Oletko ymmärtänyt tätä Hebrealaiskirjeen kohtaa oikein? (Hebr. 9:22) Sehän tarkoittaa myös, että Jeesuksen verenvuodatuksessa tapahtui anteeksiantaminen! Monien on paljon helpompi uskoa uskovaisen saaneen synnit anteeksi. Raamattu puhuu paljon Jeesukseen uskomisesta. Mutta onhan armo yleinen ja pelastus on valmiina kaikille uskolla omistettavaksi ja vastaanotettavaksi. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. ” (Tiit. 2:11).
Joku on voinut tehdä sinulle kysymyksen: ”Oletko tehnyt parannuksen?” Toinen on voinut kysyä: ”Oletko uskossa?” Hyviä kysymyksiä, kunhan ne käsitetään oikein. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” (Snl. 28:13). Tämä Sananlaskujen kohta on tietysti myös Jumalan sana. Mutta miten voi aluksi hyljätä ja luopua synneistään ennen ja ilman uskoa? Tapasin kerran erään alkoholistin Helsingissä makaamassa eräässä porraskäytävässä. Julistin hänelle evankeliumia ja kehotin häntä uskomaan Jeesukseen. Mutta hän sanoi, että ensin pitäisi luopua synneistään. Tästä oli siis tullut hänelle este uskomiselle. Vielä sanon, ettei ennen ja ilman uskoa ole voimaa hylätä syntejä. Ensin usko Jeesuksen armoon, sitten taistellaan syntiä vastaan, eikä uskovainenkaan silti pääse synneistään kokonaan eroon tässä elämässä. Raamattua tulee selittää Raamatulla.
Tunnettu Amerikan luterilainen Robert D. Preus kertoo hienosti, mistä uskossa on oikein kysymys: ”Lopputulos luterilaisesta opista, joka on saatu Raamatusta, on, että pelastava usko Jumalaan on usko hänen Poikaansa, joka eli ja kuoli pelastaakseen syntiset. Tämä tarkoittaa samaa kuin uskoa evankeliumiin, joka kertoo sinulle, mitä Jumala on tehnyt Kristuksen tähden. Se tarkoittaa samaa kuin uskoa syntien anteeksiantamukseen, elämään Kristuksessa ja pelastukseen.” Robert D. Preus (1924-1995), Vanhurskauttaminen ja Rooma, s. 76, Concordia ry, 2014. Alkuteos: Justification and Rome. Edited by Daniel Preus. Concordia Academic Press, Saint Louis, Missouri, USA 1997. Suomennos: Hannu Lehtonen.
Ja älkäämme unohtako pyhää kastettamme. Voi olla, että jos opetat uudestisyntymistä kasteessa, monet eivät pidä sinua lainkaan uskovaisena. Raamattu kuitenkin puhuu tästäkin totuudesta selvästi. (Ks. Joh. 3:5 ja Tiit. 3:5). Molemmat siis tarvitaan pelastukseen, sekä kaste että usko. (Mark. 16:16). On vain yksi ja yhdenlainen kaste: ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” (Ef. 4:5). Et siis tarvitse uutta ja toista kastetta lapsikasteen lisäksi. Mutta moni kyllä tarvitsee uudelleen uskomista ja palaamista takaisin kasteen armoliittoon!
”Jeesus Kristus on armoistuin. Hänen vanhurskautensa peittää koko lain. Hänen ristinsä peittää velkamme. Hänen verensä sovittaa ja puhdistaa. Ystäväni, oletko oikealla paikalla armoistuimen luona, vai turvaatko omaan vanhurskauteesi, johonkin, mitä sinä olet tehnyt? Silloin ei sinulla ole armoa. Armo tulee vain armoistuimelta.
Lähesty armoistuinta. Esirippu on revennyt. Tie on avoin. Nyt on otollinen aika, nyt on autuuden päivä. Siis älä viivyttele, ethän tiedä, voitko vielä tulla huomenna. ”Käykäämme sentähden uskalluksella armoistuimen eteen, jotta saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan”. Hebr. 4:16.” Kristus ja Hänen uskova seurakuntansa, s. 55, Evankelisluterilainen Todistajaseura, 2005.
