"Jehovan todistajat vievät ihmisten rahat"

Ylläolevaa otsikkoa riittävän monta kertaa katseltuani päätin moisen tempun toteuttaa. Olen vienyt tuttavaltani Matilta kaikki hänen rahansa jo lähes kuuden vuoden ajan. (Jos joku aikoo tämän avoimen tunnustukseni saattaa iltapäivälehtijournalismin koristeeksi, ei kannata lukea tätä blogia enempää, koska uutisotsikkoon voi jatkossa tulla turhan paljon sen alas ampuvia yksityiskohtia.)

Jotakin rahansa menettäneen taustasta. Ryyppäsi teologiset opintonsa pystyyn Helsingissä. Onnistui pelastautumaan Valamon luostariin Heinävedelle, jossa teologian kandidaatin tutkinto teetettiin loppuun kuuliaisuustyönä. Luostarin Matti joutui jättämään vaikean ihmissuhdekriisin takia. Antoi vihkiä itsensä luterilaisen kirkon papiksi, mutta hillittömäksi villiintynyt juopottelu vei siihen, että Matti luopui kehotettuna luterilaisesta pappeudesta. Vuodesta 1999 lähtien hän on ollut ortodoksimaallikko. Psyykkisistä syistä myönnettiin työkyvyttömyyseläke noin 20 vuotta sitten.

Kuusi vuotta sitten Matti päätti ottaa selkoa siitä, miten Jehovan todistajat Raamatun tekstin ymmärtävät. ”Te tarjoatte minulle suurimman haasteen,” mies totesi jonkin aikaa asioihin perehdyttyään. Suurin haaste toisin oli kuningas alkoholi, jonka seurauksena Matilla oli aina ”matti kukkarossa”.Tuskin olisi elänyt varakkaampana näinkään kauan.

Matin asunto oli osa ”juoppokoloniaa”, kuten hän tilannetta kuvaili. Oli siis päästävä toisenlaisiin olosuhteisiin.

Asunto löytyikin oivalliselta paikalta, yksiö läheltä pienen kaupunkimme valtakunnansalia. Naapurit eivät kuitenkaan pitäneet miehestä, joka eläkepäivänsä ratoksi kanavoi ”Fagerholmin apteekin” tuotteen(Matin käyttämä termi) tuntikausien meluamiseksi ja möykkäämiseksi. Häädön uhatessa istahdimme pitämään palaveria.

Se olin minä, joka sanoin, että ”entäs jos minä vien kaikki sinun rahasi? Silloin et voi mennä viinan ostoon eläkkeen kolahtaessa tilillesi.” Kerroin myös tuon blogiotsikkoni sanoman, onhan olemassa siihen ihan vakavissaan uskovia.

Sovimme sellaisesta käytännöstä, että pidämme huolta siitä, että Matin tili pysyy mahdollisimman nollilla. Asian olisi tietysti voinut järjestää suorilla tilisiirroilla, mutta alkoholistille lienee hyväksi se, että hän voi työstää ongelmaansa. Olemme vierailleet pankkiautomaatin ohella myös kaupassa, josta on täytetty Matin jääkaappia. Kauppalaskun ohella hoidan Matin muutkin menot, vaimoni pitäessä kirjanpidon. Jokainen meno ja tulo ovat kenen tahansa tarkistettavissa. Vain tällä tavoin Jehovan todistajat voivat viedä ihmisiltä rahat.

Nyt Matti on ollut kuusi vuotta melkein ilman alkoholia, yli kaksi vuotta ilman viinan tippaa. Meidän yhteistyöstämme on tullut merkintä virallisiin terveyskeskuspapereihin ja myös AA-ryhmässä asia tunnetaan. Tietääkseni Matti on kertonut myös raitistumisestaan monille tutuilleen, joten taitaa jokunen kirkkoherrakin tietää opiskelukaverinsa päässeen paremman elämän alkuun.

Matti on ollut aina erittäin aktiivinen osallistuja. Nykyisin hän osallistuu Jehovan todistajien kokouksiin käyttämällä erinomaisia puheenvuoroja. Keskustelumaisuus sopii miehelle ilmeisen hyvin, kun Raamatun opetuksia pohdiskellaan.

