Informaatikko
Lainasin "Kahtiajako"-blogini kommentissa maineikasta, vast'ikään edesmennyttä suomalaista eksegeettiä Heikki Räisästä - hänen käsitystään siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Tästä tuli mieleeni Jumalan jakama informaatio itsestään, sen heikkoudet, jälkeenjääneisyys ja epäselvyys. Tarvitaanko Raamatun oikein tulkitsemiseksi todellakin korkeasti oppineita eksegetiikan professoreita? Onko Raamatun sanoma sama pienessä harmaassa mökissään asuvalle mummolle - joka uskoo rakkaan mustakantisen kirjansa joka ikisen sanan olevan totisinta totta, pilkulleen ja sananmukaisesti - kuin yliopiston professorille, korkeasti oppineelle teologian tohtorille?
Ajattelin pistää aiheesta ajatuksiani "paperille", kun Rauli Toivonenkin vielä kirjoitti eräässä kommentissaan: "Tuossa aiemmin joku lainasi suomalaista huippueksegeettiä Heikki Raisästä. Aika monelle hänen tutkimustuloksensa eivät sitten kuitenkaan kelpaa, joten etsitään sitten joku toinen ammattiselittäjä. Jokainen varmasti löytää sellaisen itselleen sopivan selittäjän, hengellisen kotimiehen.
Noinkohan epäselvästi Luojamme meille tahtonsa on ilmaissut? Esimerkiksi tässä helvettikysymyksessä."
Jumala on kristinuskon käsityksen mukaan antanut tietoa itsestään kahdella tavalla, yleisenä ilmoituksena ja erityisenä ilmoituksena. Yleisen ilmoituksen piiriin luettaneen ihmisen vaistonvarainen aavistus Jumalan olemassaolosta, luonnon tapahtumat sekä kansakuntien ja ihmisten kohtalot.
Tällainen yleisilmoitus ei kuitenkaan vakuuta ainakaan minua. En pysty löytämään minkäänlaista Jumalaa vaistonvaraisesti, enkä löydä vakuuttavaa näyttöä Hänen toiminnastaan enempää luonnosta kuin ihmiskunnan värikkäitten vaiheitten ohjailutyössäkään. Mielestäni uskontojen synnyn ja voiman selittää ihmisten potema jumalankaipuu ja se, että ennen tieteen keksimistä, kun ihminen oli kuitenkin jo oppinut ajattelemaan, on jollain tavalla pitänyt yrittää ymmärtää ja selittää itselleen sekä lajitovereille, mikä voima tätä Tellusta pyörittää ja mikä on kaiken ympärillä olevan saanut aikaan.
Vanhassa testamentissa kerrotaan, että Jumala kuvaa itseään Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen.” Tuo määritelmä ei tainnut kuitenkaan selventää Jumalan kuvaa enempää Moosekselle kuin jälkipolvillekaan. Taisi Jumala ajatella, että turha noille tolloille on mitään itsestäni kertoa, eivät ne ymmärrä kuitenkaan. Tyhmät luotuni.
Erityisen ilmoituksen mukaan Jumala lähetti poikansa pallon pinnalle ihmisenä, kertomaan ihmisille olemassaolostaan. Ajatus on ihan järkeenkäypä, kun Jumala näin Jeesuksen välityksellä saattoi antaa tietoa itsestään ja ohjeita siitä miten meidän tulisi Hänen toiveittensa mukaan elää. Monenlaisia ihmetyksen aiheita nousee kuitenkin mieleeni tavasta, jolla Jumala hoisi tämän informaation. Miksi hän lähetti pokansa sanansaattajana vain kerran ja miksi juuri 2000 vuotta sitten? Jos ihmiskunta oli Jumalan mielestä vasta silloin ensimmäisen kerran riittävän kypsä vastaanottamaan Hänen informaationsa, miksi Hän jätti erityisinformaationsa vain tähän yhteen ja ainokaiseen kertaan, eikä antanut myöhemminkään minkäänlaista lisäinfoa?
Ennen Jeesuksen täällä vierailua oli Telluksella elänyt ja kuollut – kuka tietää – kymmeniä tuhansia, satoja tuhansia tai miljoonia sukupolvia, jotka jäivät siis ilman Jumalan erityisilmoitusta, evankeliumia ja pelastusta?
