Ihmisen täytyy syntyä uudesti!
Miksi täytyy? Mielestäni siksi, että kaikki ihmiset haluavat päästä taivaaseen.
Taivaaseen, Jumalan Valtakuntaan, päästään jo täällä ajassa. Se tulee ihmiseen sisäisesti, uudestisyntymässä.
Jokainen ihminen on syntynyt tähän maailmaan ja siihen viittaa Jeesuksen sanat Joh. 3:4, “.. jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaan”
Ihminen syntyy luonnollisesti vain kerran ja Hengestä vain kerran.
Joh. 3:6, “Mikä lihasta on syntynyt, on liha ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki”.
Neljännen jakeen “.. ja Hengestä”, tarkoittaa uudestisyntymää, niinkuin Jeesus 3. jakeessa sen sanoo.
Kaikki luotu katoaa, on tulelle talletettu. Siksi katoava ei voi periä katoamattomuutta.
Se Jumalan valtakunta, joka ihmisessä on tullut uudestisyntymässä, on katoamaton, iankaikkisuuteen kelpaava, nyt näkymätön ihminen. Tuo savisilmille näkymätön voi jo täällä ajassa nähdä iankaikkisuuden:
2. Kor. 4:18, “meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Tämä mullistava statuksen muutos, joka kestää iankaikkisuuden tilan taivaassa on tarjottu uudestisyntymässä. Jeesus ja hänen lunastuksensa vastaanottaneet tietävät asian laidan jo täällä ajassa.
Kiitos Reijo. On mukava lukea Raamattuun lujasti uskovan plogia.
”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaan.” Noinhan Kristus meitä opetti. Totta.
Mutta entä Raamatun vanhemman osan aikana eläneet? Kuinka monta heistä ”syntyi vedestä ja Hengestä”? MItä arvelet Raamatun kertovan heidän tulevasta kohtalostaan?
Mitä Reijo ajattelet Vapahtajamme siitä lauseesta, jossa hän vahvisti Psalmin kirjan lupauksen ”Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.”(Mat5:5) Ovatko tällaiset ”maanläheiset” lupaukset mielestäsi ristiriidassa taivaaseen menon kanssa?
Hebrealaiskirjeen 11. luku selvittää uustestamentillisuudesta käsin miten vanhat saivat todistuksen. He saivat sen uskon kautta.
”Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen, sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hebr. 11:6.)
Siis ensin ihminen uskoo, että Jumala on, että hän olisi matkalla tulla palkituksi.
Abraham oli kuuliainen ja hänen kuuliaisuuteensa Jumala ikäänkuin vuodatti uskon, joka vain kasvoi ja tulokset tiedämme. Abramista tuli Aabraham.
VT:n puolella oli vain yksi Aabraham, mutta Jumala tarjosi sittemmin samaa ”reittiä” taivaaseen. Jumala pelasti ennen ja jälkeen Lain antamisen. Ennen Lakia Jumala vetosi siihen jokaiseen laitettuun lakiin, joka olisi ollut voimassa ja voimana Kainillekin, mutta hän vastusti sitä, vaikka Jumala sanoi mitä oli tehtävä, kun ”synti väijyy ovella ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä.” (1.Moos. 4:7) Jumala ei ole koskaan vaatinut ihmiseltä enempää kui ’värkeissä’ on ollut varaa.
On synti, joka erottaa ihmisen Jumalasta. On ollut aina. Sen tunnistaminen on jo ihmisessä, ilman Lakiakin. Jo VT:n puolella Jumala oli alati valmis auttamaan ja lankeamuksenkin tapahtuessa armahtamaan, kun ihminen katui ja teki parannuksen. Siis vaikka Laki oli annettu ja sen noudattaminen täydellisesti oli alunalkaenkin mahdottomuus, niin katuvia Jumala on aina armahtanut, muttei väkisin. Ei koskaan, eikä ihmisen itsensä tietämättä!
