Raamattu raskas taakka, on ei-hengellisen tutkiskelun tulos. Viittaan Freija Özcanin kirjoitukseen Kotimaa-lehtien palstoilla.
Ymmärrän, että Freija Ö. siirtyi Raamattu-suhteessaan korkeammalle(ko) tasolle TM-tutkinnon nosteessa. Laitoin tuon ko-lopun, koska laitos, missä teologit koulutetaan ja missä Freija Ö:n mentori, Martti Nissinen, opettaa, ettei Raamattu ole ‘niin ja amen’, eli Totuus, vaan jatkuvassa muutoksessa oleva Raamatun tulkinta vie totuuteen. Eli Raamattu ei ole Totuus, vaan se on totuuksien päällä. Näin sanoittaa ja tulkitsee kirkot, kuten idän ja lännen katolisuus ja luterilaisuus.
Rakkaus Raamattuun, niinkuin kirjoittaja mainitsee, on hänellä syttynyt jo lapsena ja se rakkaus sai hänet lukemaan Raamatun kannesta kanteen, jopa useampaan kertaan. Freija Ö. ei väitä, ettei hän olisi ymmärtänyt, mitä luki, koska olihan hänellä rakkauden synnyttämä halu, yritys ymmärtää. Rakkaus Jumalalta luetuttaa Raamattua. On yleisessä tiedossa, että Raamatun lukeminen vähenee samassa suhteessa, kuin teologinen tutkinto alkaa kiinnostaa. Oli varmaan helpottavaa, vapauttavaa kuulla Nissistä, joka ei missään yhteydessä ole maininnut, viitannut, Hebr. 4: 2
”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
Tai Pietarin ilmoitukseen samasta asiasta, eli ei omin neuvoin.
2. Piet.1:20 ”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä, 21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”
Myös Paavali, aikansa ‘nissinen’ kohtasi Jeesuksen, Itse Sanan ja siksi laittoi roskiin jopa Gamalielin opetukset, koska hänelle oli tapahtunut se kuuluisa nissisien pilkkaama “taivaasta pudonnut ilmoitus”, vt. Gal. 1:
11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; 12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. 13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin 14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.
Raamattu sulautuu vain uskossa, eli on kirja uskoville, siinä muodossa kuin se on tarkoitus olla.
Monet ovat alottaneet, mutta luopuneet, koska Jeesuksen seuraaminen jokapäivä, ristiä, eli uskoa kantaen, on näyttänyt liian vaatimattomalta Egyptin hovin loiston rinnalla.
Julkisena ja Nissisen mielipiteisiin korreloituvana on nähtävä 2015 toteutunut V-M. Kärkkäisen siirtyminen luterilaisuuteen. Hänen papiksi vihkimistänsä ehdotti ELCA:n piispa Guy Erwin, ehkä kuuluisn ja ensimmäisiä homoudessa eläviä piispoja. Tämän jälkeen Kärkkäinen ilmoitti toimivansa Texasissa, jossa piispana on Kevin Kanouse, juuri kaapista ulostullut homoseksuaali, hänkin.
Jos lukee vain Raamattua, eikä kirjoja, jotka kertovat mitä Raamatussa lukee, niin Freija Özcanin laajentunut ymmärrys tai Nissinen raamatuntutkimuksen huippukärkenä tai Kärkkäisen homoudella tasoitettu polku luterilaisuuteen ei voi toteutua. Näiden kolmen esimerkkihenkilön ja heidän matkakumppaniensa osaamisen tarve poistuu, mitä Jumalan Seurakuntaan tulee. Augustinuksen ideoima corpus permixtum, eli sekalainen seurakunta eli tämä maailma, heitä kyllä tarvii. Vaikkei minulla ole yhtäläisyyksiä Erkki Tuomiojaan, niin kannatan hänen ehdotustaan, että teologinen tiedekunta lakkautetaan.
Kyllä asian ajaisi tunnustamisen, tahtomisen ja lupaamisen puolesta hengellinen seminaari.
Palkkataso saattaisi papeilla laskea kun statusta olisi vähemmän. Tästä syystä tiedekuntaa kait halutaan säilyttääkin.
