Kuvassa eri kielisiä Raamattuja näytteillä Hämeenlinnassa Luther-talolla, pieni osa kotikirjastoni Raamatuista. Iso näyttely tulee, jos Herra suo, Someron kirjastoon maaliskuun 2018 ajaksi.
Sunnuntai 14.01.2018
2. sunnuntai loppiaisesta
Joulujakso, loppiaisaika
Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa
Evankeliumi Luuk. 4: 16–21
Jeesus oli ensimmäinen tapakristitty. Hän meni tapansa mukaan jokaisena sapattina synagogaan. Hyvä tapa tukee elämää. Se antaa ryhtiä ja säännöllisyyttä hartauden harjoitukseen. Pyhä liturgia sisältää kaiken oleellisen mitä hartauteen kuuluu.
Edelleenkin Jeesus on tapakristitty. Hän ei ole luopunut tavoistaan, jotka hänellä oli jo maan päällä kahdella jalalla kulkeissaan. Hänen olemukseensa kuuluu että hän on läsnä jokaisessa pyhässä messussa, missä ikinä maailmassa vietämme pyhää alttarin sakramenttia ja olemme kuuntelemassa hänen sanaansa.
Tekstissämme Jeesus on tapansa mukaan synagogassa. Siellä hän saarnasi Jesajan kirjasta. Tuohon aikaan synagogan liturgiassa luettiin 1) Lakia eli Tooraa eli Mooseksen kirjoista, 2) samaten Profeettoja eli Nevi-imiä eli meidän historiallisia ja profeetallisia kirjoja. 3) Usein luettiin myös kolmas teksti Kirjoituksia eli Ketuvimia. Kolmen tekstin lukeminen on käytössä nykyisinkin liturgiassamme: Vanhan testamentin teksti, Uuden testamentin kirjeteksti eli epistola ja Evankeliumi.
Jesajan kirja puhuu Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki toimii alati. Hän oli mukana jo maailman luomisessa, kun Pyhä Henki liikkui sadepilven mukana ja autio maa virkosi elämään. Luominen toteutui, elämä alkoi, kasvit ja eläimet saivat elintilaa, kun Pyhä Henki käytti vettä luomistyönsä välineenä. Meidänkin aikanamme Pyhä Henki käyttää vettä ihmisen uudeksi luomisen eli ihmisen uudestisyntymän lahjoittaessaan pyhän kasteen välityksellä.
Jumala on kolmiyhteinen Jumala. Hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki, yksi Jumala kolmessa persoonassa. Hän on ollut pyhä kolmiyhteinen Jumala jo ennen maailman alkua ja hän myös elää ja vaikuttaa keskuudessamme nykyisinkin. Hän tulee olemaan kaikki kaikessa myös tämän maailmanajan päätyttyä ja täyttymyksen ajan tultua esiin taivaan iki-iloon päästyämme. Kaste kolmiyhteisen Jumalan nimeen, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, antaa meille osallisuuden iankaikkiseen elämään. Kasteen lahjana meillä on tulevaisuus ja toivo Pyhän Hengen turvallisessa hoidossa.
Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta. Hän synnyttää uskon ja hän myös ylläpitää uskoamme, niin että pysymme kestävinä ja uskollisina koko elämämme ajan hänen hyvän huolenpitomme lahjana. Niinpä Jeesuskin saattoi sanoa, että tuona päivänä Jesajan kirjan profetia täyttyi. Jumala itse oli tullut synagogaan. Sama Jumalan suuri ihme toteutuu edelleenkin jokaisessa liturgiassa, jokaisessa messussamme. Jumalan sana toteutuu ja Jeesus elää ja vaikuttaa keskellämme joka kerta, kun kokoonnumme Jumalan pyhäkköön ja vietämme yhteistä jumalanpalvelusta.
Tällä kertaa evankeliumissa Vapahtajamme on Nasaretin synagogassa.
Nasaret oli Jeesuksen lapsuuden kotikaupunki. Se oli syntynyt Herodes Suuren vallan aikana. Herodes oli vainonnut Daavidin suvun jäseniä, koska pelkäsi valtansa puolesta. Tämän takia osa heistä oli muuttanut Juudean Nasara -kaupungista Galileaan. Syntyi Galilean Nasaret Meren tien varteen. Meren tie kulki Damaskosta Akkoon, eräänlainen tuon ajan E18 tie. Ei ole ainutlaatuista että uusi asuinsija saa vanhan paikkakunnan nimen. Näin tapahtuu meidänkin aikanamme, esim. New York, New Delhi jne.
Nasaretin lähellä oli Seforiksen kaupunki puolen peninkulman päässä. Jeesuksen ollessa noin 10 vuotias muuan Juudas Hiskian poika oli vallannut kaupungin. Hiskia oli aikoinaan kapinoinut Herodesta vastaan. Nyt poika jatkoi kapinointia. Kaupunki joutui kapinallisten käsiin. Rooman suurvallan prokonsuli Varus tuhosi kaupungin, poltti sen ja myi asukkaat orjiksi.
Nykyaikana tällainen tuntuu hyvinkin tutulta Lähi-Idän kapinallisten toiminnassa. Kapinalliset ovat vallanneet kaupunkeja. Suurvallat toimivat. Enää ei sotajoukkoja lähettämällä vaan lentopommituksin. Jälki on kuitenkin yhtä tuhoisaa. Ennen niin kukoistavat kaupungit tuhoutuvat ja niiden asukkaat joutuvat jättämään turvallisen elämänsä.
Tuhoutuneen Seforiksen sijalle Herodes Antipas rakennutti uuden kaupungin, jolle hän antoi nimen Kesarea. Kaupungin rakentamisen aikaan rakennusmiehistä oli kova pula. Muutaman kilometrin päässä olevan Nasaretin rakentajilla oli kova kysyntä. On siis varsin todennäköistä että myös niin Joosef kuin Jeesuskin ovat olleet noissa rakennustöissä mukana.
Nykyisin myös meidän kotomaassamme on kova pula rakennusmiehistä. Esimerkiksi Turussa monilla rakennustyömailla ei suomen sanaa kuule, kun rakennusfirmojen on pitänyt hankkia ulkomaista työvoimaa, koska oman maan tekijöitä ei ole riittänyt tarpeellista määrää.