Jos ihminen ei itseään näe syntisenä Jumalan edessä, hän asettuu avun ulkopuolelle tai saavuttamattomiin.
Jumala halusi armahtaa ihmiskuntaa ennen vedenpaisumusta, ennen Sodoman tuhoa, ennenkuin rankaisi Israelia matkalla luvattuun maahan, mutta he eivät sitä tahtoneet ei silloin eikä tänään.
Niinive teki parannusta synneistään ja Heitä armahdettiin. Daavid teki parannusta aviorikoksestaan ja miestaposta ja häntä armahdettiin.
Jo Vanhan Liiton aikana Jumala ilmoitti, ettei hän huoli uhreja eikä lain ulkoista noudattamista, vaan Hän haluaa ihmisen sisimmän ja aidon katumuksen synneistään.
Israelin historia on suurimmalta osaltaan hyvin surkea. Surkea, koska he kapinoivat, koska he eivät tehneet totta sydämen sisimpään asti. Eli he eivät hakeutuneet armahdettavaksi.
Jeesus tuli ja täytti Lain, niin ettei Laki meitä vie kadotukseen, jos otamme vastaan pelastuksen, uudestisyntymän Pyhästä Hengestä.
Siis ei ennen eikä jälkeen Golgatan ole ollut muuta tietä taivaaseen kuin katua syntejään, tehdä parannus.
Kiitos monista sanoistasi, jotka kyllä kertoivat Raamatusta. En löytänyt kuitenkaan vastausta siihen kysymykseeni, jote toistan se tässä:
Kuinka moni ennen Jeesusta eläneistä vanhurskaista “syntyi vedestä ja Hengestä”? Olen saanut sen käsityksen, ettei yksikään.
Ja toiseksi: Onko Jeesuksen ajatus ”maan perimisestä” sama asia kuin taivaaseen meno?
Olen kiitollinen ihan lyhyestäkin vastauksestasi.
Rauli, kyllä sinun täytyy lukea tuo pidempi vastaukseni, jossa on vastaus kysymykseesi. Siinä on paljon sellaista mikä ei sinulle sovi.
Sitten vielä toinen kysymys sinulle , Reijo.
Kirjoitit, että ”Taivaaseen, Jumalan Valtakuntaan, päästään jo täällä ajassa.”
Miten näet sellaisen mahdollisuuden, koska emmekös me vasta rukoile Jumalan valtakunnan tuloa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi”.
Vai tarkoitatko, että jo tässä ajassa voimme olla Jumalan valtakunnan kuninkaan Jeesuksen Kristuksen alamaisia jokaisena elämämme päivänä?
Niin Rauli, kaikkeen on oltava Raamatun todistus.
Seuraava Luukkaan evankeliumin kohta tuo esille Jeesuksen sanat, missä hän kaikille ymmärrettävästi sanoo, että Jumalan Valtakunta ei ole nähtävissä tähän nykyiseen luomakunnan statukseen. Kuitenkin uskossa me kiinnitämme katseemme siihen mikä ei luonnollisesti näy. Samaa uskoa on Jumalan Valtakunta jokaisessa uudestisyntyneessä.
Luuk. 17:
20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21 eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”.
Kerroit, että ”Jumalan Valtakunta (on) jokaisessa uudestisyntyneessä.” Siteerasit jatkoksi Luukkaan 17. lukua, jossa fariseukset kysyivät Jeesukselta Jumalan valtakunnasta.
Jeesuksen vastaus menee KR38:n mukaan niin, että ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.”
Oletko siis sitä mieltä, että Jumalan valtakunta oli fariseusten sisällä? Eikös Jeesus antanut hiukan toisenlaisia lausuntoja heistä muualla Raamatussa?(Kyykäärmeen sikiöt jne) Onko sinun näkemyksesi se, että fariseukset olivat uudestisyntyneitä ja siis matkalla taivaaseen.
