Ihmisyys on enemmän kuin sukupuolijako, armo enemmän kuin oikeus
Minusta on ihmisyyden ilmenemiä vastaan tehdä jyrkkä raja sukupuolisuuden mukaan. Vielä enemmän mielestäni on epäkristillistä jakaa ihmiset oikealla tavalla sukupuolisiksi ja tuomita ns. normipoikkeamat pois kristilllisen siunauksen piiristä.
Jeesus ei kaihtanut erilaisten normeista poikkeavien ihmisten siunaamista, armahtamista ankaran juutalaisen lain sijasta. Hän oli kirkollinen muurinmurtaja. Jeesuksen jalanjäljissä nykykirkonkin ihmisten tulisi olla leirin ulkopuolelle astujia. Onko kirkollinen muuri liian korkea Jeesuksen perinnön vaalijoille? Farisealaisuus vs. publikaanien oikeutus Jumalan valtakunnan armotaloudessa on edelleen voimassaoleva asetelma. Toiset olivat kirkon valtapaikoilla, etunenässä, toiset takariveissä ja syntisiksi luettuja, kuitenkin Jeesuksen kannattamia.
33 kommenttia
Ismo Malinen toisaalla selvität ettei enää ole kadotustuomiota niille ketkä Krituksessa ovat, siis ketkä näitä ovat? Toisaalla hyväksyt myös vainot ns kristittyjen teoiksi, siis toisuskoisten tappamisen, onko tässä nyt sitten mitään logiikkaa?
Ari, etkös nyt lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi? En ole missään hyväksynyt kenekään tappamista.
Fariseukset yrittivät etsiä väärää todistusta Jeesukseta (Matt.26:59), jotta olisivat saaneet hänet tappaa lain mukaan. Paavi etsi aikoinaan todistusta Lutherista, saadakseen hänet tuomiolle. Ja näin lopulta kävikin ja Luther sai kirkon kirouksen niskaansa joka oli yhtä, kuin tappo tuomio ja yrittivät tappaa hänet, mutta ystävät pelastivat Lutherin piilottamalla hänet Paavin ulottumattomiin. Olen ennenkin sanonut, että kannattaa tutustua historiaan ja lukea mitä tuolloin oikeasti tapahtui.
Ismo Malinen olen ennenkin tuonut esille kuinka Luther antoi ns Raamatulliset perusteet ns uudestikastajien vainoille, siis kun ilmeisesti et pidä Lutheria vääränä profeettana niin eikö silloin ole asia niin että pidät vainoojaa kristittynä?
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/F0711E53DD9579D0C225776900736CBC?OpenDocument&lang=FI
Olen antanut Lutherille anteeksi.
Väärä profeetta on muuten se, joka kieltää Kristuksen olevan Jumalan Poika. Lutheria ei voi sellaisena pitää, vaikka arvosteli uudelleen kastajia kovin sanoin. Uudelleen kastaminen onkin turhaa ja eksyttää monet pois Jumalan valmistamalta varmalta pohjalta. (Lahja vanhurskaus)
Ismo Malinen kuinkas saat Jeesuksen Sanoihin evankeliumissa mahtumaan tuon ”määritelmäsi” vääristä profeetoista?
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. 16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? 17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. 18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. 19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. 20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. 21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.(Matt.7)
Siis vaikka kuinka siteeraisit paavalia niin ei ne sanat mene Jeesuksen evankeliumin iankaikkisten Sanojen yli.
Hyvänä huomiona voi pitää että kuinka otetaan niin mieluusti ihmisen sanat Jeesuksen Sanojen sijaan, siis vaikka kuinka Paavali oli suuri hengen mies niin ei hänen sanansa ole niitä jotka tulevat meidät tuomitsemaan viimeisenä päivänä vann ainoastaan Jeesuksen Sanat, joissa on iankaikkisen elämän lähde.
Tässä keskustelussa on juuri että Paavali sanoo oman määritelmänsä ”väärälle profeetalle” ja Jeesus omansa, kumpi on VARMASTI oikea?
Siis vaikka kuinka KOVAA HUUTAISI HERRA HERRA niin se ei ole merkki oikeasta uskosta vaan teot ratkaisevat, siis kuinka elää. Teoilla ei pelastu vaan niistä näkee uskon.
Päivi Huuhtanen-Somero: ”Ihmisyys on enemmän kuin sukupuolijako, armo enemmän kuin oikeus”
Näitä blogin otsikossa mainittuja kahta väitettä on syytä tarkastella lähemmin.
1) ”Ihmisyys on enemmän kuin sukupuolijako”.
