Isi - eikö meille tulekaan jouluvaloja? (joulusaarna Kerimäellä jouluaamuna 25.12.2022)
Isi, eikö meille tulekaan jouluvaloja? - Isi, eikö meille tulekaan jouluvaloja?
Tällä lapsen lausahduksen muistolla aloitan tämän joulusaarnani ja toivotan hyvää joulua! Isi, eikö meille tulekaan jouluvaloja? Tämän huolestuneen kysymyksen esitti toinen tyttäremme muutaman vuoden ikäisenä reilut 25 vuotta sitten Enonkosken pappilan pihamaalla.
Kysymyksen taustalla oli se, että kylällä monessa pihassa oli jouluvaloja ja omasta pihastamme oli näkymä kolmen lähinaapurimme pihoille. Niilläkin oli muistaakseni jouluvaloja. Olin itse tietysti ollut liian tiiviisti työssä kiinni ja olin muistaakseni ajatellut, että laitan niitä jouluvaloja sitten ihan joulun alla.
Pieni lapsi oli aidosti huolissaan: Eikö meille tulekaan jouluvaloja?
Tuo lapsen huoli ja kysymys on jäänyt pysyvästi mieleeni. Valo on joulun keskeinen teema ja jouluvaloja laitamme monella tavalla ulkovalojen, lyhtyjen, sisälle laitettavien jouluvalojen ja kynttilöiden muodossa. Kaipaamme valoa pimeän syksyn jälkeen vuoden pimeimpänä aikana.
Joulu on todellakin taitekohta, jossa kuljemme adventtiajan myötä pimeydestä valoon. Se tarkoittaa myös luonnon valon lisääntymistä, koska joulusta päivät alkavat pidentyä ja luminen maisema antaa myös valoa jo ennen joulua.
Moni saattaa kysellä ennen tätäkin joulua ja tänä jouluna: Eikö meille tulekaan jouluvaloja? Sitä voidaan pohtia sodan keskellä elävässä Ukrainassa. Sitä voi pohtia elämän raskaaksi kokeva naapurimme ja lähimmäisemme. Sitä voi pohtia ihminen, joka saa tiedon sairaudesta tai läheisen sairaudesta. Eikö tule jouluvaloja, elämän valoa?
Tämän joulun alla ja tänä talvikautena moni perhe ja yrittäjä voi joutua miettimään, kestääkö talous sen, että valot ja lämpö ovat käytössä kaiken aikaa. Olemme Suomessa erikoisessa tilanteessa, jossa pohditaan kestääkö kantaverkko kulutuskuormitusta eli riittääkö energia kaikissa tilanteissa.
Elämän valo on läsnä niin monella tavalla – ja elämän valo voi hämärtyä tai lähes pimetä niin monella tavalla. Tästä meillä jokaisella on erilaisia kokemuksia, noista molemmista ja toivottavasti enimmäkseen tuosta ensin mainitusta, elämän valon läsnäolosta.
Itse muistan Kerimäen virkavuosien alkuvaiheen ajan, jolloin valo tuntui hämärtyvän ja poistuvan omasta elämästäni, kun sairastuin burnoutiin. Jossakin vaiheessa epäilin, tuleeko elämän valo enää takaisin ja millaisena elämä jatkuu. Onneksi toivuin, vaikka tovin aikaa se vei ja kaikki eivät valitettavasti toivu.
Jouluna pimeä taivas kirkastuu ja kuulutetaan suuri ilo, suuri ilosanoma Vapauttajan ja Armahtajan syntymästä. Joulu nostaa esille myös sen, kuinka me ihmiset voimme olla ja olemme monella tavalla valon kantajina. Tänä vuonna toisten auttaminen ja tukeminen on noussut erityisesti esille Venäjän hyökättyä Ukrainaan mutta myös paikallisissa kriisi- ja onnettomuustilanteissa. Kotinsa tulipaloissa menettäneet saavat apua, lapsiperheitä ja vanhuksia tuetaan, surun ja järkytyksen kohdanneita tuetaan ja niin edelleen.
Kaikki edellinen nousee joulun valosta, joulun sanomasta, vaikka se samalla on yleisinhimillistä elämän jakamista. Joulun sanoma kertoo tosiaan valosta ja rakkaudesta ja opastaa meitä jakamaan valoa ja rakkautta yhteiseen elämään ja erityisesti heille, joilta elämän valo on hämärtymässä.
Kun lapsi, nuori tai aikuinen joutuu kysymään: Eikö meille tulekaan jouluvaloja niin on hyvä, jos siinä on joku kuulemassa. On hyvä, jos ja kun joku lähtee etsimään ja tuomaan valoa.
Silloin reilut 25 vuotta lapsen kysymys sai minut toimimaan. Ryhdyin laittamaan jouluvaloja pihalle ja lapsen huoli väistyi. Toivotaan, että samoin käy nyt huoliaan kantaville. Tuo muistoni tilanne oli helppo ratkaista, mutta monissa tilanteissa tarvitaan enemmän.
Jouluna me jokainen saamme myös olla valosta osallisia. Se on joulun sanoman kuulemista, sielun ja ruumiin lepoa, läheisten kanssa olemista. Se on armollisuutta itseämme ja toisiamme kohtaan, sillä Jumala on armollinen meitä kohtaan. Jumala on armollinen Kristuksessa. Pieni lapsi on armollisuuden viesti meille kaikille.
Valo keskellä pimeyttä
Juuri nyt rakas Jumala,
kun kaamos on käymässä ylivoimaiseksi,
kun olemme nääntymässä pimeyteen,
me laulamme valosta kuin henkemme hädässä.
