Ihmiskunnan syntiinlankeemus ja Jeesuksen voitto synnistä
Kamerunissa on hyvin monta eri lajia käärmeitä. Käärmeen lihaa syödään monessa ruokapöydässä. Teiden varsilla on myynnissä tuoretta juuri metsästettyä käärmeen lihaa kuluttajia varten. Maassa on myös ravintoloita, jotka ovat erikoistuneet käärmeitten, alligaattoreitten ja varaanien lihan tarjontaan.
Sunnuntai 10.03.2019
1. paastonajan sunnuntai, latinan kielellä Invocavit
Jeesus, kiusausten voittaja
1. lukukappale: 1. Moos. 3:1-7 (8-19)
Aikoinaan biologian opettajani Pertti Viitanen teki väitöskirjansa käärmeistä. Tuohon aikaan Someron yhteiskoulun käytävät olivat täynnään terraarioita, joissa oli iso määrä erilaisia käärmeitä. Niiden näkemiseen tottui. Niinpä mielestäni käärmeet ovat kauniita eläimiä. Myöhemmin kun hänen eläköityäänkin vielä tapasimme, niin hänen kanssaan meille syntyi mielenkiintoisia ja syvällisiä keskusteluja käärmeiden biologiasta. Keskustelussamme tuli myös esille miten syntiinlankeemuskertomuksessa käärme ei nimenomaan eläinlajina käärme ollut kertomuksen syvin olemus, vaan syy oli syvemmällä, saatanan pahuudessa, ja käärme oli ainoastaan tämän saatanallisen viettelyksen välikappaleena.
Niinpä haluankin painottaa lukijoilleni, että Invocavit -sunnuntain lukukappaleessa kerrotaan, että käärme oli Jumalan luoma, kuten koko maailma, luonto, ihminen ja kuten kaikki muutkin eläimet ja eliöt mitä maailmankaikkeudessa esiintyy.
Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut.
Lähi-idän muinaisissa teksteissä käärmeelle annettiin erilaisia vertauskuvallisia tehtäviä aina siitä riippuen, missä yhteydessä siitä puhuttiin.
Sekä paratiisin viettelyksessä että Ilmestyskirjan luvussa 12 käärme toimii Saatanan henkilöitymänä. Taistelussa Jumalan ja Saatanan välillä käärme ilmaisee Saatanan toimintaa.
Saatana on langennut enkeli
Pahan alkuperä on saatanan lankeemuksessa. Alussa Jumala loi sekä Saatanan että muut pahat henkiallat kokonaan hyviksi. Sitten nämä kuitenkin omasta syystään lankesivat ja näin paha alkoi maailmassamme.
Pahan pahuus on juuri siinä ettei sille ole mitään selitystä eikä perustelua. Lateraanin IV kirkolliskokous vuonna 1215 käytti tästä ilmausta, että nämä henkivallat lankesivat "omasta syystään".
Saatanan lankeemuksesta alkoi maailmankaikkeuden turmio, joka päätyi ihmisen viettelemiseen paratiisissa ja tästä puolestaan seurasi syntiinlankeemus, joka koskettaa jokaista ihmistä maailmassa.
Jumalan ja Saatanan välillä on käynnissä taistelu, joka tulee jatkumaan aina Kristuksen takaisin tuloon asti. Silloin Jumala tuomitsee Saatanan kaikkine demoneineen ikuiseen tuleen, kuten Ilmestyskirjassa kerrotaan.
Kun Saatana saa tuomionsa, niin silloin pahan alkusyy poistuu ja Jumalan ihmiselle alkaa ikuinen onni, koska minkäänlaista pahaa ei enää esiinny koko maailmankaikkeudessa.
Aadam ja Eeva lankesivat kiusaukseen - Kristus ja Maria pysyivät Jumalalle kuuliaisina
Paratiisissa Eeva ja Aadam joutuivat kiusaukseen. He lankesivat ja niin ihmiskunta joutui turmioon. Maria suostui Enkeli Gabrielin tuomaan viestiin antaen kunnian Jumalalle sanoen, että Jumalan tahto tapahtukoon. Autiomaassa Jeesus voitti Saatanan houkutukset ja viettelyn ja sai täydellisen voiton pahasta vallasta. Jumalan valtakunta oli tullut keskuuteemme ja pelastus ja toivo on tullut maailmaamme.
Kristus on tullut tekemään kaikki Saatanan työt tyhjäksi ja kerran aikojen lopussa tuomaan täydelliseksi pelastuksen lupauksen, kun usko muuttuu näkemiseksi ja Jumalan valtakunta tulee täydessä kirkkaudessaan. Silloi koko pyhien joukko, kirkko, Kristuksen kansa, Jumalan omat, koko kristikunta saa riemuiten käydä Vapahtajaamme vastaan ja päästä osalliseksi ikuisen elämän onnesta.
Kirkkomme tunnustus syntiinlankeemuksesta
Kirkkomme tärkeimmässä tunnustuskirjassa Augsburgin tunnustuksessa, 25.6.1530 julkiluettu, kerrotaan, mitä syntiinlankeemuksen tuottama perisynti merkitsee:
II Perisynti
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.
