojen välissä.
Tuona aikana Jeremian julistus oli mitä ajankohtaisin. Se oli samaan aikaan sekä Jumalan sanan ilmoitusta että myös pyrkimystä ohjata kansan päättäjiä toimimaan tilanteen mukaan järkevästi. Oli vältettävä sellaisia kannanottoja, mitkä ärsyttivät suurvaltojen päättäjiä.
Kansan johtajat eivät kuitenkaan ottaneet järkipuhetta todesta, vaan menivät omia teitään. Niinpä suurvaltojen ristiriidat pääsivät repimään pikkuvaltion elämää. Jerusalem hävitettiin ja kansaa siirrettiin Babyloniaan suuria määriä.
Kaiken keskellä Jeremia yritti tukea ja rohkaista kärsimään joutunutta kansaa ja luomaan siihen tulevaisuuden ja toivon uskoa.
Niinpä profeetan julistuksessa näkyy sekä kuvauksia uhkakuvista että näköaloja tulevaisuutta kohti. Molemmat sekä sanomat repimisestä ja särkemisestä että näköalat uuden rakentamiseen ja tulevaisuutta kohti kurottautumiseen tulevat esille hänen julistuksessaan.
Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle:
- Minä annan sanani sinun suuhusi.
Minä asetan sinut tänä päivänä
kansojen ja valtakuntien yläpuolelle.
Sinun tulee repiä ja särkeä,
tuhota ja hävittää,
rakentaa ja istuttaa.
69 kommenttia
Mielenkiintoinen yksityiskohta profeettojen kutsussa oli se , että heitä ei koskaan voideltu öljyllä virkaansa kuten vaikkapa papit ja kuninkaat. Heidän kutsunsa ja siihen liittyvä Pyhän Hengen voitelu tuli suvereenisti Jumalalta.
Matias. ”Ikivanhassa juutalaisuudessa aineellinen ja henkinen eivät ole toisiaan vastaan, vaan kaikkein henkisin ilmaistaan kaikkein aineellisimmalla ja konkreettisimmalla tavalla”. Aivan, mutta silti jos etsit löydät Raamatusta kuvauksia siitä, kun profeetta voitelee kuninkaan oikealla öljyllä, mutta et sitä, että profeetta olisi voideltu näin muiden toimesta. Hänet vain Jumala voiteli, ja tämä voitelu mös oli hänen ”virkansa” tunnusmerkki. Sitten kuitenkin profeettojen ”virka” tunnustettiin ja näin heillä oli ”asema” juutalaisessa traditiossa. He kuitenkin pappiin tai kuninkaaseen verrattuna olivat eräänlsis ”outsaidereita” eivätkä toimineet aseman, vaan ainoastaan Pyhän hengen voitelun auktorisoimina.
Kenties saan liittyä keskusteluunne profeettojen voittelusta, josta Raamattu useasti kertoo. Sana profeettahan tarkoittaa Jumalan sanoman kertojaa, usein tulevaan viitaten. Kuten Antti tuossa toteaa, vähissä ovat ne Raamatun jakeet, joissa kirjaimellista öljyä käytettiin profeetan voiteluun.
Ensimmäisen kerran Raamattu käyttää profeetta-titteliä Abrahamista.(1. Mo20:7) Myös Mooseksen rooli profeettana alkoi ilman ulkoista voitelua, Jumalan voima riitti.(5.Mo34:10) Ja veljensä Aaron sai nimityksen suoraan Jumalalta ilman ulkoisia toimituksia.(2.Mo7:1)
Toisinaan myöhemminkin profeetan palvelus alkoi hyvinkin mutkattomasti: ”Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: ’Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!’”(Aamos7:15) Elisan ” voitelu” profeetaksi tapahtui kesken kyntöreissun ja pelkästään sillä, että Elia jätti profeetan asun seuraajalleen.(1. Ku19:19-21)
Olipa miellyttävä hetki poiketa hiukan tutkimassa Raamatun kertomaa profeetoista. Tietenkin tässä yhteydessä kannattaa muistaa, kuka on täällä ollut se kaikkien aikojen profeetta julistamassa Kaikkivaltiaan Jumalan tahtoa. Hänet tunnistettiin jo parisen tuhatta vuotta sitten: ”Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.”( Joh6:14)
Raamatussa lienee tärkeämpiäkin asioita kuin tuo profeetan rooli ja asettaminen tehtäväänsä. Mutta mielenkiintoista on tuotakin aihepiiriä tutkia ja siitä keskustella.
