Isi, eikö meille tulekaan jouluvaloja? – Isi, eikö meille tulekaan jouluvaloja?
Tällä lapsen lausahduksen muistolla aloitan tämän joulusaarnani ja toivotan hyvää joulua! Isi, eikö meille tulekaan jouluvaloja? Tämän huolestuneen kysymyksen esitti toinen tyttäremme muutaman vuoden ikäisenä reilut 25 vuotta sitten Enonkosken pappilan pihamaalla.
Kysymyksen taustalla oli se, että kylällä monessa pihassa oli jouluvaloja ja omasta pihastamme oli näkymä kolmen lähinaapurimme pihoille. Niilläkin oli muistaakseni jouluvaloja. Olin itse tietysti ollut liian tiiviisti työssä kiinni ja olin muistaakseni ajatellut, että laitan niitä jouluvaloja sitten ihan joulun alla.
Pieni lapsi oli aidosti huolissaan: Eikö meille tulekaan jouluvaloja?
Tuo lapsen huoli ja kysymys on jäänyt pysyvästi mieleeni. Valo on joulun keskeinen teema ja jouluvaloja laitamme monella tavalla ulkovalojen, lyhtyjen, sisälle laitettavien jouluvalojen ja kynttilöiden muodossa. Kaipaamme valoa pimeän syksyn jälkeen vuoden pimeimpänä aikana.
Joulu on todellakin taitekohta, jossa kuljemme adventtiajan myötä pimeydestä valoon. Se tarkoittaa myös luonnon valon lisääntymistä, koska joulusta päivät alkavat pidentyä ja luminen maisema antaa myös valoa jo ennen joulua.
Moni saattaa kysellä ennen tätäkin joulua ja tänä jouluna: Eikö meille tulekaan jouluvaloja? Sitä voidaan pohtia sodan keskellä elävässä Ukrainassa. Sitä voi pohtia elämän raskaaksi kokeva naapurimme ja lähimmäisemme. Sitä voi pohtia ihminen, joka saa tiedon sairaudesta tai läheisen sairaudesta. Eikö tule jouluvaloja, elämän valoa?
Tämän joulun alla ja tänä talvikautena moni perhe ja yrittäjä voi joutua miettimään, kestääkö talous sen, että valot ja lämpö ovat käytössä kaiken aikaa. Olemme Suomessa erikoisessa tilanteessa, jossa pohditaan kestääkö kantaverkko kulutuskuormitusta eli riittääkö energia kaikissa tilanteissa.
Elämän valo on läsnä niin monella tavalla – ja elämän valo voi hämärtyä tai lähes pimetä niin monella tavalla. Tästä meillä jokaisella on erilaisia kokemuksia, noista molemmista ja toivottavasti enimmäkseen tuosta ensin mainitusta, elämän valon läsnäolosta.
Itse muistan Kerimäen virkavuosien alkuvaiheen ajan, jolloin valo tuntui hämärtyvän ja poistuvan omasta elämästäni, kun sairastuin burnoutiin. Jossakin vaiheessa epäilin, tuleeko elämän valo enää takaisin ja millaisena elämä jatkuu. Onneksi toivuin, vaikka tovin aikaa se vei ja kaikki eivät valitettavasti toivu.
Jouluna pimeä taivas kirkastuu ja kuulutetaan suuri ilo, suuri ilosanoma Vapauttajan ja Armahtajan syntymästä. Joulu nostaa esille myös sen, kuinka me ihmiset voimme olla ja olemme monella tavalla valon kantajina. Tänä vuonna toisten auttaminen ja tukeminen on noussut erityisesti esille Venäjän hyökättyä Ukrainaan mutta myös paikallisissa kriisi- ja onnettomuustilanteissa. Kotinsa tulipaloissa menettäneet saavat apua, lapsiperheitä ja vanhuksia tuetaan, surun ja järkytyksen kohdanneita tuetaan ja niin edelleen.