Läpi viinanhuuruisen elämänsä Matti on ollut lukuharrastuksessaan moniruokainen. Vuoden lainaajana paikallisessa kirjastossa palkittu muistaa erittäin hyvin esimerkiksi kirkkohistorian asioita, eikä käytetty liuotin näytä vaikuttaneen sanottavasti muutenkaan asioiden teoreettiseen kokonaishallintaan. Tausta on oivallinen myös silloin kun puhutaan lähdekritiikistä.

Kirjastossa on olemassa sellainen palvelu kuin etälainaus. Tuttavani on muun lukuaineiston ohella käynyt läpi kaikki suomenkielellä saatavissa olevat teokset, joissa ruoditaan Jehovan todistajia ja heidän opetuksiaan. Åbergin kirjan ohella Matti on perehtynyt niin Pasi Turusen kuin Aila Ruohon hengentuotteisiin. Olen kysellyt entiseltä lehden kirjallisuusarvostelijalta, sellaistakin uraan kuuluu, kommentteja jt-kriittisestä kirjallisuudesta. Matti antaa varsin perusteellisia selvityksiä, niin myös kyseisistä teoksista.

”Kun luin kirjaa ensimmäisiä kymmeniä sivuja, havaitsin tekstissä vakavan kallistuman. Kirja menettää uskottavuutensa, jos kriittisyys jotakin yhteisöä kohtaan nousee sellaiseen päärooliin, että käytännössä mitään myönteistä ei löydy.” Tuohon tapaan Matti kommentoi esimerkiksi Turusen teosta, ja ymmärsin syynsä oikein hyvin.

Olemme joskus keskustelleet Matin kokemuksista hänen aikaisemmissa uskonnollisissa yhteisöissään. Totesin Matin juttuja kuunneltuani, että ”sinähän saisit aikaan melkoisen kohujutun julkistaessasi kaikki tietosi”, sillä joukossa on varsin julkisiakin henkilöitä.

”Minä en varmasti ryhdy hankkeeseen, jonka tarkoituksena on vain mustamaalata uskonveljiäni”, Matti toteaa. Miehessä on paljon hyvää, ajattelee minun lisäkseni moni muukin.

Matti-pappi, kuten jotkut kylän miehet häntä kutsuvat, ei kuulu Jehovan todistajiin. Voi olla, että hänestä sellainen tulee. Matin hengellinen tulevaisuus ei ole mitenkään sidoksissa Matin auttamiseen, jota moni muukin on tehnyt kuin allekirjoittanut. Mielestäni kristityn velvollisuus on auttaa kaikkia lähimmäisiään, taustasta riippumatta. Erityisen miellyttävää on auttaa sellaisia, jotka Jeesus määritteli Vuorisaarnassaan aivan ensimmäisinä onnellisiksi(autuaiksi): ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.”(Mat5:3UM)

P.S.  Matti on käynyt huolellisesti läpi tämän blogini ja tehnyt siihen huomautuksia. Esimerkiksi toinen kappale on Matin omaa tekstiä menneisyydestään. Tulemme yhdessä myös osallistumaan jatkokeskusteluun.

 

163 kommenttia

  • Marjaana Järvinen sanoo:

    Rauli -> ”Ottamalla yhteyttä paikalliseen asiantuntijaan voi saada sellaisen viranomaisen yhteystiedot, joka hoitaa homman.”

    Voimmeko todentaa jostain, että haaratoimiston lakiosasto ottaa yhteyttä viranomaisiin heille kuuluvien asioiden hoidossa? Joku toteamus jossain kirjallisuudessanne, vanhimmistoille lähetetyissä kirjeissä tai muissa manuaaleissa?

    Niin. Ei taida olla. Sitten meillä on esimerkki sivistysvaltiosta, Australiasta, jossa yhtä ainoaa törkeää rikostapausta ei viety viranomaiselle Jehovan todistajien toimesta.

    Voisimmeko päätellä näistä seikoista jotain? Kenties että haaratoimistojen lakiosastot eivät ole uhrien asialla, vaan uskonnollisen yhdyskuntanne asialla?