Ihmisyyttä ei ole olemassa ilman Jumalamme luomaa sukupuolijakoa! Mitä siinä sielullisten ihmisten toimesta lisätään, vaikkapa tällaisen ”joulupukkirakkauden” nimissä (jossa kaiken hyväksyvää ”rakkautta” kaupataan yli kaiken ja jossa silmää räpäyttämättä valehdellaan ja vastataan ”pukille” kysymykseen, onko täällä kilttejä lapsia: O—on – paitsi tuo!)
Eikö niin, kaikki me olemme jollakin tavalla vammaisia, meillä on neurooseja, vammoja, traumoja, monenlaisia kehitysvaurioita, huonojakin perimiä ja sairauksia? Kaikilla meillä joltakin laidalta viiraa, eikä se Jumalan vika tai luomisteko silti ole! Eikö tämä tulisi meidän reilusti muittenkin, kuin homojen ja lesbojen, myöntää? ”Älä lisää Hänen sanoihinsa mitään, ettet joutuisi niistä tilille”, varoittaa Sana!
Eikö ihmisyyteen, jonka Jumala on luonut, kuulu juuri se, että Hän loi ihmisen ”mieheksi ja naiseksi”, siis tarkemmin alkutekstin mukaan ”urokseksi ja naaraaksi” ja samalla ”omaksi kuvakseen Hän heidät loi”? Siis päätarkoitus on, että ihmisen Jumalan suunnitelman lopputuloksena tulisi kaikessa heijastaa Luojansa kuvaa ja kunniaa, ei siis omaa kunniaansa!
Ihmisyyteen kuuluu myös monenlainen keskeneräisyys, vajavaisuus, heikkous, haavoittuvuus. Ei kai esimerkiksi lähimmäisrakkaudesta tarvitsisi muistuttaa, jos kykenisimme sietämään ja hyväksymään toistemme keskeneräisyys ja vajavaisuus?
Olen maalaisympäristöstä kotoisin. Havaitsin jo lapsena, että esimerkiksi jos jonkin navettaan syntyi vasikka, pässi tai varsa, heti ensimmäiseksi tarkastettiin, tuleeko vastasyntyneestä elinkelpoista, vai onko se jotenkin vammainen tai vajaa. Jos näin sattui, eikä niinkään harvoin, käymään, ei isäntä tai emäntä riemusta kiljahdellen ylpeydessään (pride!) rientänyt maitokiulu kainalossa naapuriin kertomaan, että tulkaa katsomaan, Jumala loikin meille kaksipäisen vasikan! Ei toki. Maalaisjärki neuvoi sellaisen teurastamaan ja tekemään alatoopia (lihahyytelöä), että edes jotakin hyötyä vastasyntyneestä vasikasta ehtisi olla, ennen kuin sen joutui lopettamaan.
Kun ihmisestä, olipa hän sitten, vaikka jotenkin poikkeavaista sorttia, on kyse, ei toki hänestä saa yhteisössä tehdä tietenkään ”alatoopia”.
Jeesus näytti toisen tien. Hän sanoi, että Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on! Se merkitsee jokaisen yksilön, poikkeavankin kohdalla sitä, että hänet tervetulleena otetaan vastaan, hyväksytään ja rakastetaan hänen ihmisarvonsa vuoksi, siksi, että hänenkin puolestaan on jo maksettu täysi hinta Jumalan Pojan verellä! Siinä hänet jätetään täysin Vapahtajan arvioitavaksi ja tuomittavaksi, myös siitä, missä määrin hänen tekonsa ovat tahallisia, missä määrin hänen puutteellisuudestaan ja vajavaisuudestaan johtuvia, jollaisista ketään ei saa tuomita ja syyllistää.
Hänet jätetään yksin Jeesuksen etsittäväksi ja löydettäväksi, joka ei tuomitse siinä vaiheessa ketään, vaan armahtaa, ottaa syliinsä ja kantaa meidän toisten luo, yhteyteen hoivattavaksi ja tarvittaessa autettavaksi yhdessä Parantajan kanssa.
”Minä ole Herra, sinun Parantajasi” (2 Ms 15:26; parantaja, hepr. rofee, partisiippi sanasta raafaa, `parantaja`, `haavojen ompelija`).
Tämä sana sanottiin, kun israelilaiset olivat Mooseksen johdolla harhailleet erämaassa kolme vuorokautta ilman vettä ja saapuivat lähteen (Maara) luo, jonka vesi oli juomakelvotonta! Mooseshan siinä joutui syntipukiksi. Hän huusi Herraa avuksi, ei siis itse ryhtynyt korjailemaan tai maakaroimaan tilannetta. Silloin hän sai yllättävän neuvon! Herra osoitti hänelle puun, joka tuli heittää veteen. Samalla Herra ilmoitti olevansa Parantaja, ”haavojen ompelija”!
Tästä me voimme vetää sen johtopäätöksen, ettei Jumala välttämättä suoraan paranna heti kaikkia, vaan ”ompelee haavat” umpeen ja jättää loput meidän ihmisten vastuulle ja luomansa luonnon hoideltavaksi.
