Mihin meitä paimennetaan? Vuoden lopun lehdet sisältävät katsauksia menneestä ja arvioita tulevasta. Suuri kuva pysyy entisellään. 2012 alkanut tuorein finanssikriisi ei hellitä otettaan. Suomen kasvu mataa muuta Eurooppaa jäljessä yhden prosentin tuntumassa.
Yhteiskuntasopimusyritykset ovat päättyneet suomalaiseen konsensukseen, jossa ”aivan liian moni voi vetää hätäjarrusta ja määritellä hädän.” Päätöksentekokyky edellyttäisi sitä, että kaikki asettuvat yhteisen tilannearvion taakse ja sitoutuvat toimiin talouden tervehdyttämiseksi. (pk HS 30.12.)
_ _ _
Myös tulevaan vuoteen sisältyy riskejä. Sieraimet pysyvät pinnalla kotitalouksien kulutuksen ansiosta, mutta sen taustalla on historiallisen korkea yksityinen velkaantuminen. Työttömyys tai koronnosto voivat merkitä suistumista maksukyvyttömyyteen. Siksi talouden perusta – vienti – on saatava kuntoon. Vienti lähtee metsästä. Suomesta myydään paperia, sahatavaraa, sellua – siis matalan jalostusasteen raaka-aineita.
Suomalaiset investointituotteet, kuten koneet ja laitteet menevät huonommin kaupaksi yleisen varovaisuuden vuoksi. Samalla raaka-aineet, kuten teräs ja öljy ovat ennätyksellisen alhaalla. Tämä on oikeastaan kummallista: voisi ajatella, että halvat raaka-aineet saisivat juuri nyt investoimaan. Onko nyt öljyteollisuudella viimeinen apokalyptinen alennusmyynti, yritys sitoa maailmaa fossiilisiin polttoaineisiin samalla kun Pariisin ilmastosopimus edellyttää irtiottoa öljystä?
Itse asiassa ilmapiiri on varovaisen odottava. Matalat korot ovat ohjanneet markkinoille pumpatun rahan asuntoihin ja pörssiin, joiden hinnat ovat nousseet korkealle. Tämä saa jo kysymään seuraavan romahduksen ajankohtaa. Mihin meitä paimennetaan?
_ _ _
Olen pannut merkille, että vaikeuksien kasaantuessa raamatulliset puheenparret ovat alkaneet yleistyä. Lentopallomaajoukkueen valmentajasta oli tulitikkulaatikon kokoisin kirjaimin otsikko Hyvä paimen (HS 30.12.). Vastaavasti eilisessä lehdessä oli aukeaman juttu uskonnosta politiikassa (HS 29.12.), kuvituksena presidenttipari ja pääministeri istumassa valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa. Sama juttu totesi Raamatun olevan kaikkein siteeratuin kirja Eduskunnassa käytetyissä puheenvuoroissa.
_ _ _
Hesarin pääkirjoitustoimittaja itsekin ryhtyi tänä aamuna Sanan selittäjäksi alkaessaan pääkirjoituksensa: ”Ensimmäisen Mooseksen kirjan tarina faaraon enneunesta muistetaan toisinaan väärin päin.” Hän toteaa oikein, että ensin oli seitsemän lihavaa lehmää ja sitten seitsemän laihaa. Jotkut nimittäin haluaisivat uskoa Raamattuun vedoten, että aina laihojen vuosien jälkeen tulisi seitsemän lihavaa vuotta. Näin ei ilman muuta tapahdu. Raamatun opetus on, että lihavina vuosina olisi pitänyt ymmärtää laittaa hyvää sivuun ja rakentaa varmuusvaraa laihoja vuosia varten, jotka kyllä tulisivat. Lihavina vuosina kiirehdittiin jakamaan hyvä kasvu ja enemmänkin. Nyt laihoina vuosina on siksi lyötävä kuokkaa vielä tiuhemmin suohon, eikä jäätävä makoilemaan lihavien vuosien toivossa.
Otsikoin edellisen blogikirjoitukseni: ”Onko köyhyys omaa syytä?”. Yksityisen ihmisen kohdalla syitä on usein monia, kuten työvoiman kysynnän muuttuminen yhä valikoivammaksi. Monien kohdalla taustalla on sukupolvia jatkunut syrjäytyminen ja työssä käynnin mallin puuttuminen. Suomen valtion kohdalla köyhyyden – hitaan talouskasvun ja velkaantumisen – syitä on etsittävä itsestä, kuten raskaasta julkisesta sektorista, viennin heikosta kilpailukyvystä sekä työllistämisen raskaudesta. Tosin edellytykset parempaan ovat olemassa: hyvä koulutus ja osaaminen, turvallinen yhteiskunta, rehellisyys ja auttamisen halu arvoperustassa. Vanha kunnon kolmikanta havaitaan nytkin kestäväksi: Koti, uskonto, isänmaa.
_ _ _
Vain yksi Hyvä Paimen kirjoitetaan isoin kirjaimin. Luulen, että tänä aikana tätä Hyvää Paimenta koetetaan hapuilemalla löytää. Kirkkoon on liittynyt kuluneena vuonna ennätysmäärä ihmisiä, noin 16 000 samalla kun kirkosta eroajien määrä on puolittumassa viime vuotisesta noin 40 000:een. Raamatun opetukset soveltuvat paitsi poliittisten puheiden retoriseen arsenaaliin, myös elämän perustaksi.
