”Jeesus Kristus…ainoa Jumalan Sana, jota meidän on kuunneltava” – Barmenin julistus 80 vuotta

Saksan evankelisen kirkon tunnustussynodi allekirjoitti 31.5.1934 ”Barmenin teologisen julistuksen Saksan evankelisen kirkon nykyisestä teologisesta tilasta”. Julistuksen tunnettu ensimmäinen teesi lausui mm.: ”Jeesus Kristus, kuten Raamattu meille hänestä todistaa, on ainoa Jumalan Sana, jota meidän on kuunneltava, johon meidän on turvauduttava elämässä ja kuolemassa ja jota meidän on toteltava. Me hylkäämme väärän opin, jonka mukaan kirkko voisi ja sen täytyisi tunnustaa julistuksensa lähteeksi tämän ainoan Jumalan Sanan ulkopuolella ja rinnalla vielä muita tapahtumia ja valtoja, hahmoja ja totuuksia Jumalan ilmoituksena”.

Barmenin julistuksen kärki kohdistui totalitaristista kansallissosialistista ideologiaa vastaan, joka ”saksalaisten kristittyjen” liikkeen muodossa halusi valjastaa kirkon ja sen julistuksen ideologisten vankkureiden vetäjäksi, niin että sen tulisi korvata Raamattu ja tunnustus ideologisen sihdin läpi tislatulla korvikkeella. Jo ennen Barmenia olivat nk. arjalaispykälät, joiden mukaan kirkon palveluksesta suljettaisiin muut kuin arjalaista syntyperää olevat, laukaisseet tajun siitä, että oli syntynyt status confessionis -tilanne: kirkon perustana ei enää ollutkaan Jumalan kansan jäsenyys kasteen kautta vaan rotu, veri ja kansallisuus, eli kristilliseltä uskolta oltiin viemässä pohjaa pois. Tässä tilanteessa mm. Martin Niemöller ja Dietrich Bonhoeffer perustivat v. 1933 Pappien hätäliiton, joka keräsi lukuisan joukon pappeja riveihinsä. Tie vei kohti Barmenin julistusta ja sitä kautta nk. Tunnustavan kirkon (Bekennende Kirche) syntyä.

Barmenin julistusta olivat valmistelemassa mm. reformoitu Karl Barth sekä luterilaiset Hans Asmussen ja Thomas Breit. Asmussen oli luonut polun, jota pitkin voitiin edetä kohti kokouksen yksimielisesti hyväksymää julistusta huolimatta tunnustuksellisista eroista. Ydinajatuksena oli laatia juuri ”teologinen tunnustus”, ei sinällään uutta tunnustusta. Julistus kuitenkin nähtiin ja koettiin Jumalan Hengen henkeyttämäksi sanaksi, eli siinä oli tunnustuksellisia elementtejä. Harhaoppi, jota vastaan Barmen hyökkää, on uskon ja kirkon elämän irtoaminen ”yhdestä Jumalan Sanasta”, so. Jeesuksessa Kristuksessa ilmoitetun ja läsnäolevana toimivasta Jumalasta. Ideologinen ”arjalainen” Kristus ei enää olisi raamatullinen Kristus vaan vääristymä, joka ei enää toteuttaisi teesin 6 ilmaisemaan ajatusta: ”Kirkon tehtävänä, johon perustuu myös sen vapaus, on Kristuksen puolesta ja siis hänen oman sanansa ja työnsä palvelijana toimittaa saarnalla ja sakramentilla sanoma Jumalan vapaasta armosta kaikelle kansalle. Me hylkäämme väärän opin, jonka mukaan kirkko voisi inhimillisellä itsevallalla asettaa Herran sanan ja työn omavaltaisesti valittujen toivomusten, tarkoitusperien ja suunnitelmien palvelukseen.”

Sodanjälkeisessä saksalaisessa teologiassa julistuksella on ollut paitsi historiallisena ja kristillisen todistuksen kannalta myös ajankohtaisen sosiaalieettisen ja teologisen pohdinnan kannalta paljonkin relevanssia. Saksan evankelinen kirkko on toisesta maailmansodasta alkaen esimerkiksi julkaissut pohdintakirjasia (Denkschriften), joissa monesti käsitellään myös yhteiskunnallisia kysymyksiä. Niidne taustalla on laajapohjainen asiantuntijavalmistelu. Barmenin julistus sinällään ei johtanut konkreettiseen sosiaalieettiseen toimintaan vaan sitä käytettiin pikemminkin kirkon sisäisessä keskustelussa. Esimerkiksi Dietrich Bonhoeffer kulkikin omaa tietään tehden johtopäätöksensä siitä, mihin johtopäätöksiin Kristuksen seuraaminen, ”vapaan vastuullisuuden teko” ja vastuun ottaminen omista mahdollisista virheratkaisuista hänen omalla kohdallaan kutsuivat annetussa konkreettisessa tilanteessa. Tunnustavaa kirkkoa Bonhoeffer kritisoi henkilökohtaisen rohkeuden puutteesta ja pelkästä kirkon sisäisiin asioihin keskittymisestä. Barmenin intentiot hän joka tapauksessa allekirjoitti.

