Jakolinja ja maanpuolustustahto

Maanpuolustustahto on hieman laskenut. Miksi nuoret miehet eivät ole enää yhtä valmiita puolustamaan maata kuin aiemmin?  Vuosittaisessa tutkimuksessa on kysytty: ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?”

Myöntävästi tähän kysymykseen vastaa nyt koko väestöstä 71 prosenttia, vuosi sitten vastaava luku oli 78 prosenttia. Naisista tätä mieltä on 64 prosenttia, viime vuonna 73. Miehistä myöntävästi vastaa 79 prosenttia, viime vuonna vastaava luku oli 84 prosenttia. Kielteisesti vastaa viidennes, miehistä 16 ja naisista 25 prosenttia. Ikäluokittain katsottuna eniten kielteisesti vastaavia on 25- 34-vuotiaissa, 31 prosenttia (Findikaattori 9.12.2016).

Myös siviilipalvelukseen hakeutuvien reserviläisten määrä on noussut. Näihin tuloksiin on ainakin kaksi selitystä: sodan mahdollisuus on aiempaa todellisempi ja pelottaa. Toinen selitys on vakavampi: on yhä enemmän niitä, joille nykyinen Suomi ei ole puolustamisen arvoinen: ”Kun maa ei puolusta minua, en minäkään puolusta maata.”

Maanpuolustustahdon laskun taustalla oleviin syihin on reagoitava.  On sanottu, että korkea maanpuolustustahto on maa-, ilma- ja merivoimien ohella ”neljäs puolustushaara”. Suomen puolustus oli tämän puolustushaaran varassa usein viime sotien ratkaisuvaiheissa.

_ _ _

Suomea ja koko maanosaa ravistelee parhaillaan poliittinen ja taloudellinen murros. Euroopan Unioni rapautuu. Britannia on valinnut ”kovan Brexitin” tien. Yhdysvaltain tuore presidentti ennakoi EU:n murenemisen jatkuvan. Samalla hän pitää Pohjois-Atlantin puolustusliittoa vanhentuneena. Venäjän ulkoministeri katsoo Euroopan ongelmien nousevan kristillisten arvojen hylkäämisestä. Nämä arviot ovat herättäneet keskustelua ja myös ihmettelyä.

_ _ _

Yhdysvaltain presidentinvaalissa valkoiset, vähän koulutetut maaseudun asukkaat antoivat äänensä Donald Trumpille. Sitä pidettiin protestina poliittiselle eliitille ja sen ajamille asioille naisten, vähemmistöjen ja maahanmuuttajien aseman parantamiseksi.

Maaseudun köyhät valkoiset olisivat itsekin hyötyneet Obama-caren kaltaisista sosiaalisista uudistuksista. Silti he halusivat asettua ”muunnellun totuuden” taakse eliittiä vastaan. Hillary Rodham Clinton tunnusti tuoreeltaan vaalin jälkeen, ettei hänen vaaliorganisaationsa ottanut huomioon, kuinka syvä kuilu eri väestöryhmien välillä vallitsi.

_ _ _

Miltä tilanne näyttää Suomessa? Aiemmin useimmille riitti työtä ja toimeentuloa. Nyt työ on siirtynyt halvemman tuotannon maihin. Työn saanti vaatii korkeaa koulutusta eikä sekään aina riitä. Pitkäaikaistyöttömien ja toivottomien joukko kasvaa. Noin joka viides nuori mies on ilman työtä ja koulutusta, vailla tulevaisuutta – saman verran on heitä, joiden maanpuolustustahto on muita matalampi.

Suurten kaupunkien koulutettu eliitti on ajanut oikeudenmukaisuuden toteuttamista: tyttöjen ja naisten, vähemmistöjen ja maahanmuuttajien aseman parantamista. Eliitin vastapoolina on ”white trash” – väkivaltaisten skinheadien, populistien ja ääriryhmien joukko. Mutta myös suuri ja hiljainen syrjäytyneiden joukko. Olisiko tälläkin suunnalla tarvetta oikeudenmukaisuudelle?

