Ensimmäiset apostolit olivat Jeesuksen ylösnousemisen todistajia. Juudaan tilalle valittu apostolikin valittiin juuri tähän tehtävään (Apt 1:22). Pietarin helluntaipuheen huippukohtana on Jeesuksen ylösnousemus: ”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme” (Apt 3:32). Sama painotus näkyy Apostolien tekojen muissakin puheissa.
Tutkimuksen erityisen mielenkiinnon kohteena ovat varhaisimmat kristologiset muotoilut. Esimerkiksi Roomalaiskirjeen johdanto ja Filippiläiskirjeen Kristus-hymni keskittyvät ylösnousemukseen. Paavali itse asiassa esittää Roomalaiskirjeen kymmenennessä luvussa ylösnousemuksen kuuluvan kristillisen julistuksen opilliseen ydinsanomaan. Uskon ydin, ”uskon sana”, jota saarnataan, käsittää tunnustuksen Jeesus on Herra sekä opetuksen siitä, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista.
Vaihtoehto kirkon parhaaksi, Suomen teologisen instituutin vuosikirja 1990, Timo Eskolan artikkeli ja kirjoitus, s. 85, SLEY-Kirjat, 1990. Otsikko on allekirjoittaneen.
1.Korinttolaiskirje:
15:20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
15:23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
Jeesus on noussut kuolleista esikoisena eli ensimmäisenä. Ja me uskovaiset seuraamme kerran perässä. On pää ylös noussut ja nostaa myös mun, se riemu on sieluni armahdetun.
Johanneksen evankeliumi:
11:25 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Jeesus voi kääntää tappion voitoksi.
Corrie ten Boom (1892-1983), joka selvisi ihmeellisellä tavalla hengissä toisessa maailmansodassa Ravensbruckin keskitysleiriltä. Lause on Kätköpaikka nimisen kirjan viimeinen. Corrie ten Boom joutui keskitysleirille, koska piilotteli kotonaan Hollannissa juutalaisia natseilta. Hänen perheensä jäi kiinni siitä.
Muistaakseni Corrie kertoo erään keskitysleirin vanginvartijan tulleen jossakin kokouksessa sodan jälkeen pyytämään anteeksi käytöstään ja Corrie antoi sen hänelle anteeksi.
Corrien isä ja sisko kuolivat keskitysleirillä.
Jeesuksen elämään mahtui paljon kaikenlaista. Roomalaiset olivat tunnettuja raakuudestaan. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan ja kirkossa oli aiheesta suuri valtataistelu vuosisatojen ja vuosituhansien ajan tähän päivään asti. On hyvä tuoda esille erilaisia näkökulmia. Kirkko on liian pitkään vaiennut eksgetiikan tuloksista. Piispat eivät yritä seurata historiallista Jeesusta, vaan kirkon luomaa oppia Kolminaisuudesta, joka on loogisesti mahdoton ja terveen järjen vastainen.
Kirkolla olisi vaihtoehto, mutta ei se kuuntele ketään. Jeesus oli jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla toiminut tavallinen ihminen, yksi meistä, jolla oli oma sanoma Jumalasta. Se on historiallinen totuus. Myöhemmin kirkko teki runsaasti omia lisäyksiä Jeesuksen sanomaan ja laittoi kaikki Jeesuksen nimiin, jolloin oli valmis suuri sekasotku erilaisine ristiriitoinen ja tulkintoineen Jeesuksen sanomasta. Yhden evankeliumin sijasta syntyi monia evankeliumeja ja Jeesuksen sanojen lähde hukattiin tässä muokkauksessa. Kaiken tämän kirkon johto haluaa unohtaa ja jättää kertomatta seurakuntalaisille.
On hyvä tietää, että Jeesuksesta tai Muhammedista ei ole olemassa yhtäkään historiallista tai arkeologista lähdettä omalta ajaltaan. Kaikki, mitä tiedämme Jeesuksesta tai Muhammedista, on kerrottu paljon myöhemmin. Evankeliumit on kirjoitettu tuntemattomien kirjoittajien toimesta vuosikymmeniä Jeesuksen jälkeen. Ibn Ishaq kirjoitti Muhammedin elämäkerran vasta 700-luvun loppupuolella.
