Suomessa on vuodesta 1676 lähtien vietetty säännöllisesti rukouspäiviä, joita aiemmin oli neljä ja ne olivat valtiovallan määräämiä. Kansallisten rukouspäivien valinta ja päättäminen on ollut kirkkojen omissa käsissä vuoden 2004 alusta lähtien. Vuonna 2008 siirryttiin neljästä rukouspäivästä kahden rukouspäivän käytäntöön. Rukouspäivien valmistelusta ja aineistosta vastaa Suomen Ekumeeninen Neuvosto.

Rukouspäiväjulistus on yli 400-vuotiaana perinteenä yksi valtionpään vanhimpia virkatehtäviä. Tasavallan presidentti päättää virkakautensa alussa siitä, jatkaako hän tätä käytäntöä.

Rukouspäiväjulistus toivotaan luettavan seurakunnissa ensimmäisenä rukouspäivänä 18.1. tai sitä edeltävänä sunnuntaina.

Raamatun tekstit

Psalmi 36:6–10

Herra, sinun armosi on avara kuin taivas,

pilviin ulottuu sinun totuutesi.

Vanhurskautesi on vuoria korkeampi

ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.

Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!

Sinun siipiesi suojaan

rientävät ihmislapset.

Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin

ja annat heidän juoda ilosi virrasta.

Sinun luonasi on elämän lähde,

sinun valostasi me saamme valon.

Johanneksen evankeliumi 13:34–35

Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.

Efesolaiskirje 4:1–6

”On yksi ruumis ja yksi Henki. Samoin on vain yksi toivo, ja siihen teidät on kutsuttu.”

(Kirje efesolaisille 4:4)

Rukousviikko ja Vastuuviikko tuovat esiin teemoja, jotka ovat meille suomalaisille tärkeitä: yhteisöllisyyttä, rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Ne eivät ole vain sanoja – ne ovat arvoja, joiden varaan rakennamme luottamusta yhteiskunnassamme.

Tämän vuoden rukousviikko kutsuu meitä yhteyteen ja yhteisöllisyyteen. Nämä ovat tärkeitä arvoja, joita emme voi ottaa itsestäänselvyyksinä. Kun vastakkainasettelut voimistuvat maailmassa, meidän on entistäkin tärkeämpää vaalia kykyämme kuunnella, ymmärtää ja olla läsnä toisillemme. Parhaimmillaan yhteisö antaa meille suunnan, tarjoaa tukea ja luo uskoa tulevaan.

Arjessa yhteisöllisyys näkyy työpaikoilla, kouluissa ja harrastuksissa. Vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa tuo esiin monipuolisia näkökulmia ja kokemuksia. Pieninkin kohtaaminen on mahdollisuus lisätä ymmärrystä maailmasta. Voimme murtaa myös ennakkoluuloja, kun tarjoamme ennakkoluulottomasti apua vieraille.

Haastavina aikoina tarvitsemme uskoa ja toivoa. Onneksi tukea on tarjolla niin läheisiltä, seurakunnilta kuin järjestöiltä. Kun tunnemme olevamme osa jotakin suurempaa, meissä herää voimaa kohdata vaikeudet yhdessä.

Helsingissä 14.11.2025

Päivän jae

Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti (Ef. 4:1).

Muita raamatunkohtia

Miika 6:6-8

Ps. 133

Mark. 3:13-15

Mietiskely

Ef. 4:1:ssä Paavali korostaa, että on tärkeää ”elää saamanne kutsun arvoisesti”. Tämä liittyy olennaisesti kristillisen yhteisön ykseyteen. Evankeliumi kutsuu jakautuneen yhteiskunnan keskellä uskovia ylittämään esteet ja edistämään sovintoa. Jumala kutsuu meitä elämään todeksi hänen arvojaan uskovien yhteisössä. Sovittaessamme käyttäytymisemme tämän kutsun mukaiseksi emme ainoastaan heijasta Kristuksen opetuksia vaan myös edistämme Kristuksen ruumiin ykseyttä ja kasvua. Tämän kutsun tunnistaminen ja omaksuminen on keskeistä sille, että voimme elää todeksi kristillisen yhteisön todellista olemusta sekä vaalia sopusointuista ja toisia tukevaa yhteyttä.

Kysymys pohdittavaksi

Miten sen pohtiminen, mitä on Ef. 4:1:ssä kuvattu ”elämisellä saamanne kutsun arvoisesti”, innostaa teitä edistämään aktiivisesti ykseyttä paikallisesti ja laajemmissa kirkollisissa yhteisöissänne?

Rukous

Valon Jumala,

sinä olet kutsunut meidät pimeydestä valoosi.

Anna meidän vastauksemme kutsuusi

johtaa meitä tavoittelemaan aktiivisesti sovintoa

ja jakamaan valoasi maailmassa.