Ymmärrän, että tämän lehden palstoilla, papin kirjoitus Raamatun lukemisesta on ennenkaikkea hengellinen ja vain hengellisesti tutkisteltava. Mitään pohjaa keskustelulle, tutkiskelulle ei pitäisi muodostua, ellei Jumalan Sana ole kaiken perusta. Uskovia kehotetaan tukiskelemaan kaikki asiat hengellisesti, eli kahden regimentin oppi ei siihen mahdu.
Maailmalla on suuri joukko nk. helluntalaisia seurakuntia, joilla ei ole kattojärjestöä, eli piispallista, seurakunnan ulkopuolelta asioihin puuttumista, vaikka veljesyhteydessä ollaankin tekemisissä, kuten jo alkuseurakunnan aikana. Kuten tiedetään, vaikka helluntailiikkeet koostuvat vähintään yhtä vajavaisista ihmisistä kuin sekalainen seurakuntakin, niin niiden päämäärä on vain ja ainoastaan ikuinen yhteys Jeesuksen, Pelastajan, kanssa.
Tässä yritän oivaltaa, että mikä kirkon paikan täyttäisi. Tarkoitan nyt sitä sydämeltään muuttumattomien sosiaalista yhteisöä. Perustettaisiin puhtaasti muotojumalinen laitos, jonka pyrkimys on vähintään sama kuin YK:lla, mitä kansainvälisyyteen tulee. Siellä sitten voisi olla uskoviakin töissä, niinkuin on muissakin yleishyödyllisissä toiminnoissa.
Toisaalta näinhän on tänäänkin tilanne, eli sielunpelastus ei ole toiminnan päämäärä, vaan yhteiskunnallinen hyöty ja jäsenmäärän ylläpito
Reijo on siinä oikeassa, että ei-tunnustuksellinen ”teologian” opiskelu ei ole oikeastaan ollenkaan mitään teologiaa.
Just! Olen jo vuosikausia tullut siihen tulokseen, että työpaikastasi huolimatta ymmärrät Itse asian. En halua mollata sitä luterilaista järjestöä, jossa työtä teet. Joudut tai te papit vain joudutte joskus lupauksen ja viran puolesta, jos ei puolustamaan, niin ainakin mainitsemaan kirkon perustuksen, millä en nyt tarkoita Jumalan Seurakuntaa, vaikka senkin jäseniä matkassanne on, joissakin yhteyksissä suurin osakin.
Aivan, teologia on oppia Jumalasta. Siihen kuuluu oleellisesti elävä suhde elävään Jumalaan. Näin teologiakin on elävää.
Teologia on perua jo Platonilta ja jo silloi edusti oppia jumaluuksista. Tänään siihen sisällytetään kristinuskokin. Pidän mielenkiintoisena sitä, että vielä muutama vuosi sitten suomenkielen toimisto määritteli teologia-sanan oikein, ”oppi jumaluuksista, sisältää myös opin kaiken luojasta.”
Muissa kielissä teologia määritellään opiksi Jumalasta. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan se sisältää kaikki jumaluudet jo jumaluusopin opinnoissakin.
Mänttäri. ”Teologia on perua jo Platonilta ja jo silloi edusti oppia jumaluuksista”.
Niin nyt puhut siis Platonin teologiasta. Kun puhun kristillisestä teologiasta, se on oppia Jumalasta:Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Jumalsta, joka on persoona, ja puhuu meille.
Teologia ei ole mikään ruma sana, vaan ihana. Kun kuuntelein aikanaan dogmatiikan luentoja pienessä seminaarissamme, oli opettajana Pyhällä Hengellä täyttynyt opettaja, joka aina toi mukanaan Jumalan kirkkauden, etten sanoisi voimakkaan voitelun luokkahuoneeseemme. Kaikki luennot eri dogmatiikan alueista ja sitä seuranneet keskustelut saimme kokea tätä Jumalan läsnäoloa ihmetellen
. En ikinä unohda tätä kokemusta, koska juuri näin teologiaa tulee opiskella, elävän Jumalaan elämyksellisessä läsnäolossa. Silloin se on nimenomaan oppia Jumalasta.