Juuri näin. Ja meidät pakanatkin on liitetty (oksastettu) Juureen, jonka kautta kaikki saa Elämänsä, ensi juutalaisille ja sitten myös meille pakanoille. Näin alusta asti lähtenyt Sana on saavuttanut meidätkin, jotka nyt elämme tässä ajassa ja paikassa. Kiitos Jumalan ja ylistys Korkeimmalle. Jeesuksen tapoja muuten noudatetaan edelleen Juutalaisessa synagogassa, mutta ilman Jeesusta.
Ismo
Kiitos kommentistasi!
Synagogan liturgia muuten elää meidän jumalanpalveluksemme sanaosassa jatkumona Jeesuksen ajan synagogan liturgiasta. Toki monia pikkuisia muutoksia on vuosisatojen aikana tapahtunut. Silti perusrunko on säilynyt hämmästyttävän samanlaisena aikojen muutoksista huolimatta.
Tästä voi tutkia 14.1.2018 sunnuntain aihetta
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20180114
Tässä puolestaan on tälle toiselle sunnuntaille loppiaisesta varattu apokryfiteksti.
2. sunnuntai loppiaisesta Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa
Sir. 39:16–27, 32–35
Minkä Herra on tehnyt, on kaikki perin hyvää. Kaikki, mitä hän käskee, tapahtuu ajallaan. Ei ole mieltä kysyä: ”Mikä tämäkin on, ja mitä varten?” Kaikki selittyy aikanaan. Herran sana pysäytti vedet paikoilleen, hänen käskynsä loi vesien varastot. Mitä hän tahtoo, se hänen käskystään toteutuu, hänen pelastustyölleen ei kukaan voi panna rajoja. Kaikkien teot ovat hänen edessään, mikään ei jää hänen silmiltään salaan. Hänen katseensa yltää yli aikojen alun ja lopun, eikä mikään ole hänelle käsittämätöntä. Ei ole mieltä kysyä: ”Mikä tämäkin on, ja mitä varten?” Kaikki on luotu omaan tehtäväänsä.
Hänen siunauksensa peittää maan kuin virran vedet, tulvan lailla se virvoittaa kuivan maan. Samoin hänen vihansa iskee kansoihin – kosteikotkin hän muuttaa suola-aroksi. Hurskaille hänen polkunsa ovat suorat, jumalattomille pelkkää louhikkoa. Alusta asti hän on luonut hyville hyvää, syntisille taas pahaa. Tärkeintä, mitä ihminen elääkseen tarvitsee, ovat vesi, tuli, rauta ja suola, vehnäjauho, maito ja hunaja, rypäleiden mehu, öljy ja vaatteet. Kaikki nämä ovat hurskaille hyväksi mutta kääntyvät pahaksi syntisille. … Sen tähden olen alusta alkaen pysynyt vakaumuksessani, ja asiaa tutkittuani olen kirjoittanut tämän: Minkä Herra on tehnyt, on kaikki hyvää. Ajallaan hän antaa kaiken tarvittavan. Ei ole mieltä sanoa: ”Tämä on huonompi kuin tuo.” Kaikki osoittautuu ajallaan hyödylliseksi. Laulakaa nyt Herralle koko sydämestänne, täysin rinnoin ylistäkää hänen nimeään!
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/DBD8CBEFA67C6D9DC225795F00485417/$FILE/apokryfiteksteja_jumalanpalveluksiin.pdf
Nasaret oli Jeesuksen kasvinkaupunki.
Perheeseen kuului Jeesuksen äiti autuas neitsyt Maria. Maria oli kaksitoista vuotta vanha, kun hänet kihlattiin Joosefille, joka oli keski-ikäisenä jäänyt leskeksi. Kihlaus oli tuohon aikaan hyvin nuorena sovittu juridinen avioliitto, mutta yhteen muuttaminen tapahtui paljonkin myöhemmin.
Ensimmäisestä avioliitosta Joosefilla oli neljä poikaa, Jaakob, Joosef, Juuda ja Simeon ja kolme tytärtä, Ester, Martta ja Salome.
Joosefin ja Marian kihlautuessa Jaakob Vanhurskas oli vanhempi kuin Maria. Hänestä tuli Jerusalemin seurakunnan piispa sen jälkeen, kun apostoli Pietari oli lähtenyt ensin lähetysmatkoilleen, sitten Syyrian Antiokian piispaksi ja myöhemmin Rooman piispaksi.
Salomesta tuli kalastaja Sebedeuksen vaimo ja apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti. Vanhan perinteen mukaan apostoli Johannes kuoli korkeaan ikään päässeenä vuonna 104 j.Kr. (Muitakin ajoituksia esiintyy kirjallisuudessa.)
Kun Jeesus yhteen aikaan muutti Nasaretista Kapernaumiin, niin osa hänen kotiväestään jäi Nasaretiin, mutta esimerkiksi Salomen perhe tuli lähemmäksi, koska kalastajina nämä asuivat Genesaretin järven rannalla.
Miten sinä Matias, kun olet syvästi perehtynyt kristinuskon historiaan, suhtaudut siihen katolisten väitteeseen, että Jeesus heräämisensä jälkeen ilmestyi ensimmäisenä Pietarille? (mm. Jan Aarts: ’Paavi’, Kirjaneliö 1989,sivu 16, 19) Mm. tällähän perustellaan osaltaan Rooman paaviutta.
Tämä outo väite tuntuu kylmästi ohittavan tämän:
*Maria jäi haudalle itkemään ja muitakin naisia oli hänen kanssansa lähettyvillä. Jeesus ilmestyi e n s i n Maria Magdaleenalle ja pian sen jälkeen heille kaikille, ja käski viedä sanoman ylösnousemuksestaan opetuslapsille. (Matt 28:8-10; Mar 16:8-11; Joh 20:11-18.) Opetuslapset eivät uskoneet Marian todistusta.
*Jeesus ilmestyi t ä m ä n j ä l k e e n Pietarille eli Keefaalle. (1Kor 15:5: Luuk 24:34.)
Aartsin kirja ei edes mainitse Maria Magdaleenaa..,
”Ensimmäisestä avioliitosta Joosefilla oli neljä poikaa”
Missäs tämä 1.avioliitto mainitaan?
”Maria oli kaksitoista vuotta vanha, kun hänet kihlattiin Joosefille, joka oli keski-ikäisenä jäänyt leskeksi”
Ja lähteet tälle väittämälle?.
”mutta yhteen muuttaminen tapahtui paljonkin myöhemmin.”