Miten sinä Matias näet ”ammattiprofeetan” ja ”amatöörin” eron? Raamattu kertoo esimerkiksi Abrahamin ja Jeesuksen olevan profeettoja, kumpaanko ryhmään heidät liität? Jeesus oli ammatiltaan puuseppä, profeettanako amatööri?(Toivottavasti kysymykseni eivät ole liian kärkeviä)
Tuo Aamoksen asema on mielenkiintoinen. Hän todellakin sanoo, että ”En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: ’Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!’”(Aamos7:14,15KR92)
Englanninkielisissä käännöksissä on useimmiten mennyt aikamuoto, jolloin nuo jakeet saavat loogisemman muodon: ”I was no prophet, neither was I a prophet’s son; but I was an herdman… And the LORD took me as I followed the flock, and the LORD said unto me, Go, prophesy unto my people Israel.”(King James)
Käännös NLT ottaa esille tuon ammattilaisuuden: “I’m not a professional prophet, and I was never trained to be one. I’m just a shepherd.”
Olisiko siis niin, että Aamos kyllä asetettiin tehtävään profeetoiden Israelin kansalle hiukan omaksikin yllätyksekseen? Mitenkäs nyt minä, tällainen maataloustuottaja? Aamokselle kävi vähän kuten Daavidille, jonka paimenen ammatti vaihtui kuninkaaksi voiteluun. Aamoksen kirja osoittaa kyllä, että ”Jumalan miehestä” on kyse – ja sanoisin, että Jumalan hengen ohjaamasta ammattilaisesta.
Pieni tarkennus tuosta Mooseksen veljestä Aaronista. Raamattu kertoo, että hän sai profeetan vakanssin hyvin lyhyen seremonian tuloksena: ”Herra sanoi Moosekselle: ”Minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi.”(2. Mo7:1) Aaronin tehtävänä oli toimia eräänlaisena Mooseksen suuna ja siinä tehtävässä kertoa Jumalan sanomaa.
Aivan kuten Antti tuossa totesi, Aaronin voitelu ylimmäiseksi papiksi oli sitten ulkoisesti suurempi tapahtuma. 2. Mooseksenkirjan luku 28 kertoo siitä paljon, ja ulkoiseen voiteluun viittaa Ps133:2: ”Se on kuin kallista tuoksuöljyä, joka valuu hiuksista parralle, Aaronin parralle, ja siitä hänen viittansa reunuksiin.”
Painotat Matias kovasti profeettojen koulutusta, vaikka tietenkin tunnustat Jumalalta tulevan voiman. Ja ymmärsinkö nyt oikein, että professori Flussser oli saanut oppineisuutensa aikansa juutalaisopineilta. Sieltä saattoi saada tietoa muttei sitä Jeesuksen viisautta, johon viittasit. Se tuli ylhäältä.
Suurin päällä koskaan astellut Jumalan profeetta Jeesus Kristus käytti Jerusalemin temppeliä ennen muuta opetuksensa alustana. Juutalainen järjestelmähän oli Jumalan silmissä jo henkitoreissaan, eikä sen keskuspaikasta temppelistäkään jäänyt sitten ”kiveä kiven päälle” Jeesuksen profetian mukaisesti.
Jeesuksen seuraaja Paavali toimi Jumalan hengen ohjaamana, siitä lienemme kaikki samaa mieltä. Hän oli saanut opetuksensa Gamalieliltä, joka oli eturivin juutalaisopettaja tuona aikana. Paljonko Paavali arvosti saamaansa opetusta tuossa ” profeettakoulussa”?
”Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka palvelemme Jumalaa Hengen ohjaamina, ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta emmekä luota mihinkään omaamme”, toteaa Paavali. Ja sitten viittaa menneisyyteensä juutalaisena oppineena: ”Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa”. Mutta: ”Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.”(Fil3:5-8)
Paavali näki kovin vaatimattomana sen hyödyn, jota juutalaisopetus hänelle toi. Kuten Matias tuossa totesi, juutalainen opetus- ja kasvatustraditio kyllä sitten näissä maallisista oppineisuuksissa on edelleen kova sana.
Jeesus tunsi erinomaisesti aikansa Raamatun ja jo 12 vuoden iässä osasi hämmästyttää tiedoillaan. Tämän hän kuitenkin sai ennemmin aikansa luopiojuutalaisuudesta huolimatta kuin sen ansiosta. Vai onko joku sitä mieltä, että Jeesus todellakin ammensi viisautensa niiltä, joita hän myöhemmin nimitteli kyykäärmeestä sikiöiksi?