Kaikki edellinen nousee joulun valosta, joulun sanomasta, vaikka se samalla on yleisinhimillistä elämän jakamista. Joulun sanoma kertoo tosiaan valosta ja rakkaudesta ja opastaa meitä jakamaan valoa ja rakkautta yhteiseen elämään ja erityisesti heille, joilta elämän valo on hämärtymässä.
Kun lapsi, nuori tai aikuinen joutuu kysymään: Eikö meille tulekaan jouluvaloja niin on hyvä, jos siinä on joku kuulemassa. On hyvä, jos ja kun joku lähtee etsimään ja tuomaan valoa.
Silloin reilut 25 vuotta lapsen kysymys sai minut toimimaan. Ryhdyin laittamaan jouluvaloja pihalle ja lapsen huoli väistyi. Toivotaan, että samoin käy nyt huoliaan kantaville. Tuo muistoni tilanne oli helppo ratkaista, mutta monissa tilanteissa tarvitaan enemmän.
Jouluna me jokainen saamme myös olla valosta osallisia. Se on joulun sanoman kuulemista, sielun ja ruumiin lepoa, läheisten kanssa olemista. Se on armollisuutta itseämme ja toisiamme kohtaan, sillä Jumala on armollinen meitä kohtaan. Jumala on armollinen Kristuksessa. Pieni lapsi on armollisuuden viesti meille kaikille.
Valo keskellä pimeyttä
Juuri nyt rakas Jumala,
kun kaamos on käymässä ylivoimaiseksi,
kun olemme nääntymässä pimeyteen,
me laulamme valosta kuin henkemme hädässä.
Ja nyt, kun on kaikkein kylmintä,
toivotamme toisillemme lämmintä joulumieltä,
puhumme lämpimästä joulutunnelmasta,
lämmitämme joulusaunan.
Ja – hyvä Jumala – kun kodissa
on vuoden kiireisin aika,
– toistuu huuliltamme sana rauha.
Taivaan Isä, kiitos,
että joulu ei mahdu järkeemme,
Kiitos, että edes kerran vuodessa
tempaudumme jumalalliseen hulluuteesi.
Suloisen ihmeen äärelle.
Kiitos, että kirkkain valo löytyy keskeltä pimeyttä,
ihanin lämpö talvipakkasilta
ja koskettavin rauha kiireen ja melun ytimestä.
Kiitos että annoit joulun.
Annoit lapsen. (Satu Kreivi-Palosaari)
Riemullista joulua!
Merry Christmas!
God Jul!
Prettige Kerstdagen.
Froliche Weinachten!
Feliz Navidad!
Joyeux Noel!
Häid Joule!
Buon Natale!
Shchaslyvoho Rizdva (ukrainaksi)
Toivo Loikkanen
On muuten kova ratkaisu! Argumentaatio on sellaista, ettei se mitenkään rajoitu peruskouluun. Toteutuessaan ratkaisu vetää Suomea reippaan loikan tunnustuksettomaan suuntaan.
Hienoa!
Täytyy sanoa, että ihmetyttää, että joillain on aikaa puuhastella ja tehdä kanteluita tällaisen asian parissa, mistä ei ole kenellekään mitään haittaa tai vamman tuottamusta.
Jos paneuduttaisiin yhtä suurella pieteetillä vaikkap Tv-ohjelmien sisältöön ja niiden vaikutukseen lapsiin, niin asian ymmärtäisi. Yksi suvivirsi keväällä koulun loppuessa ei vahingoita ketään, mutta jatkuva eettisesti ja moraalisesti epäterveiden ohjelmien katselu jättää pysyvät jäljet lapsen mieleen ja sitä kautta käyttäytymiseen ja koko elämään.
Yhdyn täydellisesti ajatuksiisi, Salme. Kyllä tvstä valuu semmoista saastaa aivan lasten katseluaikaan, että vapaa-ajattelijat voisi keskittyä niiden poistoon.
TV-ongelmaan on helppo ratkaisu. Meillä ei ole ollut televisiota yli kymmeneen vuoteen.