    Huomasit varmasti, että lainasin pätkän vanhinten opaskirjasta, jossa kerrottiin että uskontonne jäsenten ei tulisi haastaa toisiaan oikeuteen. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös ylipäätään asioiden viranomaisen tutkintaan viemistä. Ei liene kovin vaikeasti hahmotettavissa, että kun asenne on tämä, se mutkistaa kaikenlaisten rikosten käsittelyä ja viranomaistahon puoleen kääntymistä silloin, kun osapuolet ovat Jehovan todistajia.

    ”Veljien haastaminen oikeuteen

    22. Apostoli Paavali neuvoi l. Korinttilaiskirjeen 6:1-8:ssa kristittyjä vakavasti, etteivät nämä selvittelisi keskinäisiä kiistojaan maallisissa tuomioistuimissa vaan että ne tulisi ratkaista seurakunnan vanhinten avulla (w9715/3 s. 21, 22; w86 15/11 s. 21, 22; ^83 8/5 s. 22-24; w74 s. 214, 215).

    • Jos joku jättää huomiotta Jumalan sanan tässä suhteessa, se saattaa vaikuttaa hänen tehtäviinsä seurakunnassa.”

    Mitä mieltä olet ohjeistuksenne huippuluokasta siinä, että lasten hyväksikäyttötapauksille on oltava kaksi todistajaa, muuten asiaa ei voi käsitellä seurakunnassa? Miten olisi viranomaistutkinta ja seurakunnan toimenpiteet vasta sitten? Ja kuinka usein ajattelisit että hyväksikäyttötapauksissa on todistajia paikalla?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marjaana Järvinen sanoo:

    Jaakko -> ”On todella merkityksellistä, että nuoren, sanokaamme vaikka10-15-vuotiaan, kastettavan kohdalla varmistetaan, onko hän ymmärtänyt kasteen merkityksen oikein.”

    Rauli -> ”Juuri näin, kun meidän kasteestamme puhutaan. Nykyisin ei todellakaan mennä kasteelle etiopialaisen hoviherran saamin tiedoin edes aikuisena.”

    Lapsilla ei ole minkäänlaisia valmiuksia päättää loppuelämän maailmankatsomuksestaan, täysin riippumatta siitä millä tavalla heitä sellaiseen prepataan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Nils Petter Kilpeläinen sanoo:

    Rauli kirjoittaa: ”” Jaakko Ahvenainen: On todella merkityksellistä, että nuoren, sanokaamme vaikka10-15-vuotiaan, kastettavan kohdalla varmistetaan, onko hän ymmärtänyt kasteen merkityksen oikein.”

    Rauli: Juuri näin, kun meidän kasteestamme puhutaan. Nykyisin ei todellakaan mennä kasteelle etiopialaisen hoviherran saamin tiedoin edes aikuisena.

    Valitettavasti en ole vielä voinut varmistaa kastetapahtumassa esitettyjä kysymyksiä. Nehän ovat vuosien kuluessa hiukan muuttuneet. ””

    Kunhan saamme nuo kysymykset…

    Mutta totta on että kasteen ”historia” on muuttunut paljon eri aikakausina ja jo ensimmäisinä vuosisatoina:

    [ …toinen muutos tapahtui siinä, että välittömän kasteen sijasta aletaan edellyttää pitkää valmistautumisaikaa. Valmistautumisaika kääntymyksen ja kasteen välillä oli useita vuosiakin. (Elviran synodi v. 305 määräsi vähimmäisajaksi kaksi vuotta. Sairaiden kohdalla voi olla lyhyempi. Hippolytoksen kanoneissa puhutaan kolmesta vuodesta, samoin Apostolisissa konstituutioissa.) Lähd.: Tzasounan suunnalta art. ”Kaste ja voitelu varhaiskristillisyydessä” Pro gradu ]