Kuinka paljon myöhemmin? Ja mistäs nämä ajoitukset selviävät?
Seppo
Kiitos mielenkiinnosta ja kiitos hyvistä kysymyksistä.
Johanneksen evankeliumissa todellakin tulee esille se että Magdalan Maria oli apostolien apostoli ylösnousemuksen todistajana.
Juutalaisessa käytännössä kuitenkin usein kävi niin että miehet keskittyivät miesten tapahtumiin niin että naiset jäivät ikään kuin heidän kertomukissaan taka-alalle. Näin on käynyt myös Paavalille. En tiedä onko hän itse jättänyt vai onko hänelle asiasta kertonut jättänyt kertomatta naisten osuuden, kun Paavali sitten kertoo 1. Kirjeessään korinttolaisille seuraavaa:
1.Korinttolaiskirje:
15:3 Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
15:4 ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,
15:5 ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.
15:6 Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, —-
Näyttää siltä, että tuossa mainitsemassasi kirjassa on ajateltu vain tätä Korinttolaiskirjeen kohtaa ilman että on huomioitu Magdalan Marian osuutta ylösnousseen kohtaamisessa.
En ole lukenut tuota kirjaa, joten en ole aivan varma onko tämä vastaus kysymykseesi. Yritin vain valottaa mikä saattaisi olla tuon väitteen takana.
Mitä tulee Pietarin ja Rooman toisiinsa liittymiseen, niin taustalla lienee Pietarin elämän kulkuun liittyvä historian tausta.
Vanhan ajan historian kulusta, esim. Eusebiuksen kirkkohistoriasta, voimme lukea, että Pietari on Jerusalemista lähdettyään toiminut myös Syyrian Antiokian ensimmäisenä piispana ja vielä elämänsä viime vuosina Rooman piispana. Viimeksi mainitussa virassa hän on voinut olla aikaisintaan 54 j.Kr. jälkeen, koska keisari Nero noihin aikoihin antoi juutalaisille luvan asettua asumaan Roomaan, Claudiuksen kiellettyä heidän asumisensa siellä vuonna 49 j.Kr..
Hänen piispan virkaan asettamisestaan on kuvaus Joh. 21:15-17, missä kolminkertainen kysymys ja kolminkertainen tehtävänanto esiintyvät, kuten yhä edelleen piispanvihkimyksissä tapahtuu, tosin nykyaikaan soveltuvin sanoin.
Avioliittokäytännöstä ja iästä on paljonkin kerrottu eri puolilla. Esimerkiksi juutalaisesta kihlauksesta oli voimassa säädös ettei kihlaus ollut pätevä, jos tyttö oli alle kolmivuotias. Toisaalta pidettiin lastensa laiminlyömisenä, jos kihlaus tapahtui kovin paljon myöhemmin kuin teini-iän alkupuolella. Sitten yhteen muuttaminen tapahtui siinä iässä kuin vanhemmat saattoivat olla varmoja, että uudella perheellä oli reaaliset mahdollisuudet huolehtia yhteisestä elämästään. Tähän taas vaikuttivat monet tekijät aina olosuhteiden mukaan.
Verrattakoon tähän Orientin tapakulttuuriin liittyen, kuinka esimerkiksi Muhammed kihlasi lempivaimonsa Aishan tämän ollessa noin kuusivuotias. Morsiamen isän toivomuksesta he muuttivat yhteen, kun nuorikko oli noin yhdeksänvuotias.
Kysymykseesi pyhän perheen elämänhistoriasta voimme todeta, että kristikunnalla on säilynyt hyvin vanha perinne heidän elämästään. Tätä perinnettä on eri yhteyksissä merkitty muistiin jo toiselta vuosisadalta alkaen. Yksi varhaisimmista laajemmista kertomuksista on säilynyt Jaakobin protoevankeliumissa. Sitä on erinomaisesti analysoinut Joensuun yliopiston professori Serafim Seppälän kirjassaan Elämän äiti : Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa.
Panen tähän Salon kirjaston esittelyä kirjasta:
Seppälä, Serafim
Maahenki 2010
Mitä varhaisessa kristikunnassa ajateltiin Kristuksen äidistä? Mitä tiedämme Jumalanäidin syntymästä, kuolemasta? Milloin alkoi hänen liturginen kunnioittamisensa? Mikä on Jumalanäidin asema varhaisen kristikunnan spiritualiteetissa? Teoksessa Elämän äiti tarkastellaan Mariaa koskevan ajattelun muotoutumista historiallisesta näkökulmasta. Tarkastelun kohteena ovat kaikki vuosien 150-750 merkittävät kristilliset kirjoittajat ja apokryfiset tekstit. Serafim Seppälä on ortodoksinen munkki, joka toimii systemaattisen teologian ja patristiikan professorina Itä-Suomen yliopistossa.
Muut nimekkeet: Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa
Ulkoasu: 383 sivua : kuvitettu ; 25 cm
Kieli: suomi
Julkaisija: [Helsinki] : Maahenki 2010
Luokitus: Kristologia. Jeesuksen elämä (ykl 23.2)
Aiheet:
Maria, → Jeesuksen äiti.
mariologia → varhaiskristillisyys
teologia → varhaiskristillisyys
apokryfit
Raamatun henkilöt
Julkaisija: (Hämeenlinna : Kariston Kirjapaino)
Lisätiedot: Serafim Seppälä
ISBN: 978-952-5652-87-1 sidottu
Näin siis Salon kirjaston esittelystä pieni pala. Kirja on perusteellinen ja monipuolinen teos, missä kysymystä valotetaan hyvinkin yksityiskohtaisella tekstien esittelyllä ja tärkeimpien tekstien analyysillä. Sen esittelemät tekstit ovat tärkeimmät Mariaa käsittelevät tekstit kristikunnan alusta noin vuoteen 750 j.Kr..
Lyhyt ja kansantajuinen esittely Joosefista on luettavissa ortodoksien hartaudenharjoitukseen soveltaen kirjoitettu teksti osoitteessa
https://ort.fi/pyha-joosef-jumalansynnyttajan-kihlaaja
Siis mitään oikeaa evidenssiä siitä,että Joosef olisi aiemmin ollut naimisissa ei ole. Jaakobin protoevankeliumissa on toki mielenkiintoien viite siihen, että Jeesuksen isä Joosef oli sama kuin Joosef Arimatialainen ja oli Suuren neuvoston jäsen.