Niin, ja mitä kaikkea soopaa joutuvat lukemaan äidinkielen tiimoilta.
”Julkisen vallan tulee perustuslain 22 §:n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, joihin kuuluvat muun muassa yhdenvertaisuus ja uskonnonvapaus.”
”– uskonnonvapauden yhteensovittamiseen tähtääviä järjestelyitä perustellumpaa olisi se, että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä.”
Olikos tuossa nyt logiikka kohdillaan jos kerran vallitsee uskonnonvapaus? Jos on vapaus niin miten siitä voi seurata se, että vapautta ei saa käyttää? Lausunnosta pitää valittaa.
Suomessa on ilmeisesti vallalla negatiivinen uskonnovapaus.
On siinä logiikka. Uskonnonvapaus on henkilökohtainen vapaus, eli jokainen voi harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa, ja julkisen vallan on turvattava molemmat vaihtoehdot. Apulaisoikeuskansleri kiinnittää huomiota siihen, että koulun henkilökunnan johtama uskonnonharjoitus saattaa olla perusoieuksia vain näennäisesti toteuttava, ja että parempi olisi, kun koulun henkilöstö pidättäytyisi turvaamasta organisoidusti vain yhden maailmankatsomuksen toteuttamista edes ”perinnesyihin” vedoten.
Toteutetaanhan siellä koulussa monia maailmakatsomuksia. Esim. opetus alkuräjähdyksestä pohjautuu aivan muuhun kuin kristinuskoon. Kristittyen lasten on pakko kuulla ja tenttiä monia asioita, jotka ovat vastoin heidän maailmankatsomustaan. Tasan eivät käy maailmankatsomukset kenenkään kohdalla uskontoon katsomatta, joten on parempi, että sallitaan moninaisuus.
Salme, alkuräjähdys ei kyllä kuulu tähän keskusteluun millään tavalla. Vaikkapa Wikipediasta voi äkkiä lukaista, mikä ero on tieteellä ja uskonnolla;)
Salme, tarkoitatko, että myös tiedeaineet pitäisi toteuttaa itse kunkin maailmankatsomuksesta lähtien? Että olisi siis sellaista fysiikan opetusta, jossa opetettaisiin astraalimatkailun ja aurojen ominaisuuksia, sitten olisi sotkanmunateoriaa, alkuräjähdystä, luomista ja nuudelioppia aina sen mukaan, mihin oppilas uskoo???
Tarja, eivätkös ateistit ole nyt vaatimassa kuvailemaasi mallia? Tämä uskonnoton kouluhanke kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Salme, pliis, Wikipedia… 🙂
Ihan totta, olisi meitä muita kohtaan reilua ja kohteliasta, että ottaisit ensin selvää asioista, joista tänne kirjoitat.
– Mielestänä ns. tervettä järkeä käyttäen ei voi välttyä esitetyn kristiuskon harjoittamisen väitetyn ongelmallisuudeen …. ristiriitaisilta perusteluilta…. em lausossa.
Siis , jos uskonnonvapaus kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin, niin eikö Suomessa enemmistönä olevien ev.lut. kirkkoon kuuluvilla tai kristityillä suomalaisilla nuorilla, suomenkansalaisilla olisikaan … oikeutta harjoittaa perinteistä uskoaan esim. laukamalla suvivirsi koulujen päättäjäisissä tai aloittamalla koulupäivä Raamatun luvulla ja rukouksella ?
Ihmetyttää, että on aikaa tehdä kanteluja tällaisista asioista täällä Suomessa.
Emmehän me suomalaisetkaan, tietääkseni estä esim. täällä asuvia ja kotoutettuja muslimeja rukoilemasta islamin opin mukaisesti vaaditut kerrat päivittäin .
Asiaa tarkasteltaessa tulisi ottaa huomioon, että myös vakaumuksellinen uskonnottomuus on maailmankatsomus.
Jonkin juhlatilaisuuden järjestäminen tietoisesti uskonnottomaksi voidaan tulkita kannaotoksei tälle mailmankatsomukselle. Uskonnottomuus yleisenä ilmapiirinä saattaa loukata jonkun uskonnollista vakaumusta.