Yhteiskuntaan on syntynyt entistä syvempi jakolinja. Tätä ei ole jostain syystä tunnistettu riittävästi – eikä sitä, olisiko jotain oikeudenmukaista ja rakentavaa tietä jälkimmäisen joukon liittämiseksi tiiviimmin yhteiskuntaan.

_ _ _

Prof. Anu Kantola kirjoitti eilisessä Hesarin kolumnissaan kaksosidentiteetistä (HS 17.1.). Hän kertoi omasta keskisuomalaisesta ja helsinkiläisestä identiteetistään, jotka elävät rinnan:  ”Kaksoisidentiteettejä synnyttävät globalisaation kiihdyttämä muuttoliike maasta toiseen ja muuttoaalto maalta kaupunkeihin. … Muutos tuntuu myös politiikassa. Voi ajatella, että Yhdysvalloissa, Britanniassa, Ranskassa ja myös Suomessa on parhaillaan käynnissä maalaisten kapina suuria kaupunkeja vastaan. … Maalaiset häviävät tämän taistelun: yhteiskunnat tarvitsevat suuria kaupunkeja ja muuttoliikettä menestyäkseen. Mutta jos maalaiset häviävät rumasti, katkera viivytystaistelu voi tuoda ongelmia.”

_ _ _

Prof. Kantolan mukaan tarvitsemme vakaan ja vankkumattoman alkuperäisen identiteetin sijaan joustavan, kimmoisan ja uteliaan minuuden.

Jos joustavuus ja kimmoisuus kuitenkin merkitsevät luovuttamista perusvakaumuksista, tulee ihmisestä irrallinen ja vakaumukseton. Kristillinen usko Jumalaan voisi yhdistää sekä maalaista että kaupunkilaista identiteettiä. Toinen jalkani on juurtunut kaupunkiin toinen maaseutuun.  Toinen saapas on tallannut vuosisatoja Päijät-Hämeen kivisiä peltoja, toisen jalan nappaskenkä kivettyä Kaartinkaupungin katua, kun isoäidin isä tuli 1880 luvulla Helsinkiin tutkijaksi ja opettajaksi.

Usko tuo toivoa ja rohkeutta, jotka kantavat vaikeiden aikojen yli. Usko ohjaa kohtuullisuuteen ja lähimmäisten huomioon ottamiseen. Usko antaa nöyryyttä ja suuntaa ajatuksia ihmisen kaikkivoipaisuudesta Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Minun on vaikea kuvitella muuta perustaa, jolla Suomi voisi löytää tietä eteenpäin.

 

19 kommenttia

  • Seija Rantanen sanoo:

    Kiitos jälleen kerran ajatuksia herättävästä blogista. Nostat esille niin monia vaikeita kysymyksiä, että se, joka niihin pystyisi vastaamaan, voittasi varmaan sekä Nobelin taloustieteen- että rauhanpalkinnon.

    Jokunen kommentti: Viittaat blogissasi yhteiskunnalliseen eliittiin. Tuota termiä käytetään aika laajalti, mutta samalla epämääräisesti. ’Eliitti’ – leiman saavat otsaansa milloin mitkäkin yhteiskunnan ryhmät. Suomalainen eliitti lienee kuitenkin pieni ihmisryhmä, joten vastaikkainasettelu eliitin ja muiden yhteiskunnallisten ryhmien välillä on keinotekoinen. Periaatteessa suomalainen demokratia on taannut ja takaa, että jokainen kansalainen voi nousta eliittiin. ’Lasikattoa’ ei ole. Ja tämä on se perustavanlaatuinen seikka, miksi Suomea ei voi verrata esim. Yhdysvaltoihin, Britanniaan, Ranskaan tai Venäjään, monista muista maailman maista puhumattakaan. Tässä tutkimustietoa väitteitteni tueksi: http://politiikasta.fi/suomalainen-valtaeliitti-muutoksessa/, https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tutkimus-tallainen-on-suomalainen-eliitti/.

