”Miksi Jumala antaa kärsivän nähdä valon, miksi hän antaa elämän niille, joilla on vain katkeria kokemuksia?” Näin kysyy elämäänsä pettynyt Vanhan testamentin Job (3:20), jolle Jumala oli alkanut syytää ikäviä vastoinkäymisiä. Job menettää tarinan edetessä niin omaisuutensa, terveytensä kuin lapsensa. Kaikesta huolimatta Jobin luottamus Jumalaan säilyy. Kirjan viimeisessä luvussa (42:2) Job toteaa jo sovinnollisesti: ”Nyt ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi, mikään suunnitelma ei ole sinulle mahdoton toteuttaa.”
Jobin kirja ei ole yli 2000 vuoden aikana menettänyt ajankohtaisuuttaan. Miksi veljeni sai pahan aivoverenvuodon ja elää hoivakodissa puhe- ja liikuntakyvyttömänä? Miksi lähipiirissäni sairastutaan syöpiin? Miksi Alzheimerin tauti tuhoaa äitini tajuntaa ja pyyhkii pois vuosikymmenten muistot? Miksi ohjusisku osui ukrainalaisen lapsiperheen kotiin? Tai tulipalo sveitsiläiseen rinneravintolaan? Kärsimys kuuluu elämään, mutta syytä siihen me emme ymmärrä. Jobin tarina on yleisinhimillinen.
Kun ihminen kärsii, kokemus vaikuttaa myös hänen jumalakuvaansa. En ole teologi, mutta olen viime aikoina lukenut silkasta uteliaisuudesta kaksi suomalaisen teologin jumalakuvan muutosta pohtivaa kirjaa. Onko Jumala tuonpuoleinen vai tämänpuoleinen? Onko hän ihmisten elämään puuttuva persoonallinen olento vai kaiken olemisen perusta? Wille Riekkinen ja Kari Latvus kallistuvat teoksissaan selkeästi jälkimmäisten vaihtoehtojen kannalle. Jumala on kuitenkin paljon monipuolisempi kuin me ihmiset voimme aivoillamme käsittää. Jumala ei ole valitsemiemme ominaisuuksien kimppu tai toiveidemme täyttymys vaan jotain aivan muuta ja yllättävää. Tämän sai Jobkin vahvasti kokea.
Piplia julkaisi viime lokakuussa, Helsingin kirjamessuilla, uudet suomennokset Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja Jobin kirjasta. Käännökset ovat osa VT2028-suomennoshanketta, jonka tavoitteena on julkaista koko Vanha testamentti vuoteen 2028 mennessä. Psalmit julkaistiin ensimmäisenä, jo vuonna 2024. Käännökset on tehty parhain asiantuntijavoimin, suoraan hepreasta suomeksi. Teksti on elävää, oivaltavaa ja ilahduttavaa. Suomen kielen ammattilaisena pysähdyn usein hämmästelemään ja ihailemaan tehtyjä sanavalintoja.
Jobin kirja ei ole vain yksi Vanhan testamentin pölyyntynyt osa vaan suoranainen maailmankirjallisuuden helmi, joka kimmeltää nyt suomen kielellä aiempaa kirkkaammin. Suosittelen lämpimästi Jobin kuuntelua myös äänikirjana, näyttelijä Krista Kososen upeasti lukemana.
Teksti: Minna Saarelma-Paukkala, dosentti Saarelma-Paukkala toimii Helsingin yliopiston nimipäiväasiantuntijana. Hän on istunut vuosina 2020–2026 Suomen Pipliaseuran hallituksessa.
Kuva: Yliopiston almanakkatoimisto / Sami Piskonen