Lisäksi on muistettava, että näennnäisesti uskonnottoman juhlan viettäminen voi olla vastoin jonkun henkilön uskkonnollista vakaumusta. Esimerkiksi uskonnoton joulujuhla muuta tosiasiaa että vietetään joulua. Tämä siis riippumatta siitä vietetäänkö ”Kristusmessua” vai pakanallista Yulea. Kummankaan juhlan vietto ei sovi esim, jehovantoristajien vakaamukselle. Samoin vaikkapa jonkun ihmisen syntymäpäivien vietto on vastoin heidän uskonnollista vakaumustaan. Mikäli tarkoituson tulkita uskonnonvapauttaq niin, ettei henkilön tarvitse edes välillisesti ilmaista uskonnollista vakaumustaan, tulisi myös syntymäpäivien vietto koulussa kieltää.
Jukka, juuri näin.
Heikkoa argumentointia, Jukka. Kouluissa on perusteltua opettaa asioita, jotka oikeasti vaikuttavat maailmassa. Esim uskonnot vaikuttavat, jumalien vaikutusta ei ole havaittavissa. Yhden yliluonnollisen uskomusjärjestelmän (auktoriteettivetoisesti järjestetyt) palvontamenot on perusteltua pitää poissa koulutyöstä.
Jos ”uskonnoton joulujuhla” on jollekin ongelma (mitä on vaikea uskoa), mikäpä estää viettämästä vaikkapa lukukauden puolivälin juhlaa. Yksinkertaista. Miksi yrität väkisin tunkea sitä yliluonnollista elementtiä juhliin?
Jos sinua todella huolestuttaa syntymäpäivien vietto kouluissa, se on helposti ratkaistu. Ota vain yhteyttä kouluun, uskallan väittää, että siellä ollaan yhteistyöhaluisia.
No, miksikähän sitä joulua vietetään? Halutaanko palata pakanuuden lähteille? Vai onko ihan vain S- ym. markettien juhla?
Sonja, Suomessa joulua vietetään valtaosin loman ja juhlimisen takia. Jeesusta siinä hässäkässä muistelee kovin harva;) Ja se nyt vaan on totuus, että sillä paikalla on ennen kristillisen joulun keksimistä ollut monenlaisia pakanallisia juhlia. Mutta tämä nyt ei varsinaisesti mitenkään kuulu käsiteltävään asiaan. Kysehän on koulusta, uskonnonvapaudesta ja perustuslaista, ei uskonnollisten tai pakanallisten juhlien viettämisestä.
Minua naurattaa aina, kun joku (yleensä ateismin kannattajat) sanoo toiselle kommentoijalle, että heikkoa argumentointia. Se on yksi tapa yrittää saada eri kannalla olevat näyttämään typeriltä tms. Ei mene läpi ainakaan minulle.
”Suomessa joulua vietetään valtaosin loman ja juhlimisen takia. Jeesusta siinä hässäkässä muistelee kovin harva;) ” Risto
Mistä tiedät, että hyvin harva muistelee jouluna Jeesusta? Miksiköhän ihmiset sitten menvät jouluna sankoin joukoin kirkkoon ja kirkkokonsertteihin? Ei pidä puhua muiden puolesta, kun ei ole varmaa faktaa esitettävänä.
Salme, mukavaa että sinua naurattaa. Heikkoa argumentointia on esim. sellainen, joka perustuu virheellisiin perusteluihin. Ja sellainen, että esitetään vain kritiikkiä, mutta ei lainkaan perusteluja (vinkkivinkki;)
Tiedän että hyvin harva pohtii Jeesusasioita jouluna, koska vain pieni osa suomalaisista on kristittyjä. Siis uskonnoltaan, nyt en puhu kirkon jäsenyydestä. Tämän asian on tutkinut ihan kirkon oma tutkimuslaitos.