Paavi kirjan toimittajan Jan Aartsin on täytynyt tuntea Uuden testamentin kertomus Maria Magdaleenasta ja puutarha-haudan tapahtumista ja uskallankin olettaa että kirjassa PAAVi annetaan yksinkertaisesti Jeesus-epifanioiden järjestyksestä tahallisesti väärä todistus.
Seppo
1) En ole lukenut Aartsin kirjaa, joten en voi ottaa kantaa hänen teokseensa. Sen sijaan olen paljonkin lukenut sellaista kirjallisuutta missä on kuvattu paaviuden syntyä Pietarin jatkumona. On selkeä kirkon historian esittämä todellisuus, että nykyinen Rooman piispuus on lähtöisin Pietarista ja että jo varsin varhain Rooman asema imperiumin pääkaupunkina jo varhain antoi Rooman piispalle suuren arvovallan. Kun juutalaiset perustivat oman ylirabbin eli patriarkan eli paavin virkansa Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen, niin myös kristittyjen puolelle tuli tarve perustaa piispoja yhdistäviä patriarkan eli paavin virkoja. Näistä nykyisinkin sekä Aleksandrian että Rooman piispat ovat paaveja, mutta Syyrian Antiokian, Jerusalemin ja myöhemmin syntyneen Konstantinopolin piispat ovat patriarkkoja.
Missään en kuitenkaan ole tavannut sitä että painotettaessa Pietarin ensiasemaa eli primaattia olisi haluttu syrjäyttää Magdalan Marian asemaa ylösnousemuksen todistajana.
Koska yllä sanot että Jan Aarts ei laisinkaan mainitse Magdalan Mariaa ja tämän esiintymistä Johanneksen evankeliumin todistuksena, niin vaikuttaa siltä että hänen näkökulmansa on nimenomaan Rooman aseman katsominen joten tähän kysymyksenasetteluun Johanneksen kertoma aines Magdalan Mariasta menee kirjan käsittelemän asian ohi.
Mutta kuten sanottu, koska en ole lukenut kirjaa, niin en voi ottaa kantaa itse asiaan, vaan ainoastaan selittää sitä miten kysymystä on käsitelty toisaalla ja minkälaisia näkökohtia silloin on tuotu esiin.
2) Kuulen ensimmäisen kerran tuollaisesta henkilöitten sekoittamisesta että Marian kihlaamaa Joosefia olisi sekotettu Joosef Arimatialaiseen. Joosef oli tuohonkin aikaan hyvin yleinen nimi, koska sekä Manassen että Efraimin heimojen yhteinen kantaisä oli Egyptin visiirinä eli eräänlaisena pääministerinä toiminut patriarkka Joosef Jaakobin poika.
Noiden molempien Joosefien keskenään sekoittaminen on kuitenkin isompi moka kuin nykyaikana sekoittaa Matti Nykänen ja Matti Vanhanen toisiinsa.
Egyptin kirkon eli koptilaisen kirkon perinteessä Marian kihlanneen puuseppä Joosefin muisto on elänyt ja perinnettä vaalittu hyvin tarkoin jo muinoin ja tapa elää yhä edelleen merkittävänä. Esimerkiksi 300 -luvulla syntyneessä Puuseppä Joosefin historiikissa kerrotaan Jeesuksen olleen 19 -vuotias Joosefin kuollessa.
3) Mitä tulee tuohon mielipiteeseesi, ettei Joosefin aikaisemmasta aviosta ole evidenssiä, niin omalta puoleltani olen täysin vastakkaista mieltä. Kirkon vanha perinne on hyvin vahvasti tuon käsityksen tukena. On huomattava että parin ensimmäisen kristillisen vuosisadan aikana Uuden testamentin kirjojen kopiointi ei vielä ollut päässyt paljoakaan leviämään koska kopiointi käsin vaati valtavasti aikaa eli siis melkoisesti varoja. Tuohon aikaan aukoton todistajien ketju eli piispojen tallettama perinne oli puhtaan apostolisen perinteen varmin tae. Tästä syystä perinne kulki suurena valtavirtana, joka yksittäisiä osa-alueita sitten voitiin täydentää sitä mukaan kuin kirjallisten teosten kopiointi pääsi etenemään.
Tuon valtavirran uomassa kulki myös toisella vuosisadalla nykyiseen kirjalliseen asuunsa päätynyt Jaakobin protoevankeliumi. Nykyaikana teosta on verrattu synagogan juutalaisuuden mishna -perinteen syntymiseen.
Viime aikoina Jaakobin protoevankeliumista on löydetty iso määrä yksityiskohtia, jotka parhaiten selittyvät ensimmäisen vuosisadan juutalaisten olosuhteiden mukaisina.
Mikäli Jookobin protoevankeliumi olisi ollut omana aikanaan vallinneen todistajien ketjun eli piispojen saaman käsityksen vastainen niin se olisi tullut näkyviin jo teoksen julkaisemisen aikoihin, olihan jo tuolloin toisaalla esiintyneet perinteen vastaiset gnostilaiset käsitykset heti saaneet erittäin voimakkaan vastareaktion. Mutta vastustuksen sijaan Jaakobin protoevankeliumin todistuksen linjauksen mukaisia ilmauksia esiintyy jo hyvin varhaisessa sekä liturgisessa että muussa kirkon elämässä. Mikäli noita pidettäisiin tämän teoksen vaikutuksina, niin kirja olisi ollut todella vaikutusvaltainen, koska niin monia näkökohtia siinä tulee esille. Itse omalta kannaltani pidän kuitenkin todennäköisempänä että sekä vanhan kirkon perinteen kulku että teoksen synty ovat kumpikin yhteisen vanhemman perinteen todistajia ja vasta myöhemmin sekä kirja ja sen perintö että suusta suuhun kulkenut perinne ovat alkaneet vaikuttaa toinen toisiinsa.
Omalta kohdaltani pidän vanhaa perinnettä Jeesuksen kotioloista erittäin luotettavana.
1) Matias. Perimätiedot eivät ole mitään evidenssejä, koska/jos niiden syntyä ja tarkkaa ajoitusta ei voida todentaa.
2)Jaakobin protoevanleliumista näkyy selvästi, että Hannas kysyy Jeesuksen isä Joosefilta, miksei tämä tullut heidän kokouksensa. Siis Sandherinin kokoukseen. Se jäsen oli Josef Ari Mattatias. Arimatia ei viittaa siis välttämättä paikkaa vaan nimikkeeseen: Mattatiaan Leijona. (Ari Mattatias)
”Luku 15. Kirjanoppinut Hannas tuli nyt hänen luokseen ja sanoi hänelle: ’Miksi et ilmaantunut kokoukseemme?”