Lähteiden puuttuminen omalta ajalta merkitsee, että voidaan perustellusti epäillä historiallisuutta ja että perimätiedossa on voinut tapahtua melkoisia muutoksia. Uusi Testamentti ei ole historiallisesti luotettava kirja. Niin paljon kirkko on muokannut Jeesuksen sanoja todistetusti evankeliumeissa. Kaikki muokkaukset näkyvät tänä päivänä ristiriitaisuuksina lukijoille. Kirkon olisi jo korkea kertoa raamatuntutkimuksen tuloksista kirkon jäsenille ja paljastaa historiallinen totuus Jeesuksesta. Kaikki tämä tieto on avoimesti saatavilla eksegetiikan kirjoissa ympäri maailmaa. Siinä olisi myös tie aitoon yhteyteen eri kirkkojen kesken.
Pasi,
Näyttää siltä, ettet lue Raamattua , etenkään, että lukisit sitä läpi koko ajan. Kaikki Kirjoitusten kyseenalaistaminen perustuu kaikenlaisen muun kuin Kirjoitusten/ Raamatun lukemiseen.
Voi tuntua liikaa sanotulta puoleltani, mutta perustelen:
Jeesuksen syntyminen ihmiseksi on ennustettu läpi VT:. Ensimmäien kerta se on 1.Moos 3:15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”
Jo Nooa etsi yhteyttä Jumalaan ja löysi Armon. Kaikki sitä edeltävä ja sen jälkeinen on täydellisessä harmoniassa keskenään, jos se uskossa sulautuu.
Tämä profetia alkaa Raamatun täydellisen kokonaisuuden, mikä on Jeesus. Jos lukisit Raamattua ”tieteellisten tutkimusten” sijasta, niin vastaasi ei voi olla tulematta vastaus kaikkeen, eli Jeesus. Kaiken täydellistyminen ja profetioitten toteutuminen tiivistyy Jeesuksen alentamisesta vähän enkeleitä alemmaksi ja vähäksi aikaa, vt. Hebr. 2:
9 Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.
Tieteelliseen tutkimukseen perustuu Jeesuksen Jumaluuden halventaminen. Hebr. 4:
2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
Kaikki se mitä ole luetteloinnut perustuu Kirjoitusten ulkopuolisiin ”lähteisiin”. Edes teologisen opiskelun ydin, eli kehälliset asiat eivät yllä sinun listoillesi.
Ulkopuoliset hoitaa Jumala, niin ihmiset kuin asiatkin.
Juutalainen historioitsija Josefus ja roomalaiset historioitsijat Tacitus ja Suetonius mainitsevat Jeesuksen kirjoissaan.
RAAMATUN ARVO
Raamattu on Jumalan sana. ”Se pysyy iankaikkisesti.” [”Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” (Jes. 40:8). ”Raamattu ei voi raueta tyhjiin.” (Joh. 10:35). Jeesus: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” (Mark. 13:31)] Raamattu on Pyhän Hengen kirja. Se on kirjojen kirja, kaikkia muita kirjoja korkeampi.
H. J. Pätiälä – P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 10, Concordia ry, 2021. Hakasulku on allekirjoittaneen lisäys.
Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan. Joh. 4:10
Jumalan lahja ihmisille on paras ja rakkain, mitä hänellä oli, hänen oma, ainosyntyinen, rakkahin poikansa, Jeesus Kristus, jossa hän itse oli. Hänessä hän sovitti maailman itsensä kanssa antaessaan hänet, kuten oikean valitun uhrikaritsan, jonka päälle maailman synnit oli asetettu, uhriksi meidän sijastamme, kiroukseksi ja ristin kantajaksi, jotta me, jotka emme muuta ole ansainneet kuin helvetin iankaikkisen kadotuksen, tulisimme vapaiksi ja hänen kauttaan perisimme siunauksen ja iankaikkisen elämän. Jumalan lahja on siis äärettömän arvokas, itsessään kaikkea muuta suurempi ja kallisarvoisempi ja tuo mukanaan meille etuja, joista emme iankaikkisuudessakaan voi kyllin suuresti ylistää ja kiittää hänen ihanaa nimeään. Mutta kuka antaa tunnustuksensa sellaiselle Jumalan lahjalle, kuka sen tähden tuntee itsensä kehotetuksi ylistämään ja kiittämään Jumalaa? Eivät todella muut kuin ne, jotka sen uskovat ja uskossa ovat ottaneet vastaan autuudeksensa Jumalan lahjan.
Henrik Adolf Appelberg, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966.
Jouko Siirilän uusimpaan blogiin, jota ei voi kommentoida, liittyen: Aloitti Hengessä, lopetti Helsingissä. Tämä on tunnettu sanonta.