Kirkkoon ja konsertteihin mennään, koska niissä on ihmisten mielestä kivaa, arvelisin. Eikös se ole ihan ok juttu? Minusta on hyvä, että uskonnonharjoitus hoidetaan nimenomaan kirkoissa ja vastaavissa paikoissa.
Siitähän tässä on kyse, että perustus- ja uskonnonvapauslain kannalta kouluajalla tapahtuva (ohjattu) uskonnonharjoitus on ongelmallista.
Mistä ihmeen palvontamenoista Risto Korhonen puhuu taas? Täyttä potaskaa ja propagandaa.
Sonja, puhun niistä palvontamenoista, jotka on syytä pitää poissa koulusta. Määritelmä vaikkapa Wikipediasta:
”Palvonta on yliluonnollisen tahon, kuten jumalan palvelua eli toimintaa, jolla yliluonnollista tahoa pyritään miellyttämään.”
Tällaistahan tapahtuu esim. kristillisessä jumalanpalveluksessa tai vaikkapa aamuhartaudessa. Enkä nyt ota tässä kantaa siihen, miten paljon niitä kouluissa tapahtuu. Jos ei tapahdu yhtään, niin vallan hyvä niin. Tiettävästi kuitenkin vielä monissa kouluissa on esim. seurakunnan päivänavausvuoroja.
Minä en edes kirkossa ollessa koe palvovani. Tätä mulle on jankuttanut yks pakanaystävä myös. Ett mä palvon. Pakanamenoihin liittynee palvominen, mutt mä koen Pyhän Läsnäoloa ja kunnioitusta pikemminkin. Ja hiljennyn ja rukoilen. Ja laulan.
Lienet päässyt kokemaan jotain syvempää kuin minä, kun olet kokenut palvomiseksi.
Kuule, jouluna mietitään Jeesusta, seimeä, Mariaa ja Joosefia. Ja mustaa murjaania ja ketä niitä nyt oli. Niin ja joulupukkia, joka tuo ainakin rikkaitten lapsille hiiirveesti lahjoja. Köyhien lapsethan ovat tuhmempia, niin jäävät vähemmälle.
Tietty toiset vaan dokaa päivätolkulla ja turvakoditkin täyttyvät silloin. Ja syödään tietty. Siinä voi lopulta tulla vaikka Jeesuskin mieleen.
Joo vielä tosta palvomisesta. Ei kristinuskossa mitään yritetä lepytellä. Taitaa olla aika heikkoa tuo tietämys. Enempi vain uskomuksia.
En ole tähän saakka oikein mieltänyt kristillisten koulujen tarpeellisuutta, mutta nyt alan ymmärtää. Uskon, että niitä tulee pian joka paikkakunnalle, jos Puumalaisen kannanotot johtavat johonkin.
Joulu oli alun perin pakanallinen talvipäivän seisaukseen liittyvä juhla, missä vanha aurinko ’kuoli’, oli kolme päivää ’haudassa’ ja syntyi sitten uutena aurinkona, päivän vanhana ’lapsena’ . (Kts. ikonitaiteen Marian ja Jeesuksen päiden sädekehien kohtaamispiste.)
Hauskasti yksi suomen poikalasta tarkoittava sana on j u l l i. Sana liittyy nyt joulunlapsen/pojan syntymään, sillä eräässä arabimurteessa jalad viittaa pojan syntymiseen ja myös hepreassa verbi ’saattaa maailmaan, synnyttää’ on j a l a d ja samoin konsonantein kirjoitettu jaelaed (jäläd) on p o i k a, poikanen, siis pikkupoika. Yhteys suomen julliin on selvä.
Aurinkopojan synnytti siis esim. 21.12. 2022 vuoden kierto ja tämä kierto/ympyrä on englanniksi wheel ja kun muinoin w ja J saattoivat muuttua toisikseen voidaan wheel lukea myös jhul mistä muunnos joulu.
Loppuunpalaminen (Burnout) on hyvin raskas vaihe ihmisen elämässä. Pääsit sen yli. Se on hyvä. Valo voitti pimeyden. Päivä pitenee jälleen, valo lisääntyy keväällä.
