Pirkko Jalovaara -tapauksesta johtunut keskustelu nosti esille demoni-pohdinnan lisäksi myös kysymyksen ihmeistä ja niiden todellisuudesta tai epätodellisuudesta.
Toisella puolella ajatellaan, että Raamatun kuvaukset ihmeistä ovat vain oman aikansa maailmankuvaan liittyviä kertomuksia, joilla pyrittiin selittämään sitä, mitä ei vielä ymmärretty tai joilla haluttiin korostaa Jeesuksen merkitystä. Inhimillisen tiedon lisäännyttyä ei ihmeille enää ole tilaa, ja jos vielä tänään tapahtuu jotain selittämätöntä, niin uskotaan, että pian sillekin löytyy järkeenkäypä selitys. Moni varmaan kokee saavansa mielenrauhan, kun rationaaliset selitykset mitätöivät ihmeet ja samalla Jumalakin selitetään tyhjäksi. Kiusaava ajatus siitä, että jos Jumala sittenkin on ja jos sittenkin olen hänen edessään jollain tavalla vastuussa, voidaan järkiperustein vaientaa. Mutta jos Jumala sittenkin on? Jos Raamatun ajan ihmiset eivät olleetkaan niin naiivin yksinkertaisia, että näkivät ihmeitä siellä ja täällä, missä mitään ihmeitä ei oikeasti tapahtunut. Mitä jos he eivät sepittäneetkään Raamattuun keksittyjä taruja ajatellen, että kyllä herkkäuskoiset ihmiset ne uskovat. Sitä paitsi he olivat itse valmiita antamaan henkensä niiden ”tarujen” tähden.
Toisella puolella ihmeistä on tullut koko uskon keskus. Julistuksesta on tullut todistuksia tämän päivän ihmeistä ja jumalanpalvelukset ovat muuttuneet parantamiskokouksiksi. Sana rististä Jumalan voimana on tainnut tulla hullutukseksi jo monille uskovillekin, ja sen sijaan etsitään voimatekoja. Jeesus ei halunnut tulla kruunatuksi ihmeittentekijäkuninkaaksi. Hänelle ihmeet eivät olleet kaikki kaikessa, vaan ne olivat ennen kaikkea tunnusmerkkejä, jotka kertoivat, kuka Jeesus on. Jeesuksen ihmeet täyttivät Vanhan testamentin ennustukset Messiaasta ja tulevasta pelastuksen ajasta. Ihmeet kertoivat siitä, että Jumalan valtakunta oli nyt tullut lähelle. Mutta ennen kaikkea ne kertoivat kaikkein suurimmasta ihmeestä: siitä, että Kaikkivaltias Jumala oli tullut ihmiseksi, ottanut orjan muodon, ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti, sovittaakseen langenneen ihmiskunnan. Sen ihmeen edessä me kumarramme päämme ja polvistumme, emmekä yrittää selittää sitä tyhjäksi järkeilyillämme.
” Jeesukselle ihmeet olivat ennen kaikkea tunnusmerkkejä, jotka kertoivat, kuka Jeesus on. Jeesuksen ihmeet täyttivät Vanhan testamentin ennustukset Messiaasta ja tulevasta pelastuksen ajasta. Ihmeet kertoivat siitä, että Jumalan valtakunta oli nyt tullut lähelle. Mutta ennen kaikkea ne kertoivat kaikkein suurimmasta ihmeestä: siitä, että Kaikkivaltias Jumala oli tullut ihmiseksi, ottanut orjan muodon, ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti, sovittaakseen langenneen ihmiskunnan.”
Olen samaa mieltä. Edelleen ihmeet kertovat siitä, että Jumalan valtakunnan todellisuus on läsnä kun saarnattua sanaa seuraavat eri muotoiset ihmeet ja parantumiset. Jeesus elää tänäänkin ja on sama nut, eilen ja iankaikkisesti.
Jeesuksen ihmeet olivat luultavimmin pesher-tekniikkaa käyttäviä allegorioita.
Heinola.
Kommenttisi on järkeenkäyvä ja varmaan toimii tässä maailmassa tosi hyvin.
Kiitos Ville.
”Ja kun hän (Pyhä Henki) tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion… Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” Joh 16:8,14
Pyhä Henki on annettu meille puolustajaksi, joka kirkastaa aina Jeesusta, oli sitten kyse syntien sovituksesta tai sairaiden parantumisesta. Hän johtaa meidät kaikkeen totuuteen.
Maailma, jonka nyt tunnemme tieteellisen tutkimuksen ansiosta, on moninkerroin ihmeellisempi kuin se, mikä tunnettiin kaksi tuhatta vuotta sitten. Silloin ei tiedetty mitään galakseista eikä kvanteista. En oikeastaan ymmärrä puhetta ihmeiden mitätöinnistä.
Demoneja on meidän jokaisen sisimmässä, mistä pahat puheet ja ilkeät teot kumpuavat. Ei tarvi kauemmas mennä. Jopa niillä riivaajien karkottajilla on omassa sisimmässään pahuus.
Kreikan sanakirjani mukaan ’daimoon’ tulee teonsanasta, joka tarkoittaa jakamista. Onko kaikki jakaminen ’meihin’ ja ’toisiin’, ’hyviin’ ja ’pahoihin’, ’todellisiin’ ja ’valheellisiin’ tai muuten oikeisiin ja vääriin pohjimmiltaan demonista? Tuomitsemastahan meitä kielletään, ettemme tulisi itse tuomituiksi. Pistää miettimään.
Minun sanakirjassani ”daimōn” tarkoittaa
1) a god, a goddess
a) an inferior deity, whether good or bad
2) in the NT, an evil spirit
Lähde: http://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/Lexicon.cfm?Strongs=G1142&t=KJV
Noin minunkin kirjani (Juuso Hedberg 1890) kertoo, mitä sana tarkoittaa. Sitä ennen se lausuu: ”(’daioo’ jakaa) oik. jakaja”
”Heinola. Kommenttisi on järkeenkäyvä ja varmaan toimii tässä maailmassa tosi hyvin.”
Toiminee ihan yhtähyvin Jumalan valtakunnassakin…Vertasukuvalliset pesherit saavat tukea rabbiinisesta kirjoittamisen perinteestä ja mm. teologian tohtori Barbara Thieringin tutkimuksista.