Jälkipyykki: Voiko kirkko olla itse osa Pride liikettä?

Aivan aluksi totean, että Kirkon tulee olla läsnä kaikkialla siellä missä ihmisiä vain on. Sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta tulee julistaa niin sopivissa kuin sopimattomissa paikoissa, eikä sateenkaariväen tilaisuudet ole tästä poikkeus. Olennaista kuitenkin on, että kirkko on mukana kaikessa omista lähtökohdistaan ja omilla arvoillaan.

Ensinnäkin tulee pohtia, onko bisneskumppanuus juuri se muoto, jolla kirkon tulisi olla tapahtumassa mukana. Kirkon tehtävänä on julistaa ylös noussutta Jeesusta Kristusta eikä tehdä bisnestä. Tämän rinnalla tulee pohtia, voiko kirkon arvot ja ihmiskäsitys teistisenä yhteisönä koskaan olla täsmälleen samat kuin sellaisten toimijoiden, jotka ovat mukana ateistisesta tai deistisestä lähtökohdasta. Kirkossa elävänä läsnä olevaa Jeesusta Kristusta ei voi korvata yksittäisillä, asiayhteydestään irrotetuilla Jeesuksen Kristuksen opetuksilla.

Kirkon tehtävänä on julistaa sekä Jumalan lakia että evankeliumia. Jumalan laki tiivistyy rakkauden kaksoiskäskyyn, joka kuitenkin menettää keskeisimmän merkityksensä, jos sen yrittää korvata ns. kultaisella säännöllä. Ateistikin voi allekirjoittaa kultaisen säännön, ei siihen Jumalaa tarvita.

Evankeliumi tiivistyy pienoisevankeliumiksi kutsutussa jakeessa Johannes 3:16. Toinen kohta Raamatussa, johon evankeliumin keskeisin asia tiivistyy, on Paavalin kirjeessä Korintin seurakunnalla.

” Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.

Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:

– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.” (1 Kor 15:1-8)

Juuri tämän saman evankeliumin julistamisen tähden kirkon tulee olla mukana myös Pride tapahtumissa. Mitään muuta evankeliumia kirkon ei pidä missään olosuhteissa julistaa, ei myöskään Pride tapahtumissa.

Kirkkolain mukaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä. Kirkon tehtävänä on julistaa Jumalan sanaa tunnustukensa mukaisesti niin kuin luterilaiset tunnustuskirjat Raamattua oikein selittää.

Luterilainen kirkkomme kutsuu itseään kansankirkoksi ja kansankirkkona kirkon tulee opettaa kansaa rukoilemaan Jumalaa niin kuin Jeesus itse opetti: ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maanpäällä, niin kuin taivaassa” taikka niin kuin Jeesus itse rukoili sinä iltana kun hänen kavallettiin:” Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39)

Niin kauan kuin esimerkiksi Pride liike ei opeta ihmisen ja Jumalan suhteesta juuri samoin, ei kirkko voi olla suoraa osa sitä. Silti kirkko voi olla mukana liikkeen tapahtumissa omalla sanomallaan Jeesuksesta Kristuksesta, joka kuoli meidän pelastuksemme tähden ristillä.

Seksuaalivähemmistöt ovat yhteiskunnallisena ihmisryhmänä vähemmistö, mutta tässä asiassa he eivät ole mitenkään erillinen vähemmistö: Kristus on kuollut myös heidän syntiensä vuoksi. Jos joku nyt kysyy: ”olenko minä muka syntinen”, niin siinä on hyvä tilaisuus vasta kysymykselle: ”oletko sinä muka synnistä vapaa”. Sen jälkeen on otollista kertoa Kristuksen kuolemasta ristillä ja armosta.

  1. Kiitos Mikko Niemi kommentistasi. En minä noista Antin ”häätökäskyistä” – jos ne edes niitä ovat – välitä. Eniten minua harmittaa se kun sotkeuduin tämäntyyppiseen keskusteluun. Meillä on Antin kanssa erillainen koodisto, joilla maailmaa katsellaan, joten yhteisymmärrystä on mahdoton saavuttaa. Opiksihan tästä on otettava ja kuten jo aikaisemmin totesin, kannan asiasta myös vastuuni. Tulee mieleen sanonta; ”Ei se ole yhden syy, jos kaksi riitelee.”

    • Ei ole häätökäskyjä. Olen vaan ymmärtämässä saman kuin sinä, että koodisto on erilainen, ja sitä myöten ymmärrämme Raamatun ja maailman eri lailla. Minulle se on ihan ok. Minulla ei ole mitään humanismia vastaan, kunhan sitä ei sanota kristillisyydksi. Pidän nämä visusti erillään, koska ne ovat kaksi eri asiaa.

      Ei tässä mitään suurta vahinkoa tapahtunut. Teologia vaan on vähän mutkikkaampaa kuin mitä sinä luulet.

    • No vaikkakin sekä Antti että Jukka yrittivätkin parhaimmansa mukaan välttää vastaamasta siihen että miksi heidän mielestään, juuri tuo homoseksuaalisuus olisi tai on erityisesti perisynnistä johtuvaa esim hetero tai bi-seksuaalisuuteen verrattuna, niin ehkäpä tuo Jukan ihan blokin alun kommentti:

      ”Kirkkomme opin mukaan olemuksessamme ei vallitse rakkaus vaan perisynti.”

      valaisee ja taustoittaa heidän ajatusmaailmaansa ?.

  2. Oltuani viikon verran poissa verkosta kommentoin vielä Mikko Niemelle. Raamatullinen malli miehen ja naisen väliselle parisuhteelle on ajalta ennen syntiin lankeamista (konkreettista tai myyttistä, miten vain sen ajattelettekin). Tuskinpa yksikään pariskunta on sitä mallia enää syntiin lankeamisen jälkeen täyttänyt.

    Koska homosuhde ei luonnonjärjestyksen mukaan voi olla hedelmällinen, on ilmi selvää, ettei se vastaa alkuperäistä mallia. Tämän havaitseminen ei tarkoita, että vain homoseksuaalisuus olisi merkki kääntymisestä pois Jumalasta.

Kirjoittaja

Jukka Kivimäki
Jukka Kivimäki
Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.