    Kaikki seurakunnan yhteydessä eivät ehkä ehtineet kasteelle kun asiat etenivät tätä vauhtia, toisaalta myös pieniä lapsia kastettiin joiden ”ymmärrysiästä” voi olla montaa mieltä. Jeesuksen sanojen mukaan kasteelle tullaaan yksinkertaisesti uskomalla ensin , usko onkin Jumalan antama lahja ja pienet lapset uskovat epäilemättä ja kyseenalaistamatta joten he kantavat mukanaan luonnostaan sellaista paikkaa sydämessään johon Jumalan lahja voidaan asettaa kristittyjen pettajien avulla Se että tuo lahja eli uskon siemen alkaa varttumaan onkin sitten elämänpituinen prosessi…

    Tämän vuoksi katson että minkäikäisenä tahansa saatu kaste täyttää sen tarkoituksensa joka kastella on osoituksena uskosta. Tieto tulee siemenen tuottamana hedelmänä uskon palkinnoksi…

    Uskon olemus kiteytyy uskoon Jeesukseen Kristukseen Galatalaiskirjeen mukaan:

    ” .. Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen. 22 Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. 23 Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. 24 Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. 25 Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.

    26 Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. 27 Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. 28 Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. ” KR-92

    Paavalin teksti on selkeää ja kirkasta evankeliumin julistusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Nils Petter Kilpeläinen sanoo:

    ” Kristittyjen ’opettajien’ avulla ” , pahoittelen tässä vastineessa ja aiemminkin esiintyneitä kirjoitusvirheitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jaakko Ahvenainen sanoo:

    Kirjoitit: ”Ilmestyskirjan ratsastajat ovat mielenkiintoinen aihe. Kenties voisin siihen tarttua. Monet vain karsastavat koko Raamatun viimeistä kirjaa. Ystäväni Matti on valistanut minua, etteivät ortodoksit käytä sitä juuri lainkaan virallisissa yhteyksissä. Ja vaikeaselkoinenhan se on.”

    Karsastavat! Omituista. Oma havaintoni on täysin päinvastainen. Toki karsastustakin on ollut, mutta silloin meidän pitää mennä 300-luvulle. Matti varmaan kertoi Sinulle myös, miksi Ilmestys lopulta kaanoniin päättyi.

    Matin Sinulle antama tieto on täysin oikea. Voihan se olla niinkin, että maailmalliset maailmallisia kouluja käyneet saattavat olla oikeassa joissakin kysymyksissä. Idän kirkko olisi halunnut sulkea Ilmestyksen kaanonin ulkopuolelle. Vastaavasti läntinen kirkko oli samaa mieltä Heprealaiskirjeestä. Vasta Karthagon 3. konsiili saavutti laihakon konsensuksen. Molemmat kiistanalaiset kirjoitukset hyväksyttiin kaanoniin 397.

    Keskustelu ei kuitenkaan loppunut tähän Ilmestyksestä. Varsin ankaraa diskussiota käytiin vielä 1000-luvulla. Vasta niinkin myöhään kuin Trenton konsiilissa, muistaakseni 1545-1563. Keskustelu Ilmestyksestä loppui. On kuitenkin huomattava, että jo 367 Athanasios esitti nykyisen kreikkalaisten kirjoitusten kaanonin sisällyksen.

    Toisiakin vastaavia kirjoituksia oli. Mm. Luther karsasti kovin edellisten lisäksi myös Jaakobin ja Juudan kirjeitä, eikä hän suinkaan ollut ainoa, vaikka ei niitä vastaan protestoinut. Mutta Matissa Sinulla on oiva ”koulumestari” näissä kirkkoa koskevissa kysymyksissä ja ellei hän kaikkia koulukirjojaan ole roviolla polttanut, myös siinä, mitä Raamatun eri käännösmahdollisuuksiin tulee.

    Nyt jään kieli pitkällä odottelemaan vastaustasi noihin muutamiin avoimiksi jääneisiin asioihin ja tuota uusinta Uuden maailman käännöstä. Kenties sen jostakin onnistun löytämään, kunhan julkistetaan.