Teissä, jotka olette tehneet parannuksen ja katuneet syntejänne, oli hän fariseus tai ei.
Joh.9:31, ”Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.”
Ihmisen on koettava syntien anteeksiantamus, muuten hän on syntinen, jota Jumala ei kuule.
Mielestäni konstailet.
Jeesus ei tarkoittanut, että nuokaan fariseukset olisivat katuneet. Mikään ei sellaiseen viittaa. Vai näetkö sinä jossakin sellaisesta merkkejä?
Uudempi kännös onkin tässä kohden valinnut käännösvaihtoehdoista sen ainoan toimivan. KR92 kääntää Jeesuksen sanat fariseuksille: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”.
Näin Jeesus ei todellakaan kertonut Jumalan valtakunnan asuvan fariseusten tai kenenkään muunkaan sydämessä. Jeesuksen opastushan oli tulevaisuudessa: ”tulkoon sinun valtakuntasi”. Ja kuinka jonkun sydämessä asuva voisi tehdä sen, mitä Jumalan valtakunnasta Raamatussa opetetaan. Esimerkiksi sen, että se ”murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti.”(Dan2:44)
Fariseuksille Jeesus Luukkaan kohdassa siis totesi, ettei Jumalan valtakuntaa kannata tähyillä sieltä sun täältä. Valtakunnan kuningas kun seisoin muutaman metrin päässä jääräpäisistä fariseuksista.
Aika konstailematonta ja järkevää tuo Jeesuksen puhe, eikös vain?
Sinun käsityksesi uudestisyntymisestä ja senjälkeisestä Jumalan Valtakunnasta uudestisyntyneessä, pakenee Raamatun ilmoitusta että:
vain Jumalan lapseksi syntynyt on Taivaan Valtakunnassa.
Synti on uudestisyntymisen este, niin kauan kuin sitä ei Jeesuksen Veri puhdista. Vain kerran uudestisynnytään, vaikka siitä voi kovan työn tuloksena luopuakin. Tarkoitan, että se ei ole helppoa sille, joka on jo maistanut taivaallista lahjaa, kuten Hebr.6:4-6 asian selvittää:
“4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet — taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
Siis uudestisyntynyt voi uudistua parannuksen ja katumuksen kautta. Kuitenkin luopuminen taivaan kansalaisuudesta on vain luopujan hallussa. Tämän luopumisen seuraamus on ikuinen ero Jumalasta. Sitä myös helvetiksi kutsutaan.
Jumalan Valtakunta on sisäisesti “teissä”, kaikissa niissä joissa synti ei siitä erota. Jeesus ei alkanut osoittelemaan ketään joissa se oli tai ei ollut. ”Teissä”, on suunnattu kaikille niille, jotka ovat avanneet sydämensä oven Jeesukselle tulla sisälle. Ilm.3:20:
”20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.”
Jeesuksen ajasta lähtien oli fariseuksia, jotka ottivat Jeesuksen vastaan pelastajakseen. Tunnetuin oli ehkä Paavali. Oliko hän kuulemassa tätä Jeesuksen sanaa, missä Jumalan Valtakunta maanpäällä on ja tulee olemaan, siitä ei mainita sanallakaan. Fariseuksen ja kirjanoppineet olivat niitä, jotka kysymyksia, usein konstailevia, esittivät. Heidän tarkoitus usein oli julkisesti saada Jeesus kiinne väärästä opetuksesta. Ei heidän pyrkimyksensä ollut saada totuutta selville, vaan nolata Jeesus.
Mänttäri: ”Mielestäni siksi, että kaikki ihmiset haluavat päästä taivaaseen.”
Miksi ihmeessä haluaisivat? En minä ainakaan, jos se tarkoittaa iankaikkista elämää.
Minulle riittää varsin mainiosti tämä Telluksella eletty, eihän kukaan jaksa ikuisesti elää.