    Olen jossakin määrin samaa mieltä prof. Kantolan kanssa joustavan, kimmoisan ja uteliaan minuuden tarpeesta. Eiväthän nuo attribuutit sulje pois kristinuskoa. Toivoisin suorastaan, että me suomalaiset kristityt olisimme joustavia, kimmoisia ja uteliaita. Nuo avuthan ovat tuiki tärkeitä lähimmäisten kohtaamisessa kaikkialla, kaikkina aikoina. Jos ajatellaan, että kristityn minuus olisi joustamaton, läpitunkematon ja sisäänpäinsulkeutunut, olisimme kai aika kaukana Jeesuksen antamasta esikuvasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Kiitos Seija hyvistä kommenteista. Olen samaa mieltä, että joustavuus, kimmoisuus ja uteliaisuus ovat hyviä ominaisuuksia auttaessaan ylittämään omia rajoja ja tutustumaan toisten ihmisten ajatteluun. Joustavuus ja kimmoisuus eivät ole kuitenkaan minusta sama asia kuin aatteettomuus. Omasta vakaumuksesta käsin on hyvä tutustua toisen vakaumukseen arvostavassa ja kunnioittavassa hengessä. Eliitti -termi on kieltämättä vaikea. Perinteisesti se on liittynyt taloudelliseen asemaan tai syntyperään. Tänä päivänä eliittiä määrittää yhä enemmän koulutuksen kautta tullut mahdollisuus arvioida ilmiöitä ja ottaa niihin kantaa sekä vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen medioiden kautta. Luulen, että monet politiikassa, järjestötoiminnassa tai kulttuurielämässä aktiivisesti vaikuttavat – mutta enintään keskituloiset -eivät miellä olevansa eliittiä, vaikka edellisen määrittelyn mukaan kuuluvatkin siihen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Kari Mäkinen on itse ilmoittanut kuuluvansa keskiluokkaan. En tiedä tarkoittiko vaikutusmahdollisuuksia, etuja vai mitä. Mutta sillä perusteella eliitti ei ole Suomessa kovin suuri.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Tuo maanpuolustustahto, on myös kiinnostava kysymys. Mainitsemasi kyselyn tulokset näyttävät kuvastavan tosiaan laskevaa trendiä. Tosi paikan edessä moni ’Ei’ -vastaaja saattaisi kuitenkin puolustaa maata. Toisaalta on isänmaallisuuttaan uhoavia ryhmittymiä, joille voisi mennä niin sanotusti pupu pöksyyn.

    Huomattavaa on, että tutkimuksessa kysyttiin nimenomaan halukkuutta aseelliseen maanpuolustukseen. Se ei minusta ole ihan yksiselitteinen asia: aika erilaisen merkityksen se saisi esim. mahdollisen ydinsodan syttyessä kuin vaikkapa sissisodankäynnissä. Ja maata voi puolustaa toki muutenkin kuin aseellisesti. Näinä epävarmuuden aikoina suosittelen lukemiseksi Albert Camus’n Ruttoa, joka tuntuu siltä, kuin se olisi kirjoitettu eilen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Seija, voii tosiaan olla niin, että kyselyissä maanpuolustahtoinen pakeneekin tosi tilanteessa ja päin vastoin kyselyissä maanpuokystustahtooan vähättelevä onkin tositilanteessa eturintamassa. Luulen kuitenkin, että kysely korreloi todellisen ajattelun kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Onko Arvoisalla Sotarovastilla sellaista tietoa onko Helsingissä alkuvuonna Puolustusvoimain Kirkkojuhlaa? Missä? Ja Milloin? Ja onko juhlapuku ja kunniamerkit?

    Ja onko Kotimaan lukijoilla mahdollisuutta saada kupponen kahvia?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Werner, kaikki ovat tänään tervetulleita Puolustusvoimien kirkkojuhlaan klo 18 Helsingin Tuomiokirkkoon. Kahviakin voi saada jos kuppeja riittää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Hieno homma! Täytyy olla sotaväessä väkevää Karoliinisen herätyksen kaltaista aikaa jos on Tuomiokirkosta, Puolustusvoimista ja Huhtamäki Oy:stä on kupit loppumassa. Olisivatpa Hilja Aaltonen, Päivö Parviainen ja Erkki Kansanaho saaneet nähdä tämän.