    Mitä kasteopetukseen tulee, kyllä minulle Filippoksen opetus olisi kelvannut erinomaisen hyvin, mutta luonnollisesti kun on saanut hyvää maistaa, parempaa haluaa. Sellaista se tapaa ihmisten maailmassa olla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Kiirettä on pitänyt. Eilen alueellisessa Math Talent kilpailussa tuomarointia ja koulumme joukkueen luotsaamista, iltamyöhällä sitten kotiin. Ja tänään tenttiä abeille sekä tietysti tapaamisia Raamatusta kiinnostuneiden kanssa. No, tästähän uhkaa tulla melkein jo päiväkirjaa…

    Marjaanalle ei tuosta Australian tapauksesta tai muusta pedofiliaan liittyvästä enempää kantani lienee kaikille tullut selväksi, ja oikeuslaitos hoitakoon loput.

    Jaakolle kaivan ne kastekysymysten nykymuodot esille. Voi olla, että siihen menee kyllä vähän aikaa.

    Hienoja ideoita sekä Jaakolla että Nils Petterillä keskustelujen siemeneksi. Todella mainioita. Olen niihin nyt vain kovasti pidättyväinen, koska nämä keskustelut karkaisivat kovin hassuihin suuntiin vielä entisestään.

    Matin kanssa pohdimme kyllä sitten keskenään esimerkiksi tuota Raamatun kaanonia. Tradition ja Raamatun välinen balanssi kun hänellä on erittäin oleellinen keskustelunaihe.

    Muuten: Lieneekö täällä toista blokkaajaa, joka joutuu antamaan seltystä kiireilleen? (Retorinen kysymys, ei vaadi kommentteja)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jaakko Ahvenainen sanoo:

      Kirjoitit, Rauli: Jaakolle kaivan ne kastekysymysten nykymuodot esille. Voi olla, että siihen menee kyllä vähän aikaa.

      Ei mitään hätää. Minulla on aikaa odottaa. Vaikuttaa, että taistelet ikään kuin monella rintamalla. Tätä minun ”rintamaani” voi aivan hyvin verrata vaikka viime sotiemme ”vähäisiin” rajakapinointeihin toisen maailmansodan myrskyissä. Sattuuhan se, kun turpiinsa saa, vaikka moni muu sai enemmän. Itsenäisyys sentään säilytettiin ja minulle se on verraton asia, Jehovan todistajiakin ajatellen, mutta jos olet eri mieltä, kerro toki.

      Raamattu on erinomainen kirjoitusten kooste. Usein olen tavannut kiinnittää jeesuksenajan Raamattuun, siis heprealais-aramealaisiin kirjoituksiin, kuten Jehovan todistajilla on tapana sanoa, joskaan en oikein ymmärrä, miksi.

      Usein olen lueskellut Sananlaskujen kirjaa, missä on paljon liki suorasanaista lainaa vastaavasta egyptiläisestä viisauskirjallisuudesta. Eräs näitä mielikohtoani Sananlaskuissa on: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (Snl. 28:13), UMK:ssa kuuluu: ”Joka peittää rikkomuksensa, se ei menesty, mutta sille, joka ne tunnustaa ja hylkää, osoitetaan armoa.”.

      En ole aimmein puuttunut jo esillä olleeseen keskusteluun, mutta nyt minun on sanottava mielipiteeni, koska kohdallani selvittämättömät asiat seisovat ja annan niille mieluusti tilaa.

      Mikäli Raamattua yleensäkään pidetään jonkinlaisena auktoriteettina siihen nähden, miten ihmisten tulee elää ja toimia ja mikäli se nyt yleensäkään on siinä määrin ”henkeytetty”, mitä olet, Rauli, antanut ymmärtää, voisitko silloin väittää, etteikö myös tämä raamatunkohta olisi Jehovan henkeyttämä?

      Ilmeisesti voit, koskapa oman uskontokuntasi edustajien taholta olen hyvin usein kuullut, miten pahoja tässä suhteessa mm. katolinen kirkko on, peitelllessään pedofiliaan kuuluvia tekenemisiään. Aivan oikein Jehovan todistajat ovat todistaneet, en millään muotoa kiellä.

      Kun taas sama asia kohdistuu omaan yhdyskuntaasi, Jehovan todistajiin, Australiassa, Yhdysvalloissa, Britanniassa, Kanadassa, tai missä muuaalla tahansa, heittäydyt ylen onnellisen (=suomeksi autuaan) tietämättömäksi, ja otat esille puolustelumoodin. Miksi?.