3) Jan Aarts’ n kirja väittää yksiselitteisesti Pietarin olleen ’enimmäinen ylönousemuksen todistaja’. Kirja siis antaa väärän todistuksen ja tehnee sen tietoisesti.
Seppo
1. Yhteen aikaan länsimaisessa historiankirjoituksessa oli yksipuolisesti korostettu kirjallisten lähteiden merkitystä. Tuon tavoitteena oli päästä varmuuteen siitä että saatava lähdetieto oli luotettavaa ja kriittisen tarkastelun kestävää. Niin pitkälti kuin tämän menetelmän pätevyyden rajat tiedostetaan se on paljon auttanut kriittisen historiankirjoituksen edistymistä.
On kuitenkin joitakin perinteen muotoja joissa kirjalliset lähteet ovat syntyneet myöhemmin kuin perinteen varsinainen syntyaika ja ensimmäinen vaikutusyhteisö. Otetaanpa esimerkiksi vaimoni prinsessa Coletten sukuhistoria Bakongin ruhtinaskunnan dynastiasta. Sukuhistoria on eri perinteen haarojen ristiin ajamisella pystytty laskemaan aina ruhtinaskunnan perustamisen aikoihin 1350 tienoille. Eri puolilla olevat yksittäiset muiden kansojen kirjallisen kulttuurin lähteissä olevat yksittäiset palaset sopivat tuohon kuvaan. Kerran erään toisen dynastian edustaja kävi luonamme. Arvoisa vieraamme, Hänen Majesteettinsa, saattoi kertoa, että noiden dynastioiden yhteinen haara löytyi noin vuodelta 1293. Tuo vuosiluku on eri perinteen haarojen ristiin ajamalla saatu oppinut laskelma, jota siellä täällä olevat joidenkin kirjallisessa kulttuurissa eläneiden valtioiden yksittäisten palasten valossa on voitu kiinnittää suhteellisesta ajoituksesta länsimaisen ajanlaskun mukaiseen laskentaan. Tuo sana ”noin” kuvaa tuon menetelmän rajoitusta. -Tulos on laskennallinen, mutta koska ollaan suullisen perinteen parissa, niin tuo varaus ajoituksen siirtymästä on otettava mukaan, jotta tuloksen virhemarginaali otetaan todesta.
Vanhan kirkollisen perinteen tutkimuksessa ja sitä hyväksi käytettäessä on hyvin tarkoin tiedostettu aineiston erityisluonne. Vanha kirkko oli useissa kannanotoissaan erittäin tarkka mitä se piti oikeana ja minkä se torjui harhana. Niinpä pidän aitoa ja koeteltua perinnettä erittäin luotettavana.
2. Olen lukenut tuon Jaakobin protoevankeliumin jopa moneen kertaan ja monella kielelläkin. Niinpä mielestäni tuo oikosulku Marian kihlanneen Joosefin ja Joosef Arimatialaisen välillä ei ole mitenkään perusteltavissa.
Mielestäni tuo viittaamasi näkemys ylipappi Hannan kuulustelusta puhuu ihan eri asiasta kuin se mistä Protoevankeliumissa on kyse. Koko tekstin yhteys puhuu sellaisesta syytöksestä, missä Joosefia syytetään aikoinaan Marian kihlaamisen yhteydessä annetun lupauksen rikkomisesta. Jerusalemin papisto nimittäin oli uskonut Marian huolehtimisen niin että tämä säilyy neitsyenä. Nyt tehtiin ikivanha ”kirovesi-koe” sekä Marialle että Joosefille.
Yllättävää tässä kuvauksessa oli tuo, että myös Joosefin piti tuo juoda. Vert. 4. Moos. 5:11-31, missä säädetään menettely vain aviorikoksesta epäillylle naiselle.
Kun viitataan johonkin tekstiin, niin on aihetta myös katsoa, mihin yhteyteen viitattu teksti kuuluu, niin että näkee sen tarkastelukulman. Tekstiinhän ei suinkaan panna kaikkea mitä asiasta tiedetään, vaan se mikä liittyy puhuttuun asiaan.
”Niinpä mielestäni tuo oikosulku Marian kihlanneen Joosefin ja Joosef Arimatialaisen välillä ei ole mitenkään perusteltavissa.”
Hannas katsoo,että Joosef olisi voinut tulla heidän kokoukseensa, Joosef Arimatialainen (Ari Mattatias) oli Sandherinin jäsen.
Ari Mattatias oli mitä todennäköisimmin Jeesuksen isä Joosef,joka joutui Sandherinin päätöksissä mukana olleena kirjaimellisesti uhraamaan oman poikansa..Hän otti Jeesuksen alas ristiltä,mikä oli tietysti lähiomaisen tehtävä ja oli rakentajana/grynderinä/Seforis varakas,mikä mahdollisti myös sadanpäämiehen mahdollisen lahjonnan.
Myöhemmät legendat Gralista ja Joosefin matkoista Maria Magdalenan kanssa tukevat myös tätä ajatusta
Seppo
1) Joosef Arimatialainen oli kotoisin Ramasta, Rama(tajim), siis suomalaisittain voitaisiin sanoa myös Joosef Raamalainen, mutta sitä ei käytetä, koska on pidetty tapana kääntää sanan sellaisessa muodossa, joka esiintyy käännöksen pohjana olevassa tekstissä. ( Eihän meilläkään käännetä John Vikströmiä Johannes Vikströmiksi.)
Raaman Joosef oli Suuren neuvoston jäsen. Hän ei ole sama Joosef Nasaretilainen, joka oli Marian kihlattu, joka Epyptissä säilyneen perinteen mukaan kuoli jo Jeesuksen ollessa 19 -vuotias.
Raama nimisiä paikkakuntia on pyhällä maalla ollut useita.
2) Graalin maljan yhdistäminen Joosef Arimatialaiseen tapahtui vasta vähää vaille 1200 vuotta Raaman Joosepin maallisen elämän jälkeen. Robert de Boronin kertomuksessa ”Joseph d’Arimathea” Joosef saa pyhän Graalin maljan hänelle ilmestyneeltä Jeesukselta ja vie sen Britanniaan.