Entäs, jos Jeesus olisikin syntynyt meidän aikanamme. Tieto Hänestä ja hänen sanomastaan olisi levinnyt nykyaikaisen tiedotusteknologian, taivaskanavien ja internetin kautta kaikkialle maailmaan hetkessä ja hänen esiintymisensä olisi voitu tallentaa tuleville sukupolville täsmälleen ja yksiselitteisesti, juuri niin kuin se on tapahtunut. Ei olisi jäänyt kenellekään minkäänsorttista epäselvyyttä siitä, mistä on kysymys.Olisi kannattanut Jumalankin lykätä Jeesuksen vierailua meidän ”maalaisten” pariin vielä vaivaisilla parilla tuhannella vuodella, niin ei olisi tarvinnut nykypolvien yrittää tulkita sattumalta löydettyjä ikivanhoja kivitauluja ja pergamentinpalasia saadakseen edes jotain tolkkua Kaikkivaltiaasta.
Jossain on tietääkseni sanottu, ettei Jumalakaan pysty toimimaan luomiensa luonnonlakien vastaisesti. Mitenköhän tämäkin pitäisi ymmärtää, kun jo Jeesuksen syntymä ja ylösnousemus ovat luonnonlakien vastaisia ja Raamatussa kerrotaan Jeesuksen toimineen luonnonlakien vastaisesti useita kertoja. Miksei Jumala voisi tehdä toistamiseen samaa temppua. Jos Jeesus eläisi ja toimisi tämän päivän maailmassa ja tekisi dokumentoidusti ihmetekojaan kaikki uskoisivat Häneen välittömästi (mikä lienee myös Jumalan tahto). Ei Jumalan tarvitsisi välttämättä edes rikkoa luonnonlakeja, Hän voisi ihan hyvin halutessaan antaa tietoa itsestään luonnonlakien puitteissakin. Miksi Hän ei tee sitä?
”Deus absconditus, Salattu Jumala” on pelkkä toteamus. Se ei selitä yhtään mitään, eikä tyydytä etsivää ihmistä.
Miksi Jeesuksen jakama informaatio meni niin huonosti perille hänen omana aikanaankin? Hänen opetuksensa tavoitti lähinnä köyhän ja valistumattoman kansanosan. Hän ei pystynyt tai halunnut vakuuttaa aikansa juutalaista sivistyneistöä tai roomalaisia vallanpitäjiä siitä, että on Jumalan poika. Miksi? Jeesuksen puheista saa sellaisen käsityksen, että hän antoi tahallaan epäselvää informaatiota. Jopa Hänen opetuslapsensa eivät aina ymmärtäneet Hänen sanomaansa, eikä Hän edes halunnut ulkopuolisten ymmärtävän kaikkea mitä puhui. Miksi? Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi: ”Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin en puhu kuvauksilla, vaan avoimesti julistan teille sanomaa Isästä.” Avointa ja selkeää julistusta ei ole ainakaan vielä tähän päivään mennessä kuulunut. Ei liene kohtuutonta suuresti ihmetellä miksi tilanne on tällainen?
Satojen vuosien ajan on selvitelty tutkijoiden toimesta ”pyhien tekstien” alkuperää ja sisältöä. Töitä tuntuu riittävän tällä rintamalla loputtomiin. Samalla Jumalan sanotaan tarkkailevan jokaikisen ihmisen jokaikistä mielenliikahdusta ja tekoa. Hän siis ilmeisesti seuraa myös raamatun- ja kieltentutkijoiden aherrusta kivenkappaleiden ja pergamentinpalasten parissa ja näkee, että joku on menossa metsään, että pöpelikkö raikaa ja joku toinen taas on oikeammilla jäljillä.
Sanotaan, että Jumala rakastaa ja välittää ihmisistä, haluaa antaa tietoa itsestään ja lähetti poikansa opettamaan ja antamaan henkensä ihmisten puolesta. Miksi Hän sitten piruilee ja leikkii kuurupiiloa rakkaitten luotujensa kanssa, eikä anna oikeaa ja selvää tietoa olemassaolostaan?
Jumalan jakama luokattoman huono informaatio on syy siihen, miksi minä en pysty uskomaan minkäänlaisiin jumaliin. Se olisi älyllistä epärehellisyyttä itseäni kohtaan. Ne, jotka väittävät saaneensa tietoa riittävästi, pettävät itseään. Ainoa johtopäätös mihin voin omalta kohdaltani päätyä on se, että kun kunnollista tietoa ei ole mistään tullut, ei ole tiedon antajaakaan.
33 kommenttia
Käytät Kimmo erinomaisella tavalla hyödyksi sitä kakofoniaa, jolla hyvää uutista maailmassa on julistettu ja edelleen julistetaan. Käyttäessäsi ilmausta ”kristinuskon käsityksen mukaan” tarkoittanet enemmistöä Raamattuun perustuvista tulkinnoista, joissa sitten kirjavuuksia riittää.