Barmenin julistus ja sen jälkivaikutus on esimerkki siitä, miten kristityt ja kirkon on ulkoisen paineen ja ahdingon alla – erityisesti 1900-luvun totalitaristisissa valtioissa – enemmän tai vähemmän pakotettu toimimaan enemmän yhdessä kristillisen todistuksen ja palvelun edistämiseksi. Ei niin paljon pahaa, jottei siis jotain hyvääkin. Barmen edisti omalta osaltaan sosiaalieettistä orientoitumista. Nyttemmin se palvelee ehkä enemmän myös muistuttajana kristityn eettisen toiminnan raamatullis-spirituaalisesta perustasta ja Kristus-keskeisyydestä.

Saksan maakirkoissa etenkin reformoitu siipi on antanut Barmenin julistukselle käytännössä tunnustuskirjan aseman – johtuen myös heidän luterilaisiin nähden erilaisesta tunnustuskäsityksestään. Toisaalta myös luterilaiset antavat sille tätä nykyä enemmän tunnustuksellista painoarvoa. Joka tapauksessa se on keskeinen esimerkki kristillisestä todistuksesta modernina aikana. Tämä esimerkki pohjusti osaltaan myös sitä, että luterilaiset kirkot totesivat v. 1977 Dar es Salaamin yleiskokouksessa Etelä-Afrikan apartheid-politiikan edellyttävän irtisanoutumista kristinuskon vastaisena ja että kyse on status confessionis (tunnustustilanne) vähän Barmenin tapaan. Julistus siis kehottaa olemaan valppaana ja keskittymään Kristukseen mutta myös pitämään kriteerinä Jumalan ”vapaan armon” julistamista koko kansalle. Se ei kehota politisoimaan evankeliumia vaan päinvastoin: ottaa kantaa, jotta näin ei enää tapahtuisi vaan tehtäisiin parannus.

  1. VESA,

    miten pitkälle voimme olosuhteita muuttaa, se jää nähtäväksi. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 60- ja 70-lukujen vaihteessa opiskelleena yksi mieleen painunut yksityiskohta on Jumalan valtakunnan kuvaus aikaparilla ”Jo nyt” ja ”Ei vielä”. Sen tapaisessa välitilassa elämme. Jumalan valtakunnan ensimmäisiä merkkejä on nähty jo kauan, mutta kovin ilmeistä on, ettei se vielä ole toteutunut.

    Jumalan tahdon toteutuminen on tavoitteemme – mikä muu se voisi kristityillä olla? Jumalan avulla ja yhdessä toisten kristittyjen ja kaikkien hyvän tahdon ihmisten kanssa pyrimme sitä kohti.

  2. Heikki Palmu: ”Jumalan valtakunnan ensimmäisiä merkkejä on nähty jo kauan, mutta kovin ilmeistä on, ettei se vielä ole toteutunut.”

    Kristityille Jeesus antoi tehtävän (Matteus 24:14): ”14 Tämä valtakunnan evankeliumi (= hyvä uutinen) julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”

    Nykyisen ”maailman” Jeesus ja Uuden testamentin kirjat osoittavat olevan Jumalan vastustajan Saatana Panettelijan vallassa. Joten nykyisen maailman muuttaminen Jumalan tahdon mukaiseksi ja Jumalan valtakunnaksi lienee oleman toivoton tehtävä.

    • Heikki Palmu: ”maailma jossa me kaikki elämme, ei ole “maailma”, kyllä se on ihan todellinen.”

      Kun Jeesus esim. Johanneksen evankeliumin 17. luvussa sanoo, ettei ”hänen seuraajiensa tulisi olla osa maailmasta”, tarkoitti hän sillä Jumalasta erottautunutta ihmisyhteisöä ja häviäviä maailmanaikoja, joista hän puhui esim. Matteuksen 24. ja 25. luvussa ja Luukkaan 21. luvussa. Siksi sana maailma lainausmerkeissä.

      Myöhemmin Jeesus sanoi myös pidättämisensä yhteydessä Pontius Pilatukselle: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.”

      Apostoli Johannes kirjoittaa 1. Johanneksen kirjeen 2. luvussa:

      ”15. Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.
      16. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.
      17. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. ”

      Heikki Palmu: ”Eikä se ole saatanan, vaan Jumalan maailma..”

      Se on tietysti Luojan Jumalan JHWH/Jehova/Jahven maailma. Raamattu kuitenkin kuvaa ennen luvattua maailmanaikojen muutosta Saatana Panettelijaa ”sen hallitsijaksi ja jumalaksi.” Ennen pahan alkusyyn Saatana Panettelijan tuhoamista ja tämän aikaansaannosten hävittämistä.

      Tähän asiaan viittaa esim. 2. Korinttilaiskirjeen 4. luku (vanha kirkkoraamattu): ”3. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
      4. niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.”