Joosef perustaa Britanniassa vartijasuvun suojelemaan maljaa. Legenda yhdistää kristilliset tarut kelttiläisiin myytteihin kattilasta, jolla on ihmevoimia.
Taruun kuuluu myös väite, että kuningas Arthurin äiti on Joosefin jälkeläinen.
Näiden tarujen sosiaalisena tehtävänä on ollut korottaa englantilaisten itsetuntoa, mahdollisesti lisätä Arthurin piirin vaikutusvaltaa, mutta historia lähteeksi tarinasta ei ole.
Raaman Joosef oli Suuren neuvoston jäsen. Hän ei ole sama Joosef Nasaretilainen, joka oli Marian kihlattu, joka Epyptissä säilyneen perinteen mukaan kuoli jo Jeesuksen ollessa 19 -vuotias.
Ei ole mitään evidenssiä,että Joosef A. olisi ollut kotoisin jostain Raamasta. Tämä on väkisin väännetty oletus ,jonka aiheuttaa hämmennys siitä, ettei Arimatia-nimistä paikkaa ole ollut olemassakaan.
Joosef A oli rikas mies ja luonnollinen selitys on,että hän on rikastunut läheisen Sefiroksen kivitaloja rakentaessaan tai rakennuttaessaan. Tecton ei käänny ’puuseppä’ , voi yhtä hyvin viitata grynderiin. Ottaen huomioo najan Ut:ssakin usein ilmenevän tavan väännellä nimiä on myös luonnollista,että Arimatilainen tarkoittaa Ari Mattatias. Kuten Magdaleenan takana eli ole Magdalan kylä vaan migdol-torni, jollaisia oli mm. Betlechemin etelä-puolella.
Graalin tarinan juuret ovat syvemmällä kuin Robert de Boronissa. Aihio on jo Nikodeemuksen evankeliumissa, joka perustuu jo 300-luvun apogryfeihin.
Seppo
Paikkakuntien nimien historia on päivänselvää. Arimatia on sama kuin Vanhan testamentin Raamataim-Soofim, 1. Sam 1:1, jossa Samuel syntyi, 1. Sam. 1:19. Nykyisin paikkakunnan nimenä on Rantîs.
Mainitsemasi Nikodemuksen evankeliumi 11:3 sanoo Joosefista ja Arimatiasta seuraavaa: ”Mutta mies nimeltä Joosef, neuvonantaja Arimatian kaupungista, joka myös odotti Jumalan valtakuntaa, meni Pilatuksen luokse ja pyysi Jeesuksen ruumista.”
Magdala on Maria Magdaleenan kotipaikka. Se on sama kaupunki kuin Josefuksen mainitsema Tarikea, suuri kalastuskeskus. Pari kilometriä siitä oon Kyyhkyslaakso, josta kyyhkyskauppiaat pyydystivät kyyhkysiä Jerusalemin temppeliin myytäväksi uhreja varten.
Vuoteen 1948 asti Magdalan paikalla oli Medždel -niminen kylä.
Muutoin. Saarnasi Enontekiöllä Hettan kirkossa Betlehemin vartiotornista Migdal-Eberistä, מִגְדַּל־עֵ֫דֶר , jouluaamun saarnassani 25.12.2017 klo 8 jumalanpalveluksessa. Kerroin miten jo Jaakob oli laiduntanut siellä lampaitaan 1. Moos. 35:21, jossa myös Daavid aikoinaan oli nuorena paimenena liikkunut samoilla niityillä, kuin myös jouluevankeliumini paimenet yövartiotaan pitivät.
Itse en missään tapauksessa menisi sotkemaan tähän Beetlehemin paimenten vartiotorniin vauraan Magdalan kaupungin kalastajayhteiskuntaa enkä sieltä kotoisin olevaa Magdalan Mariaa.
Seppo
Nikodemuksen evankeliumi ei sisällä mitään mainintaa Graalin maljasta.
Tässä tuo evankeliumi englanniksi:
http://folk.uio.no/lukeb/books/apocrypha/Gospel_of_Nicodemus.pdf
Tässä tuon evankeliumin alkupuoli suomeksi:
http://www.apokryfikirjat.com/nikkis.htm
Se joka haluaa lukea tekstin kirjasta voi tehdä sen hankkimalla käsiinsä kirjan
Nikodeemuksen evankeliumi teoksessa Apokryfiset evankeliumit. Suom. Johannes Seppälä. Ortokirja, Joensuu 1980.
Tämän keskustelun innoittamana lukaisin teoksen
Jaakobin, Nikodemuksen ja Tuomaan
APOKRYFISET EVANKELIUMIT
KREIKAN KIELESTÄ SUOMENTANUT JOHANNES SEPPÄLÄ.
2. PAINOS
Tässä teoksessa on julkaistu Nikodemuksen evankeliumin toinen osa eli Kristuksen laskeutuminen tuonelaan.
Tuomaan evankeliumi ei ole sama kuin Koptilainen Tuomaan evankeliumi vaan kirjanen, missä legendan omaisesti kerrotaan Jeesuksen lapsuuden aikana tekemistä ihmeistä.
ISBN 951-837-004-4
Jaakobin protoevankeliumin tekstin voi löytää alkukielellä kreikaksi seuraavasta osoitteesta:
http://www.earlychristianwritings.com/text/infancyjames-greek.html
Toinen julkaisu, mikä on vähän raskaampi lukea, mutta jossa on hyvin seikkaperäinen kohta kohdalta menevä täsmentävä tekstikriittinen kommentaari mukana, on luettavissa osoitteesta
https://commons.wikimedia.org/w/index.php?title=File:Evangelia_apocrypha.pdf&page=94
Mat: ”Paikkakuntien nimien historia on päivänselvää. Arimatia on sama kuin Vanhan testamentin Raamataim-Soofim, 1. Sam 1:1, jossa Samuel syntyi, 1. Sam. 1:19. Nykyisin paikkakunnan nimenä on Rantî.”
1) Ei ole todistetusti, Raama on pelkkä oletus kaikissa lähteissä. Kreikkalainen muoto Markuksella apo arimathaias. Voidaan lukea apo ari mathaias. (Mattiaan Leijona) Apo ei aina ole yksiseliteisesti -sta. Mathaias on aivan lähellä muotoa Ματθαῖος
2)Migdal Edar sopii enemmän kuin hyvin lähtökohdaksi kuninkaalliselle parille : marialle ja Jeesukselle. Sielä paimennettiin juurikin kuninkaallisisia uhrilampaita. Siellä oli paimenia yöllä kedolla.