      Mitäköhän virsiä siellä veisataan. Varmaan 580 ja 584! Ja eiku veisaamaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Jossain määrin tuo maanpuolustustahdobn väheneminen on ymmärrettävissä. Kun katsoo vaikkapa rääkyvää siilitukkafeministiä joka haukkuu kaikki miehet maan rakoon, ei ole ihme jos nuorelle miehelle tulee mieleen että miksi minun pitäisi tuota puolustaa. Pannaan ennen se siilitukka rintamalle niin vihollinen pötkii pakoon.

    Jos puolustusvoimissa palveleva ylikersantti esiintyy valokuvissa naisen vaatteisiin pukeutuneena ja vaatii että armeijassa on saatava esiintyä niinkin, voi nuorelle miehelle tulla mieleen ajatus että olisikohan tuosta pervosta ketään johtamaan vaikka on sentään amnattiisotilas.

    No, todellisuudessa toki normaali nuori mies tietää että naiset ovat etupäässä ihania ja puolustamisen arvoisia. Siilitukan voi ajatella vaikka hoitoa tarvitsevaksi neutriksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Joku voi ajatella, että siilitukka ja naisen vaatteissa oleva ylikersantti ovat puolustamisen arvoisia.

      Jopa niin, että puolustamisen arvoista on nimenomaan se, että voisin pukeutua vaikka naiseksi jos haluaisin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      En ole nähnyt rääkyviä siilitukkafeministejä. Mutta voisi ajatella, että joku uskovainen nuori mies empisi aseellisesti puolustaa esim. elämäänsä pettynyttä, oma likasankoaan kristillisillä palstoilla tyhjentävää ex-juristia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      JOri – On hyvä muistaa, että Nato joukotkin ovat miehittäjän joukkoja. Pelkkiä palkkasotilaita jotka ostavat ja vaativat suvaitsevia hoitopalveluita.

      Saattaa olla jos Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Ruotsiin tulee sisäistä sekasortoa, että Suomen olisi parasta olla vaan kaikkien autonominen naapuri.

      Olisi jännä tietää onko esim. Viron kansalle tämä kapitalismin Nato aika yhtä tuhoisaa, kuin Neuvostoliiton aika. Siinä mielessä, että kapitalisti vain ostaa tehokkaammin taloudellisin pakottein, lahjoin, stipendein ja houkuttein Virolaiset isät ja äidit, rakentaja, opettajat ja lääkärit ulkomaille töihin. Kuka silloin tekee työtä oman virolaisen kaupunkinsa hyväksi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Jori, Venäjän ja lännen käsitys kristillisestä näyttää poikkeavan, jos se lännessä tarkoittaa lähinnä vähemmistöjen suvaitsemista. Onneksi tämä ei ole koko kuva. Lännessäkin kristillisyyden ytimessä on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan – samoin kuin Venäjällä. Mediassa kuitenkin nousee pintaan sekulaari kristillisyyden tulkinta, jossa Jumala syntisen armahtajana on vaihtunut suvaitsevaan ihmiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Seija, myönnän yleistäneeni. Jos otetaan pois se siilitukka ja jätetään jäljelle rääkyvä feministi niin niitä et ole voinut olla näkemättä. Feministi voisi itse mennä armeijaan.

    En ole ex-juristi vaan juristi. Enkä minä ole elämääni pettynyt. Olen ihan normaali mies eli siis heteroseksuaali. Purkauksesi on lähinnä säälittävä. Jätän arvioimatta mistä se johtuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    En tiedä olenko tulemassa vanhaksi, mutta keskustelu lukiessa välähti oma kouluopetus. Elikä meille opetettiin, että jos ei ole omaa armeijaa, niin maassa on vieras armeija. Tämä varmaan viittasi naapuriin.

    Olin ohjaajana Lotta leirillä. Siinä pikkulottien muisteloja kuunnellessa tajusi, että maanpuolustus on aika laaja asia. Samalla tajusin, mihin meidän hyvinvointi perustuu, jos siitä nyt enää sopii puhua. Monet asiat riippuu siitä, mihin vertaa. Vaikka olis koti köyhäkin, niin jos vanhemmat pitävät päänsä selvänä ja tekevät parhaansa, niin lapsilla on paljon, mistä aikuisena olla kiitollinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.