Minua ei haittaa pätkääkään, kun valo vintiltä viimeisen kerran sammuu. Se on siinä sitten – paluu syntymää edeltäneeseen olotilaan.
Taivaaseen haluaminen ja meneminen on täysin vapaaehtoista.
Jumala on kylläkin tehnyt kaiken valmiiksi ja Hänen rakastava tahtonsa on, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Mutta mitään pakkoa antaa pelastaa itseään ei ole.
Paavali kertoi Areiopagilla mikä oli elämän tarkoitus:
“että he etisisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää, — hänet, joka ei ei kuitenkaan ole kaukana yhdestäkään meistä.” (Apt.17:27)
Kaikkialla Raamatussa, niin Uuden kuin Vanhankin Testamentin puolella, tämä elämän tarkoitus tulee esille. Areiopagilla oli edustettuna sinunkin suuntauksesi. Siitä kuitenkin Paavali mainitsi 1.Kor.15:19:
“Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.”
Itse olen kokenut kuinka turvattu tulevaisuus iankaikkisuudesta Jeesuksen seurassa, antoi ajalliseenkin aikaan uuden ulottuvuuden. Se oli se Jumalan Ikuinen Valtakunta jo sisäisesti minussa, johon uudestisyntymisen kautta olin päässyt. Jumala hoitaa valtakuntansa lapsiaan ajallisen ajankin aikana, varjelee, ettei jouduta ulos sieltä. Ei poisjoutuminen niin helppoa ole, sieltä täytyy haluta pois.
Mänttäri: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.”
Minun toivoni on ollut elämäni ajan ihan vaan itsessäni, läheisissäni, ystävissäni ja työtovereissani ja se on riittänyt ihan mainiosti ja riittää edelleen. Enkä ole kokenut itseäni yhtään sen surkuteltavammaksi kuin ketään muutakaan. Pikemminkin päin vastoin. Jos olen sitä Paavalin tai Mänttärin mielestä, niin so what? Sitten olen. Herojen mielipiteen jätän kuitenkin täysin omaan arvoonsa.
Eilen Humppilassa pitämässäni saarnassa kerroin että saamme uudestisyntymän ja Pyhän Hengen uudistuksen kasteen pesussa, kuten Tiituksen kirjeessä kerrotaan. Tiit. 3:4-7. Tuo pesu -sanaan liittyvä genetiivirakenne kytkee sekä uudestisyntymän että Pyhän Hengen uudistuksen nimenomaan kasteen pesuun.
Kerroin myös miten tämän takana on Vanhan testamentin sana Hes. 36:25-27 missä Jumala ripottelee yksittäisiä vesipisaroita kansansa päälle ja miten tämän ripotellun veden välityksellä antaa synnit anteeksi, kääntää pakanuudesta elävän Jumalan palvelukseen ja antaa Pyhän Hengen vastaanottajaan. Tiituksen kirje ei siis julista omiaan vaan rakentaa Vanhan testamentin profeetalliseen sanomaan.
Johanneksen evankeliumin kolmannen luvun Nikodemuksen kohtaaminen vesperin liturgiassa ja tuossa käsitellyssä tekstissä 1. Moos. 1: 1 ja muutama sitä seuraava jae , Pyhä Henki osallistuu luomiseen veden välityhksellä. Näin kasteen ”vedessä ja Hengessä” kertoo siitä että kaste on uusi luominen. Kasteessa meistä tulee uusi luomus. Koska tämä ”alkuperäisestä” , kreikaksi ”anothen”, syntyminen on ilmaus tuosta kasteen uudeksi luomisesta, niin vanhan kirkon isät alkoivat käyttämään tuossakin kohdin ilmausta ”uudestisyntyminen” nimenomaan Tiit. 3:4-7 perusteella. Koskaan aikaisemmin nimittäin tuollaista merkitystä ei anothen sanalla ole klassisessa kreikassa esiintynyt. Vasta kirkkoisien käyttöön ottaman uuden nimityksen mukana sanonta ”syntyä uudesti” on esiintynyt vain vanhassa kreikassa vain niissä yhteyksissä missä Joh. 3 mainittua Jeesuksen sanaa on siteerattu. Ei missään muualla.