Antti,
Sana, teologia, on kreikkaa eikä mielestäni ole syytä olla sitä kääntämättä kulloisellekin kielelle. Tässä tapauksessa, eli suomeksi se mielestäni olisi, ‘oppi jumaluuksista’. Kun se suomeksi sanotaan, niin tyhminkin sen ymmärtää. Pitäisi olla kysymys sanasta, joka kertoo itse asian. Sitten on sanoja, joiden merkityssisältöä täytetään kuin kiitospäivän kalkkunaa ja ’stuff’, eli täyte, onkin sitten ‘se juttu’.
Teologi-tituloinnin ympärille on saatu sitä “hovin loistoa”, jonka esimerkiksi Mooses ja Paavali katsoivat vähempiarvoiseksi.
Olen ollut yhtäjaksoisesti yli kaksikymmentä vuotta poissa Suomesta. Hengellisen kentän seuranta oli mahdollista vasta, kun internet kehittyi ja sitten pikkuhiljaa sen kautta sain ajankohtaista käsitystä missä mennään.
Se, että olet kuullut ihanaa opetusta Hengen vaikutuksessa, ei mielestäni ole johtunut teologiasta, tai että henkilöä on kutsuttu teologiksi. Paavali kirjoittaa aivan ensimmäisistä ‘teologeista’ armotalouden alussa, vt. 1. Kor. 4:
9 Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten,
10 me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja.
11 Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina,
12 me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme;
13 meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.
Tässä Paavali viittaa inhimilliseen’pönötykseen’, joka alkuseurakunnassa karsiutui ensimmäisenä niiltä, joilla olisi ollut siihen edellytyksiä. Paavali ei peitellyt oppineisuuttaan, arvostettua menneisyyttään ihmisten silmissä, vaikka hän sitä häpesi ja piti roskan arvoisena Itse Asian rinnalla. Kun Pietari viittaa Paavalin kirjeisiin ja kirjoituksiin, hän mainitsee: “… meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut”.
Uskoisin, ettei viittaamasi teologi voisi olla pahoillaan, jos kertoisit hänen nimensä.
Pietarikaan ei anna Paavalista kuvaa, niinkuin hän olisi ollut ‘oppinut teologi’. Pietarin kohdistus on “ .. hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut”.
Mänttäri. ”Se, että olet kuullut ihanaa opetusta Hengen vaikutuksessa, ei mielestäni ole johtunut teologiasta, tai että henkilöä on kutsuttu teologiksi”.
Siis olen kuullut dogmatiikan luentoja Pyhässä Hengessä ja opettaja oli nimenomaan teologi, juuri sellainen, mikä minusta teologin kuuluukin olla. Hänessä oli Jumalan miehen ilmapiiri. Hän siis oli oikea jumaluusoppinut.
En siis allekirjoita väitettäsi, että teologit olisivat automaattisesti jotain arvelluttavia sanan selittäjiä tms. Meille on hyvä, jos meillä on edes välttävä käsitys teologian osa-alueista ja sitä myöten jäsentynyt opillinen ajattelu. Tämä ei mitenkään sulje pois sitä, että sana aukea meille henkilökohtaisesti, antaa johdatusta ja puhuttelee meitä suoraan jne.
Martti Nissisen kirjoitukset ovat joutuneet tutkija piireissä kriittisen arvostelun kohteeksi. Mielellään häntä tietysti lainataan koska hän on homoseksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuva. Helluntaitaustaisesta Kärkäisen kirjoituksia olen lukenet mutta en ole kohdannut homoagendaa hänellä.
Raamatun lukeminen ja sen ymmärtäminen on monesti vaikeaa, varsinkin jos puuttuu taustatietoja. Tietyyn tasoon toki pääsee, mutta tarvitaan myös muita tietoja.
” Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä.” ( 1 Jh 2:27) .
Jer. 31:34 ennustaakin rohkeasti: Niin pian kuin laki on kirjoitettu sydämiin eli uuden liiton Henki on vuodatettu ihmisiin, ”silloin ei kukaan opeta toista, veli ei opeta veljeään … sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut.” Johannes varmasti itsekin huomasi puhuvansa ristiin: jos kirjeen saajat tosiaan ovat immuuneja harhan suhteen, silloin tämän kirjeen lähettäminen on turhaa!
Eli kummatkin asiat ovat yhtäaikaa tosia. Tarvitsemme Jumalan Hengen opastamaan mutta sitten tarvitsemme opetusta, hengellsitä ohjausta ymmärtämään kirjoituksia.