Varmaa on, että kukaan ei parane ja eheydy, muualla kuin hyväksyvässä rakkauden ilmapiirissä, sellaisessa missä kuunnellaan Jumalalta hyviä vinkkejä ja halutaan noudattaa kaikessa Hänen tahtoaan! (2 Ms 15:25-26). Tällä tiellä annetaan Luojallemme kaikki kunnia Hänen hyvistä luomistöistään ja kas – kaikki ”egyptiläistenkin vaivat ” jättävät meidät vapaaksi kaikista muistakin, jopa väärästä elämäntyylistä saamistamme taakoista.
2) ” armo enemmän kuin oikeus”
Tässäpä juuri tarjoillaan sitä ”joulupukkirakkautta”, jopa ”oikeudenkin” ylittävää rakkautta, ylen määrin enemmän kuin Jumala on koskaan luvannut!
Ei saamamme evankeliumi ole tällaista armon kauppiaana olemista. On sanottu, että Jumalan vanhurskaus on lakipykälä Hänen armossaan!
Jumalan agapee-rakkaus on aina pyyteetöntä ja oikeudenmukaista liittorakkautta! Heprean kielessä sana chesed (käännetty sanoilla armo, rakkaus) tarkoittaa aina liittorakkautta. Sen ulkopuolella ei ole rakkautta ollenkaan! ”Niin (”huutoos”= ”siten”) on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen usko, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Jh 3:16). Vain Jeesukseen uskomalla, siis tulemalla tähän Jumalan liittoon, päästään tästä Jumalan rakkaudesta osallisiksi!
Tulee siis suostua Jumalan liiton ehtoihin!
Kirjoittaja
Päivi Huuhtanen-Somero
Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.
Raamatussa homoseksuaalisuus on yksinkertaisesti haureutta, koska se ei toteuta lisääntymistä, mitään muuta aviota Raamattu ei tunne.
Meillä on mennyt jo pahasti sekaisin ihmisarvot ja tasa-arvot ja seksuaalisen käytöksen rajat, sillä kuka enää pitää merkityksellisenä sanaa: ”Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” Mark.10:9 (yhdistäminen on miehen ja naisen sukupuolinen liitto, eli ”avio”)
Jokainen meistä heteroista on vähintään yhtä haureellinen kuin jokainen homoseksuaali, vaikka eläisimme kuinka nuhteettomasti parisuhteessa ja kaikki me olemme syntiin nähden samalla viivalla Jumalan edessä ja avionrikkojien sukupolvea. Jokainen.
Jos me haluamme siunata haureutta, niin meidän tulee luopua Raamatun ilmoituksesta ja kieltää syntisyytemme, tai muussa tapauksessa joudumme tunnustamaan synnin, joka niin helposti kietoo meidät pauloihinsa ja saa toivottavasti lopulta meidät kääntymään heikkoudessamme Jumalan puoleen. Jumalan Armo Kristuksessa riittää kaikille, paitsi niille, jotka vielä kieltävät syntinsä ja puolustelevat itseänsä ja omia tekojaan.
Jos kirkko alkaa siunaamaan haureutta, vain sen tähden, ettemme voi itseämme pidättää, niin miten meille lopulta käy? Jos suola käy mauttomaksi, niin mihin se kelpaa? Pois heiteltäväksi?
Laki on ja pysyy loppuun asti, eikä siitä voida ottaa sanaakaan pois, sillä lain kautta tulee synnin tunto. Me emme siis tiedä olevamme edes syntisiä ja luonnostamme rakastamme syntiä. Jos laki ei sanoisi, älä himoitse, niin me emme pitäisi himoa lainkaan pahana, mutta nyt on kuitenkin niin, että lain kautta me kuolemme, jotta me löytäisimme Elämän Kristuksessa.
Homoseksuaalisuus ei ole sen suurempi synti kuin aviorikos tai mikään muukaan valheellisessa elämässä vaeltaminen. Vapaan seksin illuusio on kietonut ihmisen jo tiukasti pauloihinsa ja naimme enemmän kuin koskaan, mutta syntyvyys vain laskee. Kuka tämän haureellisen menon lopulta näkee? Elinikäinen parisuhde miehen ja naisen välillä on ihanne, josta monet uneksivat, mutta meidän ihmisten kovuuden tähden se enää harvoin toteutuu.
Kysymys kuuluukin, pitäsikö meidän luopua Raamatun ilmoittamasta ihanteesta sen tähden, ettemme siihen yllä, vai pitäiskö meidän pikkuhiljaa nöyrtyä sille paikalle, jossa tunnustamme haureutemme raadollisuutemme ja valheellisuutemme? Vai kiukuttelemmeko Jumalalle edelleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?”
Ilmoita asiaton kommentti