Joulusaarna

Jouluseimiasetelma on meille kaikille tuttu. Vaikka ehkä seimi sanana on vieras eikä sillä ole paikkaa omassa puheessamme, uskallan väittää, että kun puhutaan jouluseimestä, lähes jokainen meistä osaa nähdä jonkinlaisen seimen. Jouluseimi on yksi joulun keskeisimmistä tunnuksista ja suorastaan ikoninen kuva.

Seimiasetelmia on erilaisia. Yksinkertaisimmillaan siinä on Jeesus-lapsi äitinsä Marian kanssa. Useimmiten siinä on nähtävillä muitakin henkilöitä. Tuo kirkkomme jouluseimi on monella tapaa perinteinen, jossa on myös isä Joosef. Pyhä perhe on koolla. Kirkkopihassamme olevassa seimivitriinissä taas joukkoa on enemmänkin, mutta kaikki mahtuvat mukaan.

Ensimmäinen asia jouluseimiasetelmaan liittyen on juuri se, mitä ja ketä siihen kuuluu. Seimiperinne on erityisen suosittua eteläisessä Euroopassa ja katolisissa maissa, mutta ne ovat yleisiä myös meillä Suomessa. Seimellä on päähenkilö Jeesuksen lisäksi hänen oma perheensä, enkeleitä, paimenia ja usein myös itämaan tietäjiä. Läsnä voi olla myös lampaita ja kotieläimiä ja sitä kautta koko luomakunta on edustettuna. Eli jouluseimiasetelma on jouluevankeliumi kuvattuna, ei sen enempää, mutta ei missään tapauksessa vähempääkään.

Seimiasetelmaa voi myös muokata tilanteen mukaan vapaasti. Huumorikaan ei ole kielletty. Joillakin ihmisillä on tapana laittaa seimen äärelle joku omaan elämään liittyvä hahmo tai ottaa kantaa jollain muulla esineellä. Tiedän, että tänä jouluna hahmoja voi löytyä vaikkapa Star Wars –elokuvasta. Onpa Beetlehemin tallin nurkassa nähty myös saimaannorppa. Hyvän maun rajoissa jouluevankeliumi tulee entistä elävämmäksi ja todellisemmaksi.

Koska jouluseimiasetelmia on erilaisia ja niissä on hyvin kirjava kattaus hahmoja, viesti on selkeä. Seimen äärelle ovat kaikki tervetulleita. Jo ensimmäisenä jouluna kynnys oli matalalla. Olkoon se sitä tänäkin jouluna ja kaikkina päivinä joulun jälkeenkin. Jos kynnys seimelle on matala, toivon, että kynnys kirkkoon ja sen esillä pitämien asioiden luokse kaikki kokevat itsensä tervetulleiksi. Seimen äärellä ei ole esteitä eikä raja-aitoja. Kaikki kelpaavat.

Mutta mitä sitten seimen äärellä tapahtuu? Äkkiseltään näyttää kyseessä olevan liikkumattoman still-kuvan, valokuvamaisen asetelman, joka on pysähtynyt. Toki se on sitäkin, mutta todellisuudessa seimellä tapahtuu paljon. Jos ei liikkeen tasolla, niin muuten. Onkin tärkeä muistaa, ettemme saavu tyhjän seimen luokse ja sinänsä seimi on vain yksi esine, tärkeä toki. Me saavumme seimessä olevan Jeesuksen luokse.

Useimmiten asetelma on kuvattu siten, että Maria ja Joosef katsovat Jeesusta. Myös muut henkilöt ovat kääntyneet Jeesuksen puoleen. Eläimet voivat toimia toisin, mutta suotakoon se niille.

Joulun ikonisen kuvan, jouluevankeliumin tapahtuma on siis katse. Äidin ja isän katse on kääntynyt kohti lastaan. Mietipä, miten tuttu tuo asetelma on. Olen pappina usein tilanteissa nuoren perheen kanssa kastejuhlan yhteydessä, jossa vanhemmat katsovat hämmästellen lastaan. Siinä ei paljon sanoja tarvita, mutta samalla siinä on kaikki. Ja muistelkaapa valokuvia perhekuntanne kastejuhlista. Kun juhlassa otetaan perhe-, kummi- ja sukukuvia, katsotaan niissä usein kastettua lasta, päivän päähenkilöä. Suunta on selvä.

Juuri tästä on kyse. Meitä kutsutaan katsomaan seimen lasta. Ja kun teemme niin, katsomme kohti Jumalaa, maailman Vapahtajaa. Kun käännyt Marian, Joosefin ja monen muun tavoin kohti seimen lasta, katsot jouluevankeliumin sanoja käyttäen Kristusta, Herraa.

Eikä tässä vielä kaikki. Katse on molemminpuolista. Kun nuoret vanhemmat katsovat lastaan ihmetellen, lapsi etsii sumuisella katseellaan vanhempiaan. Siinä rakentuu luottamus ja turva. Siinä rakennetaan yhteyttä, joka kantaa läpi elämän ja antaa rohkeutta kohdata elämän vastoinkäymiset ja myrskyt. Juuri pysähtyminen ja katse ovat joulun suuria tekoja seimen äärellä.

Joulu on Jumalan teko ja lahja meille. Hän katsoo meitä vauvan katseella, joka on syvä ja hyvä. Jumala katsoo meitä armollisesti ja rakastavasti. Siihen katseeseen sisältyy koko Jumalan maailma, taivas ja maa. Siihen sisältyy aurinko päivällä ja kuu yöllä, sinitaivaalla tuikkivat tähdet. Siihen katseeseen sisältyvät kaikki Jumalan luomat ihmiset ja muu luomakunta.

Tänä jouluna pysähdy ja katso. Voit löytää uutta suuntaa elämääsi, jossa kohtaat toisen ihmisen ja kohtaat Jumalan. Katso Kristukseen, Kristus katsoo sinua. Tämä on joulun pyhä evankeliumi. Aamen.

Saarna jouluaaton hartaudessa Askolan kirkossa 24.12.2019

Kupiainen Antti
Kupiainen Antti
Olen seurakuntapappi henkeen ja vereen, nyt pienen maalaisseurakunnan kirkkoherra itäisellä Uudellamaalla. Sydämeni on myös Virossa ja Saimaanmaalla. Olen kirkon uskollinen poika, joka rakastaa kirkkoaan, vaikkei se ihan täydellinen olekaan. Kukas meistä olisi?