Sitten muutama ajatus eri kirkkoperheistä. Mainitsit protenstanttisesta kirkkosiivestä vain luterilaiset. Missä ovat helluntailaiset. Kyllä heilläkin on oppiformuloita. Katolliseen teologiaan en ole tutustunut mutta ordotoksinen maailma on tutumpaa. Heillä on mielestäni varsin hyvä ja toimiva konstruktio. Lisäksi se on vanhin kristikunnassa.
Sami. ”Missä ovat helluntailaiset. Kyllä heilläkin on oppiformuloita”.
Helluntailaisilla ja muilla vapailla kristityillä sekä luterilaisilla on Suomessakin ollut pitkä keskusteluyhteys opillisista asioista. Luulenpa, että tämä keskusteluyhteys on auttanut helluntailaisiakin oman opin määrittelemisessä muokkaamisessa.
Sami P.
Tässä Freija Ö:n kirjoituksessa tuotiin Nissinen ihailtavaksi, esimerkkinä seurasta, jossa Raamatun raskaus poistuu. Pidän floppina sanoa, että Raamattu on taakka, kun sen kanssa jää tai joutuu kahden. Minulla ja vaimollani oli tilanne elämässämme, että meillä ei ollut muuta kuin Raamattu ja kylmentynyt uskonelämä.
Raamattu oli ainoa tie, meidät ulkoisen ja sisällisen ahdistuksen tilasta. Alotimme lukea Psalmeja, jossa neuvottiin huutamaan avuksi hädän päivänä. Se muutti asteittain, ja vastaukset olivat suoraan Raamatusta. Sitten aloimme käydä kokouksissa, muutaman vuoden tauon jälkeen. Vaikka vaikuttaisi pöyhkeilyltä, niin uskallan sanoa, että mitään taustatietoja emme kaivanneet, emme edes selitysteoksia, tunnareista puhumattakaan. Pyhä Henki avasi Sanasta juuri sen, mikä oli tarpeemme. Raamattu on uskovan kirja ja muuttuu ymmärrettäväksi vain Jumalan työtoveruudessa juuri siinä laajuudessa kuin tarve on. – Nissiselle on ‘tarvetta’ siellä missä ei olla edes Isän vedossa, saatikka uskossa. Eli hänen ‘markkinansa’ on laaja, mutta kuoleman markkinat.
“Tarvitsemme Jumalan Hengen opastamaan mutta sitten tarvitsemme opetusta, hengellsitä ohjausta ymmärtämään kirjoituksia.”
En näe näitä eri asioina. Jumalan Henki opasta Kirjoitusten kautta. Siksi olemme vaimoni kanssa kiitollisia kohta 30 vuotta vanhasta pakkotilanteesta. Lainasit kohtaa “Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa”. Se mielestäni kattaa ‘kaiken’. Eli ei tarvita Nissistä, Kärkkäistä tai edes paavia tai Eero Huovista paikkaamaan Jumalan ‘kaikkea’. Raamattu ei ole tietokilpailu, vaan ymmärrän oman kokemukseni kautta, sen toimivan elävänä Sanana, ilmoituksena, johdatuksena oikeaan, Jumalan työtoveruudessa.
Raamattu puhuu ainoastaan Kristuksen ruumiista, eli Jumalan Seurakunnasta. Kirkkoperhe edustaa sekalaista seurakuntaa, mikä on tämä maailma. Se ei edusta niitä harvoja, jotka ahtaasta portista sisälle haluavat mennä. Helluntailaisuus on hyvin mielellään mielletty nimittely-ilmaisuksi ja sellailsena jatkaakin. Helluntalaisuus ei ole missään tapauksessa ‘kirkkoperhe’, vaan tietääkseni Pyhän Hengen aikaansaama ilmiö, mikä todellistuu paikallisseurakuntina, sitten Jerusalemin vuonna 33.
Ortodoksisuus on omassa oppiperusteessaan nimenomaan määritellyt olevansa isien perinnäissääntöjen päällä. Vasta sen jälkeen tulee Raamatun, Kirjoitusten merkitys.