”Päätöksentekokyky edellyttäisi sitä, että kaikki asettuvat yhteisen tilannearvion taakse ja sitoutuvat toimiin talouden tervehdyttämiseksi.” Mikä sellainen ’yhteinen tilannearvio’ olisi? Nyt näyttää olevan useita asiantuntijoiden perustelemia arvioita, jotka pitävät toisten asiantuntijoiden esittämiä tervehdyttämiskeinoja taloudellemme vahingollisina. Jo menneeksi julistettu vastakkainasettelu taitaa olla palaamassa.
Martti Pentti :”Jo menneeksi julistettu vastakkainasettelu taitaa olla palaamassa.”
Such is life, and it goes sucher and sucher – valitettavasti. Työväenliike ei tuntenut vastakkainasettelua eikä luokkataistelua ennen marxismi-leninismin ”invaasiota”. ”Suomen ensimmäiset työväenyhdistykset olivat ammatillisia edistysyhdistyksiä ilman luokkataisteluohjelmaa. Niiden tarkoituksena oli mm. ”hyvien suhteiden aikaansaaminen työnantajain ja työntekijäin välille” ja ”estää työlakkojen syntymistä. – Mutta varsinaisen alun ammatilliselle järjestäytymiselle meillä antoivat kirjaltajat perustamalla v. 1866 jonkinlaisen apuyhdistyksen, josta v. 1869 muodostui Kirjanpainajien lukuyhdistys.” [Isänmaan kirja, WSOY 1950]
Aikoinaan sekä sdp:ssä että skp:ssä aktiivisesti toiminut Arvo Tuominen ei hyväksynyt palkkaseen käyttämistä keinona saavuttaa poliittiset tavoitteet. Olen Arvo Tuomisen kanssa samaa mieltä asiasta, enkä hyväksy marxismi-leninismin ajatusta yhteiskunnan sosiaalisen omantunnon tuhoutumiseen johtavasta ”vastakkainasettelustakaan”.
Minusta näyttää siltä, että marksilaisittain sanottuna kapitalistit ovat nyt puhaltamassa jo hiipunutta luokkataistelua uuteen liekkiin ja juuri palkka-asetta käyttäen.
Pekka Särkiö :”Tuula, muistutat tärkeästä asiasta, finanssitalouden irtoamisesta raalitaloudesta.”
Suomessa rahan arvo irrotettiin reaalitaloudesta 80-luvulla ja 80-luvun poliittiset virheet maksatettiin vaille muulle väestölle kuuluvaa sosiaaliturvaa jätetyillä yrittäjillä 90-luvun lamassa. Olen näissä asioissa mm. soittanut ministeriöön ja kysynyt ”haluatteko te todella tappaa heidät kaikki”, kun elämäntyönsä, kotinsa ja perheensä konkurssin seurauksena menettänyt yrittäjä ei nähnyt elämässään enää muuta mahdollisuutta kuin itsemurhan, kun ei saanut sosiaalitoimistostakaan rahaa edes jopäiväiseen leipään yrittäjyytensä vuoksi.
90-luvulla sanoin myös itseni irti vakinaisesta pankkityöstä ja ryhdyin yrittäjänä palvelemaan lähinnä nuoria, jotka eivät halunneet jäädä työttömiksi, vaan työllistää edes itsensä business-to-business -periaatteella. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä silloinen Uudenmaan uusyrityskeskus analysoi liikeideani ja piti sitä hyvänä, mutta eettisyytensä vuoksi erittäin harvinaisena. Ainoa ”tulostavoitteeni” oli, että me kaikki pärjäisimme.
Hienoa nuorten yrittäjien tukemista Tuula!
Totta kuitenkin on vain se, että hyvä paimen tunnetaan äänestään, ei asemastaan ja vielä vähemmän palkastaan!
Totta, Paavo. Raamattu puhuu myös pahoista palkkapaimenista, jotka hylkäävät lauman ajatellessaan enemmän omaa kuin yhteistä etua. Nostat esille paimenen äänen. Kirkossa paimentehtävää hoitavat käyttävät Hyvän Paimenen ääntä, evankeliumia. Se kokoaa seurakunnan sekä vahvistaa uskoa ja toivoa. Seurakunnalla on aika selkeä taju siitä, kuuluuko puheissa Hyvän Paimenen ääni vai ei. Evankeliumin mukainen puhe tuottaa kylvösiemenen tavoin hyvää satoa, seurakunta vahvistuu ja kasvaa. Seurakuntalaiset saavat toivon vaikeidenkin aikojen keskellä. Omat kirjoitukseni tällä foorumilla ovat olleet useimmiten painotukseltaan enemmän yhteiskunnallisia ja rationaalisia kuin raamatullisia.
Älä Pekka kuitenkaan väheksy kykyäsi kuunnella myös evankeliumin ääntä, ennen muuta välittää sitä ja eikö raamatullisuudella ole paikkansa yhteiskunnallisien ja rationaalisten kysymysten läpivalaisussa, kuten itse toteat:”Raamatun opetukset soveltuvat paitsi poliittisten puheiden retoriseen arsenaaliin, myös elämän perustaksi”
Paavo, kiitos rohkaisusta. Toki haluan välittää Hyvän Paimenen ääntä eri yhteyksissä. Myös näissä blogin kirjoituksissa tuon Raamatun sanomaa esille – kuten tämän kirjoituksen lopussa ja kommenreissani. Varsinainen pelastuksen sanoma, se kuinka ihminen voi löytää armollisen Jumalan Jeesuksen kautta, on enemmän esillä saarnoissani. Kirjoittaessani yhteiskunnallisista aiheista välittyy enemmänkin toivoakseni Raamatun arvopohja, kuten 10 käskyä, joiden seuraaminen suojelee ihmistä ja koko Jumalan luomaa elämää.