Matias,
tuohon Tiituksen 3. luvun kohtaan voi vain vastata, että verbi on pestä, ei kastaa, jota ilmaistaa toisenlaisella sanalla. Sanat ovat eriä, koska asiakin on eri.
Olet tässä jo hyvin perustellut kantaasi ja kantaasi ei enää voi selventää.
Ymmärrän, että voimistelet pois tästä Jeesuksen ilmoituksesta, että lihasta syntynyt on liha ja Hengestä syntynyt on henki. Henki on synnyttävä uudesti, joka uudestisyntymä ei tapahdu konkreettisen kohdun kautta.
Kasteesta vanha kirkko käytti monia nimityksiä. Pesu oli yksi niistä. Koko tuon aikainen perinne on ollut täysin yksimielinen siitä että Tiit. 3 puhuu kasteen puhdistavasta pesusta.
Matias,
Vanhakirkko ei ole viittaus Jumalan Sanaan. Olen tästä määritelmästä tietämätön, enkä löydä hakusanalla siihen selitystä.
Ilmeisesti viittaat aikaan jälkeen alkuseurakunnan.
Matias Roto, otappa tuosta mainitsemastasi Tiituksen kohdasta edellenen jae eli
3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.(Tiit.3)
Kuinka saat tämän sovitettua vauvana kastettuihin?
Yksikään ihminen ei voi pelastua ilman kastetta, siitä yksinkertaisesta syystä että Aadamin perintönä kaikki ihmiset ovat synnin vallassa.
Sanaan KAIKKI sisältyvät kaikki ihmiset iästä riippumatta. On seuraavien raamatunjakeiden väärinkäyttöä panna siihen pieni lisäyksiä tyyliin ”kaikki, muttei lapset”.
’
Roomalaiskirje:
3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet –
Opetteleppas lukemaan suomen kieltä niin että opit ymmärtämään nuo kaikki -sanat.
Matias: ”Opetteleppas lukemaan suomen kieltä”
Opettelepas sinä kirjoittamaan suomen kieltä.
No kattoppas tota Kimmoo 🙂
Matias
Suomen kielessä sanan vartaloon voidaan liittää erilaisia päätteitä ja muita elementtejä, joita kutsutaan affikseiksi. Yksi affiksien tyyppi on liitepartikkelit, jotka ovat epäitsenäisiä, sanan loppuun liittyviä partikkeleita, esimerkiksi -han, -kin, -pa, -pä ja -s.
Liitepartikkeleita (sävypartikkeleita) on kahdenlaisia: itsenäisiä ja kliittisiä eli sanaan kiinnittyviä. Kliittiset sävypartikkelit taas ovat liitepartikkeleita, joten ne liitetään osaksi sanaa, esimerkiksi mene-pä-s ja oli-pa-s. Kliittisiä sävypartikkeleita ovat Ison suomen kieliopin mukaan -pa, -s ja -han. Sanassa opettelepas onkin siis itse asiassa kaksi kliittistä sävypartikkelia: -pa ja -s.
Matias: “Opetteleppas lukemaan suomen kieltä”
Äidinkielen opettajani joskus 1940-luvulla saneli meille: ”Luepppas kauniita satuja”(lausui vähintäin kolme p:tä sanellessaan!). Minäkin kirjoitin kahdella p:llä lueppas! Sain ojennuksen. Senjälkeen yli 70 vuotta olen varonut kahdentamasta p:keraketta imperativin jälkeen! Muita virheitä valitettavasti tulee tehtyä vieläkin! Onneksi olen opetellut nöyrästi luopumaan kaikkitietävän roolistani tarvittaissa silloinkin, kun tiedän varmasti olevani oikeassa. Jankkaushan ei koskaan vie asioita eteen päin! Enpä ole silti silloinkaan mitään menettänyt!