Reijo, on hienoa, että Raamattu on rakas ja se on teitä auttanut, ” Herralta tämä on tullut ja on ihmeellistä meidän silmissämme” ( Ps ) . Ortodoksisuudesta tietosi kaipaavat päivitystä.
Jos kirkko suomessa katoaisi kokonaan, niin siitä joutuisi kärsimään pian kaikki vapaat suunnat. Kirkon yhteiskunnallinen asema antaa nyt turvaa kaikelle hengelliselle toiminnalle. Joten kirkon menestys on myös Helluntaiseurakuntien menestys.
Nyt olisi tyhmää toivoa kirkolle menestystä mihin hintaan hyvänsä. Minusta rauhassa joutaa palaa tulessa kaikki sellainen, mikä ei myöhemminkään kestä koetusta, vrt, 1 Kor 3:11-15.
Näin nähtynä myös nykyinen kriisi on ehkä lopulta vain hyväksi. Nythän ”tulessa” on koko näkemyksemme Raamatun arvovallasta, so. onko se Jumalan sanaa, vai jotain muuta.
Tämä on minusta paljon oleellisempi kysymys kuin se, ketä vihitään. Jos vihkimisasiassa vinoudutaan, johtuu se siitä, että ensin on vinouduttu suhteessa Raamatun sanaan.
Pekka,
Kirkko Suomessa ei edistä mitään, mikä edistäisi raamatullisuutta. Vain siitä on kysymys.
Homo keskustelu lähti liikkeelle sanasta. Sitten pohdiskeltiin kaikkea muuta. Nyt on palattu selkeästi sanaan. Toisille sana, – eli Raamattu, on vain kirja kirjojen joukossa ja toisille luovuttamatonta Jumalan sanaa. Sitte jotkut vielä haluavat uskoa, että sopu vielä löytyisi. Aiemmin keskustelu käytiin yksityiskohdista nyt vain periaatteesta.
On kysymys kahdesta elementistä, jotka eivät toisiinsa yhdy, niinkuin öljy ja vesi tai vesi ja tuli.
Aineet, jotka eivät sekoitu toisiinsa, voivat muodostaa emulsion. Tutuin niistä lienee maito.
Pentti. ”Aineet, jotka eivät sekoitu toisiinsa, voivat muodostaa emulsion”.
Onko körteillä tällainen emulsio. Kuka vaan tekee mitä vaan, ja samalla rajaton armo riittää kaikille.
”Anteeksi anna syntini, myös suurin synneistään, se, etten usko kenenkään kuulevan pyyntöäni. Vaan silti, kun taas kompastun, helmaasi, Jeesus, tarraudun kuolemanhädässäni. Armahda, Herra, armahda lastasi oikukasta, ja pelasta, jos kerran voit, laivasta hukkuvasta. Jos rakkauden kadotin, jos vaikka kuolee uskokin, en lakkaa toivomasta.” Olisivatko nämä säkeistöt Siionin virrestä 88 esimerkki körttiläisestä synnin ja armon emulsiosta?
Martti P.,
Poistin pari kommenttia, koska niissä oli alku sanailulle, muutaman sanan heittelylle.
Kuitenkin jatkan tuohon emulsio viittaukseesi, jonka todella keskustelin noin kymmenen vuotta sitten kanssasi perinjuurin. Et ilmeisesti muista tai et tuuolloin ottanut huomioon, mikä on emulsio. Se on kahden luonnostaan toisiinsa sekoittumattoman aineen seos. Aineet sekoittuvat mutteivät liity, yhdy toisiinsa. Emulsio saadaan pysymään kasassa joko emulgaattorin vaikutuksesta (lisäaine) tai vatkaamalla saadaan näyttämään kuin ne olisivat yhtä.
Nyt on kysymys vain kemiasta, jota aikoinaan käytin osoittamaan hengellisen lain totuutta.
Älä sekoita omaa henkilökohtaista kantaasi hengelliseen totuuteen, Reijo Mänttäri. Tiedän toki vanhastaan, miten mustavalkoisesti sinulla on tapana ajatella. Kristillisyys on minulle taas usko sovintoon, ei erittelyyn.