Väkisin tulee nyt mieleen tuo Matiaksen hyvä otsikko ”Jumala kutsuu profeetaksi”. Raamattu kertoo, että monissa eri olosuhteissa tuo toteutui ilman, että siihen tarvittiin oppilaitoksia ja niiden rehtoreita.
Nyt tässä keskustelussa, mikä on onneksi oikein rakentavaa ja asiallista, tulee esiin selvästi tämä institutionaalisen pappeuden ja spontaanin profeetallisuuden välinen jännite. Tämä jännite on ollut olemassa VT:n aikana ja myös UT:n aikana ja kirkon historiassa. Apostolien tekojen jälkeinen kristillisyyden kehitys institutioanaalisen uskonnollisen systeemin vahvistuessa pikkuhiljaa ”tukahdutti” erilaisetkarismaattisen armolahjat ja varsinkin profeetan palvelulahjan melkein kokonaan.
Nythän vasta 1900-luvun alussa tämä ”profeetallinen ulottuvuus” on ikäänkuin auennut uudelleen helluntailiikkeen ja sitten 1950-1960-luvulta alkaen ns. karismaattisen uudistusliikkeen kautta. Tämän päivän maailmassa nopeimmin ja eniten kasvavat seurakunnat ovat tällaisia helluntailais-karismaattisia seurakuntia missä erilaiset ”karismat” ovat korostetusti toiminnassa. Ns. ”vanhat kirkot” kaikkialla paremminkin menetävöät jäseniä, kuin kasvavat.
Lisään vielä yhden komentin, koska tämä on minusta ollut oikein mukava ja antoisa keskustelu. Minun mieliprofeetta kirkon aikakaudelta on italialainen Girolamo Savonarola, joka toimi parannussaarnaajana Firenzessä 1400-luvun viimeisellä vuosikymmenellä. Olen siellä käynyt pariinkin otteeseen tutustumassa herätyksen paikkoihin ja San Marcon luostariin, mistä käsin hän siis toimi.
Hänellähän oli profeettana teokraattinen näkemys ja hän myös sai aikaan melkoisen muutoksen koko Firenzessä. Kun hänen kuolemastaan 1990-luvun lopulla tuli kuluneeksi 500 vuotta ilmestyi melkoinen määrä mielenkiintoisia kirjoja ja tutkielmia tästä ainutlaatuisesta teokraattisesta kokeilusta, jonka ansiosta kokonainen pakanallinen suurkauapunki muuttui muutaman vuoden ajaksi ”pyhäksi kaupungiksi”. Lopultahan Savonarolan ja paavi Borgian sukset menivät ristiin ja profeetta päätyi hirsipuuhun ja roviolle. Mutta Firenzen hengellinen herätys oli varmasti aitoa Pyhän Hengen työtä ja tutustumisen arvoinen kirkkohostoriallinen vaihe.
Näillä sivuilla ei usein puhuta katolisesta kirkosta. Sieltä löytyy kuitenkin paljon hyvää, ja todellisia teologisia aarteita. Kun itse nuorena miehenä aloitin saarnapuuhat 1980-luvulla aloin opettamaan sovituksesta ja siitä, miten Jumala parantaa särkyneitä suhteita ja ennalleenasettaa sitä, mikä on särkynyt. Kehittelin tätä ajatusta yksilön ennalleenasettamisesta luomakunnan ennalleenasettamiseen. Sitten, josain vaiheessa tutustuin katolisen kirkkoisä Irenaeuksen oppeihi. Hänghä ensimmäisenä systematisoi teologiaa ja loi oppijärjestelmän. Riemukseni löysin hänen päälimmäisen ajatuksensa, anakefalaios:in, eii juuri samaanlaisen ennalleen asettamisnäyn, minkä oli itse muokannut Raamattua tutkiessani. Hänhän on tunnettu välienselvittelystään gnostilaisuuden kanssa.
Irenaeus on edelleen mieliteologini ja myös mielenkiintoinen siksi, että hänen aikanaan kirkko edelleen eli täysimittaisen herätyksen keskellä ja niinpä ei ole liioiteltua sanoa, että koko silloinen Lyonin kaupunki oli piispansa vaikuttama ja useimmat kaupunkilaiset pelastuneita. Hänen aikanaan kaikenlaisia uuden testamentin kuvaamia ihmeitä, mukaan lukien kuolleista hetäämisiä tapahtui kirkossa. Hän oli katolinen teologi joka myös opetti, ettei katolisen kirkon ulkopuolella ole pelastusta.
Sunnuntan aiheeseen voi tutustua ja tekstit löytää sivustolta
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20191103
På svenska
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20191103
Ilmoita asiaton kommentti