Pääsiäistä ja valon kirkkautta kohti; Jeesus Kristus voitti synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vallan!
Kiitos, Kari! Niin se todella on. Siinä tuli tosiaan tunne ja hätäkin siitä, että toivunko koskaan ennalleen. Kun vielä tiesi, että joillekin tuollainen tilanne on merkinnyt loppuelämäksi sairastamista ja työkyvyttömyyttä.
Ihan fyysisen valon puutteen merkityksen mielenterveydelle huomasin ollessani 14 vuotta töissä Lapissa. Ns. kaamosmasennus oli monelle tosiasia. Missään en ole kokenut kevään tuloa niin riemukkaasti kuin juuri Rovaniemellä.
Auringon rooli asiassa oli hyvin havaittu jo muinaiskansojen keskuudessa ja esim. essealaiset alkukristityt(?) aloittivat päivänsä seisten kasvot kohden nousevaa aurinkoa samalla aurinkohymniä resitoiden
Ei ehkä tullut jouluvaloja, vai tuliko ?
Eräs yksinäinen vanha mies kierteli kirkkoa joulun aikana, mutta kukaan ei huomannut häntä, hän ei merkinnyt kenellekkään mitään. Hän oli vain varjo, joka vanhuuttaan haihtuu pois. Mitä sille osaisi sanoakaan ja Dia-koneilla oli kiire, kiire, joulu ja juhlat ja kaikki rahankeruut maailman nälkäisille lapsille yhtä aikaa.
Ehkä mies oli kuullut puhuttavan yksinäisen surkeasta joulusta ja kaikkien muka välittämisestä, kuinka ketään ei saa jättää yksin. Lähimmäisen rakkaus, armo ja muu lälläri- lämpö, eivät konkretisoituneet hänen kohdallaan, vaikka hän asui lähellä kirkkoa. Kukaan ei tullut kysymään, mitä kuuluu, kuinka menee, onko sinulla ruokaa, vaatteita ja lämmintä. Tulisitko seurakunnan pullakahveille, puurolle ja mantelille, kristallikruunujen loistoon. Hetkeksi valoon. EI tullut, Dia-koneilla oli niin kiire.
Kukaan ei kai tullut, ja mies ajatteli olevansa olematon, jonka olotila ei ketään kiinnosta, mutta valoa hän päätti antaa, ja sytytti kirkon palamaan. Tässä valossa hän hetkeksi tulee nähdyksi ja olevaksi ihan valtakunnallisesti.
Kukaan ei huomannut häntä edelleenkään, muuten kuin sivulauseessa, koska suru rakennuksen puolesta, joka sekin oli vanha, tavoitti koko kylän, mutta miestä ja hänen taloaan, ei surrut kukaan. Rakennukselle pidettiin hartaustilaisuuksia ja kansaa virtasi roviolle murehtimaan omia muistojaan, aivan kuin osa heidän elämästään olisi kadonnut ja kuollut pois, olihan se oli liimautunut Kirkko-rakennuksen seiniin, kuin täi tervaan. Nyt he eivät tienneet mihin tämä vapaus heidät lennättää.
Voihan se tarina toisinkin olla, mutta tällaisia tuli mieleen valosta ja loppuunpalamisesta. Ja siitä, että itseään ja omaa kaipaustaan se ihminen aina suree, jos jotain suree.
——————————
” Poliisi epäilee, että Rautjärven kirkon tuhopolttaja on kuollut. Törkeästä tuhotyöstä epäillään vuonna 1945 syntynyttä miestä, joka löydettiin pian kirkon syttymisen jälkeen kuolleena Rautjärven Torsantieltä.”
”Kuolleena löydetty mies on törkeänä tuhotyönä tutkittavan rikoksen pääepäilty, mutta mitään konkreettista näyttöä hänen osuudestaan tapahtumiin ei vielä ole. ”
Yle uutiset
Törkeä lähimmäinen.