Suomessa oli taiteilija, joka yhdisti eri metalleja räjäyttelemällä ja siitä tuli taidetta. Rohkeneeko joku räjäyttää sanat: Synti ja siunaus yhtteen. Minkähänlainen taideteos siitä tulisi? En pidä edes järkevänä yhteisen matkan jatkamista, koska kumpikin ajatus syö iloa toiselta ja myös elämänhalua.
Syntiä ja siunausta, tai lievemmin synnin merkityksettömyyttä edistetään psykologia kautta. Tässä ovat mukana kirkossa ja jopa seurakunnissakin toimivat psykologit. Yksi suosituimpia ja julkeimpia on mielestäni Tommy Hellsten.
Kerro joku esimerkki hänen tekstistään.
Katselin ”efter nio” ohjelman n. vuosi sitten. Kaikkein julkein, mitä hän pappina ja kirkollisissa piireissä esiintyvänä voi sanoa oli tuolloin, ”en ole koskaan ollut enkä tullut uskoon enkä aio koskaan tulla uskoon”.
Mielestäni hänellä on tilausta, vaikka juuri tässä ohjelmassa ja vastaavissa. Hänen suosionsa ei ole Jumalan käytössä.
Jo aivan ensimmäisiä TV7 ohjelmia kun katsoin netin kautta, poissa Suomesta, niin Reijo Telaranta haastatteli Hellsteniä, jota tuolloin, 2006, en tuntenut tai edes tiennyt hänestä. Ohjelmassa ei ollut sanaakaan hengellistä Raamatusta tai uskosta puhumattakaan. Olinkin yhteydessä Telarantaan ja ihmettelin, että mitä Hellsten tekee hengellisessä ohjelmassa, vaikka onkin pappi. Telaranta oli kanssani samaa mieltä, muttei muuta.
Voin vielä tässä lopussa ihmetellä koko ajatuta, että Raamatun lukeminen olisi jotenkin raskas taakka. Tämä minusta kertoo siitä, että kirjoittajalle ei taida olla oikein sana auennut. Muistan, kun nuorena miehenä tulin uskoon ja aloin lukea Raamattua ja se alkoi elävästi puhutella minua miten iloista se oli. Niin on vieläkin muutaman vuosikymmenen jälkeen.
Kun sana aukeaa ja Jumala pääsee puhumaan minulta ainakin taakat kirpoavat harteilta, mieli ja ajatus kirkastuu ja ilo täyttää sydämen. Elävän Jumalan elävä sana aukeaa meille vain Pyhän Hengen sitä avatessa, turha luulla muuta. Ja se ei ole raskasta.
Antti,
Tämä on uskoontulleen kokemus. Siksi ihmettelen Freija Ö:tä. Samantyyppisiä, aivankuin oman kokemuksen turhentavia, tulee esille aina silloin tällöin.
He usein ovat tulleet elävään uskoon esim. helluntalaisuudessa ja syystä tai toisesta loitontuneet, johon tilanteeseen on tullut ’apu’ jostain kirkollisesta muotojumalisuudesta, joka on johdattanut hänet ensin seisoviin tai jopa kuolemaa tuottaviin vesiin. Kirkkaassa joessa vastavirtaan uiva lohi on muuttunut pohjamudissa viihtyväksi kissakalaksi. (kuvaannollista)
”Kun sana aukeaa ja Jumala pääsee puhumaan, minulta ainakin taakat kirpoavat harteilta, mieli ja ajatus kirkastuu ja ilo täyttää sydämen.” Siinäpä se. Sana vain ei aukea ihan tuosta vain. Pyhä Henki laittaa raamatunlukijan joskus kovallekin laiskanläksylle. Ennen tututkin luvut saattavat näyttää käsittämättömiltä, kun niitä joutuu syystä tai toisesta lukemaan uudesta näkökulmasta.
Pentti. ”Pyhä Henki laittaa raamatunlukijan joskus kovallekin laiskanläksylle. Ennen tututkin luvut saattavat näyttää käsittämättömiltä, kun niitä joutuu syystä tai toisesta lukemaan uudesta näkökulmasta”.