Tarkennetaan. Yksikään Uuden Testamentin kirjoittaja ei todistanut Jeesuksen ylösnousemusta eikä ollut Jeesuksen opetuslapsi. Myöskään Paavali ei oikeasti elänyt Jeesuksen aikana. Kaikki tieto Ristin tapahtumista on kulkenut suullisena perimätietona ja on tässä kierrossa myös monella tavalla muuttunut. On vaikea sanoa paljon mitään varmuudella historiallisesta Jeesuksesta. Ignatios Antiokilainen todistaa kirjassaan, että löytyi myös krsitittjä, jotka sanoviat, että Jeesus ei kuollut eikä nousssut kuolleista. Hän tuomitsi näkemyksen harhaopiksi, mutta historiantutkimuksen kannalta on merkittävää, että löytyy lähteitä, jotka mullistavat perinteiset näkemykset Jeesuksesta. Erilaiset evankelimit todistavat kiistatta, että kirkko muokkasi Jeesuksen sanoja vapaasti. UT ei ole luotettavaa historian kuvausta.
Teologinen tiede on lahjomaton. Se tuo esille faktat kirkon historiasta ja muuttaa väkisin uskoa, jos ihminen on rehellinen itselleen ja tieteen edessä. Ei ole opiskelijan vika, jos teologinen totuus on jotain muuta mitä kirkko opettaa. Jokainen opiskelija oppii eksegetiikan peruskurssilla, että kirkko teki Jeesuksesta Jumalan ja että kirkko muokkasi vapaasti Jeesuksen sanoja. Repikää siitä! Totuus ei muutu väittämällä vastaan ja kieltämällä eksegetiikan tutkimustulokset. Minä en totuuta omista, mutta haluan ainakin olla rehellinen uskossani. Kirkossa on aina valtaa pitävät tuominneet toisia harhaoppisiksi eikä meno ole muuttunut miksikään nykyaikana.
Laitan tämän vielä tähän:
Järki on luontaisesti ristiriidassa uskon kanssa (Luuk. 24:25, 1. Kor. 2:14). Sen takia se on vangittava kuuliaiseksi Kristukselle (2. Kor. 10:5).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 96, Concordia ry, 2023.
Laitan tämän vielä tähän:
Noustuaan haudasta Jeesus ilmestyi opetuslapsille neljänkymmenen päivän aikana puhuen Jumalan valtakunnasta (Apt. 1:3). Sitten pilvi vei hänet taivaaseen (Apt. 1:9). 1. Kor. 15: 5-7 puhuu myös siitä, miten Jeesus näyttäytyi monille ihmisille ennen kuin astui ylös taivaaseen. Jeesus myös ilmestyi seitsemälle opetuslapselleen Tiberiaan järven rannalla. (Joh. 21).
Niin sanottu historiallis-kriittinen metodi, joka lähestyy Raamatun tekstiä ilman Jumalan pelkoa ja sen myöntämistä, että lukija on ”pyhällä maalla”, on aiheuttanut tuhoa luterilaisuudessa.
Esipuheesta Robert D. Preusin kirjassa Raamatun inspiraatio, Concordia ry, 1999.
Muuten Timo Eskola on myös eksegeetti. Hän oli pitkään Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden Testamentin eksegetiikan dosentti ja jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle. Tämäkin kuuluu eksegetiikan tutkimukseen, kun hän blogissani toteaa: ”Tutkimuksen erityisen mielenkiinnon kohteena ovat varhaisimmat kristologiset muotoilut. Esimerkiksi Roomalaiskirjeen johdanto ja Filippiläiskirjeen Kristus-hymni keskittyvät ylösnousemukseen. Paavali itse asiassa esittää Roomalaiskirjeen kymmenennessä luvussa ylösnousemuksen kuuluvan kristillisen julistuksen opilliseen ydinsanomaan. Uskon ydin, ”uskon sana”, jota saarnataan, käsittää tunnustuksen Jeesus on Herra sekä opetuksen siitä, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista.”
Ateistitutkijan mielestä mitään ihmeitä ei ole koskaan tapahtunut eikä voi tapahtua. Tämä on hänen lähtökohtansa ja ennakko-oletuksensa tutkittaessa Raamattua. Ja tämän perusteella hän tietenkin väittää, ettei mikään Raamatun kertoma ihme ole voinut oikeasti tapahtua.
Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Luuk. 1:1-4.
