Joillekin siunaus, joillekin helvetti...!
"SEN NÄKEE SILMISTÄ
34 kommenttia
“Vuokkopuokon välitystoimistoon:
Omat polut – sivustolla nimimerkki Martinus kirjoittaa seuraavaa:
“Israelin kansan ollessa luvatun maan porteilla kahdestatoista vakoojasta 10 oli vääriä todistajia ja epäuskon saarnaajia. Media on täynnä tässäkin asiassa näitä epäuskon saarnaajia, joiden mielestä lapset syöksevät meidät perikatoon. Ei pidä uskoa näitä. Tarvitaan Joosuan ja Kaalepin uskonsaarnaa: vaivaa, murhetta ja huolta on edessä, mutta varmasti jaksamme ja voitamme, sillä Jumala on meidän kanssamme, evankeliumissa on voima sen uskomiseen.
Luther lohduttaa epäileväisiä: Jumala lahjoittaa lapset. Hän ne myös ruokkii.”
Tämä on meille tuttua saarnaa. Uupuneen äidin korvissa tuollainen vaivan, murheen ja huolen kantamisen pakko on välttämätöntä, vaikka voimat olisivat lopussa. Evankeliumin pitäisi auttaa jaksamaan, mutta kun silti uupuu, annetaan ymmärtää, että on uskon puute. Syyllistyy uskon puutteesta, kun ei jaksa. Ei ihme, jos tuntee kuulevansa “paksua tavaraa”.
Jos tällainen äiti tai isä kysyy raamatullisia perusteita pakkosynnyttämiseen, niitä ei tule. Jo kysyminen on epäuskon saarnaa.
Tai sitten tarjotaan hattua – siis hattua.
Oliko se Luther, joka ensimmäisenä kehoitti kuvaannollisesti nostamaan hattua, jos joku kohta Raamatusta ei uskolle aukene?
Lapset ovat ehdottomasti Jumalan lahjoja. Mutta ei Jumalallakaan ole missään ehkäistyjä lapsia. Hän on kaikkitietävä ja näkevä. Jotkut sanovatkin osuvasti, että sellainen vauvavarasto – oppi on taikauskoa.
Eikö kelleen tule mieleen, että Jumala on nähnyt tarpeelliseksi ihmisen keksiä ehkäisytapa, jotta lapsia tulee siinä suhteessa, kun niitä jaksaa hoitaa. Hän tietää varmasti ja näkee myös hoivaa vailla olevat lapset. Hän näkee myös ne lukemattomat lapset maailmassa, jotka kärsivät jopa aliravitsemuksesta ja kuolevat siihen.
Martinus ei tuonut mitään muuta raamatullista todistetta synnytyspakolle, kuin sen, että lapset ovat Jumalan lahja.
Se ei selitä pakkosynnytysvaatimusta mitenkään.
Samoin ei puhe Joosuasta ja Kaalepista liity pakkosynnyttämiseen lähellekkään.
Lpöytyykö lukijoista vihdoin joku, joka toisi sen kohdan esiin ensimmäisestä uskonkappaleesta, joka vakuuttaa pakkosynnyttämisen taivaskelposuuden ehtona?”
Päivämiehessä 25.9. Johanna Lumijärvi ottaa kantaa kirjaan ja toteaa, että “Rauhalan kirja kertoo kuvitteellisen, mutta mahdollisen tarinan lestadiolaisperheen elämästä ja ratkaisusta lasten saantiin liittyen. Rauhalan kertomus ei ole meille esimerkki oikeasta ratkaisusta, vaan yksi kertomus niiden monien kertomusten joukossa, joita kuulemme eri ihmisten toiminnasta, koettelemuksista ja elämäntilanteista.”
Montas lasta Lumijärvellä itsellään on? Niinpä niin…
[…] Ilola: Joillekin siunaus, joillekin helvetti…! Blogikirjoitus, Kotimaa24 […]
Kirjoittaja
Vuokko Ilola
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.
Kommentti s-postin kautta:
“Sain juuri luettua loppuun Taivaslaulun. Kädet pusertuvat ristiin. Rakas Jumala, kiitos että olet antanut tälle kirjailijalle taidon sanoittaa minun tunteeni, ajatukseni, hätäni. Minun ja tuhansien muiden väsyneiden ja romahtaneiden ja romahduksen partaalla taistelevien hätä.
Kirjassa Aleksi kävi stereilisaatiossa sillä aikaa kun Vilja makasi psykiatrisella osastolla odotellen kaksosten syntymää. Voiko suurempaa rakkauden tekoa olla. Hän tiesi mikä järkyttävä ristiriita asuu Viljan päässä ja hän armahti vaimoaan ottamalla vastuun perheestään, jo olemassaolevista lapsista ja halusi että hänellä riittää voimat siihen, että voisi tukea vaimon pääsyä kuopasta, joka imee mustanaukon lailla, hajottaa mielen sirpaleiksi, todellisuuden pirstoen palasiksi, jolloin jäljelle jää vain hullu nauru. Siellä minäkin olin.
Päivämiehessä 25.9. Johanna Lumijärvi ottaa kantaa kirjaan ja toteaa, että “Rauhalan kirja kertoo kuvitteellisen, mutta mahdollisen tarinan lestadiolaisperheen elämästä ja ratkaisusta lasten saantiin liittyen. Rauhalan kertomus ei ole meille esimerkki oikeasta ratkaisusta, vaan yksi kertomus niiden monien kertomusten joukossa, joita kuulemme eri ihmisten toiminnasta, koettelemuksista ja elämäntilanteista.”
Niin vaikeaa on kohdata hätä. Koko kolumnissaan Lumijärvi ei pysty ottamaan esiin lopenuupuneen äidin hätää. Sen sijaan hän kirjoittaa: “Keskustelut muiden uskovaisten kanssa ja halu elää Jumalan lasten rakkaudessa auttavat tekemään Jumalan mielen mukaisia päätöksiä. Elämänvalinnoissamme olkoon ylimpänä ohjeena Raamatun sanat ja laupaukset. Jumala suojelee elämää, lapset ovat Herran lahja (Ps.127:3)
Niin, ensin pitää ainakin olla tosi tosi väsynyt, uupunut ja hajota ja rikki mennä palasiksi ja sitten voidaan alkaa keskustella uskonystävien kanssa pitäisikö nyt ajatella äidin vointia ja sallia ehkäisy. Ei oo mitään tajua siitä miten tapahtuu ihmisen uupuminen, kauanko kestää mustanaukon imusta nousta. Voi meitä uskonnon uhreja, kun meitä pelolla hallitaan. Muistakaahan sisaret olla VAROVAISIA tehdessänne ratkaisuja, ettei vaan aleta yhtään liian aikaisin ehkäisyä käyttämään, että jos vaan on vähän väsynyt, niin ei silloin vielä kannata ajatella omaa jaksamistaan…hohhoijaa.”
Ilmoita asiaton kommentti