Ajattelen, Matias, noita kertomiasi ja kirjoittamiasi ”vanhan kirkon” satuja kunnellessani ja lukiessani (esim. Marian ikuisesta neitsyydestä, kastepesu-opetuksista ym:ista, joita ei Raamatusta löydy, mutta kylläkin katolisen ja ortodoksisen kirkkojen traditioista). Voisitko lopettaa niihin vetoaminen kommentoidessasi niiden kanssa, jotka uskovat vain Raamatun Kirjoituksiin – joko luterilaisen tunnustuksen mukaisesti tai muista syistä! Tottakai, teitä on suuri enemmistö, mutta on se myöskin mahdollista, että meillä esimerkiksi Reijon kanssa myöskin Kaikkivaltias Jumala sattuisi olemaan samaa mieltä, emmekö silloin meillä ole enemmistö puolellamme?
Sitten vielä, kun Jeesus opetti Isän nähneen hyväksi jopa salata nämä viisiailta ja kirjanoppineilta ja ilmoittaa ne vain lapsenmielisille (Mt 11:25,26). Siellä myös sanotaan: ”Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut Taivasten Valtakunnan opetuslapseksi, (vasta sitten, oma lisäys) perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa” (Mt 13:52)
Jos Jumala on veljeltä jotain salannut, olisi viisainta tulla lapsenmielisten kanssa istumaan samalle koulun penkille, sillon tulisi oppineisuudenkin runsaat varastot hyödylliseen käyttöön! Vai mitä tuumaat?
Lipsahtipa tuo kahteen kertaan! Edelisen saa poistaa! Kiitos!
Poistettu!
Kirjanoppineet Jeesuksen aikana olivat oppineet Kirjoitukset. Mielestäni ” joka on tullut Taivasten Valtakunnan opetuslapseksi” on tämän Jeesuksen sanomisen ydin.
Viime sunnuntain kokouksessa puhui entinen evlut pappi. Heitä on naapuriseurakunnissamme neljä. Joku heistä on toiminut papin virassa 4 vuotta joku enemmän, ennenkuin menivät uskovien kasteelle.
Heistä ei kukaan esitä omaavansa korkeampaa Sanan tuntemusta. He eivät myöskään verhoa itse asiaa teologis-filosofis-psykologis-juurisiin ilmaisuihin.
Olen kanssakäymisissä kahden ”papin” kanssa, joista toinen meni helluntaiherätyksen Katinalan raamattuopiston 3 kk:n kurssille, 80-luvun alkupuolella. Hän kertoi juuri sunnuntaina, kuinka hän tuolla kurssilla oli yllättynyt Raamatun opetuksen syvällisyydestä sekä selkeydestä. ”Miten näin tasokkaasta opetuksesta en ole ollut tietoinen!” Opettaja, jolle hän asian totesi oli kansakoulun käynyt, mutta kokenut saman kuin oppinut Paavali:
”.. eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut” (Gal.1:12)
Tuon ilmoituksen voi saada ”Gamalielin” opetuksista huolimatta tai ilman sitä. Eli tiukasti ottaen teologinen koulutus on tarpeettomampi kuin koneinsinöörin tai autoasentajan koulutus. Aikaisemmassa veljesyhteydessäni oli jokaisella ”pastore:lla” jokin maallinen ammatti, muttei yhdelläkään TM tai TT tutkintoa. Rooman Scuola Biblica:n 6 tai 12 kuukautisen koulun lähes kaikki olivat käynneet.
1) Oripääläiset käyttävät tuota kolminkertaista peetä oikein kunnolla, kun omalla painotuksellaan puhuvat pitäjästään: ”Oripppää.”