Ja nyt, kun on kaikkein kylmintä,
toivotamme toisillemme lämmintä joulumieltä,
puhumme lämpimästä joulutunnelmasta,
lämmitämme joulusaunan.
Ja – hyvä Jumala – kun kodissa
on vuoden kiireisin aika,
– toistuu huuliltamme sana rauha.
Taivaan Isä, kiitos,
että joulu ei mahdu järkeemme,
Kiitos, että edes kerran vuodessa
tempaudumme jumalalliseen hulluuteesi.
Suloisen ihmeen äärelle.
Kiitos, että kirkkain valo löytyy keskeltä pimeyttä,
ihanin lämpö talvipakkasilta
ja koskettavin rauha kiireen ja melun ytimestä.
Kiitos että annoit joulun.
Annoit lapsen. (Satu Kreivi-Palosaari)
Riemullista joulua!
Merry Christmas!
God Jul!
Prettige Kerstdagen.
Froliche Weinachten!
Feliz Navidad!
Joyeux Noel!
Häid Joule!
Buon Natale!
Shchaslyvoho Rizdva (ukrainaksi)
Toivo Loikkanen
5 kommenttia
Loppuunpalaminen (Burnout) on hyvin raskas vaihe ihmisen elämässä. Pääsit sen yli. Se on hyvä. Valo voitti pimeyden. Päivä pitenee jälleen, valo lisääntyy keväällä.
Pääsiäistä ja valon kirkkautta kohti; Jeesus Kristus voitti synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vallan!
Ei ehkä tullut jouluvaloja, vai tuliko ?
Eräs yksinäinen vanha mies kierteli kirkkoa joulun aikana, mutta kukaan ei huomannut häntä, hän ei merkinnyt kenellekkään mitään. Hän oli vain varjo, joka vanhuuttaan haihtuu pois. Mitä sille osaisi sanoakaan ja Dia-koneilla oli kiire, kiire, joulu ja juhlat ja kaikki rahankeruut maailman nälkäisille lapsille yhtä aikaa.
Ehkä mies oli kuullut puhuttavan yksinäisen surkeasta joulusta ja kaikkien muka välittämisestä, kuinka ketään ei saa jättää yksin. Lähimmäisen rakkaus, armo ja muu lälläri- lämpö, eivät konkretisoituneet hänen kohdallaan, vaikka hän asui lähellä kirkkoa. Kukaan ei tullut kysymään, mitä kuuluu, kuinka menee, onko sinulla ruokaa, vaatteita ja lämmintä. Tulisitko seurakunnan pullakahveille, puurolle ja mantelille, kristallikruunujen loistoon. Hetkeksi valoon. EI tullut, Dia-koneilla oli niin kiire.
Kukaan ei kai tullut, ja mies ajatteli olevansa olematon, jonka olotila ei ketään kiinnosta, mutta valoa hän päätti antaa, ja sytytti kirkon palamaan. Tässä valossa hän hetkeksi tulee nähdyksi ja olevaksi ihan valtakunnallisesti.
Kukaan ei huomannut häntä edelleenkään, muuten kuin sivulauseessa, koska suru rakennuksen puolesta, joka sekin oli vanha, tavoitti koko kylän, mutta miestä ja hänen taloaan, ei surrut kukaan. Rakennukselle pidettiin hartaustilaisuuksia ja kansaa virtasi roviolle murehtimaan omia muistojaan, aivan kuin osa heidän elämästään olisi kadonnut ja kuollut pois, olihan se oli liimautunut Kirkko-rakennuksen seiniin, kuin täi tervaan. Nyt he eivät tienneet mihin tämä vapaus heidät lennättää.
Voihan se tarina toisinkin olla, mutta tällaisia tuli mieleen valosta ja loppuunpalamisesta. Ja siitä, että itseään ja omaa kaipaustaan se ihminen aina suree, jos jotain suree.
—————————— ” Poliisi epäilee, että Rautjärven kirkon tuhopolttaja on kuollut. Törkeästä tuhotyöstä epäillään vuonna 1945 syntynyttä miestä, joka löydettiin pian kirkon syttymisen jälkeen kuolleena Rautjärven Torsantieltä.” ”Kuolleena löydetty mies on törkeänä tuhotyönä tutkittavan rikoksen pääepäilty, mutta mitään konkreettista näyttöä hänen osuudestaan tapahtumiin ei vielä ole. ” Yle uutiset
Törkeä lähimmäinen.
Kirjoittaja
Toivo Loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.
Joulu oli alun perin pakanallinen talvipäivän seisaukseen liittyvä juhla, missä vanha aurinko ’kuoli’, oli kolme päivää ’haudassa’ ja syntyi sitten uutena aurinkona, päivän vanhana ’lapsena’ . (Kts. ikonitaiteen Marian ja Jeesuksen päiden sädekehien kohtaamispiste.) Hauskasti yksi suomen poikalasta tarkoittava sana on j u l l i. Sana liittyy nyt joulunlapsen/pojan syntymään, sillä eräässä arabimurteessa jalad viittaa pojan syntymiseen ja myös hepreassa verbi ’saattaa maailmaan, synnyttää’ on j a l a d ja samoin konsonantein kirjoitettu jaelaed (jäläd) on p o i k a, poikanen, siis pikkupoika. Yhteys suomen julliin on selvä. Aurinkopojan synnytti siis esim. 21.12. 2022 vuoden kierto ja tämä kierto/ympyrä on englanniksi wheel ja kun muinoin w ja J saattoivat muuttua toisikseen voidaan wheel lukea myös jhul mistä muunnos joulu.
Ilmoita asiaton kommentti