Niin kuin Augustinus sanoo osuvasti: ”Älkäämme kuulko kirkossa tällaista puhetta: ’näin sanon minä’, ’näin sanot sinä’, ’näin sanoo hän’; vaan: ’näin sanoo Herra’.”
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 46-47, Concordia ry, 2023.
Järki on luontaisesti ristiriidassa uskon kanssa (Luuk. 24:25, 1. Kor. 2:14). Sen takia se on vangittava kuuliaiseksi Kristukselle (2. Kor. 10:5).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 96, Concordia ry, 2023.
Kadotustuomioon vievä tie on leveä, ja on monta, jotka vaeltavat sitä pitkin (Matt. 7:13).
Mikä on syynä tähän? Eikö Kristus suorittanut sovitusta kaikkien puolesta? Eikö taivaallinen Isä todellakaan tahdo tämän autuutta kantavan sovituksen hedelmän olevan yleinen ja kaikkia varten?
Syytä kadotustuomioon ei ole millään tavalla liitettävä Jumalaan. Kristus on koko maailman syntien sovitus (1. Joh. 2:2; 2. Kor. 5:19), ja Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi vaan että kaikki pelastuisivat (1. Tim. 2:4; 2. Piet. 3:9; Hes. 18:23; Matt. 18:14). Sen sijaan on ihmisten syytä, etteivät kaikki pelastu, sillä kaikki eivät ota vastaan tuota autuaaksi tekevää lahjaa (Joh. 1:5, 10-11; 3:19). On välttämätöntä, että Kristuksen siunauksellinen ansio tulee meidän omaksemme (Room. 8:32). Tämä tarkoittaa, että se sovelletaan meihin niin, että kukin ottaa sen vastaan (Joh. 1:12; 2. Kor. 6:1). Siten Kristus on meissä (Joh. 6:56) ja meidän havaitaan olevan Hänessä (Fil. 3:8-9).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 93, Concordia ry, 2023. Lisäsin tekstiin kaksi Raamatunjaetta.
Onko oikein sanoa, että meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide)?
Ehdottomasti. Raamattu käyttää tässä opinkohdassa ahkerasti poissulkevia sanontoja (particullae exclusivae). Näitä ovat esimerkiksi: ”lahjaksi … hänen armostaan” (Room. 3:24; ks. myös Ef. 2:8); ”armonsa ja laupeutensa mukaan” (2. Tim. 1:9; Tiit. 3:5); ”ei meidän tekojemme mukaan” (2. Tim. 1:9, Ef. 2:8-9); ”ilman lain tekoja” (Room. 3:21, 28; 4:6). Nämä kaikki ilmaisut tiivistyvät yhteen ainoaan lauseeseen: meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide iustificamur).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 97, Concordia ry, 2023.
Jos kysymys näet on uskosta, pitää meidän olla voittamattomia, taipumattomia ja kaikkein itsepintaisempia ja, jos voisimme, terästä lujempia; rakkauden taas ollessa kysymyksessä meidän pitää totisesti olla ruokoa ja lehtistäkin hennompia ja taipuvampia sekä kaikessa myöten antavia.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 134, SLEY, 1957.
Meidän tulee siis oppia tarkoin kuulemaan ja tuntemaan hyvän paimenemme (Jeesuksen) ääntä. Siten me tulemme myös hänet oikein tuntemaan, ja hänkin on meidät tunteva ja meitä rakastava. Kuinka voisikaan olla meille vihamielinen hän, joka on antanut henkensä meidän edestämme ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän, vapahtaen meidät kuolemasta, synnistä ja kaikesta onnettomuudesta? Sellaista ei kenenkään muun ääni meille puhu, ja sen tähden meidän tuleekin sitä ahkerammin kuulla hänen ääntänsä.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 386, SLEY, 1945. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. 1. Kun. 17:10
Voidaanko sinusta sanoa samoin aina, kun Herra kutsuu sinut johonkin tehtävään: ”Hän nousi ja meni.” Vaikka tie olisi vaivalloinen ja vaarallinen, nouse ja mene silloinkin niin kuin Elia. Mene iloisena, uskossa, luota sydämessäsi hiljaa Herraan, niin saat viimein varmasti nähdä hänen hyvyytensä ja laulaa siitä. Vaikka vaikeuksien meri raivoaisi, sinä saat ankkuroitua Jumalan kestävälle perustalle, joka ei horju. Sinulla on turvanasi hänen suuret ja kalliit lupauksensa, ja sinä saat sanoa psalmistan tavoin: ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps. 42:12)
F. W. Krummacher, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.