      Ilmestyskirjan 12. luku (uusi kirkkoraamattuk.):

      9 Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. 10 Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
      — Nyt on pelastus tullut,
      meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti
      ja hänen Voidellullaan valta.
      Nyt on Syyttäjä syösty alas,
      tuo, joka meidän Jumalamme edessä
      syytti veljiämme päivin ja öin.
      11 He voittivat hänet,
      Karitsan veri ja heidän todistuksensa
      toivat heille voiton.
      He eivät säästäneet henkeään
      vaan olivat valmiit kuolemaankin.
      12 Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat! Mutta voi maata ja merta — Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.”

      Efesolaiskirjeen 2. luku viittaa Saatana Panettelijaan (vanha kirkkoraamattu). ”2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa…”

      Jeesus Johanneksen evank. 12. luvussa: ” 31 Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta.”

      1. Johanneksen kirjeen 5. luku: ”19. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.”

  3. Vesa Ahlfors. Kirjoitat

    ”Nykyisen “maailman” Jeesus ja Uuden testamentin kirjat osoittavat olevan Jumalan vastustajan Saatana Panettelijan vallassa. Joten nykyisen maailman muuttaminen Jumalan tahdon mukaiseksi ja Jumalan valtakunnaksi lienee oleman toivoton tehtävä.”

    Täysin absurdi väite. En edes ymmärrä, mitä tarkoitat. Se, miten ihmiset tulkitsevat Raamattua mielensä mukaan on toinen juttu.

    Sana on ja pysyy.

    • Tarja Aarnio: ”Täysin absurdi väite. En edes ymmärrä, mitä tarkoitat”

      Tarkoitin tietysti, että ihmisten, ihmisten toimien kautta on mahdotonta muuttaa nykyistä maailmaa Jumala tahdon mukaiseksi. Siis toimimalla ihmishallituksissa ja politiikassa.

    • Jeesuksen ja Raamatun Jumalan valtakunta opetusta voisi määritellä esim. vaikka seuraavasti:

      ”Jumalan valtakunta on JHWH/Jehova/Jahven korkeimman vallan ja kaikkeudensuvereenisuuden ilmaus hänen luomuksiaan kohtaan tai väline, jota hän käyttää ilmaistakseen tuota suvereenisuutta.

      Tätä sanaa käytetään erityisesti tarkoittamaan Jumalan vallan ja suvereenisuuden ilmaisemista hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, johdossa olevan taivaallisen kuninkaallisen hallituksen välityksellä, joka tulee ulottamaan toimensa myös maahan ja ihmisyhteisöön ja tulee siirtämään ihmishallituksien ajan syrjään ja päätökseen.. ”Valtakunta” voi tarkoittaa Kuninkaaksi voidellun hallitusvaltaa tai tuon taivaallisen hallituksen hallitsemaa maallista valta-aluetta.

    • Vesa, tarkoittaako tämä sitä, että Jehovan todistajien johtokunta tai mikä johtoelin se lieneekään tulee ottamaan vallan?

  4. Mika Turunen: ”Vesa, tarkoittaako tämä sitä, että Jehovan todistajien johtokunta tai mikä johtoelin se lieneekään tulee ottamaan vallan.”

    No ei se nyt suinkaan sitä tarkoita. Jeesusta kuvataan Raamatussa taivaalliseksi kuninkaalliseksi hallitsijaksi. Hänen ”hallitsijatovereikseen” kuvataan ”voideltujen Kristuksen perijätovereiden joukkoa”, jotka saavat ylösnousemuksen taivaallisen elämään. Tätä joukkoa alettiin kokoamaan vuoden 33 helluntaina kun pyhä henki vuodatettiin varhaisten Jeesuksen opetuslasten päälle.

    Ilmestyskirjan 20: 4-6 (uusi kirkkoraamattu):

    ”4 Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. 5 Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt.”

    ”Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 6 Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.”

    Asiaan viittaa myöskin Ilmestyskirjan 5: 9,10. Ilmestyskirja 3: 21. Ilmestyskirja 14: 1-4. 1. Pietarin kirja 2: 9,10. Roomalaiskirjeen 8: 16, 17.

  5. Kristillinen usko on valtavasti muuttanut maailmaa, ja se on ollut
    Jumalan tarkoituskin.
    Muutos on ollut valtava verrattuna siihen. mistä Rooman valtakunnassa lähdettiin.
    Juutalais-kristillinen kulttuuri vaikuttaa kaikkialla positiivisesti.

    Kristittyjen toimin on muutettu kehtysmaiden oloja, vaikutettu niiden yhteiskunnallisiin olohin. Terveydenhuolto ja kristillinen kasvatus
    lisäävät hyvinvointia ja kehitystä.
    Tämä on yksi osa lähetyskäskyä.

    Jehovantodistajat valehtelevat tässäkin asiassa väittäessään jotain muuta

Kirjoittaja

Karttunen Tomi
Karttunen Tomi
Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Seurakuntapappivuosien ja lyhyen yliopistoperiodin jälkeen olen vuoden 2008 joulukuusta toiminut teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa sekä dogmatiikan dosentti Helsingin yliopistossa.