Pyhä Henki toimii ajattomuudesta käsin. Hänellä on koko ihmisen elämän ajan aikaa opettaa meille uutta. Pyhän Hengen tunnusmerkkeihin tässäkin kuuluu kärisvällisyys ja uskollisuus. Niinpä voimme koko elämämme ajan oppia Raamatusta uutta. Mikään muu kirja ei ole tällainen elämän kirja . Pyhä Henki avaa ymmärryksemme, 1 Piet 1:19-20. Jos näin ei tapahdu, Raamattu pysyy meilyä ”suljettuna”.
”Jos te pysytte minussa, ja minun sanani pysyvät teissä, anokaa mitä ikinä tahdote, ja te saatte sen, Joh 15:7. Tämän yhden lupauksen varassa minä olen voinut työskennellä esirukoilijana vuosikymmeniä. Jumala on ollut monin tavoin uskollinen.
Jos Raamattua tutkii vain lihallisen mielensä avulla käy kuten Räisäselle tai Nissiselle. Sotkeentuu takuuvarmasti omaan näppäryyteensä eikä löydä Jumalan sanan aarteita. Räisänen ei lopultaatiennyt edes onko hän pelastunut vai ei. Ei ole tarkoitus, että papille käy niin.
”Räisänen ei lopulta tiennyt edes onko hän pelastunut vai ei.” Pelastusvarmuus ei ole sama kuin pelastus. Matteuksen evankeliumin 25. luvun kuvaus viimeisestä tuomiosta (36-46) kertoo sen. Niin siunatut kuin kirotutkin yllättyivät.
Pentti. ”Pelastusvarmuus ei ole sama kuin pelastus”.
Minun on vähän vaikea kuvitella, että joku olisi uskossa tietämättään. Samoin, kun kerran on uskossa, kyllä se tieeää. Jos taas ei ole, ei ole varmuuttakaan.
Räisäsen ongelma varmasti on se, että hän käytti koko elämänsä Raamatun arvovallan murentamiseen. Huono puu myös tuotti huonoa hedelmää, mikä näkyy suoraan kirkkomme hengellisessä (sekavuus) tilassa.
Voitko kuvitella, että joku luulee olevansa oikeassa ja vahvassa uskossa, mutta onkin ulkokultainen ja omavanhurskas?
Pentti. ”Voitko kuvitella, että joku luulee olevansa oikeassa ja vahvassa uskossa, mutta onkin ulkokultainen ja omavanhurskas?”.
Oletko körttiporukoissa tavannut tällaisia? Minä olen tarkka seurastani, koska tahdon myös tehdä hengellistä työtä , eikä se onnistu kenen kanssa vaan.
Heränneet kavahtavat nimenomaan omavanhurskautta – varsinkin itsessään, mutta toki toisissakin. Niinpä oikealla opilla ja vahvalla uskolla ei leveillä. Kristuksen suuruutta ja kristittyjen vähäisyyttä pidetään esillä. Tästä seuraa, ettei seuratakaan olla tarkkoja.
Po ’seurastakaan’
Minulle Raamatun lukemisen mahdollisuus on Jumalan suuri lahja. Päivän paras aika. Jos Jumala sulkee sanan, niin sen lukeminen muuttuu raskaaksi taakaksi.
Helposti uskovina pidämme saamaamme lukemisen siunausta itsestään selvänä. Jumala voi sen myös ottaa joksikin ajaksi pois ja silloin se ei avaudu, eikä ruoki. Uskon että näinä kuivina aikoina Jumala vahvistaa meidän uskoamme. Silloin emme voi perustaa uskoamme lukemisen harrastukseen, rukoukseen, emmekä kristittyjen yhteyteen. Kaikki näkyvä ja tuntuva armo voidaan riisua pois. Siksi että uskomme ei perustuisi siihen mitä koemme, vaan pelkkään sanaan.
Tuo on tärkeää, mistä Pekka kirjoittaa. Uskova kuolee ilman Sanaa ja saa Elämän Sana kautta. Ihmiseen luottaminen tai laajemmin omiin kokemuksiin tai jopa omiin tunteisiin luottaminen saattaa eksyttää ihmisen. Valo loistaa pimeässä, mutta pimeys ei sitä käsitä. Kristityn katse on tuossa valossa kaiken aikaa, sillä muuten eksymme.
Nälkäinen syö halulla ja janoinen juo janoonsa.
47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
48 Minä olen elämän leipä.
49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.”
52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: ”Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?”
53 Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joh.6:47-56