3)En sanonut Pilatuksen tekojen sisältävän sanaa Graal, tuo Nikodemuksenkin evankeliumina tunnettu apogryfi on ollut yhtenä Brononia imponoineena lähteenä. Suomennoskin löytyy:
http://www.apokryfikirjat.com/nikkis.htm
Seppo
1) Todella mielenkiintoinen teoria tuo väitteesi Arimatiasta. Siinä on vain yksi todella suuri vaikeus. Jos otetaan tuon teoriasi mukaisen päätteen kirjaimet tosissaan, niin tuo esittelemäsi opetuslapsen kaimatar onkin feminiini -muodossa.
Sen sijaan tutkimuksen konsensus on että kyseessä on Samuelin kaupungin Raaman nimi. Näin puhuvat kommentaarit, asiasanakirjat sekä sanastolliset sanakirjat. Esim. netissä löydettävä
http://biblehub.com/greek/707.htm
2) Jeesuksen sukuluettelot puhuvat sen puolesta, että Jeesus kuuluu Daavidin sukuun. Jeesusta myös puhutellaan Daavidin jälkeläiseksi, ”Daavidin pojaksi”. Tämä kuninkaallinen sukuperä ei kuitenkaan oikeuta samaistamaan Nasaretin Joosefia ja Raaman Jooseppia.
Mitä tulee ajatukseesi ”grynderistä”, niin olen jo yllä aivan alussa kertonut Seforiksen hävityksestä sekä sitä seuranneen jälleenrakennuksen aiheuttamasta rakennusalan työvoiman kysynnästä.
Tuohon aikaan rakennusmiehen työalaan saattoi kuului kaikenlainen työn teko: kivimies, muurari, rakentaja, kirvesmies, puuseppä yms.. Tavallisesti rakentajan tehtäviin saattoi kuulua kaikkia niitä toimia, joita piti tehdä talojen valmistamisen ja kunnostamisen kaikissa vaiheissa aivan alusta alkaen aivan viimeistelyyn asti.
3) Nikodemuksen evankeliumi on innoittanut erittäin monia lukijoitaan historian eri kausina.
Erityisen suosiossa se oli keskiajan loppupuolella. Tästä ilmauksena lienee noin vuosina 1190-1199 syntynyt Robert de Boronin teos “Joseph d’Arimathea”.
Teoksensa lopussa de Boron antaa ymmärtää, että hän oli Montfauconin herran Gautier de Montbéliardin palveluksessa. Tämä kuoli ristiretkeläisenä Pyhällä maalla vuonna 1212.
Ari Mathaias voi olla genetiivissä : Mattiaan Leijona. Kirjoitustapa on tietysti voinut vaihdella, yhden kirjaimen kopiointivirheitä on Ut:n kreikassa paljon.
Arimatianen Jeesuksen isänä saa toki paljon tukea muustakin kuin Graalin tarinasta,jolla on siis hyvin vanhat juuret. Se pohjaa myös pyhän g ometrian graafiseen symboliikkaan, missä ko. malja muodostu kolmen yhtä suuren ympyrän kehän leikatessa keskispisteissään toisensa. Muodostu Vesica pisciksiä eli kohtusymboleita ja ko. malja. Kuvio perustu vesican korkeuden ja leveyden suhteeseen,joka on neliöjuuri kolme esim.näin Ihmine adam la 45 ja Jumala jhvh 26 ja 45:26=1,7307692
Seppo
1) Mistään vakavasti otettavasta tutkimuksesta ei saa tukea tuolle olettamukselle, missä Nasaretin ja Arimatian Joosepit sekoitetaan.
Eihän kukaan rupea vääntämään esimerkiksi nimestä Hemminki Maskulainen jotain muuta kuin että hän on ollut kotoisin Maskusta.
2) Graalin malja on aatehistoriallisesti mahdollinen ajatusmalli vasta siinä vaiheessa kun kristinusko tuli kelttiläiselle kulttuurialueelle, koska sen ideologiaan kuuluu alkuaan kelttiläiseen tarustoon kuuluvan tarinan muuttaminen kristilliseen sisältöön sopivaksi. Vielä täsmällisemmin koko jutun kosketus englantialiseen ympäristöön rajaa muut kelttiläiset alueet eli gallialaiset alueet pois laskuista.
Aatehistoriallisesti se siis on merkittävästi myöhempää aikaa, kuin vanhan kirkon piispuuteen perustuvan valvotun perimän kauteen.
3) En sekoita gematriaa historiallisten faktojen tarkistamiseen. Niiden numeroilla leikittelylle on toisentyylisest sosiaaliset funktiot älyllisenä voimisteluna ja nokkelina neronleimauksina piristävinä välipaloina, muttei niistä ole historiallisen tiedon varmistamiseen.
”1) Mistään vakavasti otettavasta tutkimuksesta ei saa tukea tuolle olettamukselle, missä Nasaretin ja Arimatian Joosepit sekoitetaan.”
’Vakavasti o-ettu- tutkimuksen tulosten keski-ikä on nykyään etenkin humanistissa tieteissä alle
30 vuotta.Monet väitöskirjat vanhenevat jo painokoneisiin. Gradu- ja väitöskirja-aiheita pidetään myös kurissa. Monet lasiset paradigmat kun saattaisivat särkyä.
”Eihän kukaan rupea vääntämään esimerkiksi nimestä Hemminki Maskulainen jotain muuta kuin että hän on ollut kotoisin Maskusta.”
Jeesus nastaretilaine merkitse monien ’vakavienkin tutkijoidnemielstä Jeesus nazoraios eli Jeesus nasiiri. nazoraioksenlukaurvbo 222 ei ole sattumalta sama kuin ’Esikoisen’.
2) Graalin malja on aatehistoriallisesti mahdollinen ajatusmalli vasta siinä vaiheessa kun kristinusko tuli kelttiläiselle kulttuurialueelle, koska sen ideologiaan kuuluu alkuaan kelttiläiseen tarustoon kuuluvan tarinan muuttaminen kristilliseen sisältöön sopivaksi. Vielä täsmällisemmin koko jutun kosketus englantialiseen ympäristöön rajaa muut kelttiläiset alueet eli gallialaiset alueet pois laskuista.