Tähän voimme vain sanoa, että ihminen todellakin tarvitsee Kristusta pelastukseensa. Ilman häntä emme mitään voi tehdä asemamme parantamiseksi. Saamme kuitenkin olla iloisia ja riemuita siitä, että hän on tullut meidänkin Vapahtajaksemme ja että hänen täytetyn työnsä turvissa meilläkin on tulevaisuus ja toivo, ikuinen elämä Jumalan lasten perintöosana taivaan kirkkaudessa.
28 kommenttia
Miten sitten selitetään se ,että tämä perisynnin vallassa oleva ihminen on kykeneväineen niin paljoon hyvään jota ilmiselvästi maailmasta löytyy?
Olen joskus aiemmin keskustellut Sepon kanssa tästä pahan synnystä täydellisen hyvyyden keskelle, mutta ehkä nyt voidaan lähestyä ongelmaa hiukan toisestakin näkövinkkelistä. Matiaksen maininta siitä, että ”henkivaltojen lankeemuksessa muutos tapahtuu itse subjektissa” on varsin hyvin problematiikkaa kuvaava myös ensimmäisen ihmisparin kohdalla.
Raamattu kertoo, että meidät ja myös henkivallat on rakennettu Jumalasta riippuvaisiksi. Hänen ohjauksensa on kuin lanka, jonka varassa olemme ja voimme hyvin. Useimmat oivaltavat tämän elämänlahjan ainutlaatuisuudessa, vaikka eivät välttämättä allekirjoita sitä itse elämisen suhteen.
Pahuuden syntymisessä on oleellista, että tuo Jumalasta riippuvaisuuden lanka katkaistiin. Ensin Saatana , sitten ensimmäinen ihmispari ja lopultajoukko Saatanan kaltaisia ”Jumalan poikia” halusivat, että heistä ”tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan”. Kun lanka täydelliseen hyvään katkesi, koneistot alkoivat reistata ja suorastaan huutavat korjausta. Ja niinpä se ”paha” näki päivänvalon.
Matias kirjoittaa hyvin tuosta Kristuksen roolista oikeanlaatuiseen takaisinkytkentään Kristuksen välityksellä : ”Kristus on tullut tekemään kaikki Saatanan työt tyhjäksi ja kerran aikojen lopussa tuomaan täydelliseksi pelastuksen lupauksen, kun usko muuttuu näkemiseksi ja Jumalan valtakunta tulee täydessä kirkkaudessaan.”
Selvyyden vuoksi todettakoon, etten ole Matiaksen kanssa samaa mieltä siitä, että ”koko kristikunta saa riemuiten käydä Vapahtajaamme vastaan ja päästä osalliseksi ikuisen elämän onnesta.” Mutta sehän ei ole toki meidän ihmisten päätettävissä eikä kuulu tämän keskustelun ytimeen.
Systemaattisen käsittelyn syntiinlankeemuksesta saa esimerkiksi professori Miikka Ruokasen kirjoittamasta teoksesta Ydinkohdat. Esitys alkaa sivulta 39 ja jatkuu sivulle 52.
Teos löytyy netistä osoittteesta
http://www.ruokanen.com/ydinkohdat/ydinkohdat.rtf
Ymmärrän hyvin ettette asialle voi katsoa toisenkaltaista selitystä saati ymmärrystä. Asiaan vaikuttaa lisäksi Usko ja nimenomaan Oikean Uskon omistamisen asia ja malli.
Eikö kuitenkin voisi tuumata kyseessä olleen kahdeksannen päivän Ihmisen anomalialle annettu suuri Jumalan lahja pyrkiä eteenpäin kehityksessään yrityksen, ponnistuksen, epäonnistumisten, ja vaivojen kautta Ihmisen kehittymiseksi ajanmittaan moraalisessa ymmärtämisessään kuten huomaamisessaan, ja näin ajan kanssa nousemiseksi myös henkisessä tasossaan. Jeesushan oli esimerkki elämästä minne Ihminen kykenisi kurkottamaan ja mitä Ihminen kykenisi tavoittelemaan kehityksessään kuten elämässään.
Valitettavasti tradition voima on mahdoton. Huono traditio tuottaa tässä asiassa heikkoa tulosta.
Voi myös huomata Katolisen luonnontieteellisen konkregaation huomanneen kuudennen päivän Ihmisen anomalian merkityksen. Siellä ei kuitenkaan vielä ole haluttu huomata kahdeksannen päivän anomalian diskontinuiteettia sitten kehittymään lähteneen Ihmisen asiassa .
Kiitos Matias Rotolle hyvästä ja Raamattuun perustuvasta asiankäsittelystä vastauksissanne.
Itse en Jumaluusopista kuin hiukkasen lukeneena kuitenkaan ole samaa ajatusta kuin Te, ja siksi edelleen perisyntikäsityksessä olen mieltäni kyseessä olleen Ihmiselle, tuolloin kahdeksannen päivän Ihmisen anomalian diskontinuiteetille annettu suuri lahja, tämän silloin diskontinuiteetin pääsemiseksi eteenpäin moraalisessa ymmärryksessään, samoin kuin kehityksessään, noustakseen ajanmyötä henkisessä tasossaan.
Onko sitten kokemuksellamme kovasti eroa.
Ensimmäisen paastonajan sunnuntain eli Invocavit sunnuntain aihetta valottaa ja tekstit näyttää seuraava sivusto
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20190310
Ilmoita asiaton kommentti