2) Kysymys perinteestä ja Raamatusta.
Toisin kuin keskustelukumppanini antavat ymmärtää niin kannanottojen vastakkainasettelu ei ole vanhan perinteen ja Raamatun välillä. Jo lähtökohdissaan tämä vastakkainasettelu on poissuljettu siksi että nuo vanhan kirkon opetukset ovat Raamatun opetuksen mukaisia ja niiden juuret ovat Raamatun ajassa eli samasta perinteestä kuin itse Raamattukin.
Siksi oikea väitteiden välinen kysymyksenasettelu on apostolisen ajan perinteestä nouseva opetus jota vanha kirkko on julistanut ja nykyajan ihmisten keksimien oppien synnyttämä perinne, jonka valossa Raamattuun luetaan omia tulkintoja ikään kuin ne olisivat Raamatun opetusta.
Aitoon ekumeeniseen keskusteluun kuuluu omien perinteittensä juurien tunteminen ja myöntäminen. Vain näin voidaan saada aikaan rakentavia keskusteluja.
3) Korkean opillisen sivistyksen hallinta ei ole pelastuksen edellytys, mutta tahallinen tyhmäksi heittäytyminen ei myöskään ole tavoitteena, vaan Sananlaskujen neljännen luvun kehotus tiedon ja viisauden hankkimisesta on hyvä ohje kaikkien aikojen kristityille.
On huomattava että kahden ensimmäisen vuosisadan kristinuskon julistus käytti yksistään meidän Vanhaa testamenttia Raamattunaan ja tulkitsi sitä piispojen ja papiston suullisen opetuksen pohjalta. Vasta kun vähitellen saatiin Uuden testamentin kirjoituksia seurakuntien käyttöön, niin ne pikkuhiljaa nousivat apostolisen opetuksen ohjenuoraksi. On nimittäin muistettava että kirjoitusten kopiointi oli sekä kirjoitusmateriaalin että työn osalta käsityötä ja että vain varakkaimmilla oli siihen varaa.
Raamattu siis nousi samasta elämän virrasta kuin kirkon vanhin perinne. Vasta sitten kun aikaa oli kulunut niin paljon että alkuperäisiä muistinvaraisia perinteen sirpaleita ei enää varmuudella voitu tunnistaa monien juttujen joukosta tuli tarpeelliseksi määritellä että nimenomaan Uuden testamentin kirjoitukset olivat aidon apostolisen opetuksen pettämätön perusta. Tällä Raamatun perustalla lepää kaikkien perinteisten kirkkojen opetus.
Jos joku väittää tätä perinteisten kirkkojen raamatullisuutta vastaan, niin hän ei pysty siihen koska kirkon opetus on jo alusta alkaen ollut juuri niissä opetuksissa joita Raamatussa pidetään esillä. Sen sijaan tuollainen perinteisen kirkon opetuksia vastaan opettava edustaa toisista lähteistä alkuunsa saaneen perinteen valossa syntyneen raamatuntulkintaperinteen mukaisia oppeja.
Erot mielipiteissä ilmaiset vain perinteiden eron, koska kummankin perinteen opetuksessa tulkinnan perustana on tuon ryhmän ymmärrys Raamatun tekstistä.
Matias Roto sanot että ilman kastetta ei YKSIKÄÄN ihminen voi pelastua koska jokainen on synnin vallassa.
Jeesus Sanoo että parannuksessa saadaan synnit anteeksi.
Toisaalta tarkoitatko ettei esim uudestisyntyneiden lapset joita ei ole kastettu eivät pelastu?
Matias Roto esittämäsi ”ajatus” ilman kastetta ei voi pelastua on suuremmassa määrin”lain alla” oloa ja saa ihmiset toimimaan pelon kautta.
Siis varsinkin KUN YHTÄÄN lasta ei evankeliumissa kastettu.