On täysinmahdolista,että kristilliset kertomuksen pohjaavat monin osin kelttiläisiin. Kuten Espanjankelttien usko H(J)ESUS jumalaan,joka oli pannut kirveen puun juurelle…
3) En sekoita gematriaa historiallisten faktojen tarkistamiseen. Niiden numeroilla leikittelylle on toisentyylisest sosiaaliset funktiot älyllisenä voimisteluna ja nokkelina neronleimauksina piristävinä välipaloina, muttei niistä ole historiallisen tiedon varmistamiseen.
Oliko siis Johanneksen ilmestyksen gematrisen tehtävän antanut ’sosiaalinen leikitelijä’??? On fakta että sakraaligeomerian kuvioita ja lukusuhteita sisältyy jo vanhan testamentin gematriaan saati uuden. Tämän ovat näyttäneet heprealaisten yliopistojen monet matemaatikot ja Ut: n osalta etenkin astroarkeologi John Michell. Hän on näyttänyt uuden Jeusalemin astonomisen geometrian ja mm. sen,että Pietarin kalansaaliin luku kun 153 on Vesican niinsen korkeudeksi tule 265
Wiki: ”Mathematically, the vesica piscis is a special case of a lens, the shape formed by the intersection of two disks. The mathematical ratio of the height of the vesica piscis to the width across its center is the square root of 3, or 1.7320508… (since if straight lines are drawn connecting the centers of the two circles with each other and with the two points where the circles intersect, two equilateral triangles join along an edge). The ratios 265:153 = 1.7320261… and 1351:780 = 1.7320513… are two of a series of approximations to this value, each with the property that no better approximation can be obtained with smaller whole numbers. Archimedes of Syracuse, in his On the Measurement of the Circle, uses these ratios as upper and lower bounds:[3]
Selkokielellä:
Jeesus nasaretilainen merkitsee monien ‘vakavienkin’ tutkijoiden mielestä Jeesus nazoraios eli Jeesus nasiiri. Nazoraioksen lukuarvo 222 ei ole sattumalta sama kuin ‘esikoisen’ bekor.
Seppo
Nasiirin ja Nasaretin samaistamista ehdottavat teoriat kaatuvat kahteen erilaiseen ässään, joita seemiläinen ei voi sekoittaa millään muotoa toisiinsa.
Nasiiria tarkoittavassa sanassa ”nazir” on konsonantti zajin, mutta Nasaret eli Nasara sekä Jeshu ha-nostri sen paikalla on tsade.
Kirjoitustapa on tietoisesti hieman vaihdettu, jotta sanalle saadaan haluttu gematrinen arvo. Tamperelaisena törmään usein siihen, että Tampere kirjoitetaan välillä Tambere….
Seppo
Tamperelaisten ääntäminen ei ole mikään sattuma. Onhan suomen kielen vanha pee ollut ruotsiin verrattuna aspiroivan peen eli kovan peen ja soinnillisen peen eli pehmeän peen välissä. Näin ollen ei ole ihme että se toisinaan realisoituu kovaksi ja toisinaan pehemeäksi peeksi, p tai b.
Hepreassa kuitenkin kirjaint zajin ja tsaden välillä on kuitenkin niin merkittävää että niitä ei mitenkään voi sekoittaa ainoakaan joka tuntee edes yhtäkin seemiläistä kieltä. Ne eivät sekoitu edes kirjoitusvirheinä, koska ne kirjoitetaan niin eri tavalla heprealaisessa neliökirjoituksessa.
Zajin on soinnillinen konsonantti ja sellaisena eurooppalaiselle helppo ääntää.
Tsade on emfaattinen konsonantti. Alkuaan se ei ole asetunut sen paremmin soinnillisen kuin soinnittoman ääntämistavan luokkaan vaan aivan omaan ääntämistapaansa. Sitä on luonnehdittu alkuperäisessä alkuseemiläisessä muodossaan alveolar-frikatiiviseksi tai affrikatiiviseksi konsonantiksi, tarkekirjoituksella [(t)sʼ], translitteroinnilla se merkitään ṣ, hepreassa se realisoituu Tsadi, arameassa Ṣade ja arabiassa Ṣad -kirjaimiksi.
nā·zîr — נָזִיר , nasiiri
ne·ṣär — nê·ṣer — נֵ֫צֶר , vesa
Koska noilla kirjaimilla on niin suuri ero, että niitä ei voi sekottaa toisiinsa, niin verratkaamme suomen kielen erityisiin kohtiin, missä muutamalla esimerkillä kerrotaan, miten vieraskielisen on vaikeaa tunnistaa eroja, jotka suomalaiselle ovat ratkaisevan tärkeitä merkityksen kannalta.
1) Tanskalainen kuulee kaikki sana ”tuli”, ”tulli”, ”tuuli” ja ”tuulli” täysin samoin kuulostavalta. Harjaantumaton tanskalainen ei voi erottaa niitä toisistaan, vaikka suomalaiselle kaikilla on täysin eri merkitys. Sekä vokaalien että konsonanttien määrä muuttaa merkityksen.
2) Useamman vieraan kielen puhujalle on tavattoman vaikeaa erottaa toisistaan etu- ja takavokaaleja, esim. puhuttuja sanoja ”saari” ja ”sääri”, vaikka meidän mielestämme ne ovatkin täysin eri sanoja. Sanojen merkitys muuttuu sen mukaan onko vokaali äännetty taikaisena vaiko etisenä.
Tai otetaan pari indoeurooppalaista kieltä
3) Ranskan kielessä on erittäin monia sanoja, joissa sanojen merkitys muuttuu täysin sen mukaan lausutaanko ne soinnillisina vaiko soinnittomina.
4) Ruotsin kielessä ”be”, ”rukoilla” ja ”bära”, kantaa lausutaan ärrän edellä eri tavoin. Vaikka ärrä yleensä muuttaa edeltäneen vokaalin avoimeksi, niin näiden sanojen ääntämisessä ero pysyy. Sana ”ber” lausutaan niin että suomalainen kuulee siinä een, mutta ”bär” puolestaan lausutaan suomalaisen korvaan äänä kuulostavalla äänteellä, vaikka muissa yhteyksissä muutamia murteita lukuun ottamatta e ja ä lautaan suomalaisesta täysin samanlaisena eenä kuulostavasti.
Joten yritän sanoa, että kukaan hepreaa kunnolla osaava ei sekoita toisiinsa zajin ja Tsade -konsonantteja, koska niiden tehtävä eri sanojen erottamisen alueella on niin merkittävä.