Raamattu itse selittää varsin hyvin, miksi Jumalan antama informaatio tahdostaan ja tarkoituksistaan ei mene perille. Näin Korinttilaiskirjeessä oleellisesta näköesteestä: ”Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.”(2.Ko4:4)
Evankeliumeissa Jeesus ennusti, että hänen opetuksensa tukahtuvat enemmistön silmissä rikkaruohomaiseen olotilaan. Tiedäthän tuon juolavehnällä kyllästetyn palstan, josta ei olennaisinta erota. Näin Jeesus erittäin pätevänä futurologina: “Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois…Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti…. elonkorjuu on maailman loppu”(Mat13:24,25,30,39)
Kirkkohistoria tuntee monia mielenkiintoisia polkuja tuolla rikkaruohojen valtaamalla elopellolla. Kohta apostolien kuoleman jälkeen alkoi sellainen ”kristillinen sekametelisoppa”, jolla ei loppua näytä olevan. Ja sinä et ole ainoa, joka on pannut tilanteen merkille.
Jeesus kuitenkin kertoi, että selkeääkin opetusta olisi tarjolla. Hän ennusti myös, että ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”(Mat24:14) Siis sillä tavoinko, että yksi julistaa yhtä ja sitten toinen toista? Ja sitten tapellaan.
Tuskin.
Moni tuskastuu Raamatusta jaettavaan ristiriitaiseen tietoon. Toiset taas valitsevat sellaiset eksegeetit johtotähdikseen, joiden mukaan kaikki pääsevät taivaaseen tms. Ja sitten on niitä, jotka haluavat ihan itse ottaa selvää siitä, mitä Raamattu todella opettaa.
Olisikohan niin, että Raamattu onkin melkoinen puntari, jolla se mittaa meidän vilpittömyyttämme ottaa asioista oikeasti selvää? Olisiko niin, että ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.”(Hepr4:12)
Mielestäni on erinomaista, että aika monet kyselevät uskonnollisen moniäänisyyden perään. Siinä voi olla yksimielisen ymmärtämisen siemen.
“Miksi Hän sitten piruilee ja leikkii kuurupiiloa rakkaitten luotujensa kanssa, eikä anna oikeaa ja selvää tietoa olemassaolostaan?” kysyy Kimmo
Omasta puolestani voin sanoa, etten ole koskaan kokenut, että Jeesus piruilisi tai leikkisi kuurupiiloa. Olen saanut minulle riittävän tiedon Hänestä Raamatun ilmoituksesta, minkä Pyhä Henki on avannut ja tehnyt minulle eläväksi. Sitä kai kutsutaan Kristuksen sisäiseksi tuntemiseksi. Muistaakseni se oli seppä Högman, joka sanoi Paavo Ruotsalaiselle “Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisäinen tuntemus”.
Usko ainoastaan Kimmo.
Salme: “eli lukemalla Raamattua Pyhä Henki synnyttää uskon.”
Ei toimi ainakaan minulla. Kuten jo aikaisemmin totesin Raamattu on uskoon johtavan tiedon lähteenä nykyihmiselle – ainakin minulle – vanhentunut, vaikeaselkoinen, tulkinnanvarainen, ristiriitainen ja kaiken lisäksi se on ihmisten kirjoittama. Ei ole olemassa mitään pitäviä todisteita siitä, että Raamatun kertomuksilla ja ihmeillä olisi jotain tekemistä tosiasioiden kanssa. Raamatun teksteistä on kaiken lisäksi jätetty pois kirjoituksia ihmisten tekemillä päätöksillä. Mutta millä perusteilla?
Miksei Jumala korjaa luotujensa keskuudessa vallitsevaa epäuskon- ja epätietoisuuden tilaa uudella, tähän päivään sopivalla ja koko pallon väkeen suunnatulla tiedotuksella? Sitähän tässä vain ihmettelen edelleen.
Tunnustan että en ole juurikaan perhetynyt mainitsemaasi suureen määrään toisistaan poikkeavia tulkintoja ja selityksiä korkeasti oppineiden teologien ja eksegeettienkin keskuudessa. Minulle on riittänyt se, minkä olen lapsuudessa oppinut kun tiedän keiltä olen sen oppinut. Se on riittänyt siksi, että tuo usko on toiminut arjessa niin ilojen kuin surujen/koettelemusten hetkinä.
Tunnustan myös, että minä en osaa vakuuttaa sinua siitä, että minun mielestäni tiedonantaja, Jumala, on olemassa ja rakastaa luotujaan.
Kimmo, sinulla on sellainen perustelu, jonka mukaan “tiedä häntä, vaikka uskoisin ja kuuluisin vieläkin kirkkoon, jos Jumala ei olisi niin luokattoman kehno informaatikko?”