      Rauli, onko rehellisyys pahasta? Onko niin, etteivät Jeesuksen sanat: ”On, on tahi ei, ei”, pidäkään paikkaansa? Onko niin, että Raamattu sittenkin on vain osin henkeytetty? Olen täysin ymmällä.

      Minusta on täysin väärin sanoa, että tämä pedofiliaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva keskustelu pitäisi lopettaa. Ei missään nimessä, kunnes jokaiseen kysymykseen saadaan rehellinen vastaus.

      Pedofilia ja hyväksikäyttö ei sinänsä ole minkään uskonnollisen yhdyskunnan tai kirkon yksityisomaisuus. Moista iljettävyyttä esiintyy yleisesti jokaisessa. Ero on vain siinä, että esim. luterilaisen kirkon piirissä tähän ongelmaan puututaan, puututaan jo ennakolta ja jokainen tapaus, missä syntyy epäily, tutkitaan viranomaisten toimesta. ei kirkon.

      Olen hyvin pahoillani, Rauli, jouduttuani puuttumaan tähän, mutta tietty epärehellisyytesi asiain kulussa on tähän johtanut. Mikäli syyllistä tähän kannanottooni haluat etsiä, katso ensin peiliin ja mieti, mihin asti Raamatulla valmennettu omatuntosi salli venyä. Nähtävästi hamaan ”maailman tappiin”, vai miten on? Mutta muista, ”joka rikkomuksensa salaa…”, myös kollektiiviset rikkomukset.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marjaana Järvinen sanoo:

    Rauli -> ”Marjaanalle ei tuosta Australian tapauksesta tai muusta pedofiliaan liittyvästä enempää kantani lienee kaikille tullut selväksi, ja oikeuslaitos hoitakoon loput.”

    Oikeuslaitos hoitakoon, kyllä. Oikeuslaitoksethan ovat muun muassa on todenneet, että kahden todistajan vaatimus ei ole millään tavalla perusteltua tällaisissa rikoksissa. Sitä ei ole siitä huolimatta muutettu ohjeistukseenne.

    Miksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Nils Petter Kilpeläinen sanoo:

    Rauli: ” Hienoja ideoita sekä Jaakolla että Nils Petterillä keskustelujen siemeneksi. Todella mainioita. Olen niihin nyt vain kovasti pidättyväinen, koska nämä keskustelut karkaisivat kovin hassuihin suuntiin vielä entisestään.”

    Ymmärrän hyvin kiireesi , nämä ”keskustelujen siemenet ” vain ovat sellaisia että ne mielenkiinnon asteesta riippuen vaativat aikaa ja paneutumista ( Apt 17:11 ) .

    Keskustelu on kyllä karannut jo useammassa vaiheessa joten nyt kesken tai käsittelemättä jääneiden kysymysten aiheeksi voisikin sitten seuraavissa blogeissa nostaa esim. kastekysymykset ja raamatun kaanon ja niihin liittyvät tutkimukset että raamatun eri käännösten käännöstavat. Mielestäni raiskauksiin ja hyväksikäyttöön liittyvää on käsitelty jo tälläerää korostetusti ja riittävästi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jaakko Ahvenainen sanoo:

    Rauli: ” Hienoja ideoita sekä Jaakolla että Nils Petterillä keskustelujen siemeneksi. Todella mainioita. Olen niihin nyt vain kovasti pidättyväinen, koska nämä keskustelut karkaisivat kovin hassuihin suuntiin vielä entisestään.”

    Niinpäniin, kiire. Koska Jehovan todistajilla ei olisi kiire? Lisäksi tähän kiireeseen on aina hyvä vedota, varsinkin ”plokissa”, missä mitään kiirettä ei sinänsä ole. Tällaista se ponnistelu teetättää. 🙂

    Rauli, koita kestää, hellitä hieman. Vastaile kaikessa rauhassa ja ennen muuta, täytä, mitä lupaat, muutoinhan saattaisimme yleistää: Jehovan todistajat lupaavat yhtä ja toista ja sellaisiksi ne jäävät, vastausta vaille. 😀

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Yritin etsiä kastekysymysten nykyistä tarkkaa sanamuotoa. En mistään sitä löytänyt, mutta parin viikon kuluttua konventin jälkeen olen viisaampi. Tuskin tämän keskustelun kannalta tuolla tarkalla sanamuodolla on yhtään mitään merkitystä? Paitsi että minä lupasin sellaisen etsiä.

    Kysymyksiä on taas tässäkin keskustelussa sadellut, ja olen vastannut vain osaan niistä. Blogissa oli maininta Ailan kirjasta, jossa raiskaustapaus on esiintynyt. Onko siellä myös kokemuksia huonosti hoidetuista pedofiliatapauksista? Eipä taida olla, mutta keskustelussa ne on kuitenkin mukaan saatettu.

    Jaakon muutamaan kysymykseen haluan vielä vastata tämän otsikon alla.

    ”Kun taas sama asia kohdistuu(=kritiikki) omaan yhdyskuntaasi, Jehovan todistajiin…, heittäydyt ylen onnellisen tietämättömäksi, ja otat esille puolustelumoodin. Miksi?”.

    Olen sitä mieltä, että syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Kun joku veljeni tai sisareni todetaan syylliseksi johonkin rikokseen tuomioistuimen päätöksellä, tuomio saa lainvoiman myös minun silmissäni. (Toki on valtioita, tuossakin ihan lähellä, jossa ei voi puhua meidän tuntemastamme oikeusjärjestyksestä, mutta en tässä sellaisia nyt tarkoita)

    En missään tapauksessa halua vähätellä vakavia rikoksia, syyllistyipä niihin kuka tahansa. ”Onnelisen tietämättömiä” me kyllä kaikki lienemme maapallon toisella puolen tapahtuneisiin rikoksiin nähden. Arviot perustuvat vääjäämättä ”kuponkien alustavaan tarkasteluun”. Vasta sitten kun oikeusasia on loppuun asti käsitelty, sivullisten on aika vetää johtoäätöksiä asioiden kulusta. Kollektiivisesti ja yksilöllisesti.

    Jeesus kehotti Matteuksen evankeliumissa lähestymään veljeä ensin kahdestaan, sitten kaveri mukaan ja lopuksi seurakunnan edustajan kanssa liikkeelle. Hän ei tietenkään tarkoittanut rikosasioita, sellaiset hoidettiin lakiliitonkin aikana tuomareiden kautta. Kyse oli joistakin keskinäisistä erimielisyyksistä, jotka hoitamattomina saattoivat johtaa siihen, että veli siirtyi juutalaisen yhteiskunnan ”pakana tai publikaani”-luokkaan.

    Eivätkä Korinttin seurakunnan saamat ohjeet välttää käräjiä suinkaan merkinneet vakavien rikosasioiden selvittämättä jättämistä. Ei niin voi ajatella. Vaikka Raamattu ei tarkasti yksilöi, millaisia tilanteita Paavali tarkoitti, on selvää, ettei se koskenut esimerkiksi näitä raiskaustapauksia. Alkuseurakunnassa kuten nyt myöhemminkin kristityt pyrkivät aina noudattamaan maallista lainsäädäntöä.

    Ja sitten Jaakolle vielä: vaikeneminen voi olla sen kiireen merkki.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Rauli Toivonen

    Olen Jehovan todistaja Pyhäjärveltä. Leipäni olen ansainnut perheelleni viimeiset 35 vuotta opettamalla kemiaa ja matematiikkaa paikallisessa lukiossa. Lokakuun alusta 2017 siirryin eläkkeelle ja opetan nyt kanssaihmisilleni vain Raamattua. Harrastan liikuntaa varsin tarmokkaasti: pallopelejä, kuntosalia ja lenkkejä kuuluu viikottaiseen ohjelmaani. Olen kolmen lapsen isä ja myös kolmen lapsen isoisä. Vaimon kanssa yhteistä taivalta on tänä vuonna 42 vuotta. Voit kirjoitella minulle myös meiliä osoitteseen raulitoivonen1@gmail.com