Minun versioni tuosta on sellainen, että “tiedä häntä, vaikka uskoisin ja kuuluisin vieläkin kirkkoon, jos Jumala ei olisi niin loisteliaan selkeä informaatikko?
Mihinkähän tämä meidän näkemyseromme oikein perustuu?
Kimmo: Maallisena kirjallisuuden tutkijana en voi olla arvostamatta eksegeetikkojen työtä, jotka osoittavat, miten kirjoitettu Raamattu on kooste eriaikaisista inhimillisistä tulkinnoista kohteenaan “salattu Jumala” eli arvoituksellinen “Olen mikä olen”. Itse asiassa kästys käsittämättömästä oli niin voimakas, että nimeä ei alkuaan saanut lausua vaan ainoastaan merkitä kirjaimilla kuin salasana.
Kaikki, mitä on kirjoitettu, koostettu, editoitukin, kielellisesti käännetty (kuten Gilgamesh, Vedat, Raamattu ym.), on ihmisten merkintöjä suulliseen perimätietoon perityvien uskomustensa ja uskonsa varassa. Siihen on voinut liittyä kokemus välittömättömästä yhteydestä uskon kohteeseen. Voiman kokemus, sisäinen sanelu, näyt, hurmos. On myös liittynyt erilaisia ajallisia käsityksiä ja historiallisesti ymmärrettäviä motiiveja. Siitä myös Raamatun rosoisuus.
Uskomattomalle ihmiselle Raamattu on ja pysyy juutalaisen kuluurin monumenttina. Tästä monumetaalisuudesta ja kulttuurisidonnaisuudesta oli antoisa dokumentti ma TV1 klo 21.30, Gideon Gitain “Jumalan nimissä”. Mm. arkeologisten kaivausten neutraalit tieteelliset vs. uskonnollisesti ja polittisesti motivoidut aikaansaannokset olivat valaisevia.
Pyhyyden kaipaus on ihmisyydessä esiintyvä universaali ilmiö, samoin uskominen. Eri kulttuureissa on eri jumalin tavoitettu yliluonnollista uskon todellisuutta. Juutalaiset tavallaan oman historiansa puitteissa varsin eksklusiivisesti. Heillä on pakkosiirtolaisuutensa ja pitkän paon vahvistama luja vakaumus omasta luvatusta, Jahven lupaamasta, maastaan niin maan päällä kuin taivaassa. Raamattu “dokumentoi” tätä.
Kristinusko syntyi antiliikkeenä juutalaiselle valtakulttuurille antaen Jeesuksen nimissä uudelaisen ilmoituksen ja tulkinnan Jahvesta. Se inhimillisti uskonnon uskoksi, jossa tullaan tavallaan uskon psykologisenkin realiteetin tasolle. Usko on ihmisen “päänsisäinen”(mielen, hengen…) asia. Jos sanoma sytyttää uskon, toivon, rakauden kipinän ja tietoisuuden, ihminen uskoo. Jos ei usko, se on hänen mielensä, tietoisuutensa asia.
Uskonnollinen tietoisuus on yhtä mahdollinen kokemustodellisuus kuin tietoisuus, joka kyseenalaistaa tai kieltää uskonnot ja uskon. Molemmat ovat ilmiöinä tosiasioita, vaikka “sisällöltään” ne poikkeavat toistaan.
“Usko ei ole joka miehen” asia (Paavali). Ei jokaisen ihmisen.
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Mutta voikohan koskaan ihmisenä kokea puhtaasti yliluonnollista…? Luulen, että erinäiset mystikot ja nirvanan tavoittelijat ovat pyrkineet siihen henkisellä hiljentymisellään. Samaa tavoitetaan myös aineellisemmin tajuntaa laajentavien aineiden avulla.
Juuri Usko on yliluonnollista, ihminen kuolee mieluummin, kuin kieltää Kristuksen Jumaluuden. Juuri siinä on Jumalan Voima, jota ei kukaan, eikä mikään voi maailmassa voittaa. (Joh.6 ja 7 luku 1938)
Jumalan itsestään antaman informaation tulkinnanvaraisuudesta olen sinänsä samaa mieltä. Hyvä vastakysymys argumentointisi kuitenkin on, mistä informaatiosta ihmiset olisivat koskaan olleet yksimielisiä. Vielä parin vuoden sisällä Tieteessä tapahtuu -lehdessä käytiin kiivasta keskustelua siitä, kiertääkö maa aurinkoa vai aurinko sittenkin maata